Voin olla pahemman kerran änkyrä, mutta askarruttaa ja raskaimman jälkeen kyseenalaistuttaa, miksi juuri meillä Suomessa on suorastaan kaikkiin perinteistä vuorovaikutusta sisältäneisiin tekemisiin änkenyt jokin "sähköinen palvelumalli" toimivan ja yksinkertaisen vaikkapa julkisen toimialan toimistokäynnin sijasta? Internet ei ole jäänyt harvojen "tukityökaluksi", vaan siihen nojaten kaikkien kansalaisten kaipaamat (julkiset) toimet on siirretty johonkin merkilliseen biologiselle elämälle vieraaseen rinnaikkaismaailmaan, virtuaaliseen tietoverkkoon - samalla meidät kaikki on hätistelty palvomaan tietolaitteita ja niihin liittyviä teknisiä keksintöjä, puhumattakaan, että tätä elektroniikkajätettä pitää vaihtaa tasaisin väliajoin; meitä viedään kuin pässiä teuraalle. Pahimmillaan, kun nykyään etsii keinoa hoitaa yksinkertaisella fyysisellä käynnillä ASIANTUNTIJAN (eikä minkään robotin tai nettivertaisryhmän briiffaaman pika-asiakaspalvelijan) konsultaatiolla hoituvan asian, tehokkaan käynnin sijasta joka tuutista neuvotaan "menemään nettiin"; kuka tällaista kehtaa sanoa (julkiseksi) palveluksi? Ihan kuin jättikaupallisten yritysten tuote rakentaa maailmaan kaikenkattava fyysisen maailman kumoava tiedonpalvonta/siirtotapa olisi jotenkin ihmisen olemassaolon kannalta tärkeä? Silkkaa rahanhaalimistahan tuo on; mihin ovat unohtuneet kolme keskeistä elämän kannalta olennaisinta eli ravinto, terveys ja sivistys? Kyllä teknologiallakin paikkansa on, mutta sen ja etenkin tämän kummallisen digikiiman varjolla on myyty jotain olennaista ihmisyydestä.
Otsikossa viittaan klassiseen kotimaisen viihdesarjan "artisti maksaa"-toimintakulttuuriin: et saa enää oikeaa ihmisen kanssa käytävää palvelua, vaan tietolaitteiden vyörytyksen myötä joudut itsepalveluna hoitamaan hyvinvointivaltioksi kutsumamme kotimaan vaatimia ennen julkisen alan tuottamia toimintoja. Miksi me tätä haluamme? Suomessa on jättityöttömyys, ja aivan liikaa tietolaitteiden palvonta tuhoaa sellaisia työtehtäviä, joissa ihminen voi itsenään työskennellä. Kyllä joidenkin mielestä "niin mennyttä ja vanhanaikaista", ihmiskeskeistä elämäntapaa on uskallettava puolustaa, muuten vähätkin toimeentuloamme turvaavat tehtävät valuvat teknologiajättien taitavasti rakentaman rahantuottamiskulttuurin syliin. Takaisin suomalaiset ihmiset työn syrjään entisillä hitaammilla menetelmillä, vaikka globaalista kilpailukyvystä tinkien - Suomea ja suomalaista elämäntapaahan meidän tulee edesauttaa! Joku valittaa tietenkin heti, että on menty niin pitkälle, että tarvitaan vaikkapa pankkitoimintaan tietolaitteiden sijasta sadattuhannet työntekijät nykymuotoiseen "liukkaaseen menoon", ja tämä on palveluntuottajalle hirveän kallista. No entäs sitten: meillehän se suomalaiseen yhteiskuntaan tuleva hyöty jää, ja jos globaalilta talouskeinottelijalta jää saamatta Suomesta siivu, niin jääköön. "Lähikommunismi" kaatui naapurissa, niin käy rahavetoiselle toiselle äärilaidallekin, ja "digiuskovaisuus" jää historiaan yhtenä erikoisena aikakautena, kuten aina on käynyt ihmiskunnan olemassaolon aikana mitä erilaisimmille toimintatavoille.
Suomen julkisen alan palvelutoiminnot on jo nyt kutistettu tuskallisen vaikeasti fyysisesti tavoitettaviksi ja korvattu tietolaittein sekä jatkuvasti vaihtuvin merkillisin "miniyritystoimin"; uudistan kysymyksen, tällaista hyvinvointiako haluamme, missä ovat oikeat työt, joita ihmiset tekevät? Ja miksi Suomen pitää yrittää loikkia jollain maailmanlaajuisella digiaallonharjalla, tuhoten meille olennaisen imagon pienenä, hiljaisena, turvallisena ja luonnonläheisenä maailmankolkkana. Unohtuiko se viime sotien jälkeinen itäisen naapurimme toteamus: "niin pieni, sisukas omalaatuinen ja v...mainen kansa, että ovat ansainneet olemassaolonsa". Miksi meidän pitää yrittää samaistua, rehennellä ja ennen kaikkea kilpailla "isojen poikien" elkeillä, kun hieman outo, salaperäinen, sisäisesti ehjä ja itseensä tyytyväinen monet omat välttämättömyydet omatoimisesti hyvin tuottamaan pystyvä yhteiskuntamme olisi ideaali elinympäristö? Maksan mieluummin artistina suomalaiselle eri alan osaajalle hänen hyvästä palvelustaan nykymaailmanmenoa paljon hitaammalla temmolla kuin heitän kykymme johonkin kasvottoman sijoituskorporaation osakkeenomistajille mukanopean palvelun nimissä; Linnaa ja "Tuntematonta" väljästi siteeraten, niille "jotka ovat meidät pois kaidalta tieltä katalasti viekotelleet".
Otsikossa viittaan klassiseen kotimaisen viihdesarjan "artisti maksaa"-toimintakulttuuriin: et saa enää oikeaa ihmisen kanssa käytävää palvelua, vaan tietolaitteiden vyörytyksen myötä joudut itsepalveluna hoitamaan hyvinvointivaltioksi kutsumamme kotimaan vaatimia ennen julkisen alan tuottamia toimintoja. Miksi me tätä haluamme? Suomessa on jättityöttömyys, ja aivan liikaa tietolaitteiden palvonta tuhoaa sellaisia työtehtäviä, joissa ihminen voi itsenään työskennellä. Kyllä joidenkin mielestä "niin mennyttä ja vanhanaikaista", ihmiskeskeistä elämäntapaa on uskallettava puolustaa, muuten vähätkin toimeentuloamme turvaavat tehtävät valuvat teknologiajättien taitavasti rakentaman rahantuottamiskulttuurin syliin. Takaisin suomalaiset ihmiset työn syrjään entisillä hitaammilla menetelmillä, vaikka globaalista kilpailukyvystä tinkien - Suomea ja suomalaista elämäntapaahan meidän tulee edesauttaa! Joku valittaa tietenkin heti, että on menty niin pitkälle, että tarvitaan vaikkapa pankkitoimintaan tietolaitteiden sijasta sadattuhannet työntekijät nykymuotoiseen "liukkaaseen menoon", ja tämä on palveluntuottajalle hirveän kallista. No entäs sitten: meillehän se suomalaiseen yhteiskuntaan tuleva hyöty jää, ja jos globaalilta talouskeinottelijalta jää saamatta Suomesta siivu, niin jääköön. "Lähikommunismi" kaatui naapurissa, niin käy rahavetoiselle toiselle äärilaidallekin, ja "digiuskovaisuus" jää historiaan yhtenä erikoisena aikakautena, kuten aina on käynyt ihmiskunnan olemassaolon aikana mitä erilaisimmille toimintatavoille.
Suomen julkisen alan palvelutoiminnot on jo nyt kutistettu tuskallisen vaikeasti fyysisesti tavoitettaviksi ja korvattu tietolaittein sekä jatkuvasti vaihtuvin merkillisin "miniyritystoimin"; uudistan kysymyksen, tällaista hyvinvointiako haluamme, missä ovat oikeat työt, joita ihmiset tekevät? Ja miksi Suomen pitää yrittää loikkia jollain maailmanlaajuisella digiaallonharjalla, tuhoten meille olennaisen imagon pienenä, hiljaisena, turvallisena ja luonnonläheisenä maailmankolkkana. Unohtuiko se viime sotien jälkeinen itäisen naapurimme toteamus: "niin pieni, sisukas omalaatuinen ja v...mainen kansa, että ovat ansainneet olemassaolonsa". Miksi meidän pitää yrittää samaistua, rehennellä ja ennen kaikkea kilpailla "isojen poikien" elkeillä, kun hieman outo, salaperäinen, sisäisesti ehjä ja itseensä tyytyväinen monet omat välttämättömyydet omatoimisesti hyvin tuottamaan pystyvä yhteiskuntamme olisi ideaali elinympäristö? Maksan mieluummin artistina suomalaiselle eri alan osaajalle hänen hyvästä palvelustaan nykymaailmanmenoa paljon hitaammalla temmolla kuin heitän kykymme johonkin kasvottoman sijoituskorporaation osakkeenomistajille mukanopean palvelun nimissä; Linnaa ja "Tuntematonta" väljästi siteeraten, niille "jotka ovat meidät pois kaidalta tieltä katalasti viekotelleet".
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuka oletkin, niin kovin on olet pitkän sepustuksen aiheesta kirjoitit.