Sipilän aikaakin herjattu, kuinka se olisi vaikuttanut olevan pääministerin toimintaan, että olisi Sipilän viaksi lueteltavissa. Ei ole kerrallaan kuin vain yksi pääministeri, kuten Sipilä sen ilmaisi " kusitolppana ". Kun onhallituksen päänä on silloin oltava ensilinjassa, jota yhä SDP karsastaa, että parempi toimia kuin oppositiossa, kuulee monien mielipiteistä.
Liikkumisrajoitusfiasko menee Sanna Marinin piikkiin, ”halveksuva tapa” mainittu
Tällä kertaa ei kannata syyttää eduskuntaa.
-on raskas epäonnistuminen Sanna Marinin (sd) hallitukselta. Kerta ei kuitenkaan ole ensimmäinen laatuaan, sillä rajatestaamista koskeva niin sanottu testaa ja tule -malli palasi bumerangina ministeriöön.
Vasemmistolla tavaksi jo tullut, että asioita ei osata, kuin sitten perästä ollaan ns jälkikiviisaina;
Jussi Saramo reagoi perustuslakivaliokunnan kovaan kantaan: ”Jo ennalta pelättiin, ettei valittu tapa välttämättä etene”
”Tarvittaessa pitää olla valmis koviin ja oikeasuhtaisiin toimiin jo hieman etunojassa”, opetusministeri katsoo.
Opetusministeri Jussi Saramo (vas) ei yllättynyt perustuslakivaliokunnan liikkumisrajoituksia koskevasta linjauksesta. ”Jo ennalta pelättiin,
-n ä i n s i t t e n o s a t a a n peräpeilistä.
Hallituksen ja päämisterin suulla jopa lähdetty vierittämään toimettomuuden vastuuta eduskunnalle.
Enemmistöhallituksen puheenvuorot, jossa sanotaan ääneen, että ”hallitus kyllä esitti, mutta [perustuslakivaliokunta] eduskunta ei hyväksynyt”, on suomalaisen ennakoivan perustuslainmukaisuuden halveksuntaa. Oikeuskanslerilla on merkittävä rooli, mutta ei hänen virkansa ja siinä esittämänsä näkemykset ole suomalaisen mallin viimeinen lukko. Perustuslakivaliokunta on. Puurot ja vellit eivät saa mennä sekaisin.
Huvittavaakin näissä kuultiin mm kun ministeri Haatainen suorassa Tv-lähetyksessä sanoi, ettei maski asia hänelle kuulu, vaikka oli vastuumisteri sille alaa, syytti toista ministeriä (toisen puolueen) että hänelle kuuluu vastuu. Vasta toisen ministerin oppitunnin jälkeen tajusi että taitaakin hänelle kuulua, kun asiaa ei tiennyt, kertoi siitä lukeneensa Suomen kuvalehdestä ensin.
Liikkumisrajoitusfiasko menee Sanna Marinin piikkiin, ”halveksuva tapa” mainittu
Tällä kertaa ei kannata syyttää eduskuntaa.
-on raskas epäonnistuminen Sanna Marinin (sd) hallitukselta. Kerta ei kuitenkaan ole ensimmäinen laatuaan, sillä rajatestaamista koskeva niin sanottu testaa ja tule -malli palasi bumerangina ministeriöön.
Vasemmistolla tavaksi jo tullut, että asioita ei osata, kuin sitten perästä ollaan ns jälkikiviisaina;
Jussi Saramo reagoi perustuslakivaliokunnan kovaan kantaan: ”Jo ennalta pelättiin, ettei valittu tapa välttämättä etene”
”Tarvittaessa pitää olla valmis koviin ja oikeasuhtaisiin toimiin jo hieman etunojassa”, opetusministeri katsoo.
Opetusministeri Jussi Saramo (vas) ei yllättynyt perustuslakivaliokunnan liikkumisrajoituksia koskevasta linjauksesta. ”Jo ennalta pelättiin,
-n ä i n s i t t e n o s a t a a n peräpeilistä.
Hallituksen ja päämisterin suulla jopa lähdetty vierittämään toimettomuuden vastuuta eduskunnalle.
Enemmistöhallituksen puheenvuorot, jossa sanotaan ääneen, että ”hallitus kyllä esitti, mutta [perustuslakivaliokunta] eduskunta ei hyväksynyt”, on suomalaisen ennakoivan perustuslainmukaisuuden halveksuntaa. Oikeuskanslerilla on merkittävä rooli, mutta ei hänen virkansa ja siinä esittämänsä näkemykset ole suomalaisen mallin viimeinen lukko. Perustuslakivaliokunta on. Puurot ja vellit eivät saa mennä sekaisin.
Huvittavaakin näissä kuultiin mm kun ministeri Haatainen suorassa Tv-lähetyksessä sanoi, ettei maski asia hänelle kuulu, vaikka oli vastuumisteri sille alaa, syytti toista ministeriä (toisen puolueen) että hänelle kuuluu vastuu. Vasta toisen ministerin oppitunnin jälkeen tajusi että taitaakin hänelle kuulua, kun asiaa ei tiennyt, kertoi siitä lukeneensa Suomen kuvalehdestä ensin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei hyvältä näytä hallituksen "toilailut". Asiat eivät etene, valmistelutöistä ei tule muuta kuin kuluja ja koko paletti ainakin asioita seuraavalle kansalaiselle on todella sekava. Olisiko jo oikea aika sekä pääministerille, että koronavastuu -ministerille tulla esiin ja kertoa meille kaikille, että "mikä oikein mättää". Tällaista tilannetta Suomi ei kestä enää kovin kauan.
Pääministeri jättäisi eroanomuksen, jos ajattelisi Suomen parasta. Mutta hän katsoo vain ja ainoastaan omaan napaansa.
Keskustelu on ihan kummallisilla kierteillä, kun syyllistä hallituksen epäonnistumiseen etsitään virkamiehistä. Lause ”ministereiden ei voida odottaa tuntevan lakiteknisiä koukeroita” on käsittämätön, kun samaan aikaan perustuslaillisuutta arvioivat kansanedustajat. Totta kai voidaan odottaa, että ministerit perehtyvät asiaan ja ovat huolellisia. Artikkeli maalaa kuvaa hallituksesta, joka on jollain tavalla juristien holhouksen alainen. Ei kai näin voi olla, tai jos on, eikö se ole ongelmista suurin?
Tilanne on sikälikin epäreilu, että oikeuskansleri ei voi edes oikein puolustautua aiheuttamatta hallituskriisiä. Sääliksi käy oikeuskansleria tämän hallituksen leivissä.
”Laki ennen meitä ollut, myös meidän jälkeen jää” JL Runebergin kuolematon runo on nyt unohtumassa. Valtakunnan ylin laillisuusvalvoja on sekoilijahallituksen täydellisessä pyörityksessä. Kyseenalaista on myös oikeusministerin ja hänen organisaationsa saamattomuus/osaamattomuus ja sen merkitys jatkuvassa niiailussa. Tällaiset perusoikeuksien voimakkaasti puuttuviin toimenpiteiden ennakkomainonta PM:kin toimesta antaa kansalaisille säälittävän kuvan koko lainsäädäntöprosessista. Sipilän hallituksen aikana vauhkottiin heikosta lainvalmistelusta, se oli pientä Marinin ja hänen kabinettiinsa toimintaan verrattuna ja paljon paljon pienemmissä asioissa. Nyt puhutaan kansalaisten ja heidän oikeuksien kannalta ratkaisevista asioista. Kyllä Nyrkille olisi käyttöä.
Koronanyrkille olisi ollut käyttöä, koko sotku on sitonut hallituksen kädet tähän soppaan ja muu maan johtaminen on jäänyt varjoon.
Tämä toimintatapa, jossa lakiesityksiä pallotellaan valtioneuvoston ja eduskunnan välillä juridisin perustein ei herätä kansalaisissa luottamusta kriisijohtamiseen.
Kriisitilanteen hoitaminen on tehty kokemattomalle hallitukselle erityisen vaikeaksi, pelkästään instanssien ja asiantuntijoiden juridisiin pohdiskeluihin perustuen.
Sieltä loitoautosta nousee puolitoistametrinen ministeri tantta, puhuu leukavia mikrofoniin, ja häippäsee, jää asiat siihen.
Ei Tavio ole ministeri, joten ei nouse autosta.
Krista Kiuru on.
Kiuru on alkujaan arojen lintu, mutta on sopeutunut pesimään maanviljelysalueille. Tästä syystä se sopii oikein hyvin niityistään ja peltolakeuksistaan tunnetun maakunnan nimikkolinnuksi.
Sen rintamus on vaalea, mutta selässä selvästi eroittuvia ruskeita viiruja. Tummanruskean ja melko pitkän pyrstön reunasulat ovat vaaleat.
Kiuru nostaa usein niskahöyhenensä pörhölleen. Kiurun tunnistaa myös aaltomaisesta lentotyylistä. Se istuu joskus aidanseipäällä, mutta ei juuri koskaan puun oksalla.