HS 11.4. 2021: YKSI Euroopan unionin suurista huolista Britannian EU-eroneuvotteluissa oli, että brexit vaarantaisi Pohjois-Irlannin hauraan rauhansopimuksen. Nyt tämä riski uhkaa myös toteutua.
Pitkänperjantain rauhansopimuksen allekirjoittamisesta tuli lauantaina kuluneeksi 23 vuotta. Merkkipäivän alla Britannia-mieliset unionistit ovat kahakoineet Pohjois-Irlannin pääkaupungissa Belfastissa niin, että poliisi on turvautunut vesitykkeihin.
Levottomuuksien leimahtamiseen on akuutteja syitä – kuten se, ettei itsenäisyysmielisen Sinn Féin -puolueen jäseniä vastaan nostettu syytettä Irlannin tasavaltalaisarmeijan IRA:n merkittävän jäsenen hautajaisiin osallistumisesta koronavirusrajoitusten aikana. Varsinainen syy on silti brexitin ratkaisemattomissa ongelmissa.
Pohjois-Irlannin epävakauden juuret ulottuvat sadan vuoden taakse. Väkivallan kierrettä olivat osaltaan katkomassa rauhansopimusneuvotteluissa ensin 1990-luvulla Harri Holkeri ja myöhemmin IRA:n aseistariisunnasta neuvotellut Martti Ahtisaari. Brexit palautti taas vastakkainasettelut. Unionistien mielestä Britannia hylkäsi Pohjois-Irlannin. Sinn Féin ajaa yhdistymistä Irlantiin, ja yhdistymiskeskustelusta on tullut valtavirtaa. Pitkänperjantain rauhansopimus antaisi mahdollisuuden kansanäänestykseen siitä, kumpaan valtioon Pohjois-Irlanti haluaa kuulua.
EU yritti brexit-neuvotteluissa vaalia haurasta rauhansopimusta ja välttää tiukan rajavalvonnan Irlannin ja Pohjois-Irlannin välillä. Britannian pääministeri Boris Johnson piti kiinni kovasta linjastaan senkin uhalla, että tulliraja Irlanninmeressä heikensi Britannian vaikutusvaltaa Pohjois-Irlantiin.
Britannian ja EU:n uutta suhdetta on takana kolme kuukautta. Takana on myös Pohjois-Irlannin väkivaltaisin viikko vuosiin. Unionistien mellakointiin tuli mukaan tasavaltalaisnuoria, ja kahakointi siirtyi kahtiajaon symbolisille paikoille, ”rauhanmuurille”.
Britannian, Irlannin ja Pohjois-Irlannin johdolla on paljon pelissä. Yhdysvaltojen presidentin Joe Bidenin juuret ovat Irlannissa, ja hän tuntee tilanteen hyvin. Bidenin hallinto vaati torstaina mellakoitsijoita rauhoittumaan. Hyvä niin, sillä Bidenin sanoja kuuntelevat herkällä korvalla sekä Boris Johnson että Sinn Féin.
Pitkänperjantain rauhansopimuksen allekirjoittamisesta tuli lauantaina kuluneeksi 23 vuotta. Merkkipäivän alla Britannia-mieliset unionistit ovat kahakoineet Pohjois-Irlannin pääkaupungissa Belfastissa niin, että poliisi on turvautunut vesitykkeihin.
Levottomuuksien leimahtamiseen on akuutteja syitä – kuten se, ettei itsenäisyysmielisen Sinn Féin -puolueen jäseniä vastaan nostettu syytettä Irlannin tasavaltalaisarmeijan IRA:n merkittävän jäsenen hautajaisiin osallistumisesta koronavirusrajoitusten aikana. Varsinainen syy on silti brexitin ratkaisemattomissa ongelmissa.
Pohjois-Irlannin epävakauden juuret ulottuvat sadan vuoden taakse. Väkivallan kierrettä olivat osaltaan katkomassa rauhansopimusneuvotteluissa ensin 1990-luvulla Harri Holkeri ja myöhemmin IRA:n aseistariisunnasta neuvotellut Martti Ahtisaari. Brexit palautti taas vastakkainasettelut. Unionistien mielestä Britannia hylkäsi Pohjois-Irlannin. Sinn Féin ajaa yhdistymistä Irlantiin, ja yhdistymiskeskustelusta on tullut valtavirtaa. Pitkänperjantain rauhansopimus antaisi mahdollisuuden kansanäänestykseen siitä, kumpaan valtioon Pohjois-Irlanti haluaa kuulua.
EU yritti brexit-neuvotteluissa vaalia haurasta rauhansopimusta ja välttää tiukan rajavalvonnan Irlannin ja Pohjois-Irlannin välillä. Britannian pääministeri Boris Johnson piti kiinni kovasta linjastaan senkin uhalla, että tulliraja Irlanninmeressä heikensi Britannian vaikutusvaltaa Pohjois-Irlantiin.
Britannian ja EU:n uutta suhdetta on takana kolme kuukautta. Takana on myös Pohjois-Irlannin väkivaltaisin viikko vuosiin. Unionistien mellakointiin tuli mukaan tasavaltalaisnuoria, ja kahakointi siirtyi kahtiajaon symbolisille paikoille, ”rauhanmuurille”.
Britannian, Irlannin ja Pohjois-Irlannin johdolla on paljon pelissä. Yhdysvaltojen presidentin Joe Bidenin juuret ovat Irlannissa, ja hän tuntee tilanteen hyvin. Bidenin hallinto vaati torstaina mellakoitsijoita rauhoittumaan. Hyvä niin, sillä Bidenin sanoja kuuntelevat herkällä korvalla sekä Boris Johnson että Sinn Féin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
EU-jäsenyyden aikana P-Irlannissa oli rauhallista.
EU on rauhanprojekti.
Varsinainen rauhanprojekti, kun seurannut uutisista milloin missäkin eu maassa terroristi iskuja ym rikollisuutta. pohjoismaat olivat ennen eu.a suorastaan rauhan tyyssijoja.
EU on projekti rakentaa neljäs valtakunta.
EU on YYA, uusi neukkula.
EU, aiemmalta nimeltään Euroopan hiili- ja teräsunioni, on historiallisesti suurin syyllinen maailman ilmaston saastumiseen.
UK ehdotti EU:lle järjestelyä, joka olisi pitänyt sekä IRA:n että Unionistien aseellisen ryhmät tyytyväisinä.
EU ei suostunut ehdotukseen.
EU tuhosi Pohjois-Irlannin rauhan.
Ja mikähän tuo ehdotus oli, kun en moisesta ole kuullut?
Perehdy asiaan. EU vaati nimenomaan ns.Pitkäperjantain rauhansopimuksen ehtojen noudattamista.
Britannia halusi ne rikkoa.
Tulos on nähtävissä.
Ei vaan EU ehdotti alunperin sitä, että Britannia pysyisi (vähintään pitkän siirtymäajan) EU:n sisämarkkinoiden osana, eli jonkinlainen ETA-jäsenyys, mutta tämä ei käynyt Britannialle, koska se halusi "täyden itsenäisyyden".
Kun Britannia halusi pois sisämarkkinoilta, niin se tarkoitti "kovaa rajaa" tullitarkastuksineen. Tulliraja ei voi olla Irlannissa erilainen ja eri säännöillä toimiva kuin Doverissa. Jokainen tajuaa, mitä tapahtuisi Suomessa, jos venäläisestä raakapuusta perittäisiin tullia Vaalimaalla mutta ei Imatran raja-asemalla.
Siis tuo oli EU:n ehdotus, joka olisi ratkaissut ongelmat, mutta ei kelvannut britannialle. Tuossa kysyttiin, mikä oli se brittien ehdotus, joka ei kelvannut EU:lle.
Valehtelette!
EU halusi rajan Pohjois-Irlannin ja Iso-Britannian välille, vaikka oli selvää, että Unionistit aloittaa tuosta vielä väkivallan kierteen.
Brittien ehdotus oli, että muodostetaan raja näennäisesti mutta kumpikaan osapuoli ei vaan valvo rajaa millään tavalla. Silloin Pohjois-Irlannista ei olisi ollut rajoja mihinkään suuntaan.
Joo'o! Meinaat, että EU olisi ehdointahdoin jättänyt ulkorajalle kanavan, josta tavaroita voisi vapaasti tuoda ilman tullia ja veroja.
Kyllä sen aukon aika nopeasti joku hyödyntäisi.
Se on ainoa tie rauhaan Pohjois-Irlannissa. Jos raja on Pohjois-Irlannin ja Irlannin välillä, niin IRA aloittaa väkivallan. Jos raja on Pohjois-Irlannin ja Iso-Britannian välillä, niin Unionistit aloittaa väkivallan.
Valitettavasti aikoinaan kun tuo rauhansopimus tehtiin perustui se naiiviin olettamukseen EU:n "ikuisuudesta".
#Valitettavasti aikoinaan kun tuo rauhansopimus tehtiin perustui se naiiviin olettamukseen EU:n "ikuisuudesta".#
Ei,vaan osapuolten lupauksiin rauhansopimuksen noudattamisesta.
Ne pitivät brexitiin asti.
Nyt on kyse tullien ja rajakaupan järjestelyistä, joiden muuttumista brittien brexit-valekampanjassa ei noteerattu.
Eikä monia muitakaan EU-eroon liittyviä tosiasioita. Valehtelu oli paljon helpompaa.
Rauhansopimuksessa Irlannin saari määriteltiin vapaan liikkuvuuden alueeksi. Rajasta Irlanninmerellä ei puhuta siinä mitään. Oikeudellisesti ei ole mahdollista sopia, että määrätään jotain, mutta sitä ei noudateta.
Brexithän muutti tilanteen. Tietääksen sitä ajoi Britannia,joka haluaa jyrkät tullirajat.
Britannia ei ole, ainakaan julkisesti, ollut valmis tullirajaan Irlannin merellä, vaikka on siitä EU: n kanssa sopinut. Eli Britannia tässä kiukuttelee.