Suomen itsenäistymisen monet vaiheet hämmästyttää

Hehehe luehan poika tuosta:
Toukokuun lopussa 1918 muodostetun Paasikiven hallituksen ulkopo­litiikka lähti liikkeelle selväpiirteisin tunnuksin. Sota oli viety loppuun saksalaisten tehokkaan avun turvin, ja uutta kapinaa sekä Venäjältä en­nemmin tai myöhemmin tulevaa hyökkäystä pelkäävän valtionhoitaja Svinhufvudin nimenomaisesta pyynnöstä von der Goltzin joukot jäivät edelleenkin maahan. Keisari Wilhelmin valtakunnan uskottiin selviyty­vän voittajana käynnissä olevasta maailmansodasta tai ainakin pääsevän lännen kanssa kompromissirauhaan, joka merkitsisi Hohenzollernien monarkian säilymistä ja ilmeisesti myös pysyvää johtoasemaa Itä-Euroo­passa. Saksan täydellistä luhistumista sisäisine vallankumouksineen ei Helsingissä pidetty realistisena vaihtoehtona.

Oberste Heeresleitungille Suomen hallituksen linja sopi hyvin. Näin varmistettiin maan pysyminen Saksan valtapiirissä ja estettiin sen mah­dollinen liukuminen ententen vanaveteen. Päinvastoin Saksalle tarjou­tui tilaisuus ryhtyä Suomea ja sen aluetta hyväksikäyttäen valmistele­maan brittien karkottamista Muurmannilta.


Ulko- ja sisäpoliittisesti horjuvan asemansa lujittamiseksi senaatti pyr­ki pitkällä tähtäyksellä varmistamaan Saksan tuen ajamalla Suomessa lävitse monarkkisen hallitusmuodon. Kuninkaaksi oli saatava keisari Wilhelmin poika, prinssi Oskar. Siteet Saksaan varmistettaisiin sotilaslii­ton avulla. Oberste Heeresleitungin taholla kumpaankin hankkeeseen suhtauduttiin periaatteessa suopeasti, ja Svinhufvudia rohkaistiin epävi­rallisesti niiden edelleenkehittämisessä.

Kuvaan kuului myös Itä-Karjalan kysymys. Helposti puolustettavaksi otaksuttu »kolmen kannaksen raja» veti voimakkaasti puoleensa Suo­men porvarillisia piirejä. Kansallisromanttinen ideologia täydensi ta­loudellisestikin merkittävän irredentan valtaushankkeita, joille merkit paikallisesta separatismista tarjosivat kaikupohjaa. Laajentumispäämää­ rien toteuttamispyrkimys olikin eräänä syynä tuolloin omaksuttuun sak­salaissuuntaukseen. Kuten tuonnempana näemme, pankinjohtaja Paasi­kiven ensisijaisena kannustimena Itä-Karjalan kysymyksessä ei ollut hei­mo- henki vaan alueen hankintaan liittyvät taloudelliset ja sotilaspoliitti­set realiteetit.

Sinähän oletkinihan mitään tietämätön pöhvelö!

Luuletko ettei tuosta Venäjän ja Saksan rauhansopimuksesta, ja sitä edeltävästä aselevosta, ensin neuvoteltu perusteellisesti? Aselevon ehtona oli Saksan saneleman rauhansopimuksen hyväksyminen pääpiirteissään ja tämän tiedon Hjelt välitti Suomeen jo ennen 6.12.1917 tapahtunutta Suomen itsenäisyysjulistusta. Hjelt sähkötti Berliinistä "ajan olevan otollinen, ja enpimisen jälkeen Suomi saikin tehtyä itsenäisyysjulistuksen jo seuraavana päivänä tästä tiedosta.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Edvard_Hjelt

Lueppa Hjeltin muistelmien 2. osa!

Anonyymi kirjoitti:

Hehehe luehan poika tuosta:
Toukokuun lopussa 1918 muodostetun Paasikiven hallituksen ulkopo­litiikka lähti liikkeelle selväpiirteisin tunnuksin. Sota oli viety loppuun saksalaisten tehokkaan avun turvin, ja uutta kapinaa sekä Venäjältä en­nemmin tai myöhemmin tulevaa hyökkäystä pelkäävän valtionhoitaja Svinhufvudin nimenomaisesta pyynnöstä von der Goltzin joukot jäivät edelleenkin maahan. Keisari Wilhelmin valtakunnan uskottiin selviyty­vän voittajana käynnissä olevasta maailmansodasta tai ainakin pääsevän lännen kanssa kompromissirauhaan, joka merkitsisi Hohenzollernien monarkian säilymistä ja ilmeisesti myös pysyvää johtoasemaa Itä-Euroo­passa. Saksan täydellistä luhistumista sisäisine vallankumouksineen ei Helsingissä pidetty realistisena vaihtoehtona.

Oberste Heeresleitungille Suomen hallituksen linja sopi hyvin. Näin varmistettiin maan pysyminen Saksan valtapiirissä ja estettiin sen mah­dollinen liukuminen ententen vanaveteen. Päinvastoin Saksalle tarjou­tui tilaisuus ryhtyä Suomea ja sen aluetta hyväksikäyttäen valmistele­maan brittien karkottamista Muurmannilta.


Ulko- ja sisäpoliittisesti horjuvan asemansa lujittamiseksi senaatti pyr­ki pitkällä tähtäyksellä varmistamaan Saksan tuen ajamalla Suomessa lävitse monarkkisen hallitusmuodon. Kuninkaaksi oli saatava keisari Wilhelmin poika, prinssi Oskar. Siteet Saksaan varmistettaisiin sotilaslii­ton avulla. Oberste Heeresleitungin taholla kumpaankin hankkeeseen suhtauduttiin periaatteessa suopeasti, ja Svinhufvudia rohkaistiin epävi­rallisesti niiden edelleenkehittämisessä.

Kuvaan kuului myös Itä-Karjalan kysymys. Helposti puolustettavaksi otaksuttu »kolmen kannaksen raja» veti voimakkaasti puoleensa Suo­men porvarillisia piirejä. Kansallisromanttinen ideologia täydensi ta­loudellisestikin merkittävän irredentan valtaushankkeita, joille merkit paikallisesta separatismista tarjosivat kaikupohjaa. Laajentumispäämää­ rien toteuttamispyrkimys olikin eräänä syynä tuolloin omaksuttuun sak­salaissuuntaukseen. Kuten tuonnempana näemme, pankinjohtaja Paasi­kiven ensisijaisena kannustimena Itä-Karjalan kysymyksessä ei ollut hei­mo- henki vaan alueen hankintaan liittyvät taloudelliset ja sotilaspoliitti­set realiteetit.

》》Saksalle tarjou­tui tilaisuus ryhtyä Suomea ja sen aluetta hyväksikäyttäen valmistele­maan brittien karkottamista Muurmannilta.《《

Saksan yhteydet ulkomaailmaan olisivat avautuneet kätevästi Muurmannin radan ja ympäsi vuoden sulana olevan Muurmanskin sataman kautta ja sitähän ne lienevät Suomessa lähinnä kytänneet. Toki Venäjän solmittu rauha takasi 1 rintaman sodan ja siksi suoraa hyökkäystä vältettiin. Olihan joukkojakin vain 1 vajaa divisioona. Toki englantilaiset kuvitteli saksalaisia olevan Suomessa n. 50 000 sotilasta.

Saksan sukellusveneet upotti Petsamon lähettyvillä 2 englantilaista laivaa ja Englanti luuli jo Saksan perustaneen sukellusvenetukikohdan Petsamoon yhdessä suomalaisten kanssa. Niinpä englantilaiset hyökkäsivätkin Petsamoon ja ajoivat sieltä pois suomalaisten "Petsamon vapautusretkikunnan".

Asia meni juuri niin, että heti Venäjän ja Saksan aselevon tultua voimaan avautui "otollinen aika itsenäistymisjulistukselle".

Venäjä oli kärsinyt valtavia tappioita ja armeija oli lähes hajaantumisen tilassa.

"Venäjän 7. marraskuuta 1917 alkaneen bolševikkien vallankaappauksen johdosta alkoi vallan kaapannut kansankomissaarien neuvosto etsiä mahdollisuuksia rauhaan Saksan ja Itävalta-Unkarin kanssa julistettuaan 8. marraskuuta 1917 dekreetit rauhasta ja maasta.

Alustava aselepo Neuvosto-Venäjän ja Saksan välillä oli alkanut 5. joulukuuta 1917 ja varsinainen aseleposopimus solmittiin 16. joulukuuta saksalaisten itärintaman esikunnassa Brest-Litovskissa. Rauhanneuvottelut alkoivat 22. joulukuuta 1917 Brest-Litovskissa."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Brest-Litovskin_rauha

"Suomi julistautui itsenäiseksi 6.12.1917 ilman minkäänlaista Saksan myötävaikutusta."

Hehee... päivän naurut tälle kommentille.

Hölynpölyä.

Saksa tunnusti Suomen itsenäisyyden 1918 tammikuun alussa heti Leninin tunnustuksen jälkeen. Samoin Ranska, Ruotsi, Tanska ja Norja.

Stallarit sotkevat asioita,kuten aina.

Anonyymi kirjoitti:

Hölynpölyä.

Saksa tunnusti Suomen itsenäisyyden 1918 tammikuun alussa heti Leninin tunnustuksen jälkeen. Samoin Ranska, Ruotsi, Tanska ja Norja.

Stallarit sotkevat asioita,kuten aina.

<<Saksa tunnusti Suomen itsenäisyyden 1918 tammikuun alussa heti Leninin tunnustuksen jälkeen. Samoin Ranska, Ruotsi, Tanska ja Norja.>>

Mikä on hölynpölyä? Usa ja Englanti eivät tunnustaneet ja ilman niitä nämä muutkin oli tavallaan vähemmän merkittäviä kun johtavat länsivallat eivät tunnustaneet Suomea.
Ulkomailla oleviin rahoihin ei päästy kiinni ja ruokapula oli valtava.

Englanti on aina ollut Suomelle kuin imperialistinen roistovaltio konsaan ja niin se oli tässäkin itsenäistymisasiassa: eli uhkaili vähän väliä sodalla... ja pommitteli Suomea useaan otteeseen, milloin tykein ja milloin lentokonein! Muista 1856, 1918, 1941

Anonyymi kirjoitti:

<<Saksa tunnusti Suomen itsenäisyyden 1918 tammikuun alussa heti Leninin tunnustuksen jälkeen. Samoin Ranska, Ruotsi, Tanska ja Norja.>>

Mikä on hölynpölyä? Usa ja Englanti eivät tunnustaneet ja ilman niitä nämä muutkin oli tavallaan vähemmän merkittäviä kun johtavat länsivallat eivät tunnustaneet Suomea.
Ulkomailla oleviin rahoihin ei päästy kiinni ja ruokapula oli valtava.

Englanti on aina ollut Suomelle kuin imperialistinen roistovaltio konsaan ja niin se oli tässäkin itsenäistymisasiassa: eli uhkaili vähän väliä sodalla... ja pommitteli Suomea useaan otteeseen, milloin tykein ja milloin lentokonein! Muista 1856, 1918, 1941

Hölynpölyä.

USA ja Britannia panttasivat tunnustustaan Venäjän epäselvän tilanteen takia.

Elintarvikkeita saatiin,kun Mannerheim oli vakuuttanut Suomen olevan demokratia ja järjestävän vapaat vaalt ensi tilassa.

Brittien sotatoimet suunnattiin ensin Venäjää ja sitten Saksaa vastaan.
Britannia toimi 1919 Suomen alueelta bolsevikkeja vastaan.

Suomea pidettiin perustellusti Saksan liittolaisena 1918.

Anonyymi kirjoitti:

Hölynpölyä.

USA ja Britannia panttasivat tunnustustaan Venäjän epäselvän tilanteen takia.

Elintarvikkeita saatiin,kun Mannerheim oli vakuuttanut Suomen olevan demokratia ja järjestävän vapaat vaalt ensi tilassa.

Brittien sotatoimet suunnattiin ensin Venäjää ja sitten Saksaa vastaan.
Britannia toimi 1919 Suomen alueelta bolsevikkeja vastaan.

Suomea pidettiin perustellusti Saksan liittolaisena 1918.

<<USA ja Britannia panttasivat tunnustustaan Venäjän epäselvän tilanteen takia.>>

Pöhvelö ei osaa ymmärtää, että Venäjähän oli JO TUNNUSTANUT Suomen itsenäisyyden.

Saksan joukot Suomessa ja valtavat punavankileirit mielivaltaisinen teloituksineen oli se syy, mitä tarjoiltiin julki... oikea syy saattoi olla mikä vaan...

Onni Talas ei toki ollut tasapuolinen kirjoissaan, mutta ei myöskään vääristelijä.
Siksi kannattanee lukea myös hänen kirjansa Ei se niin tapahtunut - Vastaus Väinö Tannerille (Karisto, 1949, 211 s.).

Talas omisti kirjansa senaattoritoverilleen P.E.Svinhufvudille. Itse pidän Svinhufvudia eräänä syyllisenä yhteiskunnalliseen pysähdykseen II sortokaudella, joka johti kapinaan/sisällissotaan vuonna 1918.
N II ei olisi voinut toivoa helpompia keinoja Eduskunnan toistuville hajoituksille, kuin Svinhufvudin kärjekkäät esiintymiset puhemiehenä Eduskunnan avajaispuheissaan.

"Tämän edellä Santeri Alkio oli ainoa poliitikoistamme, joka yritti palauttaa keskusteluyhteyden kun katastrofin puhkeaminen lähestyi. Hänkin epäonnistui."

Alkio yritti saada hyökkäyksen Pietariin ja "saada kaikki Väinölän lapset yhteen", eli siinäpä vasta Suur-Suomi -mies muistamassa "köyhän asiaa".


Täältä voitkin muistaa köyhän asiaa...

Maanant. 10. Maalisk.

http://santerialkio.fi/maanant-10-maalisk/

Martti Pihkala kävi luonamme. Oli hauska kuulla hänen juttujaan ja strategisia suunnitelmiaan. Minä luulen, että hänellä on siinä oikein, että Pietari, aasialaisen kupan ja -venäläisen mädätyksen haiseva pesä on hävitettävä maan tasalle. Minä olin ajatellut vain sen valtiollisen merkityksen hävittämistä. Mutta kyllä se niin on, että vain siten se tehdään vaarattomaksi. Muuten kävivät ajatuksemme heimokansojemme yhdistämisestä yhteen.
Hänkin lähenee jo maalaisliittoa! Ja niin vahvasti, kun hän on taistellut meitä vastaan.
Lupasi ainoastaan meille Kalmin raportit. Tyytymätön Uuteen Suomen.

Anonyymi kirjoitti:

"Tämän edellä Santeri Alkio oli ainoa poliitikoistamme, joka yritti palauttaa keskusteluyhteyden kun katastrofin puhkeaminen lähestyi. Hänkin epäonnistui."

Alkio yritti saada hyökkäyksen Pietariin ja "saada kaikki Väinölän lapset yhteen", eli siinäpä vasta Suur-Suomi -mies muistamassa "köyhän asiaa".


Täältä voitkin muistaa köyhän asiaa...

Maanant. 10. Maalisk.

http://santerialkio.fi/maanant-10-maalisk/

Martti Pihkala kävi luonamme. Oli hauska kuulla hänen juttujaan ja strategisia suunnitelmiaan. Minä luulen, että hänellä on siinä oikein, että Pietari, aasialaisen kupan ja -venäläisen mädätyksen haiseva pesä on hävitettävä maan tasalle. Minä olin ajatellut vain sen valtiollisen merkityksen hävittämistä. Mutta kyllä se niin on, että vain siten se tehdään vaarattomaksi. Muuten kävivät ajatuksemme heimokansojemme yhdistämisestä yhteen.
Hänkin lähenee jo maalaisliittoa! Ja niin vahvasti, kun hän on taistellut meitä vastaan.
Lupasi ainoastaan meille Kalmin raportit. Tyytymätön Uuteen Suomen.

Suosittelen lukemaan Santeri Alkion päiväkirjat - Profeetta 1914-1918 (Edita, 2012, 533 s.). Se on autenttiseksi katsottu aikalaistodiste. Saat siitä ja taspuolisemman käsityksen henkilöstä, jonka esityksestä Eduskunta julisti 15.11.1917 olevansa Suomen korkeimman vallan haltija, eli julisti Suomen itsenäiseksi.

Pitää kyllä paikkansa että Alkion pyrkimykset sopuun ja kompromissiin päättyivät kapina/sisällissotaan, jota hän ei saattanut ymmärtää.

Anonyymi kirjoitti:

Suosittelen lukemaan Santeri Alkion päiväkirjat - Profeetta 1914-1918 (Edita, 2012, 533 s.). Se on autenttiseksi katsottu aikalaistodiste. Saat siitä ja taspuolisemman käsityksen henkilöstä, jonka esityksestä Eduskunta julisti 15.11.1917 olevansa Suomen korkeimman vallan haltija, eli julisti Suomen itsenäiseksi.

Pitää kyllä paikkansa että Alkion pyrkimykset sopuun ja kompromissiin päättyivät kapina/sisällissotaan, jota hän ei saattanut ymmärtää.

》》Suosittelen lukemaan Santeri Alkion päiväkirjat - Profeetta 1914-1918 (Edita, 2012, 533 s.). 《《

Epäiletkö etten ole lueskellut? Eräästä nettidivarista saat 50€:llä kaikki kolme Alkion "tiiliskiveä" ja tuossa nettilinkissä on Alasen kirjoittama Alkion elämänkertakin luettavissa.

http://santerialkio.fi/

"Etenkin Kuusisen ja Mannerin vaikutuksesta SDP antoi harhaanviedä itsensä tilanteessa, jossa sillä oli enemmistö Eduskunnassa."

Kommentoija ei täsmennä, mistä ajankohdasta hän puhuu moittiessaan SDP:tä. Valkoiset kaappasivat eduskunnan enemmistön 31.7.-17 tekemällään eduskunnan hajotuksella Pietarin avulla. Sen jälkeen kieltämättä tilanne kärjistyi, mutta nimenomaisesti valkoisten toimien vuoksi.

Anonyymi kirjoitti:

"Etenkin Kuusisen ja Mannerin vaikutuksesta SDP antoi harhaanviedä itsensä tilanteessa, jossa sillä oli enemmistö Eduskunnassa."

Kommentoija ei täsmennä, mistä ajankohdasta hän puhuu moittiessaan SDP:tä. Valkoiset kaappasivat eduskunnan enemmistön 31.7.-17 tekemällään eduskunnan hajotuksella Pietarin avulla. Sen jälkeen kieltämättä tilanne kärjistyi, mutta nimenomaisesti valkoisten toimien vuoksi.

Itsenäisyysmiehet saivat eduskunnan enemmistön vapaissa vaaleissa marraskuun alussa 1917.
Suomi julistettiin itsenäiseksi 6.12. 17 porvarien äänin vasemmiston vastustaessa.

Vasemmisto ryhtyi puuhaamaan kapinaa ja hakemaan siihen bolsevikkien apua,mitä innolla luvattiinkin.

Anonyymi kirjoitti:

"Etenkin Kuusisen ja Mannerin vaikutuksesta SDP antoi harhaanviedä itsensä tilanteessa, jossa sillä oli enemmistö Eduskunnassa."

Kommentoija ei täsmennä, mistä ajankohdasta hän puhuu moittiessaan SDP:tä. Valkoiset kaappasivat eduskunnan enemmistön 31.7.-17 tekemällään eduskunnan hajotuksella Pietarin avulla. Sen jälkeen kieltämättä tilanne kärjistyi, mutta nimenomaisesti valkoisten toimien vuoksi.

Enckellin neuvoin ja Kerenskiä (Venäjän väliaikaista hallitusta) hyväksikäyttäen aikaansaatu Eduskunnan hajoitus kärjisti tietysti tilanteen ja hävitti sdp:n uskoa demokraattisten uudistusten toteutumiseen. Puheyhteydet katkesivat porvaripuolueiden ja sdp:n välillä. Juuri tässä vaiheessa Alkio yritti neuvotteluillaan sitkeästi hakea kompromisseja ja estää yhteentörmäyksen.

Epäluottamus puolien välillä oli kuitenkin jo tullut liian suureksi.
Epäonnea oli, että silloisesta valtiomuodostamme puuttui presidentti tasoittavana tekijänä edeltäneen suuriruhtinaan sijalla.
Venäjän väliaikainen hallitus ei sellaiseksi tietenkään käynyt.

Oli kaksi valtapoolia Eduskunta joka oli SDP-enemmistöinen ja Senaatti, joka oli ruotsin- ja suomenkielisten oikeistoporvarien hallussa.

Tämä johti valtapeliin jopa itsenäisyysjulistuksen antamisten yhteydessä. Ensin senaatti antoi itsenäisysjulistuksen, kuvitellen että sillä oli siihen lailliset valtuudet.
Eduskunnan piti muistuttaa Senaattia siitä, että se on toimeenpaneva elin, ja Eduskunta ainoa lakiasäätävä elin. Itsenäistyminen on totisesti lainsäädäntöasia.
Siksi itsenäisyyspäivämme on 6.12, ei 4.12.

Hallituksen pelleily oli vielä paljon rankempaa kapina/sisällissodan jälkeen harkintakyvyn puututtua myös tynkäeduskunnan kuningasmielisiltä. Ylivoimainen typerys tällöin oli epäilemättä Paasikivi.

Sinänsä Eduskunnan hajoittaminen 31.7.1917 ja uudet vaalit oli perusteltu toimenpide.
Vuonna 1916 valittu, mutta vasta vuotta myöhemmin aloittanut Eduskunta oli valittu täysin toisenlaisissa oloissa, autonomian hävittämisen synkkyydessä.
Sittemmin, autonomian palauduttua, Pietarin tien katkettua ja oltaessa menossa itsenäistymiseen, tarvittiin luonnollisesti uudet vaalit.
Valitettavasti kuitenkin sekin asia vehkeiltiin ja keskinäinen luottamus oli jo kadonnut. Yhteentörmäys ei ollut siksi estettävissä.

Ainakin nuo on väitöskirjoja, joita löytyy nettidivareista muutamalla eurolla. Sieltä itsekin ne tilasin.

Jääskeläinen Mauno: Itä-Karjalan kysymys - Kansallisen laajennusohjelman synty ja sen toteuttamisyritykset Suomen ulkopolitiikassa vuosina 1918-1920

Holsti Kalevi J.: Suomen ulkopolitiikka suuntaansa etsimässä 1918-1922

Nurmio Yrjö: Suomen itsenäistyminen ja Saksa

Anonyymi kirjoitti:

Ainakin nuo on väitöskirjoja, joita löytyy nettidivareista muutamalla eurolla. Sieltä itsekin ne tilasin.

Jääskeläinen Mauno: Itä-Karjalan kysymys - Kansallisen laajennusohjelman synty ja sen toteuttamisyritykset Suomen ulkopolitiikassa vuosina 1918-1920

Holsti Kalevi J.: Suomen ulkopolitiikka suuntaansa etsimässä 1918-1922

Nurmio Yrjö: Suomen itsenäistyminen ja Saksa

Suomeen suuntautunut, mutta laajemmat tavoitteet sisältänyt Saksan sotaretki oli Unternehmen "Schlussstein" :
https://de.wikipedia.org/wiki/Unternehmen_Schlußstein
Wikin lähteenä käytetyn Baumgartin DDR-aikainen,mutta pätevä väitöskirja on tässä:
http://docplayer.org/21910529-Unternehmen-schlussstein.html .
Suosittelen.

Anonyymi kirjoitti:

Suomeen suuntautunut, mutta laajemmat tavoitteet sisältänyt Saksan sotaretki oli Unternehmen "Schlussstein" :
https://de.wikipedia.org/wiki/Unternehmen_Schlußstein
Wikin lähteenä käytetyn Baumgartin DDR-aikainen,mutta pätevä väitöskirja on tässä:
http://docplayer.org/21910529-Unternehmen-schlussstein.html .
Suosittelen.

Viite vielä uudelleen, kun edellinen meni poikki :
https://de.wikipedia.org/wiki/Unternehmen_Schlußstein

Anonyymi kirjoitti:

Viite vielä uudelleen, kun edellinen meni poikki :
https://de.wikipedia.org/wiki/Unternehmen_Schlußstein

Anteeksi, systeemi katkaisee viitteen. Hakekaa Googlella Operation Schlussstein ja sen saksankielinen wiki-tarina.

Anonyymi kirjoitti:

Anteeksi, systeemi katkaisee viitteen. Hakekaa Googlella Operation Schlussstein ja sen saksankielinen wiki-tarina.

Baumgartin väitöskirjaa Unternehmen Scchlusssteiniä aatteellisempi on DDR-tuotos: Manfred Menger Finnlandpolitik des deutsche Imperialismus 1917-1918 (Akademie-Verlag Berlin, 1974, 242 s.)
Sitä ei taida olla netissä. Omani löysin suomalaisesta antikvaarista.

Anonyymi kirjoitti:

Ainakin nuo on väitöskirjoja, joita löytyy nettidivareista muutamalla eurolla. Sieltä itsekin ne tilasin.

Jääskeläinen Mauno: Itä-Karjalan kysymys - Kansallisen laajennusohjelman synty ja sen toteuttamisyritykset Suomen ulkopolitiikassa vuosina 1918-1920

Holsti Kalevi J.: Suomen ulkopolitiikka suuntaansa etsimässä 1918-1922

Nurmio Yrjö: Suomen itsenäistyminen ja Saksa

Tämä ei ole väitöskirja vaan tutkimus. Nuo 2 ensimäistä on väitöskirjoja.


Nurmio Yrjö: Suomen itsenäistyminen ja Saksa

https://fi.wikipedia.org/wiki/Yrjö_Nurmio

Anonyymi kirjoitti:

Enckellin neuvoin ja Kerenskiä (Venäjän väliaikaista hallitusta) hyväksikäyttäen aikaansaatu Eduskunnan hajoitus kärjisti tietysti tilanteen ja hävitti sdp:n uskoa demokraattisten uudistusten toteutumiseen. Puheyhteydet katkesivat porvaripuolueiden ja sdp:n välillä. Juuri tässä vaiheessa Alkio yritti neuvotteluillaan sitkeästi hakea kompromisseja ja estää yhteentörmäyksen.

Epäluottamus puolien välillä oli kuitenkin jo tullut liian suureksi.
Epäonnea oli, että silloisesta valtiomuodostamme puuttui presidentti tasoittavana tekijänä edeltäneen suuriruhtinaan sijalla.
Venäjän väliaikainen hallitus ei sellaiseksi tietenkään käynyt.

Oli kaksi valtapoolia Eduskunta joka oli SDP-enemmistöinen ja Senaatti, joka oli ruotsin- ja suomenkielisten oikeistoporvarien hallussa.

Tämä johti valtapeliin jopa itsenäisyysjulistuksen antamisten yhteydessä. Ensin senaatti antoi itsenäisysjulistuksen, kuvitellen että sillä oli siihen lailliset valtuudet.
Eduskunnan piti muistuttaa Senaattia siitä, että se on toimeenpaneva elin, ja Eduskunta ainoa lakiasäätävä elin. Itsenäistyminen on totisesti lainsäädäntöasia.
Siksi itsenäisyyspäivämme on 6.12, ei 4.12.

Hallituksen pelleily oli vielä paljon rankempaa kapina/sisällissodan jälkeen harkintakyvyn puututtua myös tynkäeduskunnan kuningasmielisiltä. Ylivoimainen typerys tällöin oli epäilemättä Paasikivi.

Sinänsä Eduskunnan hajoittaminen 31.7.1917 ja uudet vaalit oli perusteltu toimenpide.
Vuonna 1916 valittu, mutta vasta vuotta myöhemmin aloittanut Eduskunta oli valittu täysin toisenlaisissa oloissa, autonomian hävittämisen synkkyydessä.
Sittemmin, autonomian palauduttua, Pietarin tien katkettua ja oltaessa menossa itsenäistymiseen, tarvittiin luonnollisesti uudet vaalit.
Valitettavasti kuitenkin sekin asia vehkeiltiin ja keskinäinen luottamus oli jo kadonnut. Yhteentörmäys ei ollut siksi estettävissä.

Itsenäisyyssenaatti ei kuvitellut mitään. Sen eduskunnassa hyväksytyn ohjelman tärkein kohta oli ”Suomen valtiollisen itsenäisyyden turvaaminen”. Tästä seurasi luonnollisesti valtiollisen tilanteemme selkeyttävän itsenäisyysjulistuksen antaminen, vaikka de facto itsenäisyys oli jo otettu marraskuun 15. päivän valtalailla.

Anonyymi kirjoitti:

Itsenäisyyssenaatti ei kuvitellut mitään. Sen eduskunnassa hyväksytyn ohjelman tärkein kohta oli ”Suomen valtiollisen itsenäisyyden turvaaminen”. Tästä seurasi luonnollisesti valtiollisen tilanteemme selkeyttävän itsenäisyysjulistuksen antaminen, vaikka de facto itsenäisyys oli jo otettu marraskuun 15. päivän valtalailla.

Et tunne tai välitä yksityiskohdista.
Valtalaki hyväksyttiin jo kesällä 1917 Sdp:n, Maalaisliiton ja varsin harvojen porvarillisten itsenäisyysmiesten äänillä. Muut porvarit halusivat tukea Venäjän väliaikaista hallitusta.
Näiden mielestä todellinen sisäinen itsenäisyys (täydestä itsenäisyydestä puuttuisi siis vain ulkopolitiikka ja ulkoinen puolustus) oli vain haihattelua ja vaaransi liiketoimia.

Venäjän väliaikainen hallitus ei Valtalakia hyväksynyt, vaan kaatoi Eduskunnan.
Kuten Kerenski itse muistelmissaan kertoo (nehän olet lukenut ? - löytyvät netistä),
hän epäröi kovin Eduskunnan kaatamista, mutta teki sen ministerivaltiosihteeri Enckellin vahvasta neuvosta. Jos Suomi olisi ollut yhtenäinen, ei väliaikainen hallitus olisi uskaltanut eikä pystynytkään kaatamaan Eduskuntaa. Se olisi joutunut hyväksymään täsmälliset neuvottelut Valtalain soveltamista (mm. että Eduskunta vahvistaa lait).

Santeri Alkion aloitteesta Eduskunta päätti 15.11.1917 julistaa muuttumisestaan Suomen korkeimman vallan haltijaksi. Se alkoi vahvistaa lakeja, jotka olivat juuttuneet ensin NII:n ja sitten Venäjän väliaikaisen hallituksen pöydälle : http://itsenaisyys100.fi/suomen-itsenaistyminen-15-11-ja-ensimmainen-vallankumous/ .

Porvaripuolueiden kansanedustajista ne, jotka olivat vastustaneet Valtalakia, vastustivat tätäkin. He olisivat antaneet tämän vallan ensiksi kolmen hengen valtionhoitajakunnalle. Kun se ei kelvannut, he vaativat ylimmän vallan antamista Senaatin talousosastolle.
Eduskunnalle he eivät olisi antaneet valtaa, tuskin edes oikeutta esittää epäluottamusta Senaatin talousosastolle.

Ei tämä ole keksintöä, vaan totuutta. Kun Senaatti 4.12.1917 antoi julistuksen Suomen itsenäisyydestä, se katsoi että se on siinä - ei itsenäistyminen enää Eduskunnalle kuulu!

Anonyymi kirjoitti:

Et tunne tai välitä yksityiskohdista.
Valtalaki hyväksyttiin jo kesällä 1917 Sdp:n, Maalaisliiton ja varsin harvojen porvarillisten itsenäisyysmiesten äänillä. Muut porvarit halusivat tukea Venäjän väliaikaista hallitusta.
Näiden mielestä todellinen sisäinen itsenäisyys (täydestä itsenäisyydestä puuttuisi siis vain ulkopolitiikka ja ulkoinen puolustus) oli vain haihattelua ja vaaransi liiketoimia.

Venäjän väliaikainen hallitus ei Valtalakia hyväksynyt, vaan kaatoi Eduskunnan.
Kuten Kerenski itse muistelmissaan kertoo (nehän olet lukenut ? - löytyvät netistä),
hän epäröi kovin Eduskunnan kaatamista, mutta teki sen ministerivaltiosihteeri Enckellin vahvasta neuvosta. Jos Suomi olisi ollut yhtenäinen, ei väliaikainen hallitus olisi uskaltanut eikä pystynytkään kaatamaan Eduskuntaa. Se olisi joutunut hyväksymään täsmälliset neuvottelut Valtalain soveltamista (mm. että Eduskunta vahvistaa lait).

Santeri Alkion aloitteesta Eduskunta päätti 15.11.1917 julistaa muuttumisestaan Suomen korkeimman vallan haltijaksi. Se alkoi vahvistaa lakeja, jotka olivat juuttuneet ensin NII:n ja sitten Venäjän väliaikaisen hallituksen pöydälle : http://itsenaisyys100.fi/suomen-itsenaistyminen-15-11-ja-ensimmainen-vallankumous/ .

Porvaripuolueiden kansanedustajista ne, jotka olivat vastustaneet Valtalakia, vastustivat tätäkin. He olisivat antaneet tämän vallan ensiksi kolmen hengen valtionhoitajakunnalle. Kun se ei kelvannut, he vaativat ylimmän vallan antamista Senaatin talousosastolle.
Eduskunnalle he eivät olisi antaneet valtaa, tuskin edes oikeutta esittää epäluottamusta Senaatin talousosastolle.

Ei tämä ole keksintöä, vaan totuutta. Kun Senaatti 4.12.1917 antoi julistuksen Suomen itsenäisyydestä, se katsoi että se on siinä - ei itsenäistyminen enää Eduskunnalle kuulu!

Svinhufvudin senaatti julisti Suomen itsenäiseksi 4.12. 1917.

Julistus vietiin ilmoituksena eduskunnan hyväksyttäksi 6.12. 1917.
Se hyväksyttiin porvarien äänin.
Vasemmisto vastusti,koska oli sovittu vallankaappauksesta bolsevikkien tuella ja sen jälkeen saatavasta itsenäisyydestä.

Anonyymi kirjoitti:

Svinhufvudin senaatti julisti Suomen itsenäiseksi 4.12. 1917.

Julistus vietiin ilmoituksena eduskunnan hyväksyttäksi 6.12. 1917.
Se hyväksyttiin porvarien äänin.
Vasemmisto vastusti,koska oli sovittu vallankaappauksesta bolsevikkien tuella ja sen jälkeen saatavasta itsenäisyydestä.

On sinulla kova pää.
Eduskunta antoi tehtäväksi Senaatille, siis toimeenpanevalle valtioelimelle toteuttaa Suomen itsenäisyys käytännössä.
Senaatti halusi nähdä että sen julistus 4.12.1917 olisi ollut Suomen itsenäisyysjulistus
Ja sillä selvä!

Senaatti ei aikonut viedä asiaa Eduskunnan päätettäväksi Senaatin esityksenä.
Ei vaikka vieraat maat ja suomalaiset lakimiehet heti tätä esittivät.
Kyseessähän oli päivänselvä lakiasia - perustuslakiasia.

Eduskunnan puhemiesten piti siksi palauttaa Suomen lait Svinhufvudin mieleen.
Emme siksi itsenäistyneet 4.12.1917, vaan 6.12.1917 (ja de Facto 15.11,1917).

Anonyymi kirjoitti:

Ainakin nuo on väitöskirjoja, joita löytyy nettidivareista muutamalla eurolla. Sieltä itsekin ne tilasin.

Jääskeläinen Mauno: Itä-Karjalan kysymys - Kansallisen laajennusohjelman synty ja sen toteuttamisyritykset Suomen ulkopolitiikassa vuosina 1918-1920

Holsti Kalevi J.: Suomen ulkopolitiikka suuntaansa etsimässä 1918-1922

Nurmio Yrjö: Suomen itsenäistyminen ja Saksa

Tämäkin on väitöskirja.

Ilvessalo Jaakko: Suomi ja Weimarin Saksa

Niin, mutta virallisen julistuksen tarvittavine yksityiskohtatietoineen (kuten että kyseessä on tasavalta) voi antaa vain taho, joka on päätösvaltainen tässä lakiasiassa.
Siis Eduskunta, ei Senaatti.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, mutta virallisen julistuksen tarvittavine yksityiskohtatietoineen (kuten että kyseessä on tasavalta) voi antaa vain taho, joka on päätösvaltainen tässä lakiasiassa.
Siis Eduskunta, ei Senaatti.

Senaatti oli valtuutettu nimenomaan itsenäisyysjulistuksen antamiseen. Valtiomuodolla ei tuossa yhteydessä ollut väliä, kuten ei myöhemminkään. Suomen itsenäisyys ei lakannut olemasta lyhyen kuningaskuntavaiheen aikana.

Anonyymi kirjoitti:

Senaatti oli valtuutettu nimenomaan itsenäisyysjulistuksen antamiseen. Valtiomuodolla ei tuossa yhteydessä ollut väliä, kuten ei myöhemminkään. Suomen itsenäisyys ei lakannut olemasta lyhyen kuningaskuntavaiheen aikana.

Etkö todellakaan ymmärrä että itsenäisyysjulistus on ITSESSÄÄN LAKI, perustuslaki.
Sen voi antaa yksin ja ainoastaan lakiasäätäjänä sellaiseen valtiotekoon oikeutettu valtioelin, Eduskunta.
Itsenäisyysjulistuksen antamista ei voi delegoida muille valtioelimille.
Muiden tahojen mahdollisia julistuksia voivat ulkovaltiot ja omatkin kansalaiset ottaa vain jonkinlaisina tiedotuksina.
Sen takia itsenäisyyspäivämmekään ei ole 4.12.1917.

Anonyymi kirjoitti:

Etkö todellakaan ymmärrä että itsenäisyysjulistus on ITSESSÄÄN LAKI, perustuslaki.
Sen voi antaa yksin ja ainoastaan lakiasäätäjänä sellaiseen valtiotekoon oikeutettu valtioelin, Eduskunta.
Itsenäisyysjulistuksen antamista ei voi delegoida muille valtioelimille.
Muiden tahojen mahdollisia julistuksia voivat ulkovaltiot ja omatkin kansalaiset ottaa vain jonkinlaisina tiedotuksina.
Sen takia itsenäisyyspäivämmekään ei ole 4.12.1917.

Itsenäisyyspäiväämme vietetään 6.12. siksi, että vuonna 1919 presidentti Ståhlbergin tyttäret halusivat järjestää tanssiaiset, joiden teemaksi otettiin itsenäisyyden vuosipäivä. Tyttärien aikatauluun sopi parhaiten joulukuun kuudes päivä, joka vakiintui sen jälkeen myös valtakunnalliseksi juhla- ja liputuspäiväksi. Presidentti Ståhlberg itse piti juridisesti pätevimpänä itsenäistymisajankohtana 4.12.1917, jolloin sekä eduskunta että hallitus olivat antaneet lausuntonsa maamme riippumattomuudesta, mutta tunnusti myös päivämäärien joulukuun kuudes ja marraskuun viidestoista historialliset merkitykset.

Anonyymi kirjoitti:

Itsenäisyyspäiväämme vietetään 6.12. siksi, että vuonna 1919 presidentti Ståhlbergin tyttäret halusivat järjestää tanssiaiset, joiden teemaksi otettiin itsenäisyyden vuosipäivä. Tyttärien aikatauluun sopi parhaiten joulukuun kuudes päivä, joka vakiintui sen jälkeen myös valtakunnalliseksi juhla- ja liputuspäiväksi. Presidentti Ståhlberg itse piti juridisesti pätevimpänä itsenäistymisajankohtana 4.12.1917, jolloin sekä eduskunta että hallitus olivat antaneet lausuntonsa maamme riippumattomuudesta, mutta tunnusti myös päivämäärien joulukuun kuudes ja marraskuun viidestoista historialliset merkitykset.

Eduskunta ei antanut "lausuntoa" 4.12.1917.
Eduskunta ei anna lausuntoja Senaatin tekemisistä. Se voi antaa tai olla antamatta Senaatille luottamuslauseen ja voi käsitellä sekä hyväksyä tai hylätä Senaatin esityksiä.
Tässä tapauksessa se päätti 6.12.1917 julistaa Suomen suvereeniksi tasavallaksi Senaatin asiaa koskeneen esityksen johdosta.

Horinasi Ståhlbergin muka näkemyksistä ovat paikkaansa pitämättömiä.
En usko että hän koskaan olisi edes vitsaillut tuollaisia mitä vakavimmasta asiasta.
Mitä tulee Ståhlbergin "itsenäisyysmiehenä", hän vastusti Valtalakia ja vastusti myös Eduskunnan päätöstä 15.12.1917 asettua korkeimman vallan haltijaksi.

Kapina/sisällissodan jälkeen Senaatti hyväksytti ns. tynkäeduskunnassa todella huonosti harkitun päätöksen Suomen kuningaskunnasta. Tästä johtuen mm. Ranska veti takaisin antamansa de Jure -tunnustuksen Suomelle ja Britannian ja USA:n tunnustukset viivästyivät.
Siksi edes Suomen omia varoja ei voitu käyttää nälänhätämme torjuntaan.
Paasikivi (josta piti tulla kreivi), Svinhufvud ja ruotsinkielinen äärioikeisto olivat syypäät tähän surulliseen sekoiluun.
Saksan kaatuminen pelasti meidät joutumisesta vasallivaltioksi.

Anonyymi kirjoitti:

Eduskunta ei antanut "lausuntoa" 4.12.1917.
Eduskunta ei anna lausuntoja Senaatin tekemisistä. Se voi antaa tai olla antamatta Senaatille luottamuslauseen ja voi käsitellä sekä hyväksyä tai hylätä Senaatin esityksiä.
Tässä tapauksessa se päätti 6.12.1917 julistaa Suomen suvereeniksi tasavallaksi Senaatin asiaa koskeneen esityksen johdosta.

Horinasi Ståhlbergin muka näkemyksistä ovat paikkaansa pitämättömiä.
En usko että hän koskaan olisi edes vitsaillut tuollaisia mitä vakavimmasta asiasta.
Mitä tulee Ståhlbergin "itsenäisyysmiehenä", hän vastusti Valtalakia ja vastusti myös Eduskunnan päätöstä 15.12.1917 asettua korkeimman vallan haltijaksi.

Kapina/sisällissodan jälkeen Senaatti hyväksytti ns. tynkäeduskunnassa todella huonosti harkitun päätöksen Suomen kuningaskunnasta. Tästä johtuen mm. Ranska veti takaisin antamansa de Jure -tunnustuksen Suomelle ja Britannian ja USA:n tunnustukset viivästyivät.
Siksi edes Suomen omia varoja ei voitu käyttää nälänhätämme torjuntaan.
Paasikivi (josta piti tulla kreivi), Svinhufvud ja ruotsinkielinen äärioikeisto olivat syypäät tähän surulliseen sekoiluun.
Saksan kaatuminen pelasti meidät joutumisesta vasallivaltioksi.

Pitänee vääntää rautalangasta:

Kuten todettua, niin eduskunta oli ottanut korkeimman vallan Suomessa itselleen 15.11.1917. Sen jälkeen se antoi senaatin tehtäväksi "Suomen valtiollisen itsenäisyyden turvaamisen". Eli tuo otettu itsenäisyys oli vahvistettava ja saatettava yleiseen tietoon. Tämä saavutettiin, kun senaatti antoi julistuksensa 4.12.1917. Tuolloin olivat siis sekä eduskunta että senaatti selvästi ilmaisseet Suomen olevan itsenäinen valtakunta.

Uskostasi huolimatta Ståhlberg piti juuri tuota joulukuun neljättä itsenäistymisemme tarkkana ajankohtana. Vuonna 1918 ei vuosipäivää juuri huomioitu, mutta akateemisissa piireissä juhlittiin pienimuotoisesti 6.12. Vasemmistopiirit taas painottivat eduskunnan osuutta ja pitivät marraskuun 15. päivää oikeana ajankohtana. Ståhlbergin näkemys oli siis paitsi juridisesti perusteltu myös kompromissi noiden kahden näkemyksen välillä. Hän ei tosin pitänyt asiaa mitenkään elämän tai kuoleman kysymyksenä vaan oli valmis juhlimaan sekä hallitukselle että eduskunnalle sopivana joulukuun 6. päivänä.

Anonyymi kirjoitti:

Itsenäisyyspäiväämme vietetään 6.12. siksi, että vuonna 1919 presidentti Ståhlbergin tyttäret halusivat järjestää tanssiaiset, joiden teemaksi otettiin itsenäisyyden vuosipäivä. Tyttärien aikatauluun sopi parhaiten joulukuun kuudes päivä, joka vakiintui sen jälkeen myös valtakunnalliseksi juhla- ja liputuspäiväksi. Presidentti Ståhlberg itse piti juridisesti pätevimpänä itsenäistymisajankohtana 4.12.1917, jolloin sekä eduskunta että hallitus olivat antaneet lausuntonsa maamme riippumattomuudesta, mutta tunnusti myös päivämäärien joulukuun kuudes ja marraskuun viidestoista historialliset merkitykset.

<<Itsenäisyyspäiväämme vietetään 6.12. siksi, että vuonna 1919 presidentti Ståhlbergin tyttäret halusivat järjestää tanssiaiset, joiden teemaksi otettiin itsenäisyyden vuosipäivä.>>

Höpötät joutavia.

Oikea päivä oli 6.12. ja silloin "aika oli otollinen" kuten Hjelt Saksasta Suomeen sähkötti. Edellisenä päivänä Venäjä oli käytännössä jo hyväksynyt tulevat rauhanehdot suostuttuaan aselepoon rauhan hieromiseksi.

"Alustava aselepo Neuvosto-Venäjän ja Saksan välillä oli alkanut 5. joulukuuta 1917 ja varsinainen aseleposopimus solmittiin 16. joulukuuta saksalaisten itärintaman esikunnassa Brest-Litovskissa. Rauhanneuvottelut alkoivat 22. joulukuuta 1917 Brest-Litovskissa."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Brest-Litovskin_rauha

Anonyymi kirjoitti:

<<Itsenäisyyspäiväämme vietetään 6.12. siksi, että vuonna 1919 presidentti Ståhlbergin tyttäret halusivat järjestää tanssiaiset, joiden teemaksi otettiin itsenäisyyden vuosipäivä.>>

Höpötät joutavia.

Oikea päivä oli 6.12. ja silloin "aika oli otollinen" kuten Hjelt Saksasta Suomeen sähkötti. Edellisenä päivänä Venäjä oli käytännössä jo hyväksynyt tulevat rauhanehdot suostuttuaan aselepoon rauhan hieromiseksi.

"Alustava aselepo Neuvosto-Venäjän ja Saksan välillä oli alkanut 5. joulukuuta 1917 ja varsinainen aseleposopimus solmittiin 16. joulukuuta saksalaisten itärintaman esikunnassa Brest-Litovskissa. Rauhanneuvottelut alkoivat 22. joulukuuta 1917 Brest-Litovskissa."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Brest-Litovskin_rauha

Jos vasta Hjeltin sähke oli ratkaiseva, niin miksi valtalaki 15.11. ja itsenäisyysjulistus 4.12? Miten luulet Venäjän tulkinneen ne? Suomen haluna pysyä uskollisena Venäjän osana?

Anonyymi kirjoitti:

Pitänee vääntää rautalangasta:

Kuten todettua, niin eduskunta oli ottanut korkeimman vallan Suomessa itselleen 15.11.1917. Sen jälkeen se antoi senaatin tehtäväksi "Suomen valtiollisen itsenäisyyden turvaamisen". Eli tuo otettu itsenäisyys oli vahvistettava ja saatettava yleiseen tietoon. Tämä saavutettiin, kun senaatti antoi julistuksensa 4.12.1917. Tuolloin olivat siis sekä eduskunta että senaatti selvästi ilmaisseet Suomen olevan itsenäinen valtakunta.

Uskostasi huolimatta Ståhlberg piti juuri tuota joulukuun neljättä itsenäistymisemme tarkkana ajankohtana. Vuonna 1918 ei vuosipäivää juuri huomioitu, mutta akateemisissa piireissä juhlittiin pienimuotoisesti 6.12. Vasemmistopiirit taas painottivat eduskunnan osuutta ja pitivät marraskuun 15. päivää oikeana ajankohtana. Ståhlbergin näkemys oli siis paitsi juridisesti perusteltu myös kompromissi noiden kahden näkemyksen välillä. Hän ei tosin pitänyt asiaa mitenkään elämän tai kuoleman kysymyksenä vaan oli valmis juhlimaan sekä hallitukselle että eduskunnalle sopivana joulukuun 6. päivänä.

Pääsi on todella niin kova että et ymmärrä valtion toimintaa sen sitä määrittävän valtiosäännön puitteissa. Ei ole epäselvää siinä, että Eduskunta asetuttuaan 15.11.17 Suomen korkeimman vallan haltijaksi nimitti sille vastuullisen Senaatin toteuttamaan itsenäistymisen edellyttämiä toimenpiteitä.

Sinänsä Eduskunta olisi voinut antaa 15.11.17 itsenäisyysjulistuksen kansalaisille ja ulkovalloille. Jos se olisi näin tehnyt, silloin itsenäisyyspäivämme olisi 15.11.

Se että Eduskunta EI näin tehnyt on hyvin helppo ymmärtää lukemalla 15.11.17 pidetyn täysistunnon vaiheet: http://itsenaisyys100.fi/suomen-itsenaistyminen-15-11-ja-ensimmainen-vallankumous/
Pitkäksi venyneeseen täysistuntoon tultaessa ei se TOISTAISEKSI VOIMAAN tullut päätös, joka sai lopulta enemmistön äänet ollut edes esillä.
Vasta Alkio teki täysistunnossa äänestyksessä voittaneen esityksen.

Ennenkuin Eduskunta saattoi virallista julistusta kansalaisille ja ulkovalloille antaa, oli sen nimitettävä Eduskunnalle vastuullinen Senaatti, jonka tehtävä oli toteuttaa tarvittavat käytännön toimenpiteet suvereenisuuden toteuttamiseksi, SEKÄ tehdä Eduskunnalle tarvittavat lakiesitykset asiaa koskien.

Svinhufvudin ns. Itsenäisyyssenaatti antoi 4.12.1917 julistuksensa sillä kuvitelmalla, että sillä olisi Eduskunnan avoin valtakirja hyväksyä jopa perustuslakeja (jollainen itsenäisysjulistus on), ja korkeintaan jälkikäteen Eduskunnalle niistä tiedottaa.

Näinhän asia ei tietenkään ollut. Senaatin oli nöyrryttävä antamaan Eduskunnalle esitys itsenäistymisestä. Eduskunnan käsitteli ja hyväksyi itsenäistyminen 6.12.1917 ja nimenomaisesti Suomen tasavaltana.

Itsenäistyminen ja sen julistaminen on AINA PERUSTUSLAKI. Tällaiset valtioteot voi tehdä ainoastaan korkeimman vallan (lainsäädäntövallan) haltija, eli Suomessa Eduskunta.
Itsenäistymistä ja sen julistamista koskevia lakeja EI VOI delegoida Senaatille.

Senaatti niskoitteli julistamalla itsenäisyyden alunperin omavaltaisesti.
Eduskunnan valtuutusta sellaiseen ei sillä ollut.
Omavaltaisuus ei johtunut tietämättömyydestä, vaan siitä äärioikeistolle ja Senaatille oli vastenmielistä hyväksyä Eduskunnan asemaa ylimmän vallan haltijana.
Siksi Eduskunnassakin 15.11,1917 yrtettiin ensin pelleilyä, mitä kolmihenkinen valtionhoitajakunta oli, sitten korkeimman vallan "tilapäistä" siirtoa Eduskunnalta Senaatin talousosastolle.
Kaikki tämä käy ilmi yllä olevasta viitteestä 15.11.1917 pidettyyn täysistuntoon.

Muodollisesti omavaltaisuutta yrittivät tässä asiassa erityisesti Svinhufvud, Paasikivi ja Ingman. He olivat vielä silloin, nuorina miehinä paljolta vallan juoksupoikia. Naruja vetelivät etenkin RKP:n äärivanhoilliset aatelisedustajat, rahahanojen haltijoina.

Sinänsä ei ole merkitystä mitä Ståhlberg oli mieltä itsenäisyyspäivästä. Ei hänellä ollut sananvaltaa eikä hän ollut itsenäisyysmieskään. Hänen merkityksensä kasvoi suureksi vasta vuoden 1919 valtiosäännön uudistuksessa jota hän veti, ja presidenttinä silloista Mannerheimiä maltillisempana. Esitä todisteita Ståhlbergin näkemuksistä, jos olet juuttunut "itsenäisyyspäivään" 4.12.

Sinun tulisi ymmärtää Suomen valtioelimien keskinäiset valtaoikeudet, ja ymmärtää siksi, että vain Eduskunta voi päättää Suomen itsenäisyydestä ja antaa sitä koskevan virallisen julistuksen. Siksi juhlimme 6.12.
Ulkovalta ottaa huomioon ainoastaan ylimmän valtioelimen (kuten Eduskunta täällä) pyynnön pyytäjävaltion tunnustamisesta (deJure tai usein aluksi vain deFacto).

Venäjällä ei ollut korkeimman vallan haltijaa 4.-11.1917 välisenä aikana. Oli vain väliaikainen hallitus, jolla ei oikeastaan ollut valtuutusta (Duuma ei ollut sitä nimittänyt ennen hajatumistaan).
Näin onneton oli tilanne. Siksi oli valittava kansanäänestyksellä perustuslakia säätävä kansalliskokous. Se kokoontui vihdoin vuoden 1917 lopulla, mutta bolsevikit hajottivat sen ensimmäisen kokouspäivän päätteeksi.

Suomen oli siis tehtävä itsenäisyysratkaisut yksipuolisesti 15.11. ja 6.12.1917, koska väliaikainen hallitus ei katsonut omaavansa valtuuksia (eikä juuri haluakaan) hyväksyä niitä eikä kyseistä kansalliskokousta ollut syytä jäädä odottamaan..
Bolsut olivat onneksi realistisia ja joustavia, eli ymmärsivät tosiasiat ja tunnustivat Suomen itenäiseksi. Tietysti he tekivät sen omin laskelmin.
Ilman tätä Suomi ei olisi pitkään aikaan saanut edes deFacto -tunnustuksia ulkovalloilta.

Anonyymi kirjoitti:

Pitänee vääntää rautalangasta:

Kuten todettua, niin eduskunta oli ottanut korkeimman vallan Suomessa itselleen 15.11.1917. Sen jälkeen se antoi senaatin tehtäväksi "Suomen valtiollisen itsenäisyyden turvaamisen". Eli tuo otettu itsenäisyys oli vahvistettava ja saatettava yleiseen tietoon. Tämä saavutettiin, kun senaatti antoi julistuksensa 4.12.1917. Tuolloin olivat siis sekä eduskunta että senaatti selvästi ilmaisseet Suomen olevan itsenäinen valtakunta.

Uskostasi huolimatta Ståhlberg piti juuri tuota joulukuun neljättä itsenäistymisemme tarkkana ajankohtana. Vuonna 1918 ei vuosipäivää juuri huomioitu, mutta akateemisissa piireissä juhlittiin pienimuotoisesti 6.12. Vasemmistopiirit taas painottivat eduskunnan osuutta ja pitivät marraskuun 15. päivää oikeana ajankohtana. Ståhlbergin näkemys oli siis paitsi juridisesti perusteltu myös kompromissi noiden kahden näkemyksen välillä. Hän ei tosin pitänyt asiaa mitenkään elämän tai kuoleman kysymyksenä vaan oli valmis juhlimaan sekä hallitukselle että eduskunnalle sopivana joulukuun 6. päivänä.

Pääsi on todella niin kova että et ymmärrä valtion toimintaa sen sitä määrittävän valtiosäännön puitteissa. Ei ole epäselvää siinä, että Eduskunta asetuttuaan 15.11.17 Suomen korkeimman vallan haltijaksi nimitti sille vastuullisen Senaatin toteuttamaan itsenäistymisen edellyttämiä toimenpiteitä.

Sinänsä Eduskunta olisi voinut antaa 15.11.17 itsenäisyysjulistuksen kansalaisille ja ulkovalloille. Jos se olisi näin tehnyt, silloin itsenäisyyspäivämme olisi 15.11.

Se että Eduskunta EI näin tehnyt on hyvin helppo ymmärtää lukemalla 15.11.17 pidetyn täysistunnon vaiheet: http://itsenaisyys100.fi/suomen-itsenaistyminen-15-11-ja-ensimmainen-vallankumous/
Pitkäksi venyneeseen täysistuntoon tultaessa ei se TOISTAISEKSI VOIMAAN tullut päätös, joka sai lopulta enemmistön äänet ollut edes esillä.
Vasta Alkio teki täysistunnossa äänestyksessä voittaneen esityksen.

Ennenkuin Eduskunta saattoi virallista julistusta kansalaisille ja ulkovalloille antaa, oli sen nimitettävä Eduskunnalle vastuullinen Senaatti, jonka tehtävä oli toteuttaa tarvittavat käytännön toimenpiteet suvereenisuuden toteuttamiseksi, SEKÄ tehdä Eduskunnalle tarvittavat lakiesitykset asiaa koskien.

Svinhufvudin ns. Itsenäisyyssenaatti antoi 4.12.1917 julistuksensa sillä kuvitelmalla, että sillä olisi Eduskunnan avoin valtakirja hyväksyä jopa perustuslakeja (jollainen itsenäisysjulistus on), ja korkeintaan jälkikäteen Eduskunnalle niistä tiedottaa.

Näinhän asia ei tietenkään ollut. Senaatin oli nöyrryttävä antamaan Eduskunnalle esitys itsenäistymisestä. Eduskunnan käsitteli ja hyväksyi itsenäistyminen 6.12.1917 ja nimenomaisesti Suomen tasavaltana.

Itsenäistyminen ja sen julistaminen on AINA PERUSTUSLAKI. Tällaiset valtioteot voi tehdä ainoastaan korkeimman vallan (lainsäädäntövallan) haltija, eli Suomessa Eduskunta.
Itsenäistymistä ja sen julistamista koskevia lakeja EI VOI delegoida Senaatille.

Senaatti niskoitteli julistamalla itsenäisyyden alunperin omavaltaisesti.
Eduskunnan valtuutusta sellaiseen ei sillä ollut.
Omavaltaisuus ei johtunut tietämättömyydestä, vaan siitä äärioikeistolle ja Senaatille oli vastenmielistä hyväksyä Eduskunnan asemaa ylimmän vallan haltijana.
Siksi Eduskunnassakin 15.11,1917 yrtettiin ensin pelleilyä, mitä kolmihenkinen valtionhoitajakunta oli, sitten korkeimman vallan "tilapäistä" siirtoa Eduskunnalta Senaatin talousosastolle.
Kaikki tämä käy ilmi yllä olevasta viitteestä 15.11.1917 pidettyyn täysistuntoon.

Muodollisesti omavaltaisuutta yrittivät tässä asiassa erityisesti Svinhufvud, Paasikivi ja Ingman. He olivat vielä silloin, nuorina miehinä paljolta vallan juoksupoikia. Naruja vetelivät etenkin RKP:n äärivanhoilliset aatelisedustajat, rahahanojen haltijoina.

Sinänsä ei ole merkitystä mitä Ståhlberg oli mieltä itsenäisyyspäivästä. Ei hänellä ollut sananvaltaa eikä hän ollut itsenäisyysmieskään. Hänen merkityksensä kasvoi suureksi vasta vuoden 1919 valtiosäännön uudistuksessa jota hän veti, ja presidenttinä silloista Mannerheimiä maltillisempana. Esitä todisteita Ståhlbergin näkemuksistä, jos olet juuttunut "itsenäisyyspäivään" 4.12.

Sinun tulisi ymmärtää Suomen valtioelimien keskinäiset valtaoikeudet, ja ymmärtää siksi, että vain Eduskunta voi päättää Suomen itsenäisyydestä ja antaa sitä koskevan virallisen julistuksen. Siksi juhlimme 6.12.
Ulkovalta ottaa huomioon ainoastaan ylimmän valtioelimen (kuten Eduskunta täällä) pyynnön pyytäjävaltion tunnustamisesta (deJure tai usein aluksi vain deFacto).

Venäjällä ei ollut korkeimman vallan haltijaa 4.-11.1917 välisenä aikana. Oli vain väliaikainen hallitus, jolla ei oikeastaan ollut valtuutusta (Duuma ei ollut sitä nimittänyt ennen hajatumistaan).
Näin onneton oli tilanne. Siksi oli valittava kansanäänestyksellä perustuslakia säätävä kansalliskokous. Se kokoontui vihdoin vuoden 1917 lopulla, mutta bolsevikit hajottivat sen ensimmäisen kokouspäivän päätteeksi.

Suomen oli siis tehtävä itsenäisyysratkaisut yksipuolisesti 15.11. ja 6.12.1917, koska väliaikainen hallitus ei katsonut omaavansa valtuuksia (eikä juuri haluakaan) hyväksyä niitä eikä kyseistä kansalliskokousta ollut syytä jäädä odottamaan..
Bolsut olivat onneksi realistisia ja joustavia, eli ymmärsivät tosiasiat ja tunnustivat Suomen itenäiseksi. Tietysti he tekivät sen omin laskelmin.
Ilman tätä Suomi ei olisi pitkään aikaan saanut edes deFacto -tunnustuksia ulkovalloilta.

Stallareilla on omat versionsa Suomen itsenäistymisestä.
Yksikään ei perustu tosiasioihin.

<<Alkeellista polilittista höpinää. Suomi itsenäistyi jo 31.12.1917 Leninin tunnustettua itsenäisyytemme ja Brest-Litovskin rauha solmittiin vasta maalliskuussa 1918 eli näilä kahdella asialla ei ollut mitään keskinäistä yhteyttä.>>

Suomalaiset eivät olisi tehneet mitään ilman lupausta Saksan vankasta tuesta. Brest-Litovskin aselevon (5.12.1917) ja välirauhan alkuvaatimuksena oli Venäjän joukkojen vetäminen pois reunavaltioista, mm. Baltiasta, Suomi mukaan lukien.

Suomessa oli vahvat venäläiset joukot ja laivasto. Kokonaisvahvuudeksi on eri lähteissä kerrottu noin 50 000 -90 000 venäläistä sotilasta eri puolilla Suomea. Tuosta 90 000 määrästä lienee liki puolet (jossain lähteessä arvioitu n. 40 000 ) olisi ollut laivaston / merivoimien sotilashenkilöstöä.

Ei kait palstan pöhvelöt kuvittele, ettei tuota sotilasmäärää huomioitu ilman ulkoista vahvaa tukea ja sitä saatiin Saksalta. Venäjän se oli jo lyönyt sotilaallisesti ja Brest-Litovskin aselepo- / välirauhan / -rauhansopimuksessa sitten vahvistettiin, ETTEI Venäjän joukot sekaannu mm. Suomen sisäisiin tapahtumiin ja että Venäjän joukot vedetään pois. Sittemmin suomalaiset alkoivat riisumaan joukkoja aseista ja aloittivat kahnaukset niiden kanssa ja myöhemmin jopa venäläisten joukkoteloitukset jne. ja varmaan osin siksikin osa joukoista siirtyi punaisten puolelle.

Tuosta kirjasta voi lukea muiden valtioiden tunnustamisdokumentteja ja -aikoja. Kirjaa löytyy hyvin vain muutamalla eurolla nettidivareista.

Pakaslahti Aaro: Suomen itsenäisyyden tunnustaminen - Asiakirjakokoelma
Kustantaja: Wsoy/Ulkoasiainministeriö, Painovuosi: 1937, Sivumäärä: 286



Asia meni juuri niin, että heti Venäjän ja Saksan aselevon tultua voimaan avautui "otollinen aika itsenäistymisjulistukselle".

Venäjä oli kärsinyt valtavia tappioita ja armeija oli lähes hajaantumisen tilassa.

"Venäjän 7. marraskuuta 1917 alkaneen bolševikkien vallankaappauksen johdosta alkoi vallan kaapannut kansankomissaarien neuvosto etsiä mahdollisuuksia rauhaan Saksan ja Itävalta-Unkarin kanssa julistettuaan 8. marraskuuta 1917 dekreetit rauhasta ja maasta.

Alustava aselepo Neuvosto-Venäjän ja Saksan välillä oli alkanut 5. joulukuuta 1917 ja varsinainen aseleposopimus solmittiin 16. joulukuuta saksalaisten itärintaman esikunnassa Brest-Litovskissa. Rauhanneuvottelut alkoivat 22. joulukuuta 1917 Brest-Litovskissa."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Brest-Litovskin_rauha

Vasta Eduskunnan hyväksymä julistus on virallinen ilmoitus itsenäistymisestä:
https://sananvapauteen.fi/artikkeli/209
Yksityiskohtaisemmin esitettynä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_itsenäisyysjulistus

Tekstistä ilmenee Senaatille esitetty vastalause koska tämä oli "itsenäisyysjulistuksellaan" yrittänyt päättää asiasta (=itsenäistyminen ja sen julistaminen), jossa vain Eduskunta on päätösvaltainen päätöksensä 15.11.1917 nojalla .
Niinikään ilmenevät ulkomaisten konsulien ilmoitukset Senaatille, että tämän "itsenäisyysjulistus" ei riitä ulkovaltioille Suomen itsenäistymisen tunnustamiseen.

Asian pitäisi nyt olla selvä kaikille, niin Eduskunnan tehtävä, kuin vain Eduskunnan luottamuksen nojalla toimivan Senaatin rooli. Samoin itsenäistymisemme 6.12.1917.

Ulkovaltion antaman tunnustuksen normaali edellytys on, että alkuperäisvaltio (Venäjä) on tunnustanut siitä eronneen valtion (Suomen) itsenäistymisen.
Muuten tunnustusta ei normaalisti saa, koska ulkovaltioiden tunnustukset alkuperäisvaltion (Venäjän) jakamattomuudelle ovat voimassa.
Siksi bolsujen itsenäisyydellemme antama tunnustus oli tarpeen tunnustusten nopealle saamiselle ulkovaltiolta.

Anonyymi kirjoitti:

Vasta Eduskunnan hyväksymä julistus on virallinen ilmoitus itsenäistymisestä:
https://sananvapauteen.fi/artikkeli/209
Yksityiskohtaisemmin esitettynä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_itsenäisyysjulistus

Tekstistä ilmenee Senaatille esitetty vastalause koska tämä oli "itsenäisyysjulistuksellaan" yrittänyt päättää asiasta (=itsenäistyminen ja sen julistaminen), jossa vain Eduskunta on päätösvaltainen päätöksensä 15.11.1917 nojalla .
Niinikään ilmenevät ulkomaisten konsulien ilmoitukset Senaatille, että tämän "itsenäisyysjulistus" ei riitä ulkovaltioille Suomen itsenäistymisen tunnustamiseen.

Asian pitäisi nyt olla selvä kaikille, niin Eduskunnan tehtävä, kuin vain Eduskunnan luottamuksen nojalla toimivan Senaatin rooli. Samoin itsenäistymisemme 6.12.1917.

Ulkovaltion antaman tunnustuksen normaali edellytys on, että alkuperäisvaltio (Venäjä) on tunnustanut siitä eronneen valtion (Suomen) itsenäistymisen.
Muuten tunnustusta ei normaalisti saa, koska ulkovaltioiden tunnustukset alkuperäisvaltion (Venäjän) jakamattomuudelle ovat voimassa.
Siksi bolsujen itsenäisyydellemme antama tunnustus oli tarpeen tunnustusten nopealle saamiselle ulkovaltiolta.

Jälleen jälkimmäisen viitteen osoiteketju leikkautuu. Helpoimmin kyseinen wiki-kertomus löytyy Googlella haulla Suomen itsenäistyminen Wiki .

Anonyymi kirjoitti:

Vasta Eduskunnan hyväksymä julistus on virallinen ilmoitus itsenäistymisestä:
https://sananvapauteen.fi/artikkeli/209
Yksityiskohtaisemmin esitettynä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_itsenäisyysjulistus

Tekstistä ilmenee Senaatille esitetty vastalause koska tämä oli "itsenäisyysjulistuksellaan" yrittänyt päättää asiasta (=itsenäistyminen ja sen julistaminen), jossa vain Eduskunta on päätösvaltainen päätöksensä 15.11.1917 nojalla .
Niinikään ilmenevät ulkomaisten konsulien ilmoitukset Senaatille, että tämän "itsenäisyysjulistus" ei riitä ulkovaltioille Suomen itsenäistymisen tunnustamiseen.

Asian pitäisi nyt olla selvä kaikille, niin Eduskunnan tehtävä, kuin vain Eduskunnan luottamuksen nojalla toimivan Senaatin rooli. Samoin itsenäistymisemme 6.12.1917.

Ulkovaltion antaman tunnustuksen normaali edellytys on, että alkuperäisvaltio (Venäjä) on tunnustanut siitä eronneen valtion (Suomen) itsenäistymisen.
Muuten tunnustusta ei normaalisti saa, koska ulkovaltioiden tunnustukset alkuperäisvaltion (Venäjän) jakamattomuudelle ovat voimassa.
Siksi bolsujen itsenäisyydellemme antama tunnustus oli tarpeen tunnustusten nopealle saamiselle ulkovaltiolta.

Eduskunta hyväksyi 4.12.1917 annetun julistuksen tekemättä muutoksia julistuksen päivämäärään. Julistus jäi siis voimaan.

Anonyymi kirjoitti:

Eduskunta hyväksyi 4.12.1917 annetun julistuksen tekemättä muutoksia julistuksen päivämäärään. Julistus jäi siis voimaan.

Julistusesityksen muuttaa itsenäisysjulistukseksi vasta sen käsittely siihen päätösvaltaisen valtioelimen (Eduskunta) toimesta ja julistussisällön vahvistaminen Eduskunnan päätöksellä joko muutoksin esittettyyn verrattuna tai muutoksitta.

Ennen tätä valtiotekoa kyseinen esitysteksti oli pelkästään Senaatin esitys Eduskunnalle itsenäistymisen julistamisesta.

Senaatti julkaisi julistusesityksensä alunperin "itsenäisyysjulistuksena" ja aikomus oli pelkästään tiedottaa tästä toimenpiteestä Eduskunnalle.
Tämä vastasi Senaatin pyrkimystä sivuuttaa Eduskunnan valtaoikeudet mm. lakeihin, aivan kuten porvaripuolueiden enemmistö oli yrittänyt hyväksyttää Eduskunnassa 18.11.1917 korkeimman vallan "väliaikaisen" siirron Senaatin talousosastolle.

Alkion vastaesityksen hyväksyntä 18.11.1917 hylkäsi tämän kaappausyrityksen.
Et voi jättää huomiotta Senaatin Eduskunnassa saamaa vastalausetta toimimisesta tällä tavalla.
Et voi myöskään jättää huomiotta ulkovaltioiden edustajien selväsanaista ohjetta Senaatille viedä asia Eduskunnan (=korkeimman vallan edustajan) päätettäväksi, jotta ulkovaltiot ylipäätään voisivat ottaa sen huomioon.

Anonyymi kirjoitti:

Julistusesityksen muuttaa itsenäisysjulistukseksi vasta sen käsittely siihen päätösvaltaisen valtioelimen (Eduskunta) toimesta ja julistussisällön vahvistaminen Eduskunnan päätöksellä joko muutoksin esittettyyn verrattuna tai muutoksitta.

Ennen tätä valtiotekoa kyseinen esitysteksti oli pelkästään Senaatin esitys Eduskunnalle itsenäistymisen julistamisesta.

Senaatti julkaisi julistusesityksensä alunperin "itsenäisyysjulistuksena" ja aikomus oli pelkästään tiedottaa tästä toimenpiteestä Eduskunnalle.
Tämä vastasi Senaatin pyrkimystä sivuuttaa Eduskunnan valtaoikeudet mm. lakeihin, aivan kuten porvaripuolueiden enemmistö oli yrittänyt hyväksyttää Eduskunnassa 18.11.1917 korkeimman vallan "väliaikaisen" siirron Senaatin talousosastolle.

Alkion vastaesityksen hyväksyntä 18.11.1917 hylkäsi tämän kaappausyrityksen.
Et voi jättää huomiotta Senaatin Eduskunnassa saamaa vastalausetta toimimisesta tällä tavalla.
Et voi myöskään jättää huomiotta ulkovaltioiden edustajien selväsanaista ohjetta Senaatille viedä asia Eduskunnan (=korkeimman vallan edustajan) päätettäväksi, jotta ulkovaltiot ylipäätään voisivat ottaa sen huomioon.

Itsenäisyyspäätökseen ja -julistukseen johtaneista monista vaiheista saa kohtuullisen vääristelemättömän kokonaiskuvan itsenäisyysmies Eino Railon kirjasta Itsenäisyyslehti Uusi Päivä 1917-1918 (Uuden päivän rahasto, 1944, 386 s.)

Uusi Päivä oli porvarillisten, Suomen täyttä itsenäisyyttä ajaneiden äänenkannattaja
https://fi.wikipedia.org/wiki/Uusi_Päivä_(iltapäivälehti)
Nämä kansanedustajat olivat järkkymättömän kantansa mukaisesti äänestäneet Valtalain puolesta, sekä 15.11.1917 vielä mieluisammin Alkion esityksen puolesta Eduskunnan asettuessa Suomen korkeimman vallan haltijaksi.

Täyden itsenäisyyden ajajat joutuivat niiden porvarillisten kansanedustajien pilkan kohteiksi, joille Pietarin tie, eli yhteistoiminta Venäjän väliaikaisen hallituksen kanssa kelpasi.
Paatunein ja vaikutusvaltaisin oli RKP:n vapaaherra Wrede, joka pilkkasi itsenäisyyden ajajia "vapauden kirkunasta - skriket om frihet". Lakimiehistä Erich ja Heikel perustelivat juridisesti täyttä itsenäisyyttä, mutta esimerkiksi Hermanson vastusti sitä.
Tällöin vielä vähämerkityksinen Ståhlberg myös vastusti.

Nämä tyytyivät yhteistoimintaan, koska väliaikainen hallitus Suomen lakien vahvistajana, Senaatin nimittäjänä ja tarvittaessa Eduskunnan hajoittajana esti vanhoillisimmille porvareille epämieluisten lakien vahvistamisen.
Vastustaneiden porvariedustajien takki tietysti heti kääntyi kun Väliaikainen hallitus kukistui, ja heille hyötyjä tuonut "Pietarin tie" katkesi.

Hakekaa Uusi Päivä -kirja kirjastosta tai antikvaarista ja lukekaa se, jotta harhakuvittelu väistyisi.

Anonyymi kirjoitti:

Julistusesityksen muuttaa itsenäisysjulistukseksi vasta sen käsittely siihen päätösvaltaisen valtioelimen (Eduskunta) toimesta ja julistussisällön vahvistaminen Eduskunnan päätöksellä joko muutoksin esittettyyn verrattuna tai muutoksitta.

Ennen tätä valtiotekoa kyseinen esitysteksti oli pelkästään Senaatin esitys Eduskunnalle itsenäistymisen julistamisesta.

Senaatti julkaisi julistusesityksensä alunperin "itsenäisyysjulistuksena" ja aikomus oli pelkästään tiedottaa tästä toimenpiteestä Eduskunnalle.
Tämä vastasi Senaatin pyrkimystä sivuuttaa Eduskunnan valtaoikeudet mm. lakeihin, aivan kuten porvaripuolueiden enemmistö oli yrittänyt hyväksyttää Eduskunnassa 18.11.1917 korkeimman vallan "väliaikaisen" siirron Senaatin talousosastolle.

Alkion vastaesityksen hyväksyntä 18.11.1917 hylkäsi tämän kaappausyrityksen.
Et voi jättää huomiotta Senaatin Eduskunnassa saamaa vastalausetta toimimisesta tällä tavalla.
Et voi myöskään jättää huomiotta ulkovaltioiden edustajien selväsanaista ohjetta Senaatille viedä asia Eduskunnan (=korkeimman vallan edustajan) päätettäväksi, jotta ulkovaltiot ylipäätään voisivat ottaa sen huomioon.

Julistus ei ollut esitys vaan julistus. Se kertoi suomalaisille ja muulle maailmalle, että Suomi on itsenäinen. Muussa tapauksessa sen otsikko olisi tehty tyyliin "Esitys Suomen itsenäistymisestä" tms.

Anonyymi kirjoitti:

Julistusesityksen muuttaa itsenäisysjulistukseksi vasta sen käsittely siihen päätösvaltaisen valtioelimen (Eduskunta) toimesta ja julistussisällön vahvistaminen Eduskunnan päätöksellä joko muutoksin esittettyyn verrattuna tai muutoksitta.

Ennen tätä valtiotekoa kyseinen esitysteksti oli pelkästään Senaatin esitys Eduskunnalle itsenäistymisen julistamisesta.

Senaatti julkaisi julistusesityksensä alunperin "itsenäisyysjulistuksena" ja aikomus oli pelkästään tiedottaa tästä toimenpiteestä Eduskunnalle.
Tämä vastasi Senaatin pyrkimystä sivuuttaa Eduskunnan valtaoikeudet mm. lakeihin, aivan kuten porvaripuolueiden enemmistö oli yrittänyt hyväksyttää Eduskunnassa 18.11.1917 korkeimman vallan "väliaikaisen" siirron Senaatin talousosastolle.

Alkion vastaesityksen hyväksyntä 18.11.1917 hylkäsi tämän kaappausyrityksen.
Et voi jättää huomiotta Senaatin Eduskunnassa saamaa vastalausetta toimimisesta tällä tavalla.
Et voi myöskään jättää huomiotta ulkovaltioiden edustajien selväsanaista ohjetta Senaatille viedä asia Eduskunnan (=korkeimman vallan edustajan) päätettäväksi, jotta ulkovaltiot ylipäätään voisivat ottaa sen huomioon.

Myöskään vallankaappauksesta ei voinut olla kysymys, koska eduskunta oli yksiselitteisesti ottanut korkeimman vallan Suomessa jo 15.11.1917, eli mikään koti-tai ulkomainen elin ei voinut antaa sille määräyksiä, mikä tarkoitti myös itsenäisyyttä. Tätähän julistus ei kiistänyt, vaan vahvisti, aivan kuten senaatin tärkeimmäksi tehtäväksi oli annettu.

Anonyymi kirjoitti:

Julistus ei ollut esitys vaan julistus. Se kertoi suomalaisille ja muulle maailmalle, että Suomi on itsenäinen. Muussa tapauksessa sen otsikko olisi tehty tyyliin "Esitys Suomen itsenäistymisestä" tms.

Et edelleenkään ymmärrä.
Riippumatta otsikon sanoista juridisesti oli kyse Senaatin esityksestä Eduskunnalle.
Itsenäisyyden julistaminen vielä 4.12. ei edes ollut mahdollista, koska Senaatti antoi vasta 4.12. Eduskunnalle esityksen Suomen valtiomuodosta.

Vasta kun Eduskunta 6.12 oli käsitellyt ja hyväksynyt tämän esityksen sekä itsenäistymistä koskeneen julistuksen, ne muuttuivat Suomen valtiomuodoksi ja tätä juuri hyväksyttyä valtiomuotoa vastaavaksi Suomen itsenäisyysjulistukseksi.

Ken ei ymmärrä asian juridiikkaa sen tulisi jo lopettaa juridiikasta jankuttaminen.

Anonyymi kirjoitti:

Et edelleenkään ymmärrä.
Riippumatta otsikon sanoista juridisesti oli kyse Senaatin esityksestä Eduskunnalle.
Itsenäisyyden julistaminen vielä 4.12. ei edes ollut mahdollista, koska Senaatti antoi vasta 4.12. Eduskunnalle esityksen Suomen valtiomuodosta.

Vasta kun Eduskunta 6.12 oli käsitellyt ja hyväksynyt tämän esityksen sekä itsenäistymistä koskeneen julistuksen, ne muuttuivat Suomen valtiomuodoksi ja tätä juuri hyväksyttyä valtiomuotoa vastaavaksi Suomen itsenäisyysjulistukseksi.

Ken ei ymmärrä asian juridiikkaa sen tulisi jo lopettaa juridiikasta jankuttaminen.

Itsenäisyys ei ole riippuvainen valtiomuodosta tai perustuslaista. Lukuisat maat ovat julistautuneet itsenäisiksi ilman niitä ja kaikilla itsenäisillä valtioilla ei ole vieläkään perustuslakia. Moni on myös vaihtanut valtiomuotoaan, jopa useaan kertaan.

Kuten jo useasti on todettu, niin Suomi itsenäistyi de facto 15.11.1917, julistautui itsenäiseksi 4.12.1917 ja otti tasavaltaisen valtiomuodon 6.12.1917. Mikä tahansa noista kelpaisi itsenäisyyspäiväksi.

Anonyymi kirjoitti:

Itsenäisyys ei ole riippuvainen valtiomuodosta tai perustuslaista. Lukuisat maat ovat julistautuneet itsenäisiksi ilman niitä ja kaikilla itsenäisillä valtioilla ei ole vieläkään perustuslakia. Moni on myös vaihtanut valtiomuotoaan, jopa useaan kertaan.

Kuten jo useasti on todettu, niin Suomi itsenäistyi de facto 15.11.1917, julistautui itsenäiseksi 4.12.1917 ja otti tasavaltaisen valtiomuodon 6.12.1917. Mikä tahansa noista kelpaisi itsenäisyyspäiväksi.

Itsenäistyminen ei tietenkään sinänsä vaadi perustuslakia eikä juuri muutakaan.
Kuitenkin jotta ulkovaltiot ja omakin kansa kokonaisuudessaan voi ottaa itsenäistymisen tosiasiana, on itsenäistymispäätösten tultava maan ylimmän vallan haltijalta.
Suomessa onneksi oli ylimmän vallan haltija, Eduskunta.
Venäjällä ei sellaista ollut keisarin hajoitettua duuman ja jouduttua eroamaan pian sen jälkeen.

Kaikki tietävät sekasortoon joutuneita maita. Näissä milloin mikäkin porukka ilmoittaa itsenäistymisestä, ja joku asiasta hyötyvä ulkovaltio tulee tueksi aseillaan, ja usein myös sotajoukoillaan: Syyria ym. ym. ym.

Kaikki ovat tietoisia, että meillä Suomessakin oli sellainen tilanne lähes välittömästi edellä käsitellyn tunnustamisen jälkeen. Vallan kaappasi ja itsenäistymisen julisti porukka, joka synnytti Suomen sosialistisen työväentasavallan. Se sai tunnustuksen ja vähän sotilaallista apuakin ulkovaltiolta (Neuvosto-Venäjä).
Ahvenanmaa puolestaan julisti irtautumisen Suomesta ja liittymisen Ruotsin kuningaskuntaan. Ja oli Kirjasalon tasavaltakin 1918-1920.

Sekasotkut ja niiden helposti synnyttämät sodat ovat eräs syy miksi ulkovaltio suostuu tunnustamaan vain valtion, jonka juridisesti päätösvaltainen valtioelin (Suomessa Eduskunta) on itsenäistymisestä päättänyt ja sen tunnustamista pyytää.

Koittakaa nyt juridiikkaa tajuamattomatkin ymmärtää, että jo Suomen valtion oman arvokkuuden vuoksi itsenäisyyspäiväksi tuli se päivä (6.12.), jolloin Suomen ylimmän vallan haltija päätti itsenäisyydestä Suomen riippumattoman tasvaltana.

Olen niin iäkäs, että eräs opettajistani oli paikalla Heimolan salissa Eduskunnan tehdessä tämän päätöksen.

Moni muukin päivä oli merkityksellinen omalla tavallaan, 6.12.1917 jälkeen tuli surkea kapina ja sisällissota, ulkopuolisten sekaantuminen ja surkea kuningasseikkailu, ennen kuin Suomesta tuli todellisuudessa suvereeni tasvalta.

Anonyymi kirjoitti:

Itsenäistyminen ei tietenkään sinänsä vaadi perustuslakia eikä juuri muutakaan.
Kuitenkin jotta ulkovaltiot ja omakin kansa kokonaisuudessaan voi ottaa itsenäistymisen tosiasiana, on itsenäistymispäätösten tultava maan ylimmän vallan haltijalta.
Suomessa onneksi oli ylimmän vallan haltija, Eduskunta.
Venäjällä ei sellaista ollut keisarin hajoitettua duuman ja jouduttua eroamaan pian sen jälkeen.

Kaikki tietävät sekasortoon joutuneita maita. Näissä milloin mikäkin porukka ilmoittaa itsenäistymisestä, ja joku asiasta hyötyvä ulkovaltio tulee tueksi aseillaan, ja usein myös sotajoukoillaan: Syyria ym. ym. ym.

Kaikki ovat tietoisia, että meillä Suomessakin oli sellainen tilanne lähes välittömästi edellä käsitellyn tunnustamisen jälkeen. Vallan kaappasi ja itsenäistymisen julisti porukka, joka synnytti Suomen sosialistisen työväentasavallan. Se sai tunnustuksen ja vähän sotilaallista apuakin ulkovaltiolta (Neuvosto-Venäjä).
Ahvenanmaa puolestaan julisti irtautumisen Suomesta ja liittymisen Ruotsin kuningaskuntaan. Ja oli Kirjasalon tasavaltakin 1918-1920.

Sekasotkut ja niiden helposti synnyttämät sodat ovat eräs syy miksi ulkovaltio suostuu tunnustamaan vain valtion, jonka juridisesti päätösvaltainen valtioelin (Suomessa Eduskunta) on itsenäistymisestä päättänyt ja sen tunnustamista pyytää.

Koittakaa nyt juridiikkaa tajuamattomatkin ymmärtää, että jo Suomen valtion oman arvokkuuden vuoksi itsenäisyyspäiväksi tuli se päivä (6.12.), jolloin Suomen ylimmän vallan haltija päätti itsenäisyydestä Suomen riippumattoman tasvaltana.

Olen niin iäkäs, että eräs opettajistani oli paikalla Heimolan salissa Eduskunnan tehdessä tämän päätöksen.

Moni muukin päivä oli merkityksellinen omalla tavallaan, 6.12.1917 jälkeen tuli surkea kapina ja sisällissota, ulkopuolisten sekaantuminen ja surkea kuningasseikkailu, ennen kuin Suomesta tuli todellisuudessa suvereeni tasvalta.

Hölynpölyä. Lenin tunnusti senaatin lailliseksi hallitukseksi, mutta venäläiseen tapaan valehteli ja kieroili samalla tavalla kuin Putin.

Kannattaa lukaista esimerkiksi Santeri Alkion päiväkirjat - Profeetta 1914-1918.
Perustuslakivaliokunnan kokouksesta 29.11.17 hänellä on varsin tarkat muistiinpanot.
Otan vain muutamia otteita :

Vrede [Wrede]: "Tasavallaksi julistamisesta on valtiosäännön muutos, eikä voi tapahtua ilman uutta hallitusmuotoa. Julistusta itsenäiseksi ei voi niin helposti tapahtua, kun maata pitää hallussaan toisen maan sotaväki." "Itsenäisyysjulistus on ennenaikainen."

Svinhuvud: oli sitä mieltä että itsenäiseksi julistus voi tapahtua kuten Vrede oli sanonut, säätämällä uusi hallitusmuoto. Se aijotaan esittää nopeasti.

Ståhlberg: [jarrutteli itsenäiseksi julistamista kunnes on ennakolta takeet asian toteuttamismahdollisuuksista]
Vuorimaa ja Kokko: [alettava heti toimia, eivät ymmärrä lykkäämistä, jos julistusta ei saada nopeasti, voidaan tänne pistää joku saksalainen tai ruotsalainen prinssi kuninkaaksi]

Alkio: "Ei päivääkään viivyteltävä. Venäjän sotaväki voidaan puolueettomuusjulistuksen jälkeen neuvottelujen kautta viedä pois ym. "

Lukekaa kirjasta kokonaisuudessaan: Vuorimaa ruoski ankarasti ilmennyttä pelkuruutta (mm. Ståhlberg] . Itsenäistymisen jarruja olivat Vrede ja Estlander (RKP oli silloin ja yhä itsenäisen suomalaisuuden vihaaja) sekä Nevalinna ja Ingman (patavanhoillinen "kokomusta", onneton puhemies, ansaitsee kehnon jälkimaineensa, vrt. Vesa Vareksen poliittinen elämänkerta tästä.)

Tuli 6.12.1917. Toimelias Svinhufvud oli 4.12. toimittanut Perustuslakivaliokunnan edellyttämän valtiosäännön muutoksen, joka se piti edellytyksenä itsenäisyyden julistamiselle: Täysistuntojen edellä oli ryhmille jaettu Kallion toimenpide-esitys:

"Sen johdosta, että Hallitus on tehnyt Eduskunnalle esityksen uudeksi hallitusmudoksi, joka on rakennettu sille pohjalle, että Suomi on riippumaton tasavalta, Eduskunta korkeimman vallan haltijana päättää puolestaan hyväksyä tämän periaatteen ja ne toimenpiteet, joihin hallitus on ilmoittanut ryhtyvänsä saattaakseen Suomen itsenäisyyden tunnustetuksi."
Kaikki Eduskuntaryhmät hyväksyivät tämän.

Täysistunnot 6.12. päättivät muutetun valtiomuodon ja itsenäistymisemme.
Oli ikävää että sosialistien itsenäistymisehdotus edellytti samalla pyrkimystä sopimukseen Venäjän kanssa.