Sitä toivoo näkevänsä kaipaamansa henkilön, mutta kun hänet näkee, niin tuntee pakokauhua ja suorastaan toivoo, että hän ei sano mitään. Vaikka todellisuudessa tahtoisi jutella, mutta ei yksinkertaisesti pysty lähestymään.
Mikä on tämmöisen käytöksen juurisyy
Anonyymi
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Palavat tunteet! Pelottaako, ettei toinen vastaa niihin?
Kaipa se jostain lapsuudesta tai nuoruuden huonoista kokemuksista juontaa. Onko sulle joku antanut tylyt rukkaset kun olit herkimmässä teini-iässä? Pitäisi tuntea sut aika hyvin ennenkuin voi analysoida.
Ookko sykiatri?
Minä olisin ollut vuorovaikutuksessa silloin, mutt koin itseni epäonnistuneeksi oman osuuteni hoitamisessa. Luulin että minulla olisi pitänyt olla vakaa systeemi hankittu silloin. Tuntui että olin pettänyt luottamuksesi ja siksi epäröin enkä uskaltanut jutella sinulle. Harmi oli valtava kun huomasin ettemme näekään koronan vuoksi.
Mulle olisi ollut ihan sama miten vakaa systeemi hänellä oli silloin, tosin itsekkin käyttäydyin aloittajan kuvailemalla tavalla. Saisipa rohkeutta seuraavaa kohtaamista varten.
Miksi kirjoitat niin kuin tuntisit aloittajan? Totuus et tunne.
Enkä viedä katsoa intensiivistä katsettasi loppuun asti. Luulin että en kelpaisi siinä tilanteessani, sellaisenani. Nyt olen hyväksynyt oman rajallisuuteni ja rajani. Haluan olla kanssasi niin kuin voimme olla. Rakkaudellisesti ❤
Voisin kirjoittaa ihan samalla tavalla. Tunnen samoin miestä kohtaan.