Suomen kielen päivä!

Teitkö lehden kieli testin? Minä tein . Ei mennyt kaikki oikein, mutta melkein. Olin kai liian hätäinen, tai sitten se korreloi minun koulutodistuksiani?D

Käväisin netissä katsomassa miten lukutaito on Suomessa kehittynyt, ja siitä on paljonkin tietoa saatavilla. Suomessa on lukutaitoon kiinnitetty huomio jo 1600-luvulla. Netti mainitsee, että mm. Mikkelin seudulla mainitaan v. 1699 koulumestari Josias Soniander.
Kuninkaan käskystä koulutukseen panostettiin vuodesta 1723, jolloin alettiin vaatia lukutaitoa ja luteeruksen tuntemusta rippikoulussa ja naimaluvan hakemisen yhteydessä. Tuskin lukutaito kovin kummoista on ollut, mutta Mikkelin seudulla mainittiin, että nuoret osaavat lukea kirjasta.
Suomenkielinen lyseo ja opettajaseminaari perustettiin Jyväskylään 1800-luvun puolivälissä.
Kyllä Suomen kansaa on sivistetty jo kauan. Siitäkin voimme olla tyytyväiset. Lukutaito ei ollut pelkästään varakkaiden kaupunkilaisten taito, vaan katsottiin, että se kuuluu kaikille.

Kielen kauneuselämykseen kuuluu sen soinnillisuus, eli vokaalien runsaus ja soinnilliset konsonantit, kuten m, n,l, v, j. Meillä on paljon vokaaliyhdistelmiä eli diftongeja ja pitkiä vokaaleja - merkityskin voi sen mukaan muuttua, kuten tuli, tuuli. Kuulostaahan tuo Makriinan lause kauniilta, kuin musiikilta. Suomen kielen kauneimmiksi sanoiksi on äänestetty muunkintyyppisiä, joten sisältö ratkaisee, mikä on kaunista. Eräässä äänestyksessä voittajakolmikko oli äiti, rakas ja rakkaus.

Kielemme helppoutena pidetään ääntämisen ja kirjoittamisen lähes täydellistä vastaavuutta, vaikeutena taas monimuotoista taivuttamista. Siten syntyy myös pitkiä sanoja, yksi sana voi sisältää hyvinkin monta kielellisen merkityksen elementtiä. Ajatellaanpa vaikka sanoja kaatu-ma-isi-lla-ni-ko tai viedä-kse-ni-kö-hän. On jos jonkinlaista liitettä ja päätettä liimattuina yhteen.

Kieli elää ja kehittyy, voi hyvin monimuotoisena tunteiden, taiteiden, tieteiden, asioimisen, puheen ja kirjoittamisen välineenä. Tämä palstakeskustelu on yksi omanlaisensa kieliareena, oman äänen mahdollisuus, jossa paikallisuus ja persoonallisuus saavat mielellään tulla esiin. Saman kielen sisällä on monta lajia käyttötarpeen mukaan, kirjakieli sovittuine sääntöineen kaikille yhteinen, ja puhuttua yleiskieltä ymmärretään kaikkialla Suomessa. Murteetkin ovat vielä arvossaan, rikastuttajina myös eri ryhmien kielet, koululaisslangista tieteen erityissanastoihin.

Yleensä kielen kauneusarvoja esitellessä nostetaan esiin suuria runoilijoita ja kansalliskirjailijoita, mutta minulla alkoi nyt mielessä soida iskelmäsanoittaja Wexi Salmen Irwinille kirjoittamat sanat, joissa on kauniiseen kieleen yhdistyneenä suomalainen sielu. Tässä alkuosa.

"Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
jolla on aikaa ja tilaa unelmille
ja mielen vapaus, ja mielen vapaus.
On vapautta kuunnella metsän huminoita
kun aamuinen aurinko kultaa kallioita
ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä.
On vapautta valvoa kesäisiä öitä
ja katsella hiljaisen haavan värinöitä
ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä."


Makriina kyseli testiä. Netistä löytyy arvailuluontoisia kyselyjä Agricolan sanastosta, esimerkiksi mikä on nisuri, onko se leipoja vai imeväinen - jälkimmäinen on oikea vaihtoehto. Eilen oli iltapäivälehdessä kaksi oikeakielisyystestiä, ensimmäinen yhdyssanoista, jotka ovat aikamoinen kompastuskivi. Toinen on synonyymitesti. Hyvinhän ne menivät! :)

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007909187.html

Minulla oli ilmeisestin erittäin hyvä suomen kielen opettaja koulussa, koska kielioppi on minulla ollut suorastaan harrastuksena ja virheelliset ilmaisut karmivat selkäpiitä yhä.
Olen urhoollisesti yrittänyt hyväksyä sanonnan "alkaa satamaan", koska se on nyt siunattu ja sallittu. Kai siihen oppii.
Mutta en ikinä tule sietämään sanontaa "Kiitos paljon".

Tämä kaunis kielemme sisältää myös runsaasti törkysanoja, joita voi kuulla vaikkapa televisiosta kilpaiulutilanteita sisältävien ohjelmien lopussa kilpailussa hävinneiden suusta.

Jos ei olisi ollut 1800-luvun puolivälissä kansallisuusaatetta ja Snellmania, niin suomen kieln käyttö olisi vähitellen kuihtunut jättäen tilan ruotsin kielen kaikenpuoliselle käytölle ja sen opiskelulle.
Siinä tapauksessa mekin kirjoittelsimme tänne ruotsiksi.

Sama se on millä rahalla maksamme ja mitä kieltä käytämme.

Monille suomen kieli kuitenkin on tärkeä . Se on osa identiteettiämme, yhdistää meidät kansaksi. Suomenkieliset joutuivat aikoinaan taistelemaan kielen asemasta, Parisataa vuotta sitten vielä ei suomen kieltä pidetty aitona kielenä, vaan kouluopetus annettiin ruotsiksi.
Monet suomensukuiset kielet ovat kadonneet, mm. vepsän kieli, jota puhuttiin vielä 1800.luvulla Karjalassa. Monet muutkin kielialueemme kielet ovat uhattuina Venäjällä, missä yhä pienenevä joukko osaa niitä puhua. Venäläiseen kulttuuriin ei tällaisten perinteisten asioiden vaaliminen kuulu. Näiden alueiden asukkaat sulautuvat venäläisten joukkoon.
Saamelaiset ovat alkaneet kohentaa ja parantaa omien kieliensä osaamista ja tasoa. Suomalaisten asenne saameen on ollut aikoinaan kielteinen, ja saamen kielen puhuminen oli lailla kielletty. Nyt se onneksi virkoaa henkiin.

Luin juuri uutisen, että PerusÄssien puheripuli on parantunut. Täytyy ihan hattua nostaa Sebastian Tynkkyselle, joka puhui taukoamatta yli 8 tuntia.
Politiikassa tarvitaan paljon erillisosaamista.
Mutta suomeksi puhuivat. Kauniilla suomen kielellä. Tuskin sitä olisi muilla kielillä pystytty kuuntelemaankaan.
Suomen kieli näytti voimansa.

Puheenvuoroon Mak-ris 15.05.2021 10.39 on syytä todeta, että tuskinpa maassamme koskaan on ollut lakia, jolla jonkin kielen puhuminen olisi tässä maassa kiellett,yú.

Ei Venäjälläkään vähemmistökieliä sorreta. Tilanne on sama juin saamelaisten parissa . Halutaan osata hyvin enemmistön kieltä. Oma vähemmistökieli ei kiinnosta.

Vasta giime vuosikymmeninä on alettu kiinnittää vakavasti huomiota.
Jika tapauksessa vähemmistöjjen kie let ovat häviämässä.

Harvinaista on, että syntyy jokin uusi kieli. Näinhän on käynyt Ruotsissa, jossa Ruotsin Lapissa puhuttavalle Tornionjoenlaakson murteelle keksittiin nimi meänkieli.

Myöhemmin ihmeteltiin, miksi Ruotsin valtiopäivillä oli tehty tuollainen päätös. Syyksi sanottiin se, ettei kukaan valtiopäivillä ollut perehtynyt asiaan. Asiasta päätettin siis kiinnittämättä enempää asiaa huomioon.
Niinpä ruotsin ohella käytetään virallisesti suomea ja meänkieltä. Esimerkkiä tästä kolmikielisyydestä näkee vaikkapa sivulla
https://www.norrbotten.se/sv/Om-Region-Norrbotten/Other-languages/Meankieli/

(Tosin mukana taitaa olla Luulajan saamikin.)

Tätä ennen oli Norjassa keksitty maan pohjoisosaan Kainuusta sinne muuttaneille suomen kielen puhujille kveenin kieli, norjaksi kvääni.

Jos noilta meänkielen ja kväänin puhujilta kysyy, mitä kieltä ne puhuvat, niin kuinkahan moni niistä kuitenkin vastaa puhuvansa suomea?

Vähe.mmistökieliin kulutetaan kohtuuttomasti varoja. Kuinkahan moni romani osaa romaninkieltä 20 sanaa enempää.
Yhtä hyvin Venäjällä Karjalassa puhuttavalla "karjalan kielellä" luetut uutiset ovat tarpeettomat.
Myös saamen kieli on häviämässä.

Ruotsin kieli ja siten maan kaksikielisyys taas säilyvät

Ihmettelen hiukan tätä moittimista. Suotakoon nyt ihmeessä jokaiselle äidinkielensä. Monia katoavia kieliä tutkitaan ja tallennetaan. Ei se ole keneltäkään pois.
Tasapäistetäänkö maat ja kansat sitoutumaan valtakieleen kieltämällä murteet ja vähemmistökielet? Mitä iloa siitä kenellekään on?