Eriksen: Toista maata? Johdatus antropologiaan
"Edellä todettiin, että yhteiskuntaa tai kulttuuria täytyy tarkastella sen omista lähtökohdista käsin. On siis varottava soveltamasta yhteistä, universaalia asteikkoa kaikkien yhteiskuntien arviointiin. Usein käytettyjä mittareita ovat elinaika, bruttokansantuote (BKT), kansalaisoikeudet ja lukutaito. Vielä vähän aikaa sitten oli tyypillistä luokitella ei-eurooppalaiset kansat sen mukaan, kuinka suuri osa väestöstä oli kristittyjä. Tällaiset arvoasteikot ovat antropologiassa täysin epäolennaisia. Arvioitaessa elämänlaatua vieraassa yhteiskunnassa on ensin pyrittävä ymmärtämään sitä sen sisältä käsin, muuten arviolla ei juuri ole merkitystä. Se, mitä omassa yhteiskunnassa pidetään "hyvänä elämänä", ei välttämättä ole lainkaan houkuttelevaa toisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Ihmisten elämän ymmärtämiseksi on siksi käsitettävä heidän kokemusmaailmansa kokonaisuutena. Ei riitä, että tarkastellaan vain tiettyjä valittuja muuttujia. On ilmeistä, että "vuositulon" kaltainen käsite on merkityksetön yhteiskunnassa, jossa raha ja palkkatyö eivät ole yleisiä.
Tämä muistuttaa etnosentrismin vaaroista. Sana etnosentrismi pohjautuu kreikan sanaan ethnos, joka tarkoittaa kansaa. Etnosentrismillä tarkoitetaan toisten kansojen arvioimista omasta näkökulmasta käsin ja niiden kuvaamista tarkastelijan omilla käsitteillä. Oma ethnos ja omat kulttuuriset arvot asetetaan sananmukaisesti keskiöön. Tästä näkökulmasta toiset kansat näyttävät väistämättä alempiarvoisilta, puutteellisilta mukaelmilta. Jos Sudanin nuerit eivät voi saada asuntolainaa talon ostamiseen, heidän yhteiskuntansa vaikuttaa epätäydellisemmältä kuin omamme. Jos kwakiutl-intiaanit Pohjois-Amerikan luoteisrannikolla ovat vailla sähköä, heidän elämänsä vaikuttaa vähemmän tyydyttävältä kuin omamme. Jos Burman kachinit kieltäytyvät kääntymään kristinuskoon, he ovat meitä sivistymättömämpiä. Ja jos Lounais-Afrikan sanit ovat lukutaidottomia, he vaikuttavat vähemmän älyllisiltä kuin me. Tällaiset näkökulmat ilmentävät etnosentristä asennetta, joka ei salli toisille erilaisuutta heidän omilla ehdoillaan ja joka voi vakavasti estää heidän maailmansa ymmärtämistä. Sen sijaan, että toisia verrattaisiin tarkastelijan omaan yhteiskuntaan, joka mielletään kuvitteellisen "pyramidin" huipulla olevaksi, antropologia edellyttää erilaisten yhteiskuntien ymmärtämistä sellaisina kuin ne näyttäytyvät sisältä käsin. Antropologia ei voi tarjota vastausta kysymykseen yhteiskuntien keskinäisestä paremmuudetsa siitä yksinkertaisesta syystä, että tällaista kysymystä ei tieteenalalla esitetä. Jos antropologilta kysytään, millainen on hyvä elämä, hänen täytyy vastata, että jokainen yhteiskunta määrittelee sen omalla tavallaan."
"Edellä todettiin, että yhteiskuntaa tai kulttuuria täytyy tarkastella sen omista lähtökohdista käsin. On siis varottava soveltamasta yhteistä, universaalia asteikkoa kaikkien yhteiskuntien arviointiin. Usein käytettyjä mittareita ovat elinaika, bruttokansantuote (BKT), kansalaisoikeudet ja lukutaito. Vielä vähän aikaa sitten oli tyypillistä luokitella ei-eurooppalaiset kansat sen mukaan, kuinka suuri osa väestöstä oli kristittyjä. Tällaiset arvoasteikot ovat antropologiassa täysin epäolennaisia. Arvioitaessa elämänlaatua vieraassa yhteiskunnassa on ensin pyrittävä ymmärtämään sitä sen sisältä käsin, muuten arviolla ei juuri ole merkitystä. Se, mitä omassa yhteiskunnassa pidetään "hyvänä elämänä", ei välttämättä ole lainkaan houkuttelevaa toisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Ihmisten elämän ymmärtämiseksi on siksi käsitettävä heidän kokemusmaailmansa kokonaisuutena. Ei riitä, että tarkastellaan vain tiettyjä valittuja muuttujia. On ilmeistä, että "vuositulon" kaltainen käsite on merkityksetön yhteiskunnassa, jossa raha ja palkkatyö eivät ole yleisiä.
Tämä muistuttaa etnosentrismin vaaroista. Sana etnosentrismi pohjautuu kreikan sanaan ethnos, joka tarkoittaa kansaa. Etnosentrismillä tarkoitetaan toisten kansojen arvioimista omasta näkökulmasta käsin ja niiden kuvaamista tarkastelijan omilla käsitteillä. Oma ethnos ja omat kulttuuriset arvot asetetaan sananmukaisesti keskiöön. Tästä näkökulmasta toiset kansat näyttävät väistämättä alempiarvoisilta, puutteellisilta mukaelmilta. Jos Sudanin nuerit eivät voi saada asuntolainaa talon ostamiseen, heidän yhteiskuntansa vaikuttaa epätäydellisemmältä kuin omamme. Jos kwakiutl-intiaanit Pohjois-Amerikan luoteisrannikolla ovat vailla sähköä, heidän elämänsä vaikuttaa vähemmän tyydyttävältä kuin omamme. Jos Burman kachinit kieltäytyvät kääntymään kristinuskoon, he ovat meitä sivistymättömämpiä. Ja jos Lounais-Afrikan sanit ovat lukutaidottomia, he vaikuttavat vähemmän älyllisiltä kuin me. Tällaiset näkökulmat ilmentävät etnosentristä asennetta, joka ei salli toisille erilaisuutta heidän omilla ehdoillaan ja joka voi vakavasti estää heidän maailmansa ymmärtämistä. Sen sijaan, että toisia verrattaisiin tarkastelijan omaan yhteiskuntaan, joka mielletään kuvitteellisen "pyramidin" huipulla olevaksi, antropologia edellyttää erilaisten yhteiskuntien ymmärtämistä sellaisina kuin ne näyttäytyvät sisältä käsin. Antropologia ei voi tarjota vastausta kysymykseen yhteiskuntien keskinäisestä paremmuudetsa siitä yksinkertaisesta syystä, että tällaista kysymystä ei tieteenalalla esitetä. Jos antropologilta kysytään, millainen on hyvä elämä, hänen täytyy vastata, että jokainen yhteiskunta määrittelee sen omalla tavallaan."
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.