kun tutkii kristinuskon historiaa ja millä keinoin se on levitetty esimerkiksi eurooppaan ja suomeen ja tämän levityksen lapset ihannoivat aatetta edelleen .
Onko tämän aatteen nykyisten kannattajien kädet kristinuskon historiassa tehtyjen kansanmurhien ja raakuuksien veressä .
Toisin sanoen onko nykyisellä natsiaatetta kannattavalla ihmisellä natsien historian painolasti harteillaan vai voiko hän olla vapaa natsien hirmutöistä sanomalla vain etteivät entiset natsit olleet oikeita natseja
Onko tämän aatteen nykyisten kannattajien kädet kristinuskon historiassa tehtyjen kansanmurhien ja raakuuksien veressä .
Toisin sanoen onko nykyisellä natsiaatetta kannattavalla ihmisellä natsien historian painolasti harteillaan vai voiko hän olla vapaa natsien hirmutöistä sanomalla vain etteivät entiset natsit olleet oikeita natseja
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse en löydä natsismista ja kristinuskosta näin äkkiä muuta yhteistä kuin sen että natsismissa oli tarkoitus luoda hyvät ja onnelliset olosuhteet täydellisille paremmille ihmisille "arjalaisille " ja muut piti tuhota alempina "ei niin hyvinä ihmisinä".
Kristityillähän on samansunntainen ajatus pohjalla että täydelliset uskovaiset paremmat ihmiset saavat onnelliset olosuhteet "taivaassa" ja muut huonot ihmiset tuhotaan helvetissä .
Vielä sekin on yhteistä että julmuus ja väkivalta näitä huonompia "ei aatetta omaavia"ihmisiä kohtaan hyväksytään myös yleisesti ja jopa pidetään hyvänä asiana (moraalina näiden itsensä paremmaksi tuntevien keskuudessa koska aukroriteetti on asian näin ilmoittanut.
> kun tutkii kristinuskon historiaa ja millä keinoin se on levitetty esimerkiksi eurooppaan ja suomeen ja tämän levityksen lapset ihannoivat aatetta edelleen .
No, aate itse ei ole syyllinen, koska siihen kuuluu tämä ajatus:
"Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin."
Mat. 5:44-45