Anna Gormanin runo Bidenin virkaanastujaisissa on nyt käännetty Suomeksi.
Kääntäjä MEWHM
Kun päivä tulee, kysymme itseltämme,
mistä löydämme valoa tässä loputtomassa sävyssä?
Kärsimämme menetys
meri meidän täytyy kahlata.
Olemme uskaltaneet pedon vatsan,
Olemme oppineet, että hiljaisuus ei aina ole rauhaa,
ja normit ja käsitteet
mitä vain on
ei aina ole vain jäätä.
Ja silti aamunkoitto on meidän
ennen kuin tiesimme sen.
Jotenkin teemme sen.
Jotenkin olemme selviytyneet ja todistaneet
kansa, joka ei ole rikki,
mutta yksinkertaisesti keskeneräinen.
Me maan ja ajan seuraajat
missä laiha musta tyttö
orjista polveutunut ja yksinhuoltajaäidin kasvama
voi unelmoida tulla presidentiksi
vain löytää itsensä lausuvan yhden.
Ja kyllä, emme ole kaukana hiotusta.
Kaukana koskematon.
Mutta se ei tarkoita, että olemme
yrittää muodostaa täydellinen unioni.
Pyrimme luomaan tarkoitukseen sopivan liiton,
säveltää maa, joka on sitoutunut kaikkiin kulttuureihin, väreihin, hahmoihin ja
ihmisen olosuhteet.
Ja niin me emme kohota katseitamme siihen, mikä on välillämme,
mutta mikä seisoo edessämme.
Suljemme kuilun, koska tiedämme, että tulevaisuutemme on etusijalla,
meidän on ensin jätettävä erimielisyytemme sivuun.
Panemme aseemme
jotta voimme ojentaa käsivartemme
toisilleen.
Etsimme haittaa kenellekään ja harmoniaa kaikille.
Anna maapallon, ellei muuta, sanoa, että tämä on totta,
että vaikka murehdimme, kasvoimme,
että vaikka loukkaantumme, toivoimme
että vaikka väsyimme, yritimme,
että olemme sidottu ikuisesti yhteen, voitokkaasti.
Ei siksi, että emme koskaan enää tiedä tappiota,
vaan koska emme koskaan enää kylvä jakautumista.
Raamattu kehottaa meitä kuvittelemaan
että jokainen istuu oman viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla
eikä kukaan saa heidän pelätä.
Jos aiomme elää omaa aikaa,
silloin voitto ei ole terässä.
Mutta kaikissa tekemissämme silloissa,
se on lupaus vilkaista,
kukkulalle, johon kiipeämme.
Jos vain uskallamme.
Se johtuu siitä, että amerikkalaisuus on enemmän kuin ylpeys, jonka perimme,
se on menneisyys, johon astumme
ja kuinka korjaamme sen.
Olemme nähneet voiman, joka hajottaisi kansakuntamme
eikä jakaa sitä.
Tuhoaisi maamme, jos se tarkoittaisi demokratian viivästyttämistä.
Ja tämä ponnistelu melkein onnistui.
Mutta vaikka demokratiaa voidaan viivästyttää ajoittain,
sitä ei voida koskaan voittaa pysyvästi.
Tässä totuudessa
tässä uskossa luotamme.
Sillä aikaa kun katsomme tulevaisuutta,
historia on katsonut meihin.
Tämä on oikeudenmukaisen lunastuksen aikakausi
pelkäsimme sen alkaessa.
Emme tunteneet olevamme valmiita olemaan perillisiä
niin kauhistuttavasta tunnista
mutta siinä löysimme voiman
uuden luvun laatimiseksi.
Tarjota toivoa ja naurua itsellemme.
Joten kun kerran kysyimme,
kuinka voisimme mahdollisesti voittaa katastrofin?
Nyt väitämme,
Kuinka katastrofi voisi voittaa meitä?
Emme marssia takaisin siihen, mikä oli,
mutta siirry siihen, mikä tulee olemaan.
Maa, joka on mustelmilla, mutta kokonainen,
hyväntahtoinen mutta rohkea
kovaa ja vapaata.
Meitä ei käännetä ympäri
tai pelottelu keskeyttää,
koska tiedämme toimettomuutemme ja inertiamme
on seuraavan sukupolven perintö.
Virheistämme tulee heidän taakkojaan.
Mutta yksi asia on varma,
Jos yhdistämme armon voimalla,
ja ehkä oikealla,
sitten rakkaudesta tulee perintö,
ja muuttaa lastemme syntymäoikeutta.
Jätetään siis maa
parempi kuin jätimme.
Jokainen henkäys minun pronssista rintakehästäni,
nostamme tämän haavoittuneen maailman ihmeelliseksi.
Me nousemme länteen kullanmuotoisista kukkuloista.
Nousemme tuulenpyyhkäisystä koilliseen,
missä esi-isämme tajusivat ensimmäisen kerran vallankumouksen.
Nousemme keskilänsiosien järvialueilta.
Nousemme aurinkoisesta etelästä.
Rakennamme, sovitamme ja toipumme.
Ja kaikki tunnetut nurkkamme maamme ja
jokainen nurkka nimeltä maamme,
kansamme tulee olemaan monipuolinen ja kaunis,
pahoinpidellyt ja kauniit.
Kun päivä tulee, astumme ulos varjosta,
liekki ja peloton,
uusi auringonnousu kukkii, kun vapautamme sen.
Sillä on aina valoa,
jos vain olemme tarpeeksi rohkeita näkemään sen.
Jos vain olemme tarpeeksi rohkeita olemaan.
Kääntäjä MEWHM
Kun päivä tulee, kysymme itseltämme,
mistä löydämme valoa tässä loputtomassa sävyssä?
Kärsimämme menetys
meri meidän täytyy kahlata.
Olemme uskaltaneet pedon vatsan,
Olemme oppineet, että hiljaisuus ei aina ole rauhaa,
ja normit ja käsitteet
mitä vain on
ei aina ole vain jäätä.
Ja silti aamunkoitto on meidän
ennen kuin tiesimme sen.
Jotenkin teemme sen.
Jotenkin olemme selviytyneet ja todistaneet
kansa, joka ei ole rikki,
mutta yksinkertaisesti keskeneräinen.
Me maan ja ajan seuraajat
missä laiha musta tyttö
orjista polveutunut ja yksinhuoltajaäidin kasvama
voi unelmoida tulla presidentiksi
vain löytää itsensä lausuvan yhden.
Ja kyllä, emme ole kaukana hiotusta.
Kaukana koskematon.
Mutta se ei tarkoita, että olemme
yrittää muodostaa täydellinen unioni.
Pyrimme luomaan tarkoitukseen sopivan liiton,
säveltää maa, joka on sitoutunut kaikkiin kulttuureihin, väreihin, hahmoihin ja
ihmisen olosuhteet.
Ja niin me emme kohota katseitamme siihen, mikä on välillämme,
mutta mikä seisoo edessämme.
Suljemme kuilun, koska tiedämme, että tulevaisuutemme on etusijalla,
meidän on ensin jätettävä erimielisyytemme sivuun.
Panemme aseemme
jotta voimme ojentaa käsivartemme
toisilleen.
Etsimme haittaa kenellekään ja harmoniaa kaikille.
Anna maapallon, ellei muuta, sanoa, että tämä on totta,
että vaikka murehdimme, kasvoimme,
että vaikka loukkaantumme, toivoimme
että vaikka väsyimme, yritimme,
että olemme sidottu ikuisesti yhteen, voitokkaasti.
Ei siksi, että emme koskaan enää tiedä tappiota,
vaan koska emme koskaan enää kylvä jakautumista.
Raamattu kehottaa meitä kuvittelemaan
että jokainen istuu oman viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla
eikä kukaan saa heidän pelätä.
Jos aiomme elää omaa aikaa,
silloin voitto ei ole terässä.
Mutta kaikissa tekemissämme silloissa,
se on lupaus vilkaista,
kukkulalle, johon kiipeämme.
Jos vain uskallamme.
Se johtuu siitä, että amerikkalaisuus on enemmän kuin ylpeys, jonka perimme,
se on menneisyys, johon astumme
ja kuinka korjaamme sen.
Olemme nähneet voiman, joka hajottaisi kansakuntamme
eikä jakaa sitä.
Tuhoaisi maamme, jos se tarkoittaisi demokratian viivästyttämistä.
Ja tämä ponnistelu melkein onnistui.
Mutta vaikka demokratiaa voidaan viivästyttää ajoittain,
sitä ei voida koskaan voittaa pysyvästi.
Tässä totuudessa
tässä uskossa luotamme.
Sillä aikaa kun katsomme tulevaisuutta,
historia on katsonut meihin.
Tämä on oikeudenmukaisen lunastuksen aikakausi
pelkäsimme sen alkaessa.
Emme tunteneet olevamme valmiita olemaan perillisiä
niin kauhistuttavasta tunnista
mutta siinä löysimme voiman
uuden luvun laatimiseksi.
Tarjota toivoa ja naurua itsellemme.
Joten kun kerran kysyimme,
kuinka voisimme mahdollisesti voittaa katastrofin?
Nyt väitämme,
Kuinka katastrofi voisi voittaa meitä?
Emme marssia takaisin siihen, mikä oli,
mutta siirry siihen, mikä tulee olemaan.
Maa, joka on mustelmilla, mutta kokonainen,
hyväntahtoinen mutta rohkea
kovaa ja vapaata.
Meitä ei käännetä ympäri
tai pelottelu keskeyttää,
koska tiedämme toimettomuutemme ja inertiamme
on seuraavan sukupolven perintö.
Virheistämme tulee heidän taakkojaan.
Mutta yksi asia on varma,
Jos yhdistämme armon voimalla,
ja ehkä oikealla,
sitten rakkaudesta tulee perintö,
ja muuttaa lastemme syntymäoikeutta.
Jätetään siis maa
parempi kuin jätimme.
Jokainen henkäys minun pronssista rintakehästäni,
nostamme tämän haavoittuneen maailman ihmeelliseksi.
Me nousemme länteen kullanmuotoisista kukkuloista.
Nousemme tuulenpyyhkäisystä koilliseen,
missä esi-isämme tajusivat ensimmäisen kerran vallankumouksen.
Nousemme keskilänsiosien järvialueilta.
Nousemme aurinkoisesta etelästä.
Rakennamme, sovitamme ja toipumme.
Ja kaikki tunnetut nurkkamme maamme ja
jokainen nurkka nimeltä maamme,
kansamme tulee olemaan monipuolinen ja kaunis,
pahoinpidellyt ja kauniit.
Kun päivä tulee, astumme ulos varjosta,
liekki ja peloton,
uusi auringonnousu kukkii, kun vapautamme sen.
Sillä on aina valoa,
jos vain olemme tarpeeksi rohkeita näkemään sen.
Jos vain olemme tarpeeksi rohkeita olemaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olet aivan eronomaisen hienosti onnistunut tavoittamaan amerikkalais afron mielenmaailman.
Miten hyvin ymmärrätkää heidän tunteitaan.
Tosin runon sisältö itsessään heijastelee Neuvostorealismiin vivahtavaa paatoksellisuutta.
Mutta yhteiskuntajärjestelmäthän ovatkin sekä ilmiöiltään että ideologisesti hyvin samanlaisia.
Oletko siis värillinen?
Kukaan kaukoaasialainen ei saa kääntää tai kommentoida mustien sanomisia.
Kaikkein pahinta on jos olet lihaa syövä valkoinen mies, silloin olet RASSISTI
Huomautan.
Kaukaasialainen- nimitys ei tarkoita kaukoaasialaista. Se on vain vanha ja valheellinen nimitys valkoisille Yhdysvalloissa. Mukaan lasketaan eurooppalaisten lisäksi arabit, turkkilaiset kansat ja iranilaiset.
Olen onnellinen että minut on rodullistettu ja sen ansiosta mahdollisuudet elämässä ovat paremmat.
Koen suurta ylemmyydentuntoa siitä että olen valkoinen.
Vaikka yhteiskuntamme on rasistinen so what. Minulla on paremmat eväät ja siitä olen tyytyväinen.
Rypekööt muunväriset rasismissaan.
Todellista tasa-arvoa, interseksuaalista tai intersektionaalista ei koskaan saavuteta.
Vaikka ihmiskuntaa pekotettaisiin miten tasa-arvo ei toteudu.
Ihmiset hyödyntävät aina toistensa heikkouksia ja niin se tulee olemaan.
Demari on huonompi kuin persu, huonoin on vihreaä.
On aivan turhaa tuntea syyllisyyttä siitä että kaikki eivät ole samanarvoisia.
Intersektionaalinen maailmankäsitys rankkaa ihmiset eri luokkiin.
Valkoisena, heterona, kristittynä, terveenä miehenä olen parasta A-ryhmää.
Olen etuoikeutettu ja nautin siitä, niin tekee Wahlrooskin.
Hohhoijaa...🥱
Kiitos unilääkkeestä. Olen kärsinytkin unettomuudesta.
Höhö. Mikseikäs ole jo tapahtunut. Siks toisekseen olemme samoin sanoutuneet irti rotuerottelusta, mutta maastamme ja sen kulttuurista pidämme kiinni vaikka kuinka yritetään se rasismilepertelyllä huiputtaa pois.
Komppaan
Rotuerotteluhan on kasvamassa! Nigereille ja muille tummille ollaan yhä laajemmin järjestämässä 'ohituskaistoja' niin Amerikassa kuin Euroopassa. Tämä oli eräs BLM:n vaatimus. Kysymys on siis 'positiivisesta' syrjinnästä.
Valkoiset ovat nyt syrjinnän kohteena.
Yksi kaupunki USA:ssa käy jo maksamaan eritystä 'korvausrahaa' mustille. Rahojen saannin perusteena on siis musta rotu. Korvausvelvollisuus tulee kuulemma kollektiivisesta 'rasismista'. Myös orjien jälkeläisille suunnitellaan korvauksia Bidenin hallituksen toimesta. Orjien vapauttamisesta tulee kuluneeksi 156 vuotta.
Rasismi siis elää ja voi hyvin.
Ap osaa vain suomea niin ei tiedä rasismista muualla tuon taivaallista.