Voisi olla tästä meidän ajastamme.
Missä ilmoitus puuttuu, siinä kansa käy kurittomaksi, autuas se, joka noudattaa lakia. Sananl.29:18
"Meidän maassamme käy kysymys tämän rakkaan kansamme luisumisesta raakuuden asteelle yhä polttavammaksi. Henkeen kohdistuvia rikoksia tapahtuu yhä vain lisääntyen. Omaisuusrikoksista tuomittujen luku osoittaa. myös lisääntymistä. Ylivoimaisena enemmistönä on juopumisrikokset. Mutta se,mitä salassa tapahtuu ja mikä joskus pikistää esiin sielunhoitajan luona puhelutunneilla tai sairaaloissa ja lääkärien vastaanottohuoneissa, avaa niin näköaloja surullisia, että itkisi kyyneleensä kuiviin, jos voisi.
Tähän kansamme alennustilaan esitetään parhaillaan eri tahoilla monia parannuskeinoja. Mutta ellei perimmäistä syytä oleviin oloihin oteta huomioon, ovat lupaavimmiltakin näyttävät nostokeinot tehottomat. Ellei tätä uskota, on karu todellisuus ja yhä kamalampi siveellinen villiintyminen läheisessä tulevaisuudessa sen todeksi todistava.
Raamattu vie meidät taudin juurta tarkkaamaan. Sen "juuren taudin", jota kansamme parhaillaan sairastaa, alkusyy on paljastettu sanassa:"Ilman ilmoitusta raaistuu kansa".
Jumalan yleinen ilmoitus kohtaa kaikkia ihmisiä luonnossa, historiassa ja omassa tunnossa. Mutta varsinainen pelastusilmoitus on meille annettu pyhässä Raamatussa ja Jeesuksessa Kristuksessa. Ne, jotka kansamme keskuudessa ovat hyljänneet Jumalan raamatussa ilmoitetun sanan ja korskeudessaan menevät joka päivä Kristuksen sivu, ovat ilman tuota ilmoitusta ja raaistuvat itse peruuttamattomasti ja raaistavat muita. Tämä on vanha, koettu totuus.
Jos liikkeelle lähdetään, ja aletaan parannusta tehdä näissä merkeissä, koetaan vieläkin vanhan merkin paikkansa pitävän :"Autuas on se, joka noudattaa lakia," siis ilmestyksen sanaa.
Osa kansastamme menee jo auttamattomasti ajalliseen ja iankaikkiseen perikatoon. Jumalan parannustuomiotkaan eivät enää saa ihmisiä kääntymään. Lopputuomioitten aika lähestyy, silloin ei ole enää aikaa parannukseen."
Näin kirjoitti Pakkala kahta vuotta ennen talvisotaa, kansamme silloisesta moraalisesta tilasta.
Missä ilmoitus puuttuu, siinä kansa käy kurittomaksi, autuas se, joka noudattaa lakia. Sananl.29:18
"Meidän maassamme käy kysymys tämän rakkaan kansamme luisumisesta raakuuden asteelle yhä polttavammaksi. Henkeen kohdistuvia rikoksia tapahtuu yhä vain lisääntyen. Omaisuusrikoksista tuomittujen luku osoittaa. myös lisääntymistä. Ylivoimaisena enemmistönä on juopumisrikokset. Mutta se,mitä salassa tapahtuu ja mikä joskus pikistää esiin sielunhoitajan luona puhelutunneilla tai sairaaloissa ja lääkärien vastaanottohuoneissa, avaa niin näköaloja surullisia, että itkisi kyyneleensä kuiviin, jos voisi.
Tähän kansamme alennustilaan esitetään parhaillaan eri tahoilla monia parannuskeinoja. Mutta ellei perimmäistä syytä oleviin oloihin oteta huomioon, ovat lupaavimmiltakin näyttävät nostokeinot tehottomat. Ellei tätä uskota, on karu todellisuus ja yhä kamalampi siveellinen villiintyminen läheisessä tulevaisuudessa sen todeksi todistava.
Raamattu vie meidät taudin juurta tarkkaamaan. Sen "juuren taudin", jota kansamme parhaillaan sairastaa, alkusyy on paljastettu sanassa:"Ilman ilmoitusta raaistuu kansa".
Jumalan yleinen ilmoitus kohtaa kaikkia ihmisiä luonnossa, historiassa ja omassa tunnossa. Mutta varsinainen pelastusilmoitus on meille annettu pyhässä Raamatussa ja Jeesuksessa Kristuksessa. Ne, jotka kansamme keskuudessa ovat hyljänneet Jumalan raamatussa ilmoitetun sanan ja korskeudessaan menevät joka päivä Kristuksen sivu, ovat ilman tuota ilmoitusta ja raaistuvat itse peruuttamattomasti ja raaistavat muita. Tämä on vanha, koettu totuus.
Jos liikkeelle lähdetään, ja aletaan parannusta tehdä näissä merkeissä, koetaan vieläkin vanhan merkin paikkansa pitävän :"Autuas on se, joka noudattaa lakia," siis ilmestyksen sanaa.
Osa kansastamme menee jo auttamattomasti ajalliseen ja iankaikkiseen perikatoon. Jumalan parannustuomiotkaan eivät enää saa ihmisiä kääntymään. Lopputuomioitten aika lähestyy, silloin ei ole enää aikaa parannukseen."
Näin kirjoitti Pakkala kahta vuotta ennen talvisotaa, kansamme silloisesta moraalisesta tilasta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pakkala tuossa kirjoituksessaan ennakoi tulevaa ahdistusta. Joka sitten 1939 marraskuun lopulla alkoi. Se oli ahdistus, jota sen ajan kristitty maailma seurasi henkeään pidätellen kuinka pienen Kristityn itsenäisen Suomen kansan käy tuon eteisitisen jättiläisen kynsissä. Silloin Suomen kansa teki parannusta, jokaisessa kodissa rukoiltiin isien ja poikien puolesta, jotka ottivat valtavat, tykistökeskitykset ja lentopommitukset, sekä miehistömassojen hyökkäykset vastaan juoksuhaudoissa ja maakuopissa. Ihme tapahtui, kansa kesti, vaikka uhraukset oli mittaamattoman suuret.
<<Mutta varsinainen pelastusilmoitus on meille annettu pyhässä Raamatussa ja Jeesuksessa Kristuksessa. <<
Kuule, tätä on nyt koitettu 2000 vuotta. Apuna on käytetty uskonsotia, noitavainoja, giljotiineja, ristiinnaulitsemista, rovioita, inkvisitiolla kiduttamista, jalkapuita, häpeäpaaluja ja unilukkareita, eikä väkivalta ole tippaakaan vähentynyt.
Lisäyksenä vielä - ei ole helvetin tuomiollakaan pelottelu auttanut, entistä helvetillisemmäksi vaan maailma on mennyt. Kyllä on kumma juttu.
<<<Osa kansastamme menee jo auttamattomasti ajalliseen ja iankaikkiseen perikatoon. Jumalan parannustuomiotkaan eivät enää saa ihmisiä kääntymään.<<<
Kannattaisiko kokeilla vaihtaa Jumalaa?
Pakkala ounasteli kirjoituksessaan tulevia ikävyyksiä ja tuomioita. Talvisota syttyi kahden vuoden kuluttua tuosta kirjoituksesta. Pieni Kristitty kansamme joutui sellaiseen ahjoon ja ahdistukseen, jota silloinen kristitty maailma seurasi henkeään pidätellen kuinka Suomen käy jättiläisen kynsissä. Tuon valtavan eteistisen kommunisti armeijan vyöryessä Suomen kimppuun. Silloin kansamme keskuudessa tehtiin parannusta ja rukoiltiin isien ja poikien puolesta, jotka 105 päivää ja yötä ottivat vastaan päällekäyvän ylivoiman. Isäni joka haavoittui Summassa tammikuun lopulla ja hänen aseveljensä totesivat, että korkeimman voiman ansiosta tapahtui ihme ja poikamme kesti, vaikka usein tuntui, että mitään mahdollisuutta ja toivoa ei enää ollut, mutta sittenkin oli. Raskaat oli kärsimykset kansamme parissa, mutta kiitollisia kuitenkin oltiin, että kansakunnan vapaus säilyi, vaikkakin rampana, mutta vapaana.