Kuinka luotettavia antiikin taisteluiden armeijoiden miesvahvuudet ovat?

Ei 10 000 miehen ylläpito ollut antiikissa mitenkään vaikeaa.

Puunilaissotien aikaan (kun Rooma ei hallinnut vielä juuri Italiaa suurempaa aluetta) "tavanomainen" (konsuli)armeija oli vahvuudeltaan kaksi legioonaa vahvistettuna vaihtelevalla määrällä liittolaisjoukkoja, joiden määrä oli yleensä pienempi kuin roomalaisten. Yhden armeijan vahvuus oli siis noin 15 000 miestä. Jos valtakuntaa uhkasi joku poikkeuksellisen vaarallinen vihollinen (kuten Hannibal), voitiin yhdistää molempien konsuleiden armeijat ja/tai vahvistaa niitä ylimääräisillä legioonilla.

Rooman sotilaallinen menestys ei perustunut miesylivoimaan vaan erinomaiseen raskaaseen jalkaväkeen ja viisaaseen joukkojen käyttöön. Tyypillisesti roomalaiset taistelivat pientä ylivoimaa vastaan sotiessaan "sivistymättömiä" kansoja vastaan. Nuo "sivistymättömät" kansat pystyivät siis kokoamaan yleensä vähintään yhtä suuren armeijan. Propagandistisista syistä vihollisen vahvuutta tietysti yleensä liioiteltiin, mutta ylivoimaa Roomalla harvoin oli käytettävissään.

Kovia kyllä nuo tanskalaiset, siis kimbrit ja teutonit.

Anonyymi kirjoitti:

Kovia kyllä nuo tanskalaiset, siis kimbrit ja teutonit.

Eivät nykytanskalaiset ole kimbrien ja teutoneiden jälkeläisiä, vaikka samalla seudulla asuvatkin.

Anonyymi kirjoitti:

Eivät nykytanskalaiset ole kimbrien ja teutoneiden jälkeläisiä, vaikka samalla seudulla asuvatkin.

Antiikin ajan tanskalaiset olivat germaaneja.

Armeijan sisäinen viestintä oli toki vaikeaa (ja oikeastaan pääsääntöisesti mahdotonta) noin isoissa joukoissa, mutta ei se estänyt suurten armeijoiden käyttöä eikä aina edes kovin pahasti haitannut sitä.

Ennen Aleksanteri Suuren sotaretkiä suuria armeijoita käytettiin käytännössä sillä triviaaleimmalla mahdollisella tavalla: tehdään etukäteen jokin mahdollisimman yksinkertainen taistelusuunnitelma (usein ihan vain: marssitaan joukolla päin vihollista) ja pysytään siinä niin hyvin kuin mahdollista.
Epameinondas, Filippos II ja Aleksanteri aloittivat armeijan jakamisen taktisiin yksikköihin, ja Rooma oppi aikanaan toteuttamaan sen vielä tehokkaammalla tavalla. Suurikin armeija pystyy toimimaan tehokkaasti kun sen pienemmille osille annetaan riittävästi toimintavapautta. Tasavallan aikaan harvoin käytettiin legioonaa pienempää yksikköä, mutta keisariajan alkupuolella yksittäisiä kohorttejakin alettiin käyttää vihollislinjojen heikkoja kohtia vastaan tai koukkaamaan sivustoihin.

Keskiajalla parempi talous kuin antiikin Roomassa? Missä universumissa sinä oikein elät?

Keskiajalla oli toki suuriakin kuningaskuntia, mutta ne kaikki olivat pirstaloituneina läänityksiksi, joiden joukot sotivat useammin toisiaan kuin ulkoisia vihollisia vastaan. Rooma pystyi tarvittaessa kutsumaan miehiä aseisiin Rooman itsensä lisäksi mistä tahansa sen liittolaiskaupungista. Keskiajan armeijat koottiin muutaman pikkukylän joutilaista miehistä, joilla lähdettiin sotimaan muutaman naapurikylän kokoamaa joukkiota vastaan.

Totta kai 200 000 - 300 000 kimbriä ja teutonia on huomattavan ylimitoitettu luku. Siihen on todennäköisesti laskettu mukaan myös vaelluksella mukana olleet naiset ja lapset ja silti on hieman yläkanttiin. Eihän sitä ole kukaan tässä keskustelussa kiistänyt. Huomautin vain, ettei yli kymmenentuhannen miehen armeija antiikissa ollut mikään harvinaisuus.

Noin 15 000 miehen konsuliarmeija oli yleisin Rooman käyttämä sotilasosasto, jolla sotaan lähdettiin, ja silloin tällöin tarvittiin huomattavasti suurempiakin armeijoita. Esimerkiksi Trebiaan roomalaiset marssittivat kolme legioonaa (18 000 miestä) poikkeuksellisen vahvoilla apujoukoilla tuettuna, yhteensä noin 40 000 miestä, ja Cannaeen vielä enemmän, kahdeksan legioonaa (jotka tosin eivät olleet täydessä vahvuudessa). Noissa taisteluissa logistiikkaa toki helpotti se, että sotaa käytiin Italiassa. Samaan aikaan roomalaisilla oli kuitenkin kahden legioonan ja huomattavien apujoukkojen kokoinen armeija myös Hispaniassa.

Anonyymi kirjoitti:

Keskiajalla parempi talous kuin antiikin Roomassa? Missä universumissa sinä oikein elät?

Keskiajalla oli toki suuriakin kuningaskuntia, mutta ne kaikki olivat pirstaloituneina läänityksiksi, joiden joukot sotivat useammin toisiaan kuin ulkoisia vihollisia vastaan. Rooma pystyi tarvittaessa kutsumaan miehiä aseisiin Rooman itsensä lisäksi mistä tahansa sen liittolaiskaupungista. Keskiajan armeijat koottiin muutaman pikkukylän joutilaista miehistä, joilla lähdettiin sotimaan muutaman naapurikylän kokoamaa joukkiota vastaan.

Totta kai 200 000 - 300 000 kimbriä ja teutonia on huomattavan ylimitoitettu luku. Siihen on todennäköisesti laskettu mukaan myös vaelluksella mukana olleet naiset ja lapset ja silti on hieman yläkanttiin. Eihän sitä ole kukaan tässä keskustelussa kiistänyt. Huomautin vain, ettei yli kymmenentuhannen miehen armeija antiikissa ollut mikään harvinaisuus.

Noin 15 000 miehen konsuliarmeija oli yleisin Rooman käyttämä sotilasosasto, jolla sotaan lähdettiin, ja silloin tällöin tarvittiin huomattavasti suurempiakin armeijoita. Esimerkiksi Trebiaan roomalaiset marssittivat kolme legioonaa (18 000 miestä) poikkeuksellisen vahvoilla apujoukoilla tuettuna, yhteensä noin 40 000 miestä, ja Cannaeen vielä enemmän, kahdeksan legioonaa (jotka tosin eivät olleet täydessä vahvuudessa). Noissa taisteluissa logistiikkaa toki helpotti se, että sotaa käytiin Italiassa. Samaan aikaan roomalaisilla oli kuitenkin kahden legioonan ja huomattavien apujoukkojen kokoinen armeija myös Hispaniassa.

Keski-aika oli Euroopassa barbaarisempaa ja kaiken tavoin alkeellisempaa kuin Rooman aika.
Vertailun vuoksi itse Rooman kaupungin väkimäärä. Vuonna sata n. 1 miljoona ja v. 1800 n. 50 000......

Liioittelu on ollut yleistä joitain poikkeuksia lukuunottamatta kaikissa sodissa aina nykyaikaan saakka. Nykyään se vain on vaikeampaa kun tietoa on paremmin saatavilla.
Vihollisen armeija on kuvattu todellista pienemmäksi lähinnä joissain sisällissodissa, joissa on haluttu korostaa miten epäsuosittu ja epätoivoinen jokin kapina oli.

Antiikin ajan ”barbaarien” armeijat olivat suuria, koska ne koostuivat käytännössä koko kansan kaikista miespuolisista aikuisista (ja joskus muutamista naisistakin). Tietenkään koko vahvuutta ei jokaiseen rajakahakkaan käytetty, vaan suurin osa kansasta eli suurin piirtein rauhallista elämää kunnes jokin koko kansaa koskeva uhka tai mahdollisuus vaati huomattavasti suurempaa armeijaa. Esimerkiksi germaaniheimot eivät kovin laajamittaisesti viljelleet maata, joten kansa ei ollut sidottu paikalleen. Ruokaa saa metsästä ja heikompien kansojen pelloilta ja varastoista, joten logistiset ongelmat jopa satojen tuhansien ihmisten vaelluksille eivät olleet niin suuria kuin voisi kuvitella. Kuitenkin korkeintaan kolmasosa kansasta oli asekuntoisia miehiä.

Keskiajalla millekään sotaretkelle ei lähtenyt mukaan koko väestö, vaan pieni ydinjoukko ritareita ja muita ammattisotilaita, ja muutama sata tai tuhat miestä nostoväkeä.

Anonyymi kirjoitti:

Liioittelu on ollut yleistä joitain poikkeuksia lukuunottamatta kaikissa sodissa aina nykyaikaan saakka. Nykyään se vain on vaikeampaa kun tietoa on paremmin saatavilla.
Vihollisen armeija on kuvattu todellista pienemmäksi lähinnä joissain sisällissodissa, joissa on haluttu korostaa miten epäsuosittu ja epätoivoinen jokin kapina oli.

Antiikin ajan ”barbaarien” armeijat olivat suuria, koska ne koostuivat käytännössä koko kansan kaikista miespuolisista aikuisista (ja joskus muutamista naisistakin). Tietenkään koko vahvuutta ei jokaiseen rajakahakkaan käytetty, vaan suurin osa kansasta eli suurin piirtein rauhallista elämää kunnes jokin koko kansaa koskeva uhka tai mahdollisuus vaati huomattavasti suurempaa armeijaa. Esimerkiksi germaaniheimot eivät kovin laajamittaisesti viljelleet maata, joten kansa ei ollut sidottu paikalleen. Ruokaa saa metsästä ja heikompien kansojen pelloilta ja varastoista, joten logistiset ongelmat jopa satojen tuhansien ihmisten vaelluksille eivät olleet niin suuria kuin voisi kuvitella. Kuitenkin korkeintaan kolmasosa kansasta oli asekuntoisia miehiä.

Keskiajalla millekään sotaretkelle ei lähtenyt mukaan koko väestö, vaan pieni ydinjoukko ritareita ja muita ammattisotilaita, ja muutama sata tai tuhat miestä nostoväkeä.

"Keskiajalla millekään sotaretkelle ei lähtenyt mukaan koko väestö, vaan pieni ydinjoukko ritareita ja muita ammattisotilaita, ja muutama sata tai tuhat miestä nostoväkeä."

Eivätkö nämäkin olisi voineet saada ruokaa "heikompien kansojen pelloilta ja varastoista"? Täten mahdollistaen suuremmat armeijat? Mikä teki pienistä ammatti-armeijoista antiikin massa-armeijoita paremman vaihtoehdon? Ja jos kyseessä ei ollut parempi vaihtoehto miksi siihen ylipäätään siirryttiin?