Totuus ja kaikki sen vaihtoehdot....

"Kaikki tuntuu tavalla toi toisella todistavan itseään ja todellisuutta... näkeminen, kuuleminen, haistaminen, tunteminen, koskettaminen, kosketuksen tunteminen, kipu, sairastaminen, pelot, ajatteleminen, kokeminen yleensä, liikkuminen, "minä"... Kaikki tuntuu niin loogiselta ja itsestään selvältä."

Nuo kaikki luettelemasi asiat ovat oikeastaan nimityksiä ns. "raakakokemukselle" jota ei ole vielä kielellisesti tulkittu minkään hahmotuksen ja siitä hahmotustavasta seuraavan käsitejärjestelmän kautta kautta ja joiden oikeellisuutta ja todellisuutta on vaikea epäillä koska ne ovat hyvin konkreettisia ja kaiken tietoisen olemisen perusta. Tuo raakakokemus lienee yhteistä kaikille ihmisile ja myös ainakin kehittyneimmille eliöille.

Tuo raakakokemus on myös se minkä olemassaoloa sen raakakokemuksen kokijan on mahdotonta kiistää vaikka ne mahdolliset selitykset ja syyt sille kokemukselle voivat olla hyvinkin monenlaisia riippuen siitä ikäänkuin aksiomaattisesta hahmotustavasta josta seuraavat erilaiset ideologiset, teoreettiset tulkinnat siitä raakakokemuksesta.

Raakakokemusta ei voi helposti ainakaan suoraan välittää tai siirtää toiselle kokijalle varsinkaan jos sen toisen kokijan aksiomaattinen (=itsestäänselvänä pidetty) hahmotustapa omalle kokemukselleen on erilainen ja kunkin kokijan tapa käsitellä ja kommunikoida sitä omaa kokemustaan on jo lapsuudesta lähtien kehittynyt automaattiseksi tavaksi reagoida kielellisiin ilmaisuihin tietyllä ennakoitavissa olevalla tavalla tuottamalla aina samantapaisia assosiaatioita suhteessa samoihin käsitteisiin.

"Entä jos näin on tarkoitettu, että koemme juuri näin? Kuin "ohjelmoituna"? Meillä on kuitenkin myös kyky kyseenalaistaa totuus ja itsestään selvyys, tai sellaisina koetut asiat. "


Se raakakokemukseen liitettyy loogisyys ja itsestäänselvyys johtuu pääasiassa siitä se aito lapsen tapa kokea kaikki tavallaan uutena, elävänä ja mielenkiintoisena on muuttunut vähitellen kasvatuksen ja varsinkin koulutuksen ja muun ryhmäehdollistumisen kautta hyvin kaavamaiseksi, automaattiseksi ja suurelta osin alitajuiseksi hahmotuksen rutiiniksi jota on hyvin vaikea enää tietyn iän jälkeen muokata ja muuttaa ja se mahdollinen muutos koetaan yleensä myös hyvin pelottavana ja vaarallisena koska se on ikäänkuin paluuta takaisin siihen lapsen viattomaan kokemustapaan ja sen takia ihmiset mieluiten takertuvat ja hakevat turvaa siitä oman vertaisryhmänsä aksiomaattisesta hahmotustavasta koska se on tavallaan tuttu, turvallinen ja heille toimiva käyttöliittymä todellisuuteen.

Kaikki uskonnot, uskomusjärjestelmät, ideologiat ja tieteen laajat teoreettiset paradigmat perustuvat tietynlaisiin ryhmässä yhdessä hyväksyttyihin perustulkintoihin todellisuudesta jotka eivät ole ainoita eivätkä varsinkaan kaikissa olosuhteissa yleispäteviä hahmotustapoja ja uskomuksia ja ne kaikki viimekädessä liittyvät kielelliseen perushahmotukseen (länsimaissa subjekti-verbi-objekti eli joku-tekee-jollekin-jotakin eli kausaliteetin perusidea) ja sitä samaa todellisuutta voidaan periaatteessa tulkita myös täysin erilaisten hahmotustapojen kautta joista jokaisesta seuraa erilainen aksioomien tai itsestäänselvinä pidettyjen perusasioiden kokoelma.

"Voimme luoda vaikka minkälaisia vaihtoehtoja ja vaihtoehtotodellisuuksia. Jatkuvasti kehittyneempiä, ja siinä ohella myös villimpiä. Kaikki totuudet ovat käytännössä samalla viivalla, mutta vain sillä erolla, että joku totuus saa enemmän kannattajia"

Perinteisesti kaikki asiat pyritään hahmottamaan binäärisesti joko totuuden tai epätotuuden kautta. Paljon luontevampaa ja toimivampaa olisi hyväksyä se että kaikki tosina pitämämämme asiat liittyvät pohjimmiltaan siihen miten hahmotamme kukin omaa raakakokemustamme ja niitä mahdollisia hahmotustapoja on lukemattomia aivan kuin konkreettisen todellisuuden muokkaamiseen on olemassa lukematon määrä erilaisia työkaluja, koneita, algoritmeja, kaavoja yms.

Kaikki ihmisen luomat käsitejärjestelmät (uskonnot, ideologiat, tieteet, ammattitaidon teoreettinen kielellinen puoli) ovat lähinnä vain työkaluja tai ikäänkuin tietokoneen käyttöjärjestelmän käyttöliittymä suhteessa tietyntyyppisiin konkreettisiin asioihin (=raakakokemus) ja jokaisella työkalulla on oma rajoitettu pätevyysalueensa jossa sen työkalun käyttö toimii parhaiten.

jatkuu