Värilämpö paperikuvien digitoinnissa

Kiitos hyvästä kommentista.

Mikä on pipetillä näytteen otto ja edit? Luultavasti en käytä sitä.
CRI ei ollut tuttu, mutta asia näytti olevan varsin selkeä.

Joku verkkokauppa, ledeihin erikoistunut, myy CRI 90 ja 95 led-nauhoja. Hinta on paremman laadun mukainen. Heidän sivullaan sanottiin, että valokuvaukseen pitää olla vähintään CRI 90.

Tarkoitus ei ole editoida. En aio käyttää aikaa niin paljon. Idea olisi säilyttää muistot, mutta ei laatikoittain kamaa. Yrittäisin saada kerralla itseäni tyydyttävät kuvat ja sitten talteen ja mahdollisesti jakoon haluaville.

Eli tuumaan hetken, ostanko paremmat led-nauhat. Olisipahan sekin puoli kunnossa.
Kiitos uudellen, CRI asia oli hyvä tietää.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos hyvästä kommentista.

Mikä on pipetillä näytteen otto ja edit? Luultavasti en käytä sitä.
CRI ei ollut tuttu, mutta asia näytti olevan varsin selkeä.

Joku verkkokauppa, ledeihin erikoistunut, myy CRI 90 ja 95 led-nauhoja. Hinta on paremman laadun mukainen. Heidän sivullaan sanottiin, että valokuvaukseen pitää olla vähintään CRI 90.

Tarkoitus ei ole editoida. En aio käyttää aikaa niin paljon. Idea olisi säilyttää muistot, mutta ei laatikoittain kamaa. Yrittäisin saada kerralla itseäni tyydyttävät kuvat ja sitten talteen ja mahdollisesti jakoon haluaville.

Eli tuumaan hetken, ostanko paremmat led-nauhat. Olisipahan sekin puoli kunnossa.
Kiitos uudellen, CRI asia oli hyvä tietää.

Lue lisää

Jos haluaa, että kopioidun valokuvan värit ovat osapuilleen kohdallaan, pitää kuvan värilämpötila saada halutuksi, lähtökohtaisesti samaksi kuin käytetyn valonlähteen.

Tämä tapahtuu jollain seuraavista konsteista:

1) antaa kameran automatiikan säätää värilämpötila. Tässä on sellainen vaaranpaikka, että kamera tietenkin mittailee kopioitavan kuvan värejä eikä pelkästään valon väriä, jolloin se vaikkapa runsaasti sinistä kuva kopioitaessa luulee valon olevan sinistä ja vääntää kuvan sävyjä oranssin suuntaan. Vastaavasti punertavasta auringolaskusta se yrittää tehdä sinertävämpää.

2) kuvataan ensin pelkkä valkoinen paperiarkki ja lukitaan värilämpötila siihen. Nyt kameralla on tiedossa pelkän valon värilämpötila eikä kuvien värit enää vaikuta lopputulokseen. Omissa kameroissa on tämä mahdollisuus, mutta sitä ei ehkä ole kaikissa. Kamerassa saattaa olla myös mahdollisuus säätää värilämpötila portaattomasti, ei näytteellä, jolloin oikea Kelvin -arvo pitää hakea kokeilemalla. Jos valon värilämötila sattuu olemaan jokin vakio kuten "keinovalo" 3200K tai "päivänvalo" 5600 K, käytetään sitä, nämä pykälät tavallisesti löytyvät suoraan valikosta.

3) kuvataan RAW -tiedostoja, ei jpeg. Nämä pitää konvertoida JPEGeiksi esimerkiksi Lightroomilla tai vastaavalla (kameran mukana tulee ehkä ilmaisohjelma tai sen voi imuroida firman sivuilta). Tällöin konvertoinnin yhteydessä voi kuvasta ottaa pipetti-työkalulla näytteen kuvan neutraalista kohdasta (valkoinen - harmaa) ja ohjelma säätää värit niin, että värilämpötila loksahtaa kohdalleen. Tätä ei esimerkiksi Lightroomissa tarvitse tehdä jokaiselle kuvalle, vaan otetaan ensin kuva puhtaasta paperista ja sitten kuvataan valokuvat samassa valaistuksessa. Editissä (eli tässä konvertoinnissa ja säätelyssä) otetaan käsittelyyn valkoinen kuva, valitaan kaikki kuvat sen kaveriksi, otetaan valkotasapainonäyte valkoisesta kuvasta ja käsketään kopioimaan asetus kaikkiin kuviin. Nyt kaikissa on sama valkotasapaino yhdellä helpolla näytteellä tehtynä. Yksittäisestä kuvasta saattaa olla vaikeaa löytää neutraalia kohtaa valkotasapainon säätöön, vaan se pitää tehdä näppituntumalla, mutta tässä yhtä puhdasta valkoista käytetään kaikkien kuvien säätämiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Jos haluaa, että kopioidun valokuvan värit ovat osapuilleen kohdallaan, pitää kuvan värilämpötila saada halutuksi, lähtökohtaisesti samaksi kuin käytetyn valonlähteen.

Tämä tapahtuu jollain seuraavista konsteista:

1) antaa kameran automatiikan säätää värilämpötila. Tässä on sellainen vaaranpaikka, että kamera tietenkin mittailee kopioitavan kuvan värejä eikä pelkästään valon väriä, jolloin se vaikkapa runsaasti sinistä kuva kopioitaessa luulee valon olevan sinistä ja vääntää kuvan sävyjä oranssin suuntaan. Vastaavasti punertavasta auringolaskusta se yrittää tehdä sinertävämpää.

2) kuvataan ensin pelkkä valkoinen paperiarkki ja lukitaan värilämpötila siihen. Nyt kameralla on tiedossa pelkän valon värilämpötila eikä kuvien värit enää vaikuta lopputulokseen. Omissa kameroissa on tämä mahdollisuus, mutta sitä ei ehkä ole kaikissa. Kamerassa saattaa olla myös mahdollisuus säätää värilämpötila portaattomasti, ei näytteellä, jolloin oikea Kelvin -arvo pitää hakea kokeilemalla. Jos valon värilämötila sattuu olemaan jokin vakio kuten "keinovalo" 3200K tai "päivänvalo" 5600 K, käytetään sitä, nämä pykälät tavallisesti löytyvät suoraan valikosta.

3) kuvataan RAW -tiedostoja, ei jpeg. Nämä pitää konvertoida JPEGeiksi esimerkiksi Lightroomilla tai vastaavalla (kameran mukana tulee ehkä ilmaisohjelma tai sen voi imuroida firman sivuilta). Tällöin konvertoinnin yhteydessä voi kuvasta ottaa pipetti-työkalulla näytteen kuvan neutraalista kohdasta (valkoinen - harmaa) ja ohjelma säätää värit niin, että värilämpötila loksahtaa kohdalleen. Tätä ei esimerkiksi Lightroomissa tarvitse tehdä jokaiselle kuvalle, vaan otetaan ensin kuva puhtaasta paperista ja sitten kuvataan valokuvat samassa valaistuksessa. Editissä (eli tässä konvertoinnissa ja säätelyssä) otetaan käsittelyyn valkoinen kuva, valitaan kaikki kuvat sen kaveriksi, otetaan valkotasapainonäyte valkoisesta kuvasta ja käsketään kopioimaan asetus kaikkiin kuviin. Nyt kaikissa on sama valkotasapaino yhdellä helpolla näytteellä tehtynä. Yksittäisestä kuvasta saattaa olla vaikeaa löytää neutraalia kohtaa valkotasapainon säätöön, vaan se pitää tehdä näppituntumalla, mutta tässä yhtä puhdasta valkoista käytetään kaikkien kuvien säätämiseen.

Lue lisää

Taas heti alkuun,
Kiitos hyvästä kommentista.

Tapa 2) on se, mitä olen aikonut käyttää. Kansalaisopiston jollakin kurssilla tehtiin valkotasapainon säätäminen valkealla paperiarkilla kuvanottovalossa, siitä lienee kyse.

Tosin aion ottaa RAW:na, ja ehkä kaikkia pikkuisen terävöittää Nikonin omalla ohjelmalla ja muuttaa säilytykseen vaikka jpg:ksi. Odotan mielenkiinnolla, kuinka pitkään tietsikka raksuttaa, kun laitan kymmeniä kuvia kerralla työn alle... :) muutama kuvakin vie jonkun verran aikaa.

Onko valotuksen säätöön muita konsteja, kuin kokeilla ja löytää sopiva. Ehkä kannattaa katsoa kuvia tietsikan ruudulta. Minulle kerrottiin, että kameran näyttö on yleensä huonoin lenkki. Yleissääntö lienee, että mieluummin pikkuisen alle kuin yli.

Joku ehdotti luonnonvaloa. Luonnonvalo on luonnollista eli vaihtelee ja jos into iskee päälle, niin keinoledeillä voi tehdä päivällä ja yöllä.

Kuten monessa muussakin asiassa, tiedoissa ja osaamisessa on paljon eri tasoja. Minä olen järkkärikuumeen satuttama aloittelija. Näin vain asioita tulee esille ja opin uutta.

Anonyymi kirjoitti:

Jos haluaa, että kopioidun valokuvan värit ovat osapuilleen kohdallaan, pitää kuvan värilämpötila saada halutuksi, lähtökohtaisesti samaksi kuin käytetyn valonlähteen.

Tämä tapahtuu jollain seuraavista konsteista:

1) antaa kameran automatiikan säätää värilämpötila. Tässä on sellainen vaaranpaikka, että kamera tietenkin mittailee kopioitavan kuvan värejä eikä pelkästään valon väriä, jolloin se vaikkapa runsaasti sinistä kuva kopioitaessa luulee valon olevan sinistä ja vääntää kuvan sävyjä oranssin suuntaan. Vastaavasti punertavasta auringolaskusta se yrittää tehdä sinertävämpää.

2) kuvataan ensin pelkkä valkoinen paperiarkki ja lukitaan värilämpötila siihen. Nyt kameralla on tiedossa pelkän valon värilämpötila eikä kuvien värit enää vaikuta lopputulokseen. Omissa kameroissa on tämä mahdollisuus, mutta sitä ei ehkä ole kaikissa. Kamerassa saattaa olla myös mahdollisuus säätää värilämpötila portaattomasti, ei näytteellä, jolloin oikea Kelvin -arvo pitää hakea kokeilemalla. Jos valon värilämötila sattuu olemaan jokin vakio kuten "keinovalo" 3200K tai "päivänvalo" 5600 K, käytetään sitä, nämä pykälät tavallisesti löytyvät suoraan valikosta.

3) kuvataan RAW -tiedostoja, ei jpeg. Nämä pitää konvertoida JPEGeiksi esimerkiksi Lightroomilla tai vastaavalla (kameran mukana tulee ehkä ilmaisohjelma tai sen voi imuroida firman sivuilta). Tällöin konvertoinnin yhteydessä voi kuvasta ottaa pipetti-työkalulla näytteen kuvan neutraalista kohdasta (valkoinen - harmaa) ja ohjelma säätää värit niin, että värilämpötila loksahtaa kohdalleen. Tätä ei esimerkiksi Lightroomissa tarvitse tehdä jokaiselle kuvalle, vaan otetaan ensin kuva puhtaasta paperista ja sitten kuvataan valokuvat samassa valaistuksessa. Editissä (eli tässä konvertoinnissa ja säätelyssä) otetaan käsittelyyn valkoinen kuva, valitaan kaikki kuvat sen kaveriksi, otetaan valkotasapainonäyte valkoisesta kuvasta ja käsketään kopioimaan asetus kaikkiin kuviin. Nyt kaikissa on sama valkotasapaino yhdellä helpolla näytteellä tehtynä. Yksittäisestä kuvasta saattaa olla vaikeaa löytää neutraalia kohtaa valkotasapainon säätöön, vaan se pitää tehdä näppituntumalla, mutta tässä yhtä puhdasta valkoista käytetään kaikkien kuvien säätämiseen.

Lue lisää

Pelkällä värilämpötilalla ei saa kaikkia huonolaatuisen valonlähteen aiheuttamia ongelmia poistettua. Ei lähellekään.

Varmista on käyttää mahdollisimman hyvin päivänvaloa vastaavaa valonlähdettä. Siis värilämpötila jotain 6000 K suuntaista ja korkea värintoistoindeksi. Johtuen siitä seikasta, että kamerat on kuitenkin suunniteltu toimimaan ensisijaisesti päivänvalossa.

Taas kerran kiitos.

Opiskelin histogrammiakin vähän ja jopa käytin tietoa nyt viikonloppuna. Värien oikeaksi saaminen näyttää minulle olevan haasteellisin, sitä(kin) harjoitellaan...
...ja odotellaan kesää.