Norsut vaikuttivat ainakin antiikin teknologisella tasolla olevan eräänlaisia superaseita, kuinkahan montaa tavallista jalkavän miestä yksi vastaisi? Vastaus vaikuttaisi riipppuvan siitä onko vastassa olevilla sotilailla kokemusta ja koulutusta taktiikoista joilla selvitä norsuista. Norsut vaikuttavat olleen eräänlainen terrori-ase joka vastaisi tavallaan sitä että nykyajan jalkaväki kohtaisi rivistön tankkeja.
Otin muutamia otteita alle wikipediasta:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sotanorsu#Taktinen_käyttö
Viisitoista norsua persialaisen armeijan keskellä vaikuttivat ennen taistelua niin voimakkaasti makedonialaisiin joukkoihin, että Aleksanteri päätti tehdä uhrauksen pelon jumalalle. Gaugamela oli Aleksanterin suurin voitto, mutta vihollisten sotanorsut tekivät Aleksanteriin lähtemättömän vaikutuksen. Niinpä hänen valloittaessaan Persiaa lisättiin useita saaliiksi saatuja sotanorsuja Aleksanterin joukkoihin.
Magadhan imperiumi kauempana idässä Gangeksen varrella omisti 6 000 sotanorsua, kun Chandragupta Maurya vuosia myöhemmin hankki 9 000. Nämä lukumäärät olivat monta kertaa suuremmat kuin persialaisten tai kreikkalaisten reservit, jotka alkuun hidastivat ja lopulta pysäyttivät Aleksanterin miehistön tunkeutumisen Intiaan.
Kuten Aleksanteri, roomalaiset kehittivät lopulta ajan kuluessa strategioita norsujen vaarallisten rynnäköiden torjumiseen. Hannibalin lopullisesti kukistuessa (Zaman taistelussa 202 eaa. hänen norsujensa rynnäkkö oli jo tehoton, koska roomalaiset manipulit yksinkertaisesti väistivät vastaantulevat sotanorsut.
Yli vuosisata myöhemmin Thapsuksen taistelussa 6. helmikuuta 46 eaa. Julius Caesar yhdessä viidennen legioonansa kirveiden kanssa johti armeijansa hyökkäämään norsujen jalkoja vastaan. Legioona kesti sotanorsujen rynnäkön ja norsusta tuli tapauksen johdosta yksikön symboli. Thapsus oli viimeinen huomattava taistelu, jossa norsuja käytettiin läntisen sivistyksen alueella.
Historiallisten lähteiden mukaan tehokas norsujen vastainen ase oli sotasika. Plinius vanhempi raportoi "norsujen pelästyvän jo pienimmästä siankiljaisusta".
Diadokkisotien aikainen Megaran piiritys murrettiin niiden avulla. Megarian asukkaat kaatoivat öljyä sikalauman päälle, sytyttivät ne palamaan ja ajoivat siat kohti vihollisen sotanorsuja. Norsut joutuivat pakokauhun valtaan kiljuvan sikalauman edessä.
Ratsuväen harrastus poolo syntyi hevosrykmenttien harjoituksesta, jonka tarkoituksena oli vahingoittaa ja ohjata vihollisen sotanorsuja.
Sri Lankan historian mukaan norsujen syöksyhampaisiin oli sidottu painavia rautaketjuja, joiden päissä oli teräspalloja, joita norsut koulutettiin heiluttamaan vaarallisesti ja suurta taitoa osoittaen. Tämä oli erittäin tehokas keino pitää vihollisen joukot poissa tieltä. Puunilaissodissa sotanorsu oli raskaasti panssaroitu ja kantoi kolmea miestä tornissa jota kutsuttiin nimellä howdah: kyydissä niillä oli jousiampujia tai sarissaa (kuusi metriä pitkiä keihäs) käyttäviä miehiä.
Metsänorsuista koostuvat sotanorsut, jotka olivat pienempiä kuin afrikkalaiset ja aasialaiset sukulaisensa, eivät olleet tarpeeksi vahvoja kantamaan tätä tornia ja kantoivat siksi vain kahdesta kolmeen miestä. Lisäksi norsun kyydissä oli kuljettaja (mahout), joka oli vastuussa eläimen kontrolloimisesta.
Mahout kantoi taltta-terää ja nuijaa, joilla hän saattoi katkaista eläimen selkäytimen ja tappaa norsun sen vauhkoontuessa. Elefantteja on vertailtu toisen maailmansodan tankeiksi, mutta niiden taktinen käyttö on hyvin erilainen.
Otin muutamia otteita alle wikipediasta:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sotanorsu#Taktinen_käyttö
Viisitoista norsua persialaisen armeijan keskellä vaikuttivat ennen taistelua niin voimakkaasti makedonialaisiin joukkoihin, että Aleksanteri päätti tehdä uhrauksen pelon jumalalle. Gaugamela oli Aleksanterin suurin voitto, mutta vihollisten sotanorsut tekivät Aleksanteriin lähtemättömän vaikutuksen. Niinpä hänen valloittaessaan Persiaa lisättiin useita saaliiksi saatuja sotanorsuja Aleksanterin joukkoihin.
Magadhan imperiumi kauempana idässä Gangeksen varrella omisti 6 000 sotanorsua, kun Chandragupta Maurya vuosia myöhemmin hankki 9 000. Nämä lukumäärät olivat monta kertaa suuremmat kuin persialaisten tai kreikkalaisten reservit, jotka alkuun hidastivat ja lopulta pysäyttivät Aleksanterin miehistön tunkeutumisen Intiaan.
Kuten Aleksanteri, roomalaiset kehittivät lopulta ajan kuluessa strategioita norsujen vaarallisten rynnäköiden torjumiseen. Hannibalin lopullisesti kukistuessa (Zaman taistelussa 202 eaa. hänen norsujensa rynnäkkö oli jo tehoton, koska roomalaiset manipulit yksinkertaisesti väistivät vastaantulevat sotanorsut.
Yli vuosisata myöhemmin Thapsuksen taistelussa 6. helmikuuta 46 eaa. Julius Caesar yhdessä viidennen legioonansa kirveiden kanssa johti armeijansa hyökkäämään norsujen jalkoja vastaan. Legioona kesti sotanorsujen rynnäkön ja norsusta tuli tapauksen johdosta yksikön symboli. Thapsus oli viimeinen huomattava taistelu, jossa norsuja käytettiin läntisen sivistyksen alueella.
Historiallisten lähteiden mukaan tehokas norsujen vastainen ase oli sotasika. Plinius vanhempi raportoi "norsujen pelästyvän jo pienimmästä siankiljaisusta".
Diadokkisotien aikainen Megaran piiritys murrettiin niiden avulla. Megarian asukkaat kaatoivat öljyä sikalauman päälle, sytyttivät ne palamaan ja ajoivat siat kohti vihollisen sotanorsuja. Norsut joutuivat pakokauhun valtaan kiljuvan sikalauman edessä.
Ratsuväen harrastus poolo syntyi hevosrykmenttien harjoituksesta, jonka tarkoituksena oli vahingoittaa ja ohjata vihollisen sotanorsuja.
Sri Lankan historian mukaan norsujen syöksyhampaisiin oli sidottu painavia rautaketjuja, joiden päissä oli teräspalloja, joita norsut koulutettiin heiluttamaan vaarallisesti ja suurta taitoa osoittaen. Tämä oli erittäin tehokas keino pitää vihollisen joukot poissa tieltä. Puunilaissodissa sotanorsu oli raskaasti panssaroitu ja kantoi kolmea miestä tornissa jota kutsuttiin nimellä howdah: kyydissä niillä oli jousiampujia tai sarissaa (kuusi metriä pitkiä keihäs) käyttäviä miehiä.
Metsänorsuista koostuvat sotanorsut, jotka olivat pienempiä kuin afrikkalaiset ja aasialaiset sukulaisensa, eivät olleet tarpeeksi vahvoja kantamaan tätä tornia ja kantoivat siksi vain kahdesta kolmeen miestä. Lisäksi norsun kyydissä oli kuljettaja (mahout), joka oli vastuussa eläimen kontrolloimisesta.
Mahout kantoi taltta-terää ja nuijaa, joilla hän saattoi katkaista eläimen selkäytimen ja tappaa norsun sen vauhkoontuessa. Elefantteja on vertailtu toisen maailmansodan tankeiksi, mutta niiden taktinen käyttö on hyvin erilainen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mikä tahansa ase mitä vastaan ei ole puolustusta on erittäin tehokas. Epäilen että vielä suurempi ongelma sotanorsuissa on niiden vaatima huolto. Työeläiminä ne saattavat olla toimivia.
Norsun työpäivä on kolme tuntia. 21 tuntia se syö ja lepää.
Voi vain kuvitella, mitä 9000 sotanorsun hankinta, varustelu ja ylläpito maksaa.
Ja ratsuväkeä moitittiin kalliiksi...
Huollosta puhuessa pitää muistaa että ennen taistelua norsut piti saada mahdollisimman agressiivisiksi, joka onnistui parhaiten juottamalla niille alkoholia.
Mitä tulee 9000 norsuun, niin on aika vaikeaa kukistaa armeija jolla on näin paljon pienen tyrannosauruksen kokoisia eläimiä antiikin ajan tekniikalla . Norsut varmasti aiheuttavat kauhua vyöryessään valtavana ja paksuna seinämänä armotta päälle, murskaten ehkä jopa falangeja tieltään.
Norsuista ei itse asiassa ollut juuri mihinkään, jos vastustaja oli taktinen ja kurnalainen. Tämä johtui siitä, etteivät norsut olleet oikein ohjattavissa. Vastustajan tarvitsi vain mennä pois tieltä, kun norsut tulivat.
Norsut olivat myös alttiita tietyille tempuille. Esimerkiksi palavat siat saivat ne kauhuihinsa.
Roomalaiset eivät juuri norsuja käyttäneet, kun olivat itse löytäneet niiden heikkoudet.
Intiassa norsujen käyttö oli kyllä yleistä, koska aasian norsut olivat tottelevaisempia kuin savanni ja metsänorsut. Ehkä tämä ainakin osittain selittää miksi mustat eivät ole koskaan onnistuneet norsujen kesytyksessä. Ja kyllä Afrikan norsuillakin saatiin voitto aikaan:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tunisin_taistelu
Lisäksi pitää muistaa että panssaroitu norsu jolla oli torni ja jousiampujat selässä liikkuisi taistelukentällä korkeintaan noin 25 kilometrin tuntinopeudella, muuten se uupuisi nopeasti. Täten ne eivät saisi mitenkään ratsuväkeä tai kameleita kiinni.
Norsu oli taistelukentällä erikoisuus, jonka teho katosi uutuusarvon mukana.
Ensi hämmästyksen jälkeen vastakeinot kehitettiin nopeasti.
Norsujen käyttö ja huolto vaativaty erikoisosaajia.
Mikä taktiikat ovat parhaat norsuille? Itse veikkaisin että ne kannattaisi laittaa linjaan oman jalkaväen eteen ja iskeä vihollisen jalkäväkeä päin suoraan edestä. Vaihtoehtoisesti niillä voisi iskeä jalkaväen sivustoihin, eräänlaisena raskaana ratsuväkenä. Ehkä jopa pyrkiä vihollisen taakse ja tyytyä ampumaan nuolia, jos vihollinen ei käy päälle.
Kivikaudella eläneestä Palaeoloxodon Namadicus norsulajista olisi saanut todellisen taistelukentän mestarin jos se ei olisi kuollut sukupuuttoon.
"volumetric analysis then yields a size estimate of 5.2 metres (17.1 ft) tall at the shoulder and 22 tonnes (24.3 short tons) in weight"
https://en.wikipedia.org/wiki/Palaeoloxodon_namadicus
Tästä aiheesta on tehty tutkimus:
https://docplayer.fi/6511382-Norsuvoimaa-elefantit-antiikin-ajan-sodankaynnissa.html
Sotanorsujen pääongelma vaikuttaa olleen se että ne eivät usein henkisesti kestäneet taisteluita sekoamatta ja tallomatta omia joukkoja alleen, jolloin ajajan oli pakko tappaa oma norsunsa. Naaraita ei käytetty taisteluissa koska ne eivät olleet yhtä agreessivisia, eli pakenivat liian herkästi agressiota vaativasta tilanteesta.