Kristityt ovat pitäneet ensimmäisen kirkolliskokouksensa Nikeassa vuonna 325, ja se oli ennen Muhammadin (SAAS) tuloa. Kokouksen pitämisen syy oli kristittyjen erimielisyys Jeesuksen persoonasta. Kiistan kohteena oli se, oliko Jeesus Jumalan lähettiläs, samoin kuin lähettiläät ennen häntä, vai oliko hän jotain muuta. Kummankin kannan kannattajat olivat omasta mielestään oikeassa ja opettivat sitä oppilailleen. Tätä ristiriitaa kärjisti roomalaisten, kreikkalaisten ja egyptiläisten pakanoiden kääntyminen kristityiksi, mikä johti useiden eri ajatusten sekoittumiseen ja lopetti kirkon yhtenäisyyden. Nämä käännynnäiset peilasivat uutta uskoaan omaan taustaansa. Niiden joukossa, jotka kääntyivät kristityiksi, oli myös filosofeja, jotka pyrkivät ymmärtämään uutta uskoaan filosofisten mielipiteittensä kautta.
Kirkolliskokouksen lopulliseksi päätökseksi annettiin lausunto, että Jeesus oli syntynyt, ei luotu ja että hän oli samaa olemusta kuin isä! Tässä kokouksessa yli kolmestasadasta evankeliumista valittiin neljä, jotka parhaiten sopivat kirkon opetuksiin. Kaikki muut evankeliumit määrättiin tuhottaviksi.
Nikean kirkolliskokouksessa päätettiin, että Jeesus on Jumala ja että hän on isän poika. Mutta pyhästä hengestä ei mainittu oliko se jumala vai oliko se luotu. Joten jälleen kerran kristittyjen kesken esiintyi erimielisyyttä; tällä kertaa erimielisyys koski pyhää henkeä. Makedonius opetti ihmisille, että pyhä henki oli luotu. Tämän vuoksi keisari Theodosius kutsui koolle Konstantinopolin kirkolliskokouksen, joka pidettiin vuonna 381, niin että Nikean päätös vahvistettaisiin ja samalla kumottaisiin Makedoniuksen ajatus pyhästä hengestä. Kokouksen lopuksi vahvistettiin Nikean kokouksessa tehty päätös ja tehtiin edellä mainittuun määritelmään lisäys, että myös pyhä henki on samaa olemusta kuin isä ja poika.
Kun oli päätetty, että isä, poika ja pyhä henki ovat kaikki jumalia, kristittyjen kesken puhkesi uusi kiista. Kiistan aiheuttaja oli Konstantinopolin piispa Nestorios, joka antoi lausunnon, että Maria oli ihmisen äiti ja että ajatus siitä, että Jeesus on Jumala tai Jumalan poika, ei ole tosiasia. Hänen mukaansa Jeesusta oli vain siunattu ihmeteoilla, jotka hän oli saanut Herraltaan. Kun Konstantinopolin piispan lausunto kiiri Aleksandrian piispan korviin, Aleksandrian, Antiokian, Jerusalemin ja Rooman piispat olivat yhteydessä toisiinsa. Tämän johdosta järjestettiin Efesoksen kirkolliskokous vuonna 431. Kokouksen päätteeksi annettiin lausuma, että Maria on "jumalan äiti" ja että Jeesus on tosi ihminen ja tosi Jumala.
Kirkko omaksui varhaisina vuosisatoina Raamatun tulkinnan sitovaksi ohjeeksi opin Jeesuksen kahdesta luonnosta: hän oli samanaikaisesti tosi ihminen ja tosi Jumala. Tämä ajattelutapa sai lopullisen muotonsa Khalkedonin kirkolliskokouksessa vuonna 451. Jeesuksen jumaluudesta päätettiin, että kaksi luontoa on yhdessä persoonassa sekoittamattomina ja muuttumattomina, mutta hajottamattomasti ja erottamattomasti yhdistyneinä. Jeesuksen sanotaan olevan "yksi persoona kahdessa luonnossa", ilman että hänen ihmisyyttään tai jumalallisuuttansa mitenkään sekoitetaan keskenään, muutetaan kummankaan luonnon hyväksi, erotetaan toisistaan tai jaetaan osiin. Tämä on uskonnollinen paradoksi: tunnustus sulkee vastakohdat ykseyteen; ajatus Jeesuksesta tosi ihmisenä ja tosi Jumalana ei mahdu mihinkään loogiseen kaavaan.
Kristinuskon oppi perustuu näiden neljän edellä mainitun kirkolliskokouksen päätöksiin eikä siihen lakiin, jonka Jeesus (AS) toi Israelin lapsille.
1.Nikean kokouksessa (vuonna 325) päätettiin Jeesuksen jumaluus.
2.Konstantinopolin kokouksessa (vuonna 381) päätettiin pyhän hengen jumaluus.
3.Efesoksen kokouksessa (vuonna 431) päätettiin, että Jeesus on tosi ihminen ja tosi Jumala, ei pelkästään ihminen, ja että Maria on synnyttänyt sekä ihmisen että Jumalan!
4.Khalkedonin kokouksessa (vuonna 451) ajatus siitä, että Jeesus on tosi ihminen ja tosi Jumala, sai lopullisen muotonsa.
Vielä kerran huomaa, että kaikki nämä edellä mainitut kokoukset pidettiin ennen Muhammadin (SAAS) tulemista.
Konstantinopolin kirkko johti idän kirkkoja ja Rooman kirkko johti lännen kirkkoja. Edellisten kokousten järjestämisen syy oli kristittyjen erimielisyys Jeesuksen persoonasta. Erimielisyys ja kiista tästä aiheesta oli saanut kristityt jakautumaan lahkoiksi. Kukaan ei ollut kuitenkaan maininnut, mistä pyhä henki oli lähtöisin, ennen kuin Konstantinopolin patriarkka Fotios julisti, että pyhä henki on lähtöisin vain isästä. Rooman patriarkka oli tässä asiassa eri mieltä; hänen mukaansa pyhä henki oli lähtöisin sekä isästä että pojasta. Kumpikin patriarkka pitäytyi omassa näkökannassaan ja keräsi ympärilleen kannattajajoukon.
Rooman kirkko järjesti Konstantinopolissa vuonna 869 oman kirkolliskokouksensa, jossa julistettiin, että pyhä henki on lähtöisin sekä isästä että pojasta. Lisäksi päätettiin, että kaikki kristinuskon ja sen uskonkappaleita koskevat asiat piti käsitellä Rooman kirkossa. Kaikkien kristittyjen tuli kunnioittaa ja seurata paavin tekemiä päätöksiä.
Fotios kutsui koolle kirkolliskokouksen Konstantinopoliin vuonna 879. Tässä kokouksessa kumottiin vuoden 869 kokouksen tekemät päätökset ja julistettiin, että pyhä henki on lähtöisin vain isästä.
Tämä kiista pyhästä hengestä oli syy, miksi idän ja lännen kirkot erosivat. Idän kirkot muodostivat kreikkalaiskatolisen kirkon, jota kutsutaan myös ortodoksiseksi kirkoksi. Lännen kirkot muodostivat roomalaiskatolisen kirkon, jota paavi johtaa. Roomalais- ja kreikkalaiskatolisella kirkolla on paljon yhteistä uskonkappaleissa, mutta niiden erimielisyys koskee sitä, mistä pyhä henki on lähtöisin. Kreikkalaiskatolinen kirkko tunnustaa vain kokoukset, jotka on pidetty ennen vuoden 869 kokousta, ja omat kokouksensa. Lisäksi he eivät tunnusta paavin arvovaltaa.
Nyt kun kristittyjen usko ja se, mihin se perustuu, on tullut selväksi, tutkitaanpa muslimien uskoa yksityiskohtaisemmin Koraaniin ja Sunnaan perustuen oikeamielisten edeltäjien ymmärtämällä tavalla, eikä haluihin ja uudistuksiin perustuen tietämättömien ihmisten ja uudistajien ymmärtämällä tavalla.
Muslimeina me uskomme, että mahtavin sana, jonka profeetat opettivat kansoilleen, on: "Lää iläähä illä Allah", mikä tarkoittaa, että vain Allah on palvonnan arvoinen. "Lää iläähä" (ei ole muuta jumalaa, joka on palvonnan arvoinen) kieltää kaikki jumalat, joita palvotaan Allahin sijaan. "Illä Allah" (paitsi Allah) taas vahvistaa palvonnan Ainoalle Jumalalle. Hänellä ei pitäisi olla kumppania palvonnassa, kuten Hänellä ei ole kumppania Valtakunnassaan. Allah, Ylhäinen, on sanonut Profeetalleen (Muhammadille (SAAS)) (merkityksen selitys): "Emmekä Me lähettäneet yhtään lähettilästä ennen sinua (oi Muhammad (SAAS)) kuin ilmoitimme hänelle (sanoen): Kenelläkään ei ole oikeutta tulla palvotuksi kuin Minulla (Allah), joten palvokaa Minua." (Koraani 21:25)
"Lää iläähä illä Allah" vaatii Allahin herruuden, palvomisen ja nimien sekä ominaisuuksien Ykseyttä (Täuhiid). Jokainen näistä kolmesta on riippuvainen toisistaan, eikä Allahin palvelijoiden usko ole täydellinen ennen kuin kaikki kolme on vahvistettu sydämellä ja näytetty toteen teoilla.
Täuhiidin (Ykseyden) ensimmäinen luokka on: Täuhiid-ur-Robuubijjä (Allahin herruuden Ykseys), mikä tarkoittaa, että tulee uskoa, että koko universumilla on vain yksi Luoja. Allah (TWT) on sen Luoja, Järjestäjä, Suunnittelija, Ylläpitäjä ja Turvallisuuden Antaja. Tulee tunnustaa ja uskoa vahvasti, että Allah, Ylhäinen, on yksin luomisessa, omistamisessa sekä luotujen hallinnassa. Hänellä ei ole kumppania yhdessäkään näistä toiminnoista, ja ne kuuluvat todistettavasti yksin Hänelle.
Joten jokainen ihminen (kuuluipa hän sitten Unitaariseen kirkkokuntaan, tai olipa hän sitten ebioniitti, kerintiaani, basilidiaani, kapokratiaani, hypisistariaani, areiolainen, paulikiaani tai gootti ja nimesi Jumalan Allahiksi tai Dieuksi), joka sanoo uskovansa tähän edellä mainittuun Täuhiidin luokkaan täydellisesti, ja uskovansa, että Jeesus (AS) oli Allahin lähettiläs, samalla tavoin kuin häntä edeltäneet lähettiläät, mutta hän haluaa palvoa Allahia eri tavalla kuin tapa, jonka Muhammad (SAAS) toi, ei usko Allahiin (on epäuskova), koska hän ei halua palvoa Allahia tavalla, joka miellyttää Häntä, sen sijaan hän haluaisi palvoa Häntä tavalla, joka miellyttää häntä itseään. Tämän vuoksi hän tulee olemaan Helvetin asukkaiden joukossa. Profeetta Muhammadin (SAAS) aikana epäuskovat tunnustivat ja uskoivat Herruuden Ykseyteen, mutta tämä ei tuonut heitä islamiin (Allahin palvontaan), ja siksi profeetta Muhammad (SAAS) taisteli heitä vastaan.
Allah, Ylhäinen, sanoo (merkityksen selitys): "Sano (oi Muhammad (SAAS)): Kuka antaa teille elatusta taivaasta ja maasta? Tai kuka omistaa kuulon ja näön? Kuka tuo kuolleesta esiin elävän ja elävästä kuolleen? Kuka päättää asioista? He tulevat vastaamaan: 'Allah'. Sano: Ettekö te sitten osoita hurskautta (Hänelle)?" (Koraani 10:31)
Allah, Kaikkitietävä, sanoo (merkityksen selitys): "Sano: Kenen on maa ja jokainen joka on siinä? (Vastatkaa) jos tiedätte! He tulevat sanomaan: 'Se on Allahin'. Sano: Ettekö sitten muista? Sano: Kuka on seitsemän taivaan Herra ja mahtavan Valtaistuimen Herra? He tulevat sanomaan: 'Allah'. Sano: Ettekö te sitten osoita hurskautta (Hänelle) (usko Hänen Ykseyteensä, tottele Häntä, usko Ylösnousemukseen ja jokaisen hyvän ja pahan teon palkitsemiseen)? Sano: Kenen kädessä on kaiken valtius? Hän suojelee (kaikkea), kun taas Häntä vastaan ei ole suojelijaa (jos Allah pelastaa jonkun, kukaan ei voi rangaista tai vahingoittaa häntä, ja jos Allah rankaisee tai vahingoittaa jotakuta, kukaan ei voi pelastaa häntä). (Vastatkaa) jos tiedätte? He tulevat sanomaan: '(Kaikki tuo kuuluu) Allahille'. Sano: Kuinka teidät sitten on harhautettu ja käännytte pois totuudesta?" (Koraani 23:84-89)
Herruuden Ykseyden vahvistaminen yksinään ei tee henkilöstä uskovaa. Herruuden Ykseys sisältää ne asiat, jotka koskevat vain Allahia, esimerkiksi sateen lähettäminen, elämän antaminen ja niin edelleen. Ykseyden tärkein osa on palvonnan Ykseys ja se koskee luotuja ja heidän tekojaan.
Täuhiid-ul-Uluuhijjä (Allahin palvomisen Ykseys), mikä tarkoittaa, että uskoo Allahin jumaluuteen; Hän (SWT) on ainoa todellinen Jumala ja kaikki muut niin kutsutut jumalolennot ovat vääriä. Kaikki palvelijoiden teot, esimerkiksi nöyrä pyyntö, valan vannominen ja teurastaminen, toivo, pelko, harras halu, katumus, ja kaikki muut palvonnan teot tapahtuivatpa ne sydämessä, kielellä tai raajoilla, tulee tehdä Allahille, Ylhäiselle, yksin. Allah, Ylhäinen, sanoo (merkityksen selitys): "Herranne sanoi: 'Rukoilkaa Minua (eli uskokaa Minun Ykseyteeni ja pyytäkää Minulta mitä tahansa), niin Minä vastaan teidän (rukoukseenne). Totisesti, ne, jotka halveksivat Minun palvomistani (eivät rukoile Minua, eivätkä usko Minun Ykseyteeni), he tulevat varmasti astumaan Helvettiin nöyryytettyinä. ' " (Koraani 40:60)
Tässä osassa profeetta Muhammadin (SAAS) ajan epäuskovat liittivät kumppaneita Allahille. Allah, Ylhäinen, sanoo (merkityksen selitys): "Varmasti, uskonto (palvonta ja kuuliaisuus) kuuluu Allahille ainoastaan. Ne, jotka ottavat Hänen lisäkseen Äulijää‘ (suojelijoita, auttajia, herroja, jumalia) (sanovat): 'Mehän palvomme heitä vain, jotta he toisivat meidät lähemmäksi Allahia.' Totisesti, Allah tulee tuomitsemaan heidän välillään siitä, mistä he kiistelevät. Todella, Allah ei johdata häntä, joka on valehtelija ja uskoton." (Koraani 39:3)
Joten jos nämä ihmiset, jotka tunnustivat Allahin Herruuden Ykseyden, mutta kielsivät Allahin palvomisen Ykseyden, tuomittiin epäuskoviksi ja heidän kohtalonsa on joutua Helvettiin, mitä voidaan sanoa niistä ihmisistä, jotka kieltävät jopa Allahin Herruuden Ykseyden pitämällä Jeesusta tai Mariaa tai Saatanaa jumalana ja niin edelleen! Pelastakoon Allah meidät heidän pahuudeltaan.
Selventääksemme asiaa lisää, lainaamme Jalon Koraanin suuran 109 (suurat-ul-Kääfiroon) ilmoituksen syyn ja tilanteen an-Naisaburin kirjasta "Reasons and occasions of revelation of the Qur‘aan" (Koraanin ilmoittamisen syyt ja tilanteet): "Tämä suura on ilmoitettu koskien joitakin Qoraishin ihmisiä, jotka sanoivat Profeetalle (SAAS): 'Oi Muhammad, seuraa meidän uskontoamme ja me tulemme seuraamaan sinun uskontoasi. Sinä palvot jumaliamme vuoden, ja me palvomme sinun Allahiasi vuoden. Ja jos se, mihin sinä kutsut, on parempi kuin meidän, me tulemme olemaan kanssasi, mutta jos meidän osoittautuu paremmaksi, sinun tulee seurata meitä.' Joten hän vastasi: 'Allah varjelkoon, asettaa Hänelle yhtään kumppania.' Joten Allah, Ylhäinen, ilmoitti (merkityksen selitys): "Sano (oi Muhammad (SAAS) näille Mushrikuuneille ja Kääfirooneille): 'Oi äl-Kääfiroon (henkilöt, jotka eivät usko Allahiin, Hänen Ykseyteensä, Hänen enkeleihinsä, Hänen Kirjoihinsa, Hänen lähettiläisiinsä, Ylösnousemuksen päivään ja äl-Qadäriin)! Minä en palvo, mitä te palvotte, ettekä te tule palvomaan sitä, mitä minä palvon, enkä minä tule palvomaan sitä, mitä te palvotte, ettekä te tule palvomaan sitä, mitä minä palvon, teille olkoon teidän uskontonne, ja minulle minun uskontoni (islamilainen yksijumalaisuus).' " (Koraani 109). Joten Profeetta (SAAS) meni äl-Häraamin moskeijaan, missä oli paljon qoraishilaisia ja lausui sen. Sitten he luopuivat toivosta, että he saisivat hänet muutettua."
Kirkolliskokouksen lopulliseksi päätökseksi annettiin lausunto, että Jeesus oli syntynyt, ei luotu ja että hän oli samaa olemusta kuin isä! Tässä kokouksessa yli kolmestasadasta evankeliumista valittiin neljä, jotka parhaiten sopivat kirkon opetuksiin. Kaikki muut evankeliumit määrättiin tuhottaviksi.
Nikean kirkolliskokouksessa päätettiin, että Jeesus on Jumala ja että hän on isän poika. Mutta pyhästä hengestä ei mainittu oliko se jumala vai oliko se luotu. Joten jälleen kerran kristittyjen kesken esiintyi erimielisyyttä; tällä kertaa erimielisyys koski pyhää henkeä. Makedonius opetti ihmisille, että pyhä henki oli luotu. Tämän vuoksi keisari Theodosius kutsui koolle Konstantinopolin kirkolliskokouksen, joka pidettiin vuonna 381, niin että Nikean päätös vahvistettaisiin ja samalla kumottaisiin Makedoniuksen ajatus pyhästä hengestä. Kokouksen lopuksi vahvistettiin Nikean kokouksessa tehty päätös ja tehtiin edellä mainittuun määritelmään lisäys, että myös pyhä henki on samaa olemusta kuin isä ja poika.
Kun oli päätetty, että isä, poika ja pyhä henki ovat kaikki jumalia, kristittyjen kesken puhkesi uusi kiista. Kiistan aiheuttaja oli Konstantinopolin piispa Nestorios, joka antoi lausunnon, että Maria oli ihmisen äiti ja että ajatus siitä, että Jeesus on Jumala tai Jumalan poika, ei ole tosiasia. Hänen mukaansa Jeesusta oli vain siunattu ihmeteoilla, jotka hän oli saanut Herraltaan. Kun Konstantinopolin piispan lausunto kiiri Aleksandrian piispan korviin, Aleksandrian, Antiokian, Jerusalemin ja Rooman piispat olivat yhteydessä toisiinsa. Tämän johdosta järjestettiin Efesoksen kirkolliskokous vuonna 431. Kokouksen päätteeksi annettiin lausuma, että Maria on "jumalan äiti" ja että Jeesus on tosi ihminen ja tosi Jumala.
Kirkko omaksui varhaisina vuosisatoina Raamatun tulkinnan sitovaksi ohjeeksi opin Jeesuksen kahdesta luonnosta: hän oli samanaikaisesti tosi ihminen ja tosi Jumala. Tämä ajattelutapa sai lopullisen muotonsa Khalkedonin kirkolliskokouksessa vuonna 451. Jeesuksen jumaluudesta päätettiin, että kaksi luontoa on yhdessä persoonassa sekoittamattomina ja muuttumattomina, mutta hajottamattomasti ja erottamattomasti yhdistyneinä. Jeesuksen sanotaan olevan "yksi persoona kahdessa luonnossa", ilman että hänen ihmisyyttään tai jumalallisuuttansa mitenkään sekoitetaan keskenään, muutetaan kummankaan luonnon hyväksi, erotetaan toisistaan tai jaetaan osiin. Tämä on uskonnollinen paradoksi: tunnustus sulkee vastakohdat ykseyteen; ajatus Jeesuksesta tosi ihmisenä ja tosi Jumalana ei mahdu mihinkään loogiseen kaavaan.
Kristinuskon oppi perustuu näiden neljän edellä mainitun kirkolliskokouksen päätöksiin eikä siihen lakiin, jonka Jeesus (AS) toi Israelin lapsille.
1.Nikean kokouksessa (vuonna 325) päätettiin Jeesuksen jumaluus.
2.Konstantinopolin kokouksessa (vuonna 381) päätettiin pyhän hengen jumaluus.
3.Efesoksen kokouksessa (vuonna 431) päätettiin, että Jeesus on tosi ihminen ja tosi Jumala, ei pelkästään ihminen, ja että Maria on synnyttänyt sekä ihmisen että Jumalan!
4.Khalkedonin kokouksessa (vuonna 451) ajatus siitä, että Jeesus on tosi ihminen ja tosi Jumala, sai lopullisen muotonsa.
Vielä kerran huomaa, että kaikki nämä edellä mainitut kokoukset pidettiin ennen Muhammadin (SAAS) tulemista.
Konstantinopolin kirkko johti idän kirkkoja ja Rooman kirkko johti lännen kirkkoja. Edellisten kokousten järjestämisen syy oli kristittyjen erimielisyys Jeesuksen persoonasta. Erimielisyys ja kiista tästä aiheesta oli saanut kristityt jakautumaan lahkoiksi. Kukaan ei ollut kuitenkaan maininnut, mistä pyhä henki oli lähtöisin, ennen kuin Konstantinopolin patriarkka Fotios julisti, että pyhä henki on lähtöisin vain isästä. Rooman patriarkka oli tässä asiassa eri mieltä; hänen mukaansa pyhä henki oli lähtöisin sekä isästä että pojasta. Kumpikin patriarkka pitäytyi omassa näkökannassaan ja keräsi ympärilleen kannattajajoukon.
Rooman kirkko järjesti Konstantinopolissa vuonna 869 oman kirkolliskokouksensa, jossa julistettiin, että pyhä henki on lähtöisin sekä isästä että pojasta. Lisäksi päätettiin, että kaikki kristinuskon ja sen uskonkappaleita koskevat asiat piti käsitellä Rooman kirkossa. Kaikkien kristittyjen tuli kunnioittaa ja seurata paavin tekemiä päätöksiä.
Fotios kutsui koolle kirkolliskokouksen Konstantinopoliin vuonna 879. Tässä kokouksessa kumottiin vuoden 869 kokouksen tekemät päätökset ja julistettiin, että pyhä henki on lähtöisin vain isästä.
Tämä kiista pyhästä hengestä oli syy, miksi idän ja lännen kirkot erosivat. Idän kirkot muodostivat kreikkalaiskatolisen kirkon, jota kutsutaan myös ortodoksiseksi kirkoksi. Lännen kirkot muodostivat roomalaiskatolisen kirkon, jota paavi johtaa. Roomalais- ja kreikkalaiskatolisella kirkolla on paljon yhteistä uskonkappaleissa, mutta niiden erimielisyys koskee sitä, mistä pyhä henki on lähtöisin. Kreikkalaiskatolinen kirkko tunnustaa vain kokoukset, jotka on pidetty ennen vuoden 869 kokousta, ja omat kokouksensa. Lisäksi he eivät tunnusta paavin arvovaltaa.
Nyt kun kristittyjen usko ja se, mihin se perustuu, on tullut selväksi, tutkitaanpa muslimien uskoa yksityiskohtaisemmin Koraaniin ja Sunnaan perustuen oikeamielisten edeltäjien ymmärtämällä tavalla, eikä haluihin ja uudistuksiin perustuen tietämättömien ihmisten ja uudistajien ymmärtämällä tavalla.
Muslimeina me uskomme, että mahtavin sana, jonka profeetat opettivat kansoilleen, on: "Lää iläähä illä Allah", mikä tarkoittaa, että vain Allah on palvonnan arvoinen. "Lää iläähä" (ei ole muuta jumalaa, joka on palvonnan arvoinen) kieltää kaikki jumalat, joita palvotaan Allahin sijaan. "Illä Allah" (paitsi Allah) taas vahvistaa palvonnan Ainoalle Jumalalle. Hänellä ei pitäisi olla kumppania palvonnassa, kuten Hänellä ei ole kumppania Valtakunnassaan. Allah, Ylhäinen, on sanonut Profeetalleen (Muhammadille (SAAS)) (merkityksen selitys): "Emmekä Me lähettäneet yhtään lähettilästä ennen sinua (oi Muhammad (SAAS)) kuin ilmoitimme hänelle (sanoen): Kenelläkään ei ole oikeutta tulla palvotuksi kuin Minulla (Allah), joten palvokaa Minua." (Koraani 21:25)
"Lää iläähä illä Allah" vaatii Allahin herruuden, palvomisen ja nimien sekä ominaisuuksien Ykseyttä (Täuhiid). Jokainen näistä kolmesta on riippuvainen toisistaan, eikä Allahin palvelijoiden usko ole täydellinen ennen kuin kaikki kolme on vahvistettu sydämellä ja näytetty toteen teoilla.
Täuhiidin (Ykseyden) ensimmäinen luokka on: Täuhiid-ur-Robuubijjä (Allahin herruuden Ykseys), mikä tarkoittaa, että tulee uskoa, että koko universumilla on vain yksi Luoja. Allah (TWT) on sen Luoja, Järjestäjä, Suunnittelija, Ylläpitäjä ja Turvallisuuden Antaja. Tulee tunnustaa ja uskoa vahvasti, että Allah, Ylhäinen, on yksin luomisessa, omistamisessa sekä luotujen hallinnassa. Hänellä ei ole kumppania yhdessäkään näistä toiminnoista, ja ne kuuluvat todistettavasti yksin Hänelle.
Joten jokainen ihminen (kuuluipa hän sitten Unitaariseen kirkkokuntaan, tai olipa hän sitten ebioniitti, kerintiaani, basilidiaani, kapokratiaani, hypisistariaani, areiolainen, paulikiaani tai gootti ja nimesi Jumalan Allahiksi tai Dieuksi), joka sanoo uskovansa tähän edellä mainittuun Täuhiidin luokkaan täydellisesti, ja uskovansa, että Jeesus (AS) oli Allahin lähettiläs, samalla tavoin kuin häntä edeltäneet lähettiläät, mutta hän haluaa palvoa Allahia eri tavalla kuin tapa, jonka Muhammad (SAAS) toi, ei usko Allahiin (on epäuskova), koska hän ei halua palvoa Allahia tavalla, joka miellyttää Häntä, sen sijaan hän haluaisi palvoa Häntä tavalla, joka miellyttää häntä itseään. Tämän vuoksi hän tulee olemaan Helvetin asukkaiden joukossa. Profeetta Muhammadin (SAAS) aikana epäuskovat tunnustivat ja uskoivat Herruuden Ykseyteen, mutta tämä ei tuonut heitä islamiin (Allahin palvontaan), ja siksi profeetta Muhammad (SAAS) taisteli heitä vastaan.
Allah, Ylhäinen, sanoo (merkityksen selitys): "Sano (oi Muhammad (SAAS)): Kuka antaa teille elatusta taivaasta ja maasta? Tai kuka omistaa kuulon ja näön? Kuka tuo kuolleesta esiin elävän ja elävästä kuolleen? Kuka päättää asioista? He tulevat vastaamaan: 'Allah'. Sano: Ettekö te sitten osoita hurskautta (Hänelle)?" (Koraani 10:31)
Allah, Kaikkitietävä, sanoo (merkityksen selitys): "Sano: Kenen on maa ja jokainen joka on siinä? (Vastatkaa) jos tiedätte! He tulevat sanomaan: 'Se on Allahin'. Sano: Ettekö sitten muista? Sano: Kuka on seitsemän taivaan Herra ja mahtavan Valtaistuimen Herra? He tulevat sanomaan: 'Allah'. Sano: Ettekö te sitten osoita hurskautta (Hänelle) (usko Hänen Ykseyteensä, tottele Häntä, usko Ylösnousemukseen ja jokaisen hyvän ja pahan teon palkitsemiseen)? Sano: Kenen kädessä on kaiken valtius? Hän suojelee (kaikkea), kun taas Häntä vastaan ei ole suojelijaa (jos Allah pelastaa jonkun, kukaan ei voi rangaista tai vahingoittaa häntä, ja jos Allah rankaisee tai vahingoittaa jotakuta, kukaan ei voi pelastaa häntä). (Vastatkaa) jos tiedätte? He tulevat sanomaan: '(Kaikki tuo kuuluu) Allahille'. Sano: Kuinka teidät sitten on harhautettu ja käännytte pois totuudesta?" (Koraani 23:84-89)
Herruuden Ykseyden vahvistaminen yksinään ei tee henkilöstä uskovaa. Herruuden Ykseys sisältää ne asiat, jotka koskevat vain Allahia, esimerkiksi sateen lähettäminen, elämän antaminen ja niin edelleen. Ykseyden tärkein osa on palvonnan Ykseys ja se koskee luotuja ja heidän tekojaan.
Täuhiid-ul-Uluuhijjä (Allahin palvomisen Ykseys), mikä tarkoittaa, että uskoo Allahin jumaluuteen; Hän (SWT) on ainoa todellinen Jumala ja kaikki muut niin kutsutut jumalolennot ovat vääriä. Kaikki palvelijoiden teot, esimerkiksi nöyrä pyyntö, valan vannominen ja teurastaminen, toivo, pelko, harras halu, katumus, ja kaikki muut palvonnan teot tapahtuivatpa ne sydämessä, kielellä tai raajoilla, tulee tehdä Allahille, Ylhäiselle, yksin. Allah, Ylhäinen, sanoo (merkityksen selitys): "Herranne sanoi: 'Rukoilkaa Minua (eli uskokaa Minun Ykseyteeni ja pyytäkää Minulta mitä tahansa), niin Minä vastaan teidän (rukoukseenne). Totisesti, ne, jotka halveksivat Minun palvomistani (eivät rukoile Minua, eivätkä usko Minun Ykseyteeni), he tulevat varmasti astumaan Helvettiin nöyryytettyinä. ' " (Koraani 40:60)
Tässä osassa profeetta Muhammadin (SAAS) ajan epäuskovat liittivät kumppaneita Allahille. Allah, Ylhäinen, sanoo (merkityksen selitys): "Varmasti, uskonto (palvonta ja kuuliaisuus) kuuluu Allahille ainoastaan. Ne, jotka ottavat Hänen lisäkseen Äulijää‘ (suojelijoita, auttajia, herroja, jumalia) (sanovat): 'Mehän palvomme heitä vain, jotta he toisivat meidät lähemmäksi Allahia.' Totisesti, Allah tulee tuomitsemaan heidän välillään siitä, mistä he kiistelevät. Todella, Allah ei johdata häntä, joka on valehtelija ja uskoton." (Koraani 39:3)
Joten jos nämä ihmiset, jotka tunnustivat Allahin Herruuden Ykseyden, mutta kielsivät Allahin palvomisen Ykseyden, tuomittiin epäuskoviksi ja heidän kohtalonsa on joutua Helvettiin, mitä voidaan sanoa niistä ihmisistä, jotka kieltävät jopa Allahin Herruuden Ykseyden pitämällä Jeesusta tai Mariaa tai Saatanaa jumalana ja niin edelleen! Pelastakoon Allah meidät heidän pahuudeltaan.
Selventääksemme asiaa lisää, lainaamme Jalon Koraanin suuran 109 (suurat-ul-Kääfiroon) ilmoituksen syyn ja tilanteen an-Naisaburin kirjasta "Reasons and occasions of revelation of the Qur‘aan" (Koraanin ilmoittamisen syyt ja tilanteet): "Tämä suura on ilmoitettu koskien joitakin Qoraishin ihmisiä, jotka sanoivat Profeetalle (SAAS): 'Oi Muhammad, seuraa meidän uskontoamme ja me tulemme seuraamaan sinun uskontoasi. Sinä palvot jumaliamme vuoden, ja me palvomme sinun Allahiasi vuoden. Ja jos se, mihin sinä kutsut, on parempi kuin meidän, me tulemme olemaan kanssasi, mutta jos meidän osoittautuu paremmaksi, sinun tulee seurata meitä.' Joten hän vastasi: 'Allah varjelkoon, asettaa Hänelle yhtään kumppania.' Joten Allah, Ylhäinen, ilmoitti (merkityksen selitys): "Sano (oi Muhammad (SAAS) näille Mushrikuuneille ja Kääfirooneille): 'Oi äl-Kääfiroon (henkilöt, jotka eivät usko Allahiin, Hänen Ykseyteensä, Hänen enkeleihinsä, Hänen Kirjoihinsa, Hänen lähettiläisiinsä, Ylösnousemuksen päivään ja äl-Qadäriin)! Minä en palvo, mitä te palvotte, ettekä te tule palvomaan sitä, mitä minä palvon, enkä minä tule palvomaan sitä, mitä te palvotte, ettekä te tule palvomaan sitä, mitä minä palvon, teille olkoon teidän uskontonne, ja minulle minun uskontoni (islamilainen yksijumalaisuus).' " (Koraani 109). Joten Profeetta (SAAS) meni äl-Häraamin moskeijaan, missä oli paljon qoraishilaisia ja lausui sen. Sitten he luopuivat toivosta, että he saisivat hänet muutettua."
Vastaukset 3
Vanhimmat
Islam on selkeästi monoteistinen uskonto. Kristinuskon monoteistisyys on jo ongelelmallisempi. Kristinuskossa kolme jumaluuta muodostaa yhden jumaluuden tai ovat yhden ja saman jumaluuden ilmentymiä. Näin määritellen kristinuskoakin voi pitää monoteistisena. Ongelmaksi tulee vain, että itse asiassa tuollaisella määritelmällä lähes mikä tahansa uskonto muuttuu monoteistiseksi.
Kristinuskon ja islamin synty on erilainen. Kristinusko syntyi Rooman valtakunnassa tarpeesta saada valtakuntaa yhdistävä uskonto. Uskoon yhdistettiin ensimmäisissä kirkolliskokouksissa hyvin monia Roomassa silloin suosittujen uskojen aineksia. Suosittuina olivat silloin monet mysteeeriuskonnot, joissa valaistumisella saavutettiin uusi todellisuuden taso ja vihkiydyttiin ymmärtämään Jumalan tarkoitusta. Tällaisia olivat mm. Isis-kultti ja Mithra-uskonto.
Isiksen kulttiin liittyi näkemys pyhästä äitiydestä ja Mithra taas oli ihmiskunnan vapahtaja. Näiden uskontojen jumalanpalveluksissa uskovaiset kokivat vapahduksen ja valaistumisen, jumalan kohtaamisen. Mithran syntymäpäivä oli Roomassa suuri juhlapäivä (25. joulukuuta).
Kristinuskon saamaan muotoon vaikutti toisena tekijänä antiikin kreikkalaisesta filosofiasta lähtöisin oleva oikeasta ja hyvästä elämästä. Tässä korostettin vaatimattomuutta ja kohtuullisuutta. Arvoja, joita mikä tahansa valtio toivoisi kansalaisiltaan.
Kolmas tekijä oli juutalaisuuden perinteet. Näkemys yhdestä ehdottomasta Jumalasta, joka kaitsee kansaansa oikeudenmukaisen isän tavoin. Kansa on Isän kaitsevan silmän alla jatkuvasti. Jumala on antanut säännöt ihmiselle, joita hänen tulee tinkimättä noudattaa. Tällainen usko antaa turvaa ja luo selkeyttä kaoottiseen maailmaan.
Neljäs kristinuskoon vaikuttanut tekijä on tietenkin tiedot Jeesuksen sanomasta. Sanoma oli 300-luvulla jo hajonnut useiksi erilaisiksi näkemyksiksi, joten Nikeassa oli tosiaan mistä valita. Olennaista ja luultavasti myös Roomalle sopivaa oli Jeesuksen sanoman radikaalius verrattuna aiempiin uskontoihin. Tämä uusi aate oli, ettei ihmiseltä edellytettykään taivaaseen pääsemiseksi hyvää ja nuhteetonta elämää vaan riitti, että ennen kuolemaansa oli tullut uskoon. Helpotus oli melkoinen verrattuna aiempiin uskontoihin, joissa kuoleman jälkeen punnittiin ihmisen hyvät ja pahat teot ja kohtalo määräytyi tämän perusteella.
Kristinuskomme on siis useiden erilaisten aatteiden sekoituksesta syntynyt.
Islam synty on huomattavasti lyhyempi ja selkeämpi prosessi. Islam syntyi yhden ihmisen näkemyksen perusteeella. Muhamedin näkemyksiin oli vaikutanut ainakin kristinusko, juutalaisuus ja Arabian niemimaan vanhat uskonnot. Johtuen tästä yhden ihmisen ehdottomasta panostuksesta uskonnosta tuli selkeämmin yksijumalainen. Islam ei ole kristinuskon tapaan niin selvästi monien erilaisten näkemysten kompromissi.
toisin sanoen kristin usko ei ole lainkaan lähtöisin Jumalalta, vaan se on sekoitus kaikkia niitä pakanauskontoja, jotka silloin vallitsivat eripuolella eurooppaa..
no niin nyt sitten ymmärrän miksi katolilainen paavi raahasi puolasta mukanaan Marian kuvia, ja rukoili Mariaa Jumalan sijasta!! Pelkäänpä pahoin jos he nyt valitsevat paavikseen nigerialaisen tai intialaisen tms. paavin.. nigerialainen tuo mukanaan voodoo kanan ja intialainen raahaa vatikaaniin lehmän!
mukavan joustava uskonto tuo kristinusko..
Onneksi Islamissa on selkeästi, että muslimin on rukoiltava vain yhtä Jumalaa, Allahia (=Jumala)
Minä en käsitä näitä kirkolliskokoushötkyilyitä. Miten ihmiset voivat sitten päättää mikä Jeesus oli, Jumala, Poika, Luoja, Lähettiläs, Ihmisen Poika?
Mitenkähän monta kertaa Raatattuakin on rustattu uuteen uskoon vastaamaan vallitsevaa käsitystä.
Tämä on yhtä sekamelskaa.