Kättä ristiin, polvet tonttiin, kyllä tästäkin vielä selvitään!

Sanna Marinin tärkein työkalu on opportunismi, ja koronaan se ei toimi.

Hyvän sään johtamisella ei pärjää kansallisessa kriisissä. Hallituksen esitys liikkumisrajoituksiksi on niin tulkinnanvarainen, että itseään kunnioittava oikeusvaltio ei voi sellaista hyväksyä. Perusoikeuksien kanssa ei saa ajautua väittelyyn siitä, saako kauppareissulla käydä Stockmannin vai Prisman vaateosastossa. Lakiesityksen historiallinen sotkuisuus on kuitenkin vain oire. Todellinen kysymys on merkityksellisen johtajuuden puute.

Sanna Marinin hallituksen tärkein strateginen työkalu on opportunismi. Suosiota kasvattanut menetelmä on tämä: odotetaan, kunnes julkisuudessa nousee omien kannattajien voimakas toive tai sopiva yleinen mielipide, ja sen jälkeen tehdään, kuten Kansanradiossa toivotaan.

Leikkaukset eivät tunnu miellyttäviltä, joten kestävyysvajeeseen reagoidaan panemalla lisää käyttömenoihin. Työllisyyttä ei hoideta huolehtimalla kannustavuudesta ja yritysten toimintaedellytyksistä vaan työllistämällä ja kansalaisten verorahaa käyttämällä. Kun UPM sulkee Jämsän Kaipolan paperitehtaan, sen jälkeen haukutaan UPM ja jaetaan tukena lisää rahaa. Kannatus nousee, kun järjestelmällisesti tekee kuten sopiva yleinen mielipide sanoo. Lainarahalla voi pysytellä hyvän sään johtamisessa ainakin seuraaviin vaaleihin.

Ministeri Krista Kiurun mitään ymmärrystä läpäisemätön horina ja virastojen ristiriitaiset viestit peittävät alleen sen, että valtio ei ole pystynyt edes nimeämään ymmärrettävästi pandemian vakavuusasteita. Kuinka moni osaa erehtymättä sanoa, kumpi on pahempi: kiihtymisvaihe vai leviämisvaihe? Aivan oikein, lievemmältä kuulostava leviämisvaihe on se pahempi, ja pahimmalta tasolta siirrytään epidemian hidastuessa – kiihtymisvaiheeseen.

Nämä eivät ole vain sanoja. Asiallisesti toimiva johto ei tee näin törkeitä virheitä keskeisissä käsitteissä – eikä tee lakiesityksiä ja viesti niistä niin, että joutuu laajan asiapohjaisen pilkanteon kohteeksi.

Eniten pandemiakriisin johtamisesta puuttuu innostavuus. Vaikka kuinka tarkasti ja selkeästi puhuu pyöriessään yksityiskohtien mutakuopassa, pyörii silti yksityiskohtien mutakuopassa. Tarvitaan voimaannuttavaa puhetta kansalle: Miksi jaksamme uskoa, että kohta helpottaa? Miksi onnistumme siinä? Miksi kaikkien kannattaa osallistua? Vihjeeksi, että kaikkia innostava yhteinen päämäärä ei ole ”terveydenhuollon kantokyky”.

Tuloksekkaan viestinnän mallia voi katsoa Uuden-Seelannin johdosta ja sen kampanjasta Unite against Covid-19: Selkeä kannustava viesti, yhtenäinen linja, inhimillisyys, toisto ja toisto. Päivästä toiseen yhdessä koronaa vastaan on jotain aivan muuta kuin hajanainen lakitekstien selittely. Yhdessä koronaa vastaan.

Ei riitä, että pääministeri puhuisi, vaan hänen pitäisi saada kaikki kollegansa ja valtion laitosten johtajat puhumaan samassa sävellajissa. Se on nimittäin merkityksen tuntu, joka saa kestämään raskaitakin asioita, ei lakiteksti eikä pääministerin artikulaation selkeys. Yhdessä koronaa vastaan.

Tämä on kovaa kritiikkiä mutta ei kohtuutonta. Kyseessä ei ole mikä tahansa päällikön tehtävä vaan valtion kriisiajan luotsaaminen, johon tarvitaan merkitysten johtamiseen kykeneviä huippuammattilaisia. Kansalaisen näkökulmasta laivaa ohjaa nyt kabinetillinen manageeraavia leirikoululaisia.