Olen uudesti syntynyt kristitty (jos tämä on korrekti nimike lähiaikoina uskoontulleelle) ja löytänyt Uudesta Testamentista pari hämmentävää kohtaa:
Matteuksen evankeliumissa viidennen luvun jakeissa 17-20 Jeesus ilmoittaa lain olevan nyt ja aina voimassa ja synnin tekemisen edelleen vakavaa.
Galatalaiskirjeen toisen luvun jakeissa 15-21 ja koko kolmannessa luvussa Paavali (tietääkseni Paavali, en ole varma) taas kertoo kuinka synnillä ja lailla ei olekaan merkitystä.
Nämä kaksi kohtaahan ovat täysin ristiriidassa.
Minun oman tulkinnan mukaan synnin teko on edelleen erittäin vakavaa ja väärin eikä sitä tai sen tekemistä saa hyväksyä mutta jos siihen hairahtuu ja katuu sitä sydämessään pätee silloin Paavalin (?) ilmoitus galatalaiskirjeessä ja synnin saa anteeksi. Galatalaiskirjeen toisen luvun kuudennessatoista jakeessa sanotaan: "Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä mitä laki vaatii.". Tämän kohdan voisi tulkita siten ettei lakia tarvitse noudattaa mutta minä tulkitsen sen niin että lain noudattaminen on itsestäänselvyys ja siksi ei yksinään pelastavaa. Se vain täydentää uskoa. Jotkut kristitythän ajattelevat etteivät synnillä ole merkitystä kun taas toiset ovat erittäin lakihenkisiä. Olisi kiva kuulla teidän näkemyksiä. Oletan tänne vastaavan vain uskossa olevien kristittyjen mutta jos oet jotakin muuta muistathan mainita! Olisi myös kiva jos uskontokunnat mainittaisiin.
Matteuksen evankeliumissa viidennen luvun jakeissa 17-20 Jeesus ilmoittaa lain olevan nyt ja aina voimassa ja synnin tekemisen edelleen vakavaa.
Galatalaiskirjeen toisen luvun jakeissa 15-21 ja koko kolmannessa luvussa Paavali (tietääkseni Paavali, en ole varma) taas kertoo kuinka synnillä ja lailla ei olekaan merkitystä.
Nämä kaksi kohtaahan ovat täysin ristiriidassa.
Minun oman tulkinnan mukaan synnin teko on edelleen erittäin vakavaa ja väärin eikä sitä tai sen tekemistä saa hyväksyä mutta jos siihen hairahtuu ja katuu sitä sydämessään pätee silloin Paavalin (?) ilmoitus galatalaiskirjeessä ja synnin saa anteeksi. Galatalaiskirjeen toisen luvun kuudennessatoista jakeessa sanotaan: "Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä mitä laki vaatii.". Tämän kohdan voisi tulkita siten ettei lakia tarvitse noudattaa mutta minä tulkitsen sen niin että lain noudattaminen on itsestäänselvyys ja siksi ei yksinään pelastavaa. Se vain täydentää uskoa. Jotkut kristitythän ajattelevat etteivät synnillä ole merkitystä kun taas toiset ovat erittäin lakihenkisiä. Olisi kiva kuulla teidän näkemyksiä. Oletan tänne vastaavan vain uskossa olevien kristittyjen mutta jos oet jotakin muuta muistathan mainita! Olisi myös kiva jos uskontokunnat mainittaisiin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tietenkin laki pitää olla, että tietäisimme, mikä on syntiä. Jeesus ei tullut syntiä kumoamaan, vaan jopa ankaroitti sitä, sisältäen pahat ajatuksetkin synniksi. Mutta Hän tuli viattomana ja siten ainoana kelvollisena uhrina kärsimään synnin rangaistuksen, kuoleman. Jonka Jumala langetti paratiisin ikuisille ihmisille, karkoittaen heidät elämänpuun luota. Jeesuksen kuollessa ristillä, Hän vei mukanaan samalla kaikki maailman synnit, jotka Hän keräsi päälleen. Samalla temppelin esirippu repesi, merkiksi siitä, että nyt kaikki saivat Jumalan hyväksynnän ja suoran yhteyden Häneen. Jeesus nousi kuolleista, merkiksi meillekin taas mahdollisuudesta ikuiseen elämään paratiisin elämänpuun luona. Tämä on tarjolla niille, jotka tunnustavat Jeesuksen Herrauden ja ottavat vastaan Hänen sovitustyönsä . Nyt voimme tuoda rehellisesti kaikki hairahduksemme Jeesukselle, sillä Hän tietää, kuinka helposti ovela saatana saa saalista tekojemme, puheittemme, ajatuksiemme ja tekemättä jättämisiemme kautta. Vilpittömälle katujalle Hän antaa anteeksi, eikä muistele menneitä. Maallinen oikeus tietenkin rankaisee. Samoin taivaallinenkin rangaistus tulee jos ihminen ei kadu tekoaan, senkin ihminen tulee huomaamaan elämässään. Aloittajalle . Nyt siis armo on tullut lain tilalle, suhteessa pelastukseen. Mutta laissa on määritelty, mikä on pahaa, siispä noudatamme lakia, emme pakosta, vaan rakkaudesta Jeesukseen ja Hänen sovitustyöhönsä ja opetuksiinsa.