tuli tässä vain muuten mieleeni, koulussa juttelin kaverin kanssa näistä uskon asioista ja tuli mielenkiintoinen juttu mieleen. Tätä en koskaan tullut ajatelleeksi, mutta moniko täällä uskoo että ihmisen ajatukset, muisti, yms. = tietoisuus on osa ihmisen sielua? Kun tämä kaveri väitteli yhden uskovaisen kanssa joka sanoi ruumiin olevan vain maallinen asia jota sielu kontrolloi. Kun ihminen kuolee, hänen ruumiinsa kuolee mutta sielu jatkaa matkaansa taivaaseen.
Tämä oli mielenkiintoinen asia mitä pohdimme siinä kaffekupin ääressä ja saimme aikaiseksi pari kysymystä.Jos ihmisen tietoisuus on ihmisen sielussa, eli hengellinen, miten voi olla että ihminen voi esimerkiksi menettää kovassa iskussa muistiaan tai persoonallisuutta? On monia tapauksia missä esim. autokolarissa ihminen on menettänyt muistinsa, tai joku ihminen tietyn sairauden jälkeen on vaurioittanut aivoja sen verran että ihmisestä on tullut ns. tunnekylmä, tai autistinen.Myös erilaiset sairaudet kuten Alzheimerin tauti vie muistia ja tekee ihmisestä vihanneksen vaikka se on täysin lihallinen tauti. eihän minkään tämmöisen ulkopuolisen asian/sairauden/onnettomuuden/vahingon pitäisi vaikuttaa hengelliseen tietoisuuteen, sieluun. Jos taas vaikuttaa, sielun pitäisi olla lihallinen, mikä taas poistaa logiikan tuosta kuolemanjälkeisestä elämästä.
todellisuushan on se että ihmisen muisti, persoonallisuus, ajatukset, tietoisuus, kaikki on varastoitu hermosoluihin joita aivoissa on melkonen määrä. tietoisuudessa ei ole mitään yliluonnollista. Kun ihminen lyö päänsä pahasti esim. juuri autokolarissa, kova isku tuhoaa aivosoluja ehkä juuri sieltä missä ihmisellä on muisti. jos muisti, persoonallisuus, kaikki ihmisen elämässään oppineet taidot, tunteet sunmuut (joihin ulkopuoliset asiat voivat vaikuttaa, kolarit/sairaudet/ympäristö/onnettomuudet/traumat/mielenterveydelliset ongelmat/lääkkeet/jne. jne.) eivät olisikaan osa mitään sielua, niin kaikki tuntuisi kohtuullisen järkevältä. Mutta sitten ihmetellään että minkälainen se sielu sitten on mikä sinne taivaaseen vilahtaa. Aika riisuttu versio varmaan?
Tämä oli mielenkiintoinen asia mitä pohdimme siinä kaffekupin ääressä ja saimme aikaiseksi pari kysymystä.Jos ihmisen tietoisuus on ihmisen sielussa, eli hengellinen, miten voi olla että ihminen voi esimerkiksi menettää kovassa iskussa muistiaan tai persoonallisuutta? On monia tapauksia missä esim. autokolarissa ihminen on menettänyt muistinsa, tai joku ihminen tietyn sairauden jälkeen on vaurioittanut aivoja sen verran että ihmisestä on tullut ns. tunnekylmä, tai autistinen.Myös erilaiset sairaudet kuten Alzheimerin tauti vie muistia ja tekee ihmisestä vihanneksen vaikka se on täysin lihallinen tauti. eihän minkään tämmöisen ulkopuolisen asian/sairauden/onnettomuuden/vahingon pitäisi vaikuttaa hengelliseen tietoisuuteen, sieluun. Jos taas vaikuttaa, sielun pitäisi olla lihallinen, mikä taas poistaa logiikan tuosta kuolemanjälkeisestä elämästä.
todellisuushan on se että ihmisen muisti, persoonallisuus, ajatukset, tietoisuus, kaikki on varastoitu hermosoluihin joita aivoissa on melkonen määrä. tietoisuudessa ei ole mitään yliluonnollista. Kun ihminen lyö päänsä pahasti esim. juuri autokolarissa, kova isku tuhoaa aivosoluja ehkä juuri sieltä missä ihmisellä on muisti. jos muisti, persoonallisuus, kaikki ihmisen elämässään oppineet taidot, tunteet sunmuut (joihin ulkopuoliset asiat voivat vaikuttaa, kolarit/sairaudet/ympäristö/onnettomuudet/traumat/mielenterveydelliset ongelmat/lääkkeet/jne. jne.) eivät olisikaan osa mitään sielua, niin kaikki tuntuisi kohtuullisen järkevältä. Mutta sitten ihmetellään että minkälainen se sielu sitten on mikä sinne taivaaseen vilahtaa. Aika riisuttu versio varmaan?
Vastaukset 8
Vanhimmat
ihmine on kolminaisuus, henki, sielu ja ruumis. Jumala on kolminaisuus, Isä Poika ja Pyhä Henki. Musiikki, melodia, harmoia, rytmi. Ympäristömme, ilma, maa, vesi. Kaikesta minkä Jumala on luonut löydämme kolminaisuuden.
Kun ihminen kääntyy ymmärryksellä Jeesuksen puoleen, kertoo että haluan uskoa sinuun, haluan seurata sinua, saat minun elämäni ehdoitta, silloin syntyy liitto. Jumalan henki yhtyy ihmisen henkeen ja syntyy uusi elämä. Meidän suhteemme Jeesukseen ei ole meidän ruumiissa olevan järkemme ja ajatustemme varassa, vaan Jumalan uskollisuudessa. Kun kuolemme tässä suuriissa siirtyy sielumme ja henkemme hänen luokseen, johon uskoimme.
Jos ajattelet hedelmää, appelsiinia, esim. Siinä on kuori, mehuosa ja siemen kota. Kuori kuvaa ruumistamme, ruumiimme kautta olemme yhteydessä näkyvään maailmaan viiden aistimme kautta. Sielumme on kuin tuo mehukas osa, siinä on omatuntomme, jota hoitelemme ajatusmaailma´mme kautta, sielussa on myöskin tahtomme ja tunteemme.
Kaiken keskuksessa, siemenkodassa on henkemme, uusi elämämme. Meissä on sotatila ruumiimme ja henkemme välillä ja sota käydään sielumme maastossa.
Jeesus sanoi, "te olette minussa, ja minä Isässä. Niinkuin appelsiini on oksassa, Jeesuksessa, ja oksa rungossa, Isässä, niin on meidänkin suhteemme Jumalaan. Elämä virtailee puusta oksaa myöten meihin, se on Pyhä Henki,
Tässä raamatun todistus asiasta
Joh 7:37. Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. 38. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat." 39. Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen;
Rukoilen että löytäisitte yhteyden Jeesukseen, joka on tie Jumalan yhteyteen. "Etsikää niin te löydätte". arkinenpiispa
eihän tuo mikään vastaus ollut. jos ruumiimme on vain hedelmän kuori ja meillä on hengellinen sielu joka kuoleman jälkeen saa lentää taivaaseen, miksi sitä sielua pystyy vahingoittamaan?
tuolla toisella palstalla tulkin jo pari hyvää vastausta, ilmeisimmin tuo sielu on sellanen että siltä puuttuu viisi aistia, ajatusmaailma, muistot, persoonallisuus, tietoisuus, kaikki. ihmisessä ei ole mitään sellaista mitä ei voisi vahingoittaa. siispä taivaaseen lähtevä sielu onkin vain "sielu", eli kun ihminen kuolee häntä odottaa ikuinen tyhjyys, syvä uni josta hän ei ole tietoinen eikä koskaan tule olemaankaan. taivaaseen lähtevällä sielulla ei ole tietoisuutta, joten kun "ihminen" pääsee taivaaseen tai siis hänen sielunsa pääsee niin eipäsiitä paljoa iloa ole. jos sieluun olisi varastoitu ihmisen tietoisuus, muistot, kaikki tämmöset, niin silloin näkisimme ihmisten kuollessa ilmassa lentäviä aivoja jotka kurottavat taivasta kohti. ihmisen tietoisuus on aivoissa, ei sielussa. aivot ovat 91% pelkkää rasvaa joten mahtaisi olla hauska näky kun lihakimpaleet lentelee taivasta kohti.
en mie kyllä aio jeesusta ettiä jos en parempai vastauksia saa. haluaako piispa vastata vähän tarkemmin? kun muutkaan ei uskalla. taitaa olla liian paha kysymys selkeästi vastattavaksi
"jos ruumiimme on vain hedelmän kuori ja meillä on hengellinen sielu joka kuoleman jälkeen saa lentää taivaaseen, miksi sitä sielua pystyy vahingoittamaan?"
Vastaus on, että sieluamme ei mikään materiaalinen kykene vahingoittamaan. Materia voi vahingoittaa vain materiaa sekä materiaalista persoonallisuuttamme. On tärkeää erottaa toisistaan sielu (taustaprosessi) ja persoonallisuus (arkipäiväinen tajuntamme).
"tuolla toisella palstalla tulkin jo pari hyvää vastausta, ilmeisimmin tuo sielu on sellanen että siltä puuttuu viisi aistia, ajatusmaailma, muistot, persoonallisuus, tietoisuus, kaikki."
Ei, vaan juuri päinvastion. Nuo viisi aistiamme, ajatusmaailma, persoonallisuus, tietoisuus - kaikki - sijaitsevat juuri sielussamme, ja aivomme on sen käyttöliittymä tähän maailmaan. Kuolemanrajakokemuksissa esimerkiksi on todettu, että sielulla on paljon terävämmät ja tarkemmat aistit kuin fyysisellä ruumiilla. Dramaattisin esimerkki on sokeana syntyneen Vicki Umpiegin rajakkemus, jossa hän ensimmäisen kerran näki - hän kuolleena ollessaan näki itsensä. Hän ei näe lainkaan unia.
Samoin rajakokemuksissa on todettu, että ihmisen tietoisuus ja muistot eivät häviä kuolemassa - persoonallisuus lakkaa sellaisena kuin mitä se on ollut sidottuna materiaan, mutta tietoisuus ei.
On turvallista väittää, että tuo ikuinen tyhjyys kohtaa vain niitä, jotka todella haluavat olla erossa Jumalasta. Toisin kuin väität, siinä on tietoisuus koko ajan läsnä. Samoin taivaaseen lähtevillä sieluilla on kuolemanrajakokemusten mukaan selkeä tietoisuus. Tästä minulla on kahden hyvän ystäväni omakohtainen kokemus ja heidän sanansa.
"jos sieluun olisi varastoitu ihmisen tietoisuus, muistot, kaikki tämmöset, niin silloin näkisimme ihmisten kuollessa ilmassa lentäviä aivoja jotka kurottavat taivasta kohti. ihmisen tietoisuus on aivoissa, ei sielussa."
Kuolemanrajakokemusten perusteella on turvallista väittää, että ihmisen tietoisuus ei ole aivoissa vaan sielussa. Ei tietokoneenkaan käyttöjärjestelmä sijaitse prosessorissa vaan kovalevyllä, josta se ladataan buutissa muistiin.
Tsekkaapa oheiset linkit:
http://www.nderf.org
http://www.near-death.com
http://www.noetic.org/publications/review/issue61/r61_Grossman.html
Ennenkaikkea lue Pamela Reynoldsin tapaus
http://www.near-death.com/experiences/evidence01.html
Tapaus on lääketieteellisesti verifioitavissa ja Reynoldsilla itsellään on omalla webisivullaan myös lisää juttua aiheesta.
vain raamatun ilmoituksella. Ymmärrän ja uskon raamatun ilmoitukseen, että joakinen ihminen on oma persoona, jolla on nimi, Jeesus sanoi: "iloitkaa siitä että nimenne ovat kirjoitetut taivaassa". Kuoleman jälken uskovaa odottaa kirkastettu ruumis, johon ei tästä ruumiista viedä mitään. Taivaassa ei avioiduta, vaan ollaan kuin enkelit, sanoi Jeesus. Hengelliset asiat kulkevat aivan toisissa ulottuvaisuuksissa kuin ajalliset. Näkymättömät ovat ikuisia, näkyväiset katoavia.
Jumala on Henki ja kun hän puhalsi ihmiseen elävän Hengen, ihmisestä tuli ikuisuusolento, Jumalan kuva. Ihmisen sielun tekee taivaskelpoiseksi Jumalan Henki, kuollut henkemme herää elämään Jumalan Hengen yhtyessä siihen, ja silloin siitä tulee taivaskelpoinen, kaikki vajaa jää pois, eikä siirry hengelliseen ihmiseen.
1 Kor 15:
40. On taivaallisia ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten loisto on aivan toisenlainen kuin maanpäällisten.
41. Auringolla on oma loistonsa, kuulla omansa ja tähdillä omansa, ja toinen tähti loistaa toista kirkkaammin.
42. Samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa. Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana.
43. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa.
44. Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on olemassa ajallinen ruumis, on myös hengellinen.
45. Onkin kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä olento." Mutta viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki.
46. Ensimmäisenä ei siis ole hengellinen vaan ajallinen; vasta sen jälkeen tulee hengellinen.
47. Ensimmäinen ihminen on maallinen, maasta lähtöisin, toinen ihminen on taivaasta.
48. Millainen tuo maallinen ihminen oli, sellaisia ovat kaikki maalliset ihmiset, ja millainen tuo taivaallinen ihminen on, sellaisia tulevat olemaan taivaalliset ihmiset.
49. Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi.
50. Sen sanon, veljet, ettei liha ja veri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa ja ettei katoava voi saada omakseen katoamattomuutta.
51. Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme,
52. yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme.
53. Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen.
54. Mutta kun katoava pukeutuu katoamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuuteen, silloin toteutuu kirjoitusten sana:
- Kuolema on nielty ja voitto saatu.
55. Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema?
56. Kuoleman pistin on synti, ja synnin voimana on laki.
57. Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!
on, että ruumis on vain sielun käyttöliittymä materiaan; että itse tietoisuus, sielu, sijaitsisi maailmankaikkeuden rakenteessa kvanttitasolla, ja että aivomme olisivat vain pelkkä käyttöliittymä materiaaliseen maailmaan. Tällöin persoonallisuus on sielun ja materian yhteisvaikutusta.
Tämä selittäisi myös sen, että miksi persoonallisuus voi muuttua aivojen vammautuessa. Sielu on yhä edelleen olemassa ja vaikuttaa, mutta sen käyttöliittymä on vahingoittunut - vähän niinkuin jos tietokoneesta kärähtää muistikampa; kone ei toimi, mutta kaikki, mitä on kovalevyllä, säilyy vahingoittumattomana.
Samoin on esitetty, että "massamuisti" ei sijaitsekaan aivoissa, vaan itse maailmankaikkeuden rakenteessa verkkolevyn tapaan, ja että aivomme ovat pelkkä välimuisti. Jos esimerkiksi esim. autokolarissa ihminen on menettänyt muistinsa, tai joku ihminen tietyn sairauden jälkeen on vaurioittanut aivoja sen verran että ihmisestä on tullut ns. tunnekylmä, tai autistinen, selitys voisi olla se, että ne aivoalueet, joiden pitäisi käsitellä ko. asioita, eivät enää kykene kvanttitasolla "logaamaan sisään" tähän sieluun ja sen muistiin, ja toimivat siksi puutteellisesti.
Kuolemanrajakokemuksissa on saatu selville, että dementia ei vaikuta sieluun - se tuhoaa vain ruumiin käyttöliittymän. Ne ihmiset, jotka ovat maan päällä kuolleet dementoituneina, ovat kuolemanrajakokemuksissa ilmestyneet täysissä sielunvoimissa vastaan. Eli dementia siis vaikuttaa vain materiaan ja materiaan sidottuun persoonallisuuteen, mutta ei sieluun.
Todellisuus on, että emme tiedä, onko ihmisen muisti, persoonallisuus, ajatukset, tietoisuus, kaikki on varastoitu hermosoluihin. Aivotutkimukset eivät ole esimerkiksi kyenneet paikallistamaan muistoja eivätkä muistijälkiä mistään. Se sielu, joka taivaaseen vilahtaa, on materiaalisesta todellisuudestamme riisuttu versio, josta on poissa materiaalisen maailman persoonallisuus.
"Todellisuus on, että emme tiedä, onko ihmisen muisti, persoonallisuus, ajatukset, tietoisuus, kaikki on varastoitu hermosoluihin."
Taisi olla lonkalta heitetty väite sinulta? Nykyään jo tiedetään että tietoisuus (ml. persoonallisuuden, ajatukset, muistin yms.) on varastoitu aivosoluihin. Kun aivot vahingoittuvat, ihmiseltä vahingoittuu myös jokin em. asioista. Tuo "aivot käyttöliittymä, sielu käyttäjä" -on lähinnä porsaanreikä millä saa jotenkin sampin kysymyksen selvitettyä.
Todellisuudessa esimerkiksi dementikko ei saa minkäänlaista kosketusta todellisuuteen, mikä on outoa sillä jos hänellä edelleen toimisi ajatukset ja tietoisuus täydellisesti, mutta keho soti vastaan, kyllä hänen pitäisi kyetä jotenkin sen ilmoittamaan.
Rajatilakokemukset ovat verrattavissa täysin unitiloihin tai psykologisiin ilmiöihin, niitä ei ole koskaan todistettu vedenpitäviksi. Meet James Randi: www.jamesrandi.com
Me emme tiedä, kaikesta tutkimuksestamme huolimatta, missä tietoisuus todella sijaitsee. Emme ole kyenneet sijoittamaan esimerkiksi muistijälkiä minnekään aivojen keskukseen tai rakenteeseen.
Me arvelemme, että tietoisuus olisi joko varastoitu aivosoluihin tai että tietoisuus olisi materian tuote. Mutta meillä ei ole mitään varmuutta asiasta, jota pidämme vain varmuutena.
Emme myöskään tiedä, että vahingoittuuko ihmiseltä aivojen vahingoittuessa todella jokin em. asioista vaiko vain yhteys em. asioihin. Tiedämme myös, että aivot ovat sopeutumisen mestari ja kykenevät laatimaan uusia yhteyksiä ja korjaamaan itse itseään. Tällaisissa tilanteissa esimerkiksi muistot eivät häviä mihinkään.
Minusta siinä, että dementikko ei saa kosketusta todellisuuteen, ei ole mitään ihmeellistä - hänen "vastaanottimensa" yksinkeertaisesti on vahingoittunut. Jos tietokoneestasi menee RAM-muisti tai joku muistiväylä rikki, on selvää, ettei kone toimi - mutta koneella olevat tiedot ovat yhä edelleen vahingoittumattomina kovalevyllä. Jos varsinainen tajunta ja tietoisuus sijaitsee materian ulkopuolella ja aivot ovat vain käyttöliittymä siihen, tällöin on luontevaa ajatella että jos keho (aivot) on kaputt, niin sielu ei enää saa kontaktia materiaaliseen maailmaan, ja persoonallisuus (joka on sielun ja materian yhteistuote) taantuu ja tuhoutuu.
James Randi on koulutukseltaan taikuri. Hän on oiva mies paljastamaan huijauksia ja esiintymään lavalla. Sensijaan hänellä ei ole lääkärin, psykologian eikä aivotutkimuksen koulutusta. Siksi hän on hyvin huono sanomaan maallikkona yhtään mitään kuolemanrajakokemuksista.
Samoin kuolemanrajakokemukset EIVÄT ole rinnastettavissa unitiloihin eivätkä psykologisiin ilmiöihin. Niitä ei ehkä ole todistettu vedenpitävästi, mutta ne on todistettu "beyond reasonable doubt" eli juridiikan vaatimukset täyttäen. Lisää aiheesta http://www.nderf.org - Jeffrey Long on lääkäri ja Jody Long on juristi.
Aloittajalle. Olen opiskelemassa islamia jonka mukaan ihmisellä on rooh(sielukeskus)keskellä rintaa. Pahat ajatukset on iblikseltä(kannustaa ylimielisyyteen ja synteihin) osa ajatuksista ja tuntemuksista tulevat djinneiltä. Esim jos joskus olet miettinyt elämässä "mitä ihmettä teen täällä" tai esim "mitä olen tekemässä" niin tottelet/olet djinnin ohjauksess tai et ole tietoinen kuka ohjaa. Olen käsityksessä että djinnit aiheuttaa sairauksia kehossa jos ne ei tule oikealla tavalla huomioiduksi..
kolmas silmä ei käaittääkseni ole sielu mutta sillä näkee kun sulkeesilmänsä niim djinnejä ja ne "aistii". Ihmiset jotka ovat kuvitelleet nähneet "jeesuksen" on paholainen tai djinni joka kuvittelee että voi auttaa vaikka vain jumala voi auttaa
jumala on yksi, Kaikkivaltias,hän ei ole kenenkään isä eikä hänellä ole lapsia, ketään ei ole hänen vertaistaan.
enkelien läsnä olon voi aistia hyvänä olona ja tunteena että asiat menee oikein :)