Kertomus Aadamista ja Eevasta...

Apinaihmisiä oli vuonna 6250 eKr maan päällä muutamia kymmeniä miljoonia. Rotuja oli useita, oli Hiisiä, Örkkejä, Peikkoja ja Kääpiöitä, Keskimittaisia, Haltijoita. Koska dinosaurusten tuhoutumisen jälkeen noin 65 mijoonaa vuotta sitten, monet niitä fyysisesti pienemmät nisäkäsrodut olivat nousseet lukumääränsä vuoksi hallitsemaan maailmaansa.
Erästä ihmistä Jumala heistä erityisesti rakastii - Aadamia. Hän kuului poppamiesten sukuun, jolla oli jonkinverran ristisiitosta erityisesti haltijarodun kanssa. Hänen sukunsa oli ollut 40 aijonia maan päällä, mutta Hän kuoli ja pääsi Paratiisiin, josta silti epäuskoisina olivat julistaneet oman rotunsa ylipapit tms. poppamiehet. Montako viikkoa tai tarkemminkin laksettua vuotta tuolloin oli Aadam Paratiisissa maan päällä, on epäoleellista - tuohon aikaaan viisainkin poppamies oli mennyt sekaisin laskiessaan enimmäkseen kuukausiakin vuosina... Eenok myöhemmin korjasi nykyajanlaskun täysin, mutta ei siitä sen enempää...
Aadam eli poikamiehenä, joitakin vuosia, ehkä 7 vuotta, ja koska Hän ei uskaltanut syödä kovinkaan usein hedelmäpuidenhedelmien sisuksiakaan, Jumala ärtyneenä antoi hänelle lain, että saat syödä muista puista sisuksetkin PAITSI keskimmäisestä puusta, jos se on sinulle jotenkin tärkeää.. SIis kyse oli alusta saakka ihmisen käskystä, ei Jumalan välttämättä. No, Aadam ei ollut tyytyväinen elämäänsä, koska ei eläimistä ollut hänelle liikaa iloa, ja Jumala antoi taaskin hiukan ärtyneenä luvan nähdä unen omasta äidistään. Seuraavana päivänä tuo kaunis äiti saapui - tyttärenään Eeva Aadamin luo, ja Eeva ei uskonut Aadamin saamaa kieltoa syödä keskimmäisestäkin puusta, ja tämä pistettiin käärmeen syyksi, tietysti, koska käärme osasi jonkinverran manipuloida ihmisenkin mieliä, vaikka yleensä päinvastoin, Käärme ei itsekään voinut kertakaikkiaan ymmärtää, miksei keskimmäisestäkin saisi syödä. Se, että oliko tuo Kuoleman puu, niin käärme sen käsitti, että siitä tuli tehdä kuoleman puu, ja se pisti myrkkyään hiukan viinirypälesatsin päälle, ja jonka Eeva söi, ja Aadam tuli myöhemmin tekemään saman. Aadami meni pahemmin sekaisin käärmeen myrykystä kuin Eeva, koska Aadamin omapäinen tarve tehdä hienoja tapoja, syytti häntä suuresti Jumalansa edessä. Eeva ei myöntänyt että häntä olisi edes kielletty ottamasa kyseisestä puusta. Heille tuli alastomuudestaan tuska, ja eräs taitavammista haltijoista kävi tekemässä heille puvut nahasta... Tarinaa voisi tarkentaa loputtomiin,mutta ymmärrätte "yskän" Tuo oli myös Paratiisinsa ensimmäinen syksy...