Jouduin tekemisiin erään jehovan todistajan kanssa, joka esitti ystävää. Nimenomaan esitti. Meni kyllä täydestä. Mutta kun kerroin pitäväni vanhasta rock musiikista, ja olen käynyt nuoruudesta asti niissä konserteissa ym, ja en ollut ihastunut vanhoillisiin liikemiehiin aviopuolisoehdokkaina, enkä ollut aikomusta aikoinaan mennä kirkon palvelukseen, eikä tangomusiikki kiinnosta, niin hän hävisi kuin pieru saharaan, eikä enää ole tullut ”rakkaudellisia” viestejä. Siihen loppui aito ystävyys.
Tosi ystävyyttäkö?
Anonyymi
855
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hän hehkuttaa aitoa ystävyyttä ja rakkauttaan vain saman maun omaaville.
Minä kyllä pidän vanhasta rock-musiikista ja bluesista (tosin myös kasarista ja ysäristä, sori), olen käynyt konserteissa mutta tangon jätän muille. Naismakuni ei kuulu toisille enkä todellakaan aio pyrkiä kirkon palvelukseen. Ei tullut mieleen, että egosi olisi liian iso kun toivot noin erilaisen maun ystävältä "rakkaudellisia" viestejä? Eiköhän kyse ollut kuitenkin siitä, että elämänkatsomuksesi poikkeaa jonkun verran kohteen vastaavasta. Miten ymmärrät "aidon ystävyyden"?
No sitähän se varmasti oli, että oli liian erilaiset elämänkatsomukset. Hän kuitenkin lähestyi minua ystävänä, mutta luuli ehkä jotain sellaista, jota en ollut. Se ei sitten sopinutkaan hänen kuvioihinsa. Ja ei tainneet hänenkään kuviot sopia omiin. Mutta kun se oli sellaista hehkutusta, niin kyllähän sitä jäi ihmettelemään.
Aito ystävyys on kahdenvälinen asia. Sitä eivät mitkään järjestöt määrää. Jos "ystävyys" loppuu siihen, että järjestö käskee karttamaan, ei se ollut ystävyyttä alunperinkään, vaan pelkkää toveruutta saman aatteen äärellä.
Näin se varmaan. Toveruus ja ystävyys ovat kaksi eri asiaa, ymmärtääkseni.
Jehovan todistajat käyttävät sanaa ”ystävä”, vaikka todellisuudessa sen sanan kuuluisi olla ”toveri”. Ystävä merkitsee paljon enemmän kuin toveri, ja tässä minunkin ”ystävässä” oli todellisuudessa kyseessä vain toveri. Entisessä Neuvostoliitossa ihmisiä sanottiin tovereiksi.
Omat lapsenikin olivat vain tovereira.
Ei voi olla aitoa ystävyyttä vaan pelkkää ehdollista ystävyyttä noissa porukoissa. Mieltäsi hallitaan ja jos ajattelet muuta kuin mitä he haluavat, sinut potkitaan pellolle. Se siitä ystävyydestä. Reilua, eikö vain?