Suhde jää pysähtyneeseen tilaan, se ei syvene. Jos suhde on riittävän syvä, siihen liittyy kaipaus, kaukosuhteessa se tarkoittaisi jatkuvaa jatkuvaa kaipausta, jos suhde olisi riittävän syvä. Sellainen käy raskaaksi elää. Joututu elämään hylätyksitulemisen pelon kanssa. Entäs jos et olekkaan ainoa? Tämä kysymys voi kalvaa mieltä. Jos syvästi rakastaa toista, niin miksipä ei voisi muuttaa yhteen asumaan, jakamaan elämänsä toisen kanssa? Hylätyksitulemisen pelko on tuskallinen kokemus.
Toimii vain niin, ettei se ole mikään rakkaussuhde, voi olla esimerkiksi jonkinlainen kaverillinen seksisuhde.
Toimii vain niin, ettei se ole mikään rakkaussuhde, voi olla esimerkiksi jonkinlainen kaverillinen seksisuhde.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kurja juttu. Ehkä mun ainoa mahdollisuus. Tuskin hän vielä luokseni muuttaisi.
Sillä se on pakko aloittaa. Vasn eihän sen ole pakko siihen jäädä.
Mitä jos kaukosuhde muuttuukin lähisuhteeksi?
Voihan siinä niinkin käydä. Jos kiinnostavan ihmisen tapaa, niin eikö silloin kannata aloittaa suhde. Katsoa mihin se johtaa. Esteitä voi ylittää, jos aitoa halu on.
Mitä se suhteen syveneminen nyt sitten itsekullekin tarkottaa? Toisille se tarkoittaa yhteenmuuttoa ja naimisiinmenoa ja mitä lienee. Toisille taas nuo eivät kuulu mukaan kuvioon, vaikka toinen asuis naapurissa. Itse en näe etäsuhteessa mitään ongelmaa. Tietenkin toista on välillä tolkuton ikävä, mutta kyllä siitä selviää. Välillä ei nähdä pitkään aikaan ja välillä ollaan kuukausia samassa osoitteessa. Pisimmillään on oltu saman katon alla yhtä soittoa melkein vuosi, mutta toisen virallinen koti on silti ollut muualla. Välillä kun kuuntelen puolisonsa kanssa yhdessä asuvien ystävieni juttuja niin tunnun olevan läheisempi oman etäukkoni kanssa, kuin he omiensa kanssa. Nehän ovat aina liesussa siellä sun täällä ja perhettä nähdään joku minuutti päivässä. Itselle tulee nyt vielä kahdeksan vuoden jälkeen viestiä pitkin päivää ja puhelin soi heti kun toinen pääsee kotiin. Mutta juu ymmärrän kyllä, että ei tällanen varmasti kaikkien mielestä kivaa ole. Ei se mustakaan aina kivaa ole. Ei varsinkaan nyt, kun toista ei ole nähnyt kunnolla kohta vuoteen. Todellakin toivon näiden rajotusten tästä höllentyvän kesäksi.
Minä en ainakaan kaupunkia vaihda, joten loppukoon alkava suhde siis.
Itse kaipaan miestä kaukaa. Onneksi sen takia ei nähdä usein. Sattuu ja ärsyttää välillä omat tunteet. Ei ne kuole. Ne on samanlaisia kuin silloin. Heräilee välillä taas enemmän liekkiin, jos bensaa heittää.. Joskus pakko jäähdytellä. Kummallakin on oma elämä ja muitakin/muu ihminenkin mielessä. Silti tykätään toisistamme.
No ystävyys lienee kohdallamme ainoa ratkaisu. Toisaalta se ei sovi kaikille. Jos tunteita on, ei niitä voi tukahduttaa. Se voi sattua liikaa. Seksi vasta lähentääkin.
Kyllä kaukosuhde voi edistyä, samalla lailla kuin mikä muu suhde tahansa.
Kyllä kaipaus on arkipäivää ja korona-aikana järjettömän tuntuista. Mutta se ei ole pelkästään tuskaa. Se on myös erittäin nautinnollista.
Vaikka me olemme molemmat mustasukkaisia, en tunne hylätyksi tulemisen pelkoa.
Tiedän olevani ainoa. Tällaiset asiat voidaan järjestää ja sopia niin, ettei tarvitse luottaa, kun voi tietääkin. Tälläkin hetkellä tiedän tasan tarkkaan missä hän on, mitä tekee, mitä on päällä, ja kenen seurassa. En edes kysynyt. Tämän päivän tekniikalla, voin nähdä hänet videokuvanvälityksellä ihan ilmaiseksi.
Kyllä meillä on yhteinen kotikin, mutta emme vielä voi monestakin syystä asua yhdessä, vakituisesti. Koronan takia ei edes lyhyesti tavata.
Se hetki kun saan lentokentällä hänet syliini, en vaihtaisi mihinkään. Samaa rakkautta en koskaan tuntenut 30vuotisen sodan aikana, suomineidon kanssa.
Tunnen olevani erittäin onnekas.
Erillissuhde, jossa ei asuta saman katon alla toimii aivan hyvin, kunhan osapuolet on tarpeeksi kypsiä ja suhde perustuu luottamukseen ja aitoon yhdessäolemisen haluun. Tietenki yhteistä arkea on vähempi, hyvässä ja pahassa. Toiseen ei kyllästy, mutta sitä läheisyyttäki sitte vastaavasti vähempi, sen laadukkuuteen nyt mitenkään kantaa ottamatta. Tunnelmat voi olla erilaiset sen mukaan kumman kämpässä kulloinki yhdessä oleillaan, vaihtelu virkistää. Kokemusta kummastakin.
Voisin hyvin olla erillissuhteessa, sillä luottaisin kumppaniini ja tärkeintä on tuo molemminpuolinen yhdessä olemisen halu. Ajatteletko muuten että tämä on suhteessanne vaihe vai toivotteko muutosta asumisen osalta?
Ei varmaan toimi kaikilla.
Mutta tiedän sen toimivan.
Riippuu varmaan ihmistyypeistä, jotka etäsuhteissa on ja kykenee olemaan. Ei se kaikille ihmistyypeille sovi.
Runsas läheisyydentarve ja yhdessä olemisen kaipuu voi aiheuttaa ongelmaa etäsuhteessa kyllä.
Puhu sä vain sun omasta puolestasi.
Kauko suhteessa on omat haasteensa kuten suvi suhteessa, talvi suhteessa tai ilta suhteessa.
Kai sekin palstasuhteen voittaa. Jos suhde on rakkautta, se keksii keinot olla yhdessä ja laittaa toisen etusijalle elämässä. Molemmat on valmiita tekemään kompromisseja toisen eteen. Jos ei ole rakkautta, niin sellaisella suhteella en mitään tee.