Minä haluaisin kertoa kokemuksestani.
Minä olen saanut todella huonon kokemuksen ympäri Suomea Helluntaikuurojen yhdessäolosta vuosina 1980 -, 1987 - 1989 ja 2017 - 2019 välisinä aikoina.
Eräs kuuro helluntairouva oli liian puhumaan minulle Raamatun kohdista vaikka illasta myöhään saakka, joka painosti minua kasteelle, vaikka minä yritin välttää kasteelle menoa. Me rupesimme riidellä toistamme kanssa, joka oli lyönyt minun posken kädellä niin kuin ankara… näin me oltiin huonossa puhevälissä. Se rouva oli vaikea luonteeltaan..
Lopulta minä petyin häneen niin kuin tapahtui 1980 - 81, tämän vuoksi minä luovuin helluntaiseurakunnasta. näin minä petyin siihen.
Minä tulin uudestaan helluntai uskoon keväällä 1987. Käytiin silloin v. 1987 - 89 Helluntaiseurakunnassa, kuurojen solussa ja luettiin rukouksessa Raamattua.
Minä matkustelin silloin Hämeenlinnan juhannuskonferenssissa, tapasin kuuroja tuttuja ja osallistuin myös vuonna 1988 Helluntaiseurakunnan omistaman kuurojen leirikeskukseen Toivakkaan, jossa minä yritin tutustua toisiin kuuroihin uskovaisiin, mutta ei heistä kukaan kiinnostunut minua. Minä yritin saada eräältä hyvältä ystävältä keskustelukaverin, mutta hän ei jaksa minua, hän syytti minua läheisriippuvaiseksi, hän rupesi riitelemään minun kanssa tuloksetta, hänen pyynnöstä eräs kuuleva nainen (osaa viittoa) auttaa häntä asioissa, joka opettaa toisia helluntaikuuroja, jos tunnistaa läheisriippuvaista, pitäisi pysyä erossa läheisriippuvaisesta. Näin se hyvä ystäväni on oppinut aiheena läheisriippuvaisuudesta. Teema läheisriippuvaisuus levisi ympäri Suomea Helluntaikuurojen ja muutamien kuulevien viittojien tietoon, niin he oppivat tunnistamaan läheisriippuvaisen ihmisen merkkejä jo vuodesta 1987 tähän päiviimme saakka. Näin minä petyin taas siihen.
Minä olin ollut vuosina 2017 - 19 sillon hellari. Aluksi hellarikuurot tukivat minua. Me käytiin Raamattupiirissä, soppatykillä ja Helluntaikokouksessa sekä Keuruulla juhannuskonffassa. Vähän myöhemmin eräs hellarikuuro oli tyytymätön minua kohtaan kuten minä huomasin. Yritin selvitettyä asian, mutta se tyytymätön on jättänyt selvittämättä asian. Toinen hellarikuuro diakoniatyöntekijä kirjoitti minulle ja neuvoi minua: “Sinun pitää jäädä yksin kotiin Jeesuksen kanssa ja rukoilla itsesi vaikka monia tuntia. “ Huomasin että heidän tapaamiset, yhteydenotot vaikka videopuheluilla ja kyläilyt ovat rajoituksia, emmekä saa mitä halutaan vapaasti. Ainoastaan kuurojen Raamattupiirilla, helluntaikokouksissa ja juhannuskonferenssissa saa tavata.
Minusta tuntui tultua hylätyksi niin kuin hellarit jättivät minua.
Kuulin että eräs kuuro henkilö tuli uusi uskoon, vaikka hän käyttää vielä masennuslääkkeen, niin muut hellarikuurot kehottivat häntä lopettamaan masennuslääkkeen ja keskittymään Jeesukseen rukoillessa. Se sama henkilö alistui siihen, joka lopetti lääkkeen, rukoili Jeesusta, Jeesus parantaisi häntä, mutta tuloksetta hän teki itsemurhan lopulta.
Minä olen saanut todella huonon kokemuksen ympäri Suomea Helluntaikuurojen yhdessäolosta vuosina 1980 -, 1987 - 1989 ja 2017 - 2019 välisinä aikoina.
Eräs kuuro helluntairouva oli liian puhumaan minulle Raamatun kohdista vaikka illasta myöhään saakka, joka painosti minua kasteelle, vaikka minä yritin välttää kasteelle menoa. Me rupesimme riidellä toistamme kanssa, joka oli lyönyt minun posken kädellä niin kuin ankara… näin me oltiin huonossa puhevälissä. Se rouva oli vaikea luonteeltaan..
Lopulta minä petyin häneen niin kuin tapahtui 1980 - 81, tämän vuoksi minä luovuin helluntaiseurakunnasta. näin minä petyin siihen.
Minä tulin uudestaan helluntai uskoon keväällä 1987. Käytiin silloin v. 1987 - 89 Helluntaiseurakunnassa, kuurojen solussa ja luettiin rukouksessa Raamattua.
Minä matkustelin silloin Hämeenlinnan juhannuskonferenssissa, tapasin kuuroja tuttuja ja osallistuin myös vuonna 1988 Helluntaiseurakunnan omistaman kuurojen leirikeskukseen Toivakkaan, jossa minä yritin tutustua toisiin kuuroihin uskovaisiin, mutta ei heistä kukaan kiinnostunut minua. Minä yritin saada eräältä hyvältä ystävältä keskustelukaverin, mutta hän ei jaksa minua, hän syytti minua läheisriippuvaiseksi, hän rupesi riitelemään minun kanssa tuloksetta, hänen pyynnöstä eräs kuuleva nainen (osaa viittoa) auttaa häntä asioissa, joka opettaa toisia helluntaikuuroja, jos tunnistaa läheisriippuvaista, pitäisi pysyä erossa läheisriippuvaisesta. Näin se hyvä ystäväni on oppinut aiheena läheisriippuvaisuudesta. Teema läheisriippuvaisuus levisi ympäri Suomea Helluntaikuurojen ja muutamien kuulevien viittojien tietoon, niin he oppivat tunnistamaan läheisriippuvaisen ihmisen merkkejä jo vuodesta 1987 tähän päiviimme saakka. Näin minä petyin taas siihen.
Minä olin ollut vuosina 2017 - 19 sillon hellari. Aluksi hellarikuurot tukivat minua. Me käytiin Raamattupiirissä, soppatykillä ja Helluntaikokouksessa sekä Keuruulla juhannuskonffassa. Vähän myöhemmin eräs hellarikuuro oli tyytymätön minua kohtaan kuten minä huomasin. Yritin selvitettyä asian, mutta se tyytymätön on jättänyt selvittämättä asian. Toinen hellarikuuro diakoniatyöntekijä kirjoitti minulle ja neuvoi minua: “Sinun pitää jäädä yksin kotiin Jeesuksen kanssa ja rukoilla itsesi vaikka monia tuntia. “ Huomasin että heidän tapaamiset, yhteydenotot vaikka videopuheluilla ja kyläilyt ovat rajoituksia, emmekä saa mitä halutaan vapaasti. Ainoastaan kuurojen Raamattupiirilla, helluntaikokouksissa ja juhannuskonferenssissa saa tavata.
Minusta tuntui tultua hylätyksi niin kuin hellarit jättivät minua.
Kuulin että eräs kuuro henkilö tuli uusi uskoon, vaikka hän käyttää vielä masennuslääkkeen, niin muut hellarikuurot kehottivat häntä lopettamaan masennuslääkkeen ja keskittymään Jeesukseen rukoillessa. Se sama henkilö alistui siihen, joka lopetti lääkkeen, rukoili Jeesusta, Jeesus parantaisi häntä, mutta tuloksetta hän teki itsemurhan lopulta.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Johan oli outo ja sekava teksti. Oletko päissäsi?
Minä puhuin totta, enkä ole päissäni.
Varmasti se olikin sinun totuutesi. Sekin on totuus, että joka paikasta - ml. seurakunnista - löytyy sellaisia joiden kanssa ei synkkaa. Jossain viihtyy, toisessa porukassa ei. Normaalista asiasta ei ole syytä kehittää draamaa.
Kaikki ihmiset eivät ole sosiaalisesti lahjakkaita. Osa ihmisistä ahdistuu, jos toinen tulee liian lähelle. Ahdistukseen viittaavat nuo läheisriippuvuuspuheetkin. Ehkä henkilö ylireagoi, koska hänellä itsellään on ollut ongelmia läheisriippuvuuden kanssa. Se ei tietenkään ollut fiksua. Niin tai näin. Jos epätäydellisten ihmisten sanomisiin juuttuu, niin pilaa vain oman elämänsä.
No, minä en ole juonut koskaan alkoholia jo 15 vuotta, olen ainakin raitis.
Minä en kuulu enää Helluntaiseurakuntaan, koska se helluntailaisuus on väärä oppi ilman parannuksen armoa. Hellarilta puuttuu rakkaus meitä kohtaan, eivätkä tue omaa uskoani.
Sain parannuksen armo vasta joulukuussa 2019, jossa minä huomasin viihtyneen vl-uskovaisten joukossa, joilla on todettu rakkaus toisiamme kanssa. Olen tehnyt päätöksen, että minä en koskaan palaa helluntaiuskoon, missä ei ole rakkaus.
Niin...
Minua on syytettyä kauan sitten läheisriippuvaiseksi, mutta en tiennyt silloin mitä hellarit tarkoittavat, enkä ymmärtänyt, minä olin yrittänyt vaatia aiemmin selvittämään asiasta, mutta minulle on jätetty selvittämättä siitä. Ei helluntailaisista kukaan viitsinyt auttamaan minua siinä asiassa.
Myöhemmin eräs ihminen oli ollut vuosina 1996 - 98 välisenä aikana minusta pitkäaikainen läheisriippuvainen, josta minä kärsin todella. Se sama henkilö oli ollut entinen koulukaverini.
Hän painosti minua ostamaan alkoholia tarjoamaan meille hyväksikäyttäjänä, hän vaatii minulta käydä heille kylään juoppokaveriksemme. Minä aloin huomaamaan, mikä se on, mikä vaivaa minua... Huomasin olla alkoholisti orjana. Sain kuulla että tämä salasi minulta joka puhuu pahaa minusta juoruja syyttämällä minua alkoholistiksi.
Lopuksi minä päätin lopettaa hänen kaveruuden ja käydä AA-klinikalla. Minut on vapautettua alkoholistista. Minä en pitänyt yhteydessä häneen jo yli 23 vuotta.
Sitten minä menin hakemaan lääkäriammattiauttajan puoleen, kerroin läheisriippuvuudestani, mistä sain kärsiä ja masentaa, sain käydä siellä 10 kertaa. Minä aloin käsittää kaikki koko elämäni läpi, minä vapautin täysin läheisriippuvuudestani.
Nykyään minä en ole enää läheisriippuvainen, vaikka helluntaikuurot ovat kaivaanneet vielä minusta vanhoja asioita. Sen vuoksi minä en halua olla enää heidän tekemisessään, enkä halua olla läheisriippuvainen. Näin helluntaikuurot eivät ole AITOJA YSTÄVIÄ, eivätkä ole luotettavia minulle.
Puhu selvemmin
Aiotko sinä, joka tivaat "puhu selvemmin", sanoa tuon kasvokkain esimerkiksi henkilölle jolla on cp-vamma tai on downin syndrooma?
Valiteltavasti en pysty näyttää kasvokkain turvallisuussyistä...
Valiteltavasti minä olen puhunut totta kokemukseni perusteella.
No...
Minä olin yrittänyt selvittää monesti aiemmasta asiasta muutamien hellarien kanssa kasvokkain, mutta minua ei kuunneltua jättäen selvittämättä siitä.
Kun minä tulin uudelleen uskoon muutamia vuosia sitten, me aloitettiin tutustua alustavasti toisiimme kanssa juhannuskonffassa, oli mukava tavata. Myöhemmin minä tulin hylätyksi, jota ei hellarit kiinnostu, kun minä osallistuin vielä seuraavan vuoden juhannuskonffaan. Minä petyin siihen.
Lopulta asia on kuitenkin ymmärretty. Nyt minä en kuulu enää helluntaiseurakuntaan, minun ei tarvitse helluntailaisia kaveria enää, eikä lisäksi uusia ystäviä sieltä vaikka vanhoja ystäviä... Annetaa heidän olla............
Hei. Teksti on kuuron kirjoittamaa... Siksi joitain pieniä virheitä.
Tuollaiset pienet yhteisöt saattavat tiukasti sitoa itseensä, ovat lahkohenkisiä ja "kaikkiviisaita". Hengellinen epäraittius johti lopulta erään uskovan kuuron itsemurhaan.
Tuntevatkohan nuo "lääketieteelliset neuvonantajat" yhtään syyllisyyttä? Tekikö yhtään nöyräksi tietoisuus, että heidän hengenhedelmänsä oli asiantuntevan lääkärin valvonnassa olleen sairaan, lääkettä tarvinneen uskovan kuolema? Tuskin. Helluntailainenhan ei oman oppinsa mukaan koskaan tee syntiä ja jos tekeekin, niin kaverit siunailuillaan nopeasti vapauttavat vastuusta!
Helluntailaisuudella on lukemattomia, erilaisia rikosuhreja. "Maton alle lakaistuja".
Ymmärrän tuon läheisriippuvaisuusongelman: tietyllä tavoin, jossain määrin toisten tukea tarvitsevat ihmiset helposti takertuvat ihmisiin, jotka heitä auttavat. Liiallinen takertuminen aiheuttaa sitten sen kohteessa negatiivisen reaktion.
Ja huomaan, että helluntailainen sydämettömyys ja henkinen väkivalta "hiukan erilaista" / kuuroa kohtaan loistaa jo tässäkin ketjussa.
Kuinka muutoin voisikaan?
Minäkin tulin huonoon tulokseen helluntaikuurojen kanssa.
en koskaan kuullut mitään.
Asianne on ymmärretty.
Ihmisiä on monenlaisia. Varmasti sinulla on ollut myös hyviä kohtaamisia helluntaissa?
Nuo kohtaamuset mistä kerroit, on olleet huonoja kokemuksia.
Me ihmiset kun tehdään tuolkaisia hölmöjä juttuja mistä sinäkin olet valitettavasti joutunut osalliseksi.
ST