Siimes ennakoi hallituksen loppua Osaamattomuuttaan

Suvi-Anne Siimes: Ärsytyskynnykseni on aiempaa alempana – voi olla, että niin on myös monilla muilla

Luin muutama kuukausi sitten Rutger Bregmanin kirjan Hyvän historia. Yksi sen tarjoamista tiedonjyvistä oli, että ihmiset ovat onnellisempia ilman uutisia. Ajatus tuntui oudolta, mutta uskon siihen nyt, kun edessäni aukenee jo toinen peräkkäinen koronarajoitusten kevät.

Vuosi sitten sympatiani olivat tuoreen pääministerin ja hänen kohti tuntematonta haparoineiden joukkojensa puolella. Nyt jo harmittaa välillä. Myös ärsytyskynnykseni on aiempaa alempana.

Voi olla, että niin on myös monilla muilla.
En itse kaipaa poliittista poseerausta enkä varsinkaan pelottelua.
Korona-aika on kuin kävelyä keväisillä jäillä. Ne voivat murtua varoittamatta jalkojen alla.

Jää voi pettää epidemiatilanteen pahenemisen takia. Tai siksi, että yhteiskunnallinen luottamus ei vain enää riitä. Ensimmäinen riski pienenee oikea-aikaisten rajoitustoimien ja niiden tehokkaan toimeenpanon avulla. Luottamusta puolestaan vahvistaa selkeä, avoin ja mahdollisimman reaaliaikainen viestintä.

Molemmissa toimissa on ollut toivomisen varaa tänä keväänä. Entinen teräsjää voi siksi lähteä murtumaan myös pääministerimme jalkojen alta.

LUOTTAMUS ON ollut Suomessa perinteisesti vahvaa. Sitä on pidetty jopa maamme ikiomana taikavoimana. Sen ansiosta koronatoimiakin oli pitkään helppo rakentaa ja johtaa teknokraattisten mallien ja ylhäältä alas suunnattujen viestien avulla.

Taikavoimassamme on kuitenkin myös heikentymisen merkkejä.
Puoluekenttä on sirpaloitunut ja äänestysaktiivisuus alentunut. Vaaleihin on ollut vaikeampi löytää ehdokkaita ja virkamiesten arvostelu ja syyttely ovat yleistyneet myös poliitikkojen parissa.

Hallituksen kyky ennakoida erilaisia tulevaisuuden vaihtoehtoja on ollut hetkittäin jopa häkellyttävän heikkoa. Samalla rajoja ja yksityisiä tiloja koskevat koronarajoitukset ovat vuotaneet tavalla, jota monien on ollut vaikea ymmärtää ja varsinkaan hyväksyä.

En itse kaipaa poliittista poseerausta enkä varsinkaan pelottelua. Minulle riittäisivät pelkät paperinmakuiset faktat siitä, millaisten seikkojen perusteella rajoituksista kulloinkin päätetään, miten päätettyjen toimien vaikuttavuutta seurataan ja kuinka erilaisiin vaihtoehtoihin varaudutaan jo ennakolta.

Nuo tiedot kuitenkin puuttuvat kuvasta. Tai ainakaan ne eivät aina tavoita aktiivista kansalaista ajoissa. Siksi koronarajoituksia koskevan uutisoinnin seuraaminen tuntuu usein raskaalta ja kuluttavalta.

https://demokraatti.fi/suvi-anne-siimes-arsytyskynnykseni-on-aiempaa-alempana-voi-olla-etta-niin-on-myos-monilla-muilla