Mies lankakaupassa - ikuisuusaihe

Kaupassa ollessani ajattelin, että jos nämä hörähtelyt ovat naisten normaalia vitsikkyyttä - ja varmaan ovatkin - niin kyllä naisvaltainen työpaikka olisi vielä enemmän helmoille käyvä kuin ennenvanhaan.

Minä, mies, olen se, joka meilläkin käyttää ompelukonetta. Tänään lyhensin housuni. -

Menin kerran vaimoni kanssa muiden asioiden ohessa ostamaan lankoja ompelukonetta varten. Mutta kuinkas ollakaan, kun kysyin, missä langat ovat, niin myyjä kääntyi vaimoni puoleen ja alkoi selittää langoista jotain. Vaimo katseli suu auki, että mitä??? Ei ymmärtänyt, mitä toinen yritti sanoa. Keskeytin kiusallisen tilanteen ja sanoin, että meidän huushollissa olen minä se ompelija ja minä tarvitsen listaamani langat! Se ilme oli kyllä näkemisen arvoinen! No, pistin listan eteen ja toinen meni naama punaisena niitä hakemaan telineestä. Ompelukoneen neulatkin pyysin samalla.

Olen tämän viestin aloittaja. Uutta kertaa lankakauppaan ei nyt tule, koska myyjättäret ovat ihan oikeassa että en osaa mitään. Olen luonut yhdistyksellämme 24 m pyyheliinaloimen ja varsien sitominen on vaikeaa. Aina ne putoilevat. Kukaan ei osaa neuvoa, koska minä, kutomon ainoa miespuolinen, olen ainoa joka edes ymmärtää jonkun muun kuin palttinasidoksen päälle. Ilmeisesti hauensiima- ja nylomsidoslankojen yhdistäminen oli virhe. Ja ei uutta lankaa nyt tarvita ainakaan niin kauan kuin en saa sitä yhtäkään lointa korjatuksi.

Arvostetuimmat räätälit, verhoilijat ja jopa rättisuunnittelijat ovat voittopuolisesti olleet miehiä. Sinänsä on ihme jos ompeluhommat mielletään naisten hommiksi. Itseltä sujuu lähes kaikki ompeluhommat, etenkin autoihin aikoinaan tein itse verhoiluita singeri savuten. Sen kun oppi kaikki muu onkin ollut sitten lasten leikkiä.

Mattokaupassa oli alennusmyynti ja mattoja tarvitsin, minä, raavas mies, ja niinpä menin ostoksille. Myyjät näyttivät kovin kiireisiltä. Niinpä aikani ovella pällisteltyäni rupesin katselemaan tarjolla olevia mattoja omin päin. Kohta kauppaan tuli pariskunta, mies ja nainen. Heti singahti myyjä heitä jututtamaan. Sitten seuraava pari. Sitten yksinäinen nainen. Aina löytyi jostain vapaa myyjä. Aikani mattotarjontaa omin päin katseltuani lopulta yksi myyjä tuli kysymään minultakin, olisinko tarvinnut jotakin. Kyllä, mattoja lattialleni. Eikös tämä ole mattokauppa.