Mikä ihmeen pakkomielle joillain ihmisillä (sukututkijoilla) on vääntää nimestä jokin suomenkielinen versio, vaikka kaikki todisteet aina henkilön omia lapsia ja hautakiveä myöten vahvistavat hänen käyttäneen ruotsinkielistä nimeään koko elämänsä ajan.
Nimen tarpeeton suomentaminen
Anonyymi
4953379
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 25 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 495
Vanhimmat
Se ei ole rikos. Kukin tavallaan...
Ei ehkä rikos, mutta sinun logiikallasi olisi ihan ok kirjata sukupuuhun "Paavo Pesusieni" vaikka henkilön nimi onkin oikeasti "Matti Meikäläinen". Sillä kukin tavallaan...
Aika järjetön esimerkki.
Homo
Homo
Se on sukututkimuksen syöpä, on hyvin vaikeaa kitkeä sitä tapaa pois.
Sukututkimuksen syöpä ovat oikeasti pikkutärkeöt ehdottomat kommentit.
Tehkää ikioma tutkimus ja nimetkää henkilöt kaikilla heistä käytetyillä etunimillä, liikanimillä, sukunimillä, haukkumanimillä patronyymeillä, matronyymeillä, tilan nimillä ja vielä kummin toisen lemmikin nimellä.
Syöpä sukututkimuksessa on porukka, joka yrittää saada kaikki suomalaiset samaan tietokantaan ja vieläpä juuri hänen ehtoja noudattaen.
Unohtamatta eri lähteissä olevia kirjoitrusvirheitä, nekin kannattaa mainita, Erityisesti ulkomaisten kohdalla.
Useimmiten nimet olivat suomalaisia jotka virkasäännön mukaisesti käännettiin ruotsiksi asiakirjoihin
Mitä sitten hyödyttää väännellä nimiä suomenkielisiksi, kun ne on kuitenkin kirjoitettu kaikkiin kirjoihin viralliseen muotoon?
Eivät nimet olleet virallisia kuin vasta pitkällä 1900-luvun puolella.
Miksi sitten väännellä ruotsinkielisiksi ihan suomenkielisten henkilöiden nimet? Käsittämätöjntä
Älä unohda eri aikakausia
Onko kyseessä sukututkija jos se vääntää Georgesta Yrjön ja Louisista Ludvigin ja Jamesista Jaakon?
Taitavat olla samanlaisia hörhöjä kuin sukututkijatkin eli täydellinen nollatulos on saavutettu.
Eivät nimet olleet virallisia ennen 1900-lukua.
Meinaatko että vaikka joka aamu, sai keksiä nimen jota sinä päivänä käytettiin? Uusi päivä, uusi nimi.😂
Nimistä tuli virallisia vasta 1920-luvulla. Ei ollut ennen sitä nimien virallisuuden käsitettä.
Homo
Vaikka nimet eivät olleet virallisia, ovat kuitenkin rippikirjat ja niihin liittyvät syntyneitten yms. luettelot oman aikansa virallisia asiakirjoja. Mitä sitten sanoo laki asiakirjojen muuttamisesta eli väärentämisestä jälkikäteen? Miksi ei käytetä sukututkimuksessa almanakasta löytyviä nimiä, joista ei tule murteitten eikä kirjoitusvirheiden vaikutus esille mitenkään? Kun jokainen sukua tutkiva käyttää omaa menetelmäänsä, syntyy sekalainen soppa lopuksi. Jos on merkitty syntyneitten luetteloon esim . Christina. Itsestään selvyys ei ole käyttää muotoa Tiina/ Kristiina yms., jos ei ole varmaa tietoa eli mustaa valkoisella asiasta.
Aika ihmeellistä puhetta. KYLLÄ nimet olivat virallisia ja niitä oli vain yksi virallinne muoto. Kaikki muu on historian kulun vääristelyä. Suomi kuului Ruotsiin ja siksi Ruotsia käytettiin ja se oli Virallista.
Mitä järekä olisi käyttää mitään muuta nimimuotoa kuin Virallista Ruotsalaista. Kaikki muu on historian kulun vääristämistä
Homo
Juuri näin, koska virallinen kieli oli ruotsi, kaikki julkaiseminen oli ruotsin kielellä. Turha on miettiä, että pakotettiin kääntämään nimet ruotsiksi. Kannatta vilkaista netissä vanhoja almanakkoja, niin näkee miten nimet on kirjoitettu. Onhan se todella hölmön oloista, että 1700-1800 luvulla elänyt Brita-niminen nainen väännetään normalisoinnin nojalla esim. Pirkko-nimiseksi. Pirkko - nimi tuli suomalaiseen almanakkaan vasta vuonna 1890!
No ei ollut mitää virallisia nimiä. Papit vääristelivät alkuperäiset suomenkieliset nimet kirkonkirjoiihin ruots
Koettakaa nyt ymmärtää että nuo ruotsalaiset nimet ovat ihan keksittyjä. Niitä käytettiin vain kun ruotsalainen hallinto niin määräsi ja vain papereissa. Varsinaiset nimet olivat suomalaisia.
homo
Mitä hyötyä niiden kölli-nimien tietämisellä on kun niitä ei missään kirjoitettuna käytetty?
Mikä on tuo kullinimi?
Hehehe
Mikä pakkomielle ja psykoosi joillakin on käyttää ruotsinkielisiä nimiä suomalaisille?
Jos sattuu olemaan sukututkija, onpa melkein pakko käyttää oikeisia nimiä. Keksityillä nimillä ei tutkimus etene.
Niin, alunperin Suomi liitettiin jo ristiretkien aikaan n. 1100-luvulla Ruotsin vallan alaisuuteen. Sitten rajat hieman liikkuivat vuosisatojen aikana, mutta pääosa suomen alueesta oli kuitenkin Ruotsia, vielä 1323 Pähkinäsaaren rauhan jälkeenkin.
Tietysti kaikki Ruotsinvallan aikaiset viralliset kirjoitelmat ovat ruotsinkielisiä, koska se oli täällä virallinen ja vaadittu kieli, Ruotsiin kun kuuluimme.
Olimme osa Ruotsia vuoteen 1809 asti.
Tämän jälkeen olimme osa Venäjää 1809 - 1917, eli toistasataa vuotta. Silloin virallinen asemamme oli "autonominen suuriruhtinaskunta Venäjän keisarikunnan alaisuudessa".
Onneksi tämän venäläisyyden alkaessa saimme edelleen pitää ruotsinkielisiä kirjureita.
Suomenkielestä alettiin rakentamaan yleisesti ja virallisesti kirjoitettavaa kieltä vasta n. 1800-luvun puolivälistä lähtien.
Historialle ei voi mitään, se on tapahtunut, eikä sitä tule yrittää väärennellä.
Jotkut tutkii englantilaisten ja ruåtsalaisten kuninkaiden sukuja ihan idioottimaisten viännösten perusteella.
Todella asenteellinen kommentti. Kyllä sukututkijat käyttävät suomenkielisiä nimiä.
Hahaha
Kyllä suomalaisilla ovat olleet suomalaiset nimet, eivät ruotsalaiset.
Kukaan ei niitä nimiä tiedä, kun aikalaiset ovat jo kuoleet, eikä niitä kotinimiä ole kirjoitettu mihinkään kirjoihin. Arvailla ei kannata!
Varmasti menee pieleen ja paljon, jos käytetään ruotsalaisia nimiä (mikä muoto milloinkin eri kirjoissa) suomalaisille. Enemmän pieleen kuin suomalaisten nimien käyttö!
1800-luvun loppupuolella henkilöiten nimet suomennettiin kirkonkirjoihin. Esimerkiksi 1800/1900-lukujen vaihteessa kuolleitten kirjoissa oli saman henkilön etunimi suomalaisessa muodossa, mutta syntyneitten kirjassa ruotsalaisessa asussa. Niitä tutkimalla ja vertaamalla saadaan selville muitenkin suomalaiset nimet.
Näin on
Ei vaadi mahdottomia että Matts on tosiasiassa Matti.
Aivan käsittämätöntä että joku yrittää samaistaa sukututkijan ruotsinkielistä agendaa omaavaksi. Kyllä sukututkijat käyttävät myös suomenkielisiä nimiä.
Ymmärtäähän sen jokainen ettei nimien nykysuomen käännöksillä voi tutkia sukua vanhoista kirjoista.
Kalle Kustaa #16 on täysin suvuton eikä siitä ota selvää edes paraskaan savolainen kielenviäntäjä.
Miten hän on suvuton? Eivät kai ihmiset lisäänny suvuttomasti, vaan lähinnä yksinkertaisemmat eliöt niin tekevät. Ihmiset lisääntyvät suvullisesti.
Hihihi
No eikös tuohon aikaan koko porukka ollut ruottalaista?
Imbesillit
Chill it
Turha keskustelu - ikäisyyskeskustelu.
Hyvä on selvittää kuitenkin mikä on oikea tapa kirjauksille.
Tuskin ratkeaa yhtään mitään uutta. Tätä nimikeskustelua on käyty jo ikiajat.
Sukulaiseni mummon mummo on syntyneiden kirjassa Margaretha Elisabeth, yhdessä rippikirjassa samoin aluksi ja sitten Maria Lisa, hautakivessä on Marja Liisa ja koko ikänsä kutsuttiin Liisuksi ja joskus nuorempana kuulemma Keskisen Lissuksi, vaikka Keskinen ei ole sunimi eikä talon nimi, asui kuitenkin keskimmäisessä talossa kun joen varresta katsoi.
Virkatodistuksissä on toisessa Maria Lisa ja toisessa Marja Liisa.
Millä nimellä kirjataan rekisteriin, että kelpaa ukoille ja akoille.
Olen huvittuneena seurannut tätä ikuisuuskeskustelua. Lyhyt vastaukseni: molemmat nimimuodot ovat oikein. Mitään valintaa ei tarvitse tehdä. Kirjatkaa molemmat nimimuodot, vai mitä? eller hur?
Homo
Ainoa oikea nimi on ruotsinkielinen. sukututkijat tietää. Jotka eivät tätä noudata, eivät ole sukututkijoita. Se on sukututkijavaatimus.
Trolli. Mikä ihme näitä vajaita vetää tänne?
Ite olet vajaa kun väität ettei oltu ruotsalaisia tuolloin
Koettakaa ymmärtää - ruotsinkieliset nimet ovat vain vallanpitäjien hetkellinen ilmiö. Sillä ei ole mitään tekemistä varsinaisen suomenkielisen nimen kanssa.
Koettakaa ymmärtää se että niillä nimillä tutkimusta tehdään mitkä kirjoissa ovat. Turha kirkonkirjoista on etsiä Mikaa tai Tonia, vaikka olisi ne mimet heille mielessäsi antanutkin.
Mitä ihmeen Mikaa ja Tonia? Nuohan molemmat ovat nykypäivän nimiä. Eiköhän suomentamisessa ole kyse lähinnä esim. Johan > Juho, Michel > Mikko yms. nimistä, ei mistää nykypäivän variaatioista.
Kylläpä vaan himosuomentajat nimeävät muinoin eläneitä jopa Joniksi, etsi sitten kirkonkirjoista sillä nimellä...
En usko. Keksit tuon kyllä itse.
Koeta ite ymmärtää älypää että mitään Mikaa tai Tonia ei käytetä
Suomessahan lienee vahva joukko molempien kirjaamistapojen kannattajia sukututkijoissa. Perustelut myös molemmin puolin ovat hyviä. Keskustelu lienee jatkunut myös luokkaa 100 vuotta. En usko että voimme linjata sitä, että yksinomaan toista kirjaamistapaa käytetään. Molempien tapojen käyttö jatkuu varmasti.
Ruotsinkieliset nimet, sillä selvä. Älkää sekoilko niitteen Jonien kanssa. Miksi pitää laittaa Joni?
Mikä ihmeen Joni? Se on uusi nimi, eikä varmasti käytetä vanhoina aikoina. En usko että kukaan sellaista laittaa.
Tuskin kukaan käyttää Jonia vastineena esim. 1800-luvun ruotsinkieliselle nimelle.
Kalle Kustaa ja Juhana ja Yrjö ja Maunu sensijaan kelpaavat varsin mainiosti.
Tämä on rankkaa historian vääristelyä. Ei ole mitään Kalle Kustata vaan Carl Gustaf eikä Yrjöä vaan George eikä Maunua vaan Magnus.
NÄin on
Kohta tulee george kun lukee tätä tekstiä
No nämä juntit taas vääntää asioita oman kykynsä mukaisesti jossa ei ole oikein kehumista
Tonit ja Jonit saavat kyllä kyytiä siinä missä Juhat ja Mikotkin, jos niitä Genissä vastaan tulee.
Ei ole mitään Kalle Kustaata vaan Carl Gustaf.
Niin. Eikä ole Englanninmaalla ollut Yrjöjä eikä Jaakkoja eikä Ruåtsissa Kustaa Vaasaa.
Niin ei ole. George ja James. Gustaf Wasa (eikä mikään Gustav Vasa!)
Kalle Kustaa/Kaarle Kustaa on käsittääkseni suomalainen versio Carl Gustafista, jotka sopii suomen kieleen/suomalaiseen suuhun paremmin kuin tuo carl gustaf. No aikanaan torpparit erotti aatelistosta nimienkin perusteella. Kannattaa tutkia vähän historiaa. Voisin kuvitella, että Hildur taipui suomalaisen suussa Hilmaksi. Ei silloin ollut Suomessa Tomeja, Joonia, Mirellejä, Ridgejä ym esim elokuvatähtien mukaan nimettyjä. Silloin joskus oli omien aikakausiensa suositut nimet muotia. Onhan nytkin tullut taas muotiin 1900-luvun nimiä, joita lapsille annetaan
Kyllä sukututkimuksen tuloksia voidaan esittää sekä käyttämällä suomennettuja nimiä, että ruotsinnettuja. Molemmat tavat ovat täysin relevantteja.
On muistettava että näitä kallekustaita käytetään vain puhuttuna, eikä kirjata sukupuihin.
Ei pidä paikkaansa. Mistä olet saanut noin lapsellisen käsityksen?
Kyllä meidän koulun historiankirja tuntee Kustaat ja Pietarit ja Ludvigit Ranskanmaalta. Ja on niillä ihan hienot sukupuutkin joissa ne roikkuu niinkuin jotkut simpanssit tai muut marakatit.
Ei Ranskassa ollut Ludvigia. Se on saksalainen nimi. Kun tunnetaan ranskalaisten ja saksalaisten kylmähköt suhteet, en usko että ranskalaiset ovat käyttäneet saksalaista nimeä virallisesti.
Ei pidä paikkaansa. Käytetään alkuperäisiä kastemerkinnän nimiä.
Kalle Kustaita on varmasti ollut ihan kirkon kirjoissa..
Pentuna irvailtiin "kalle kustaa korkki, muniansa sorkki..... " loppua en valitettavasti muist
Varmasti on ollut Ludvigeja. Satutko muistamaan, että jo ammoisista ajoista naivat toisiaan ristiin rastiin? Siksihän on koko euroopan kerma koolla jonkun esim häissä, kun kaikki on jollain lailla sukua keskenään. Nyt nykykuninkaalliset on alkaneet naida ulkopuolisia, ns taviksia, että rutsat loppuu.
Oikeat sukututkijat käyttävät ainoastaan alkuperäisen rippikirjan nimiä. Muut nimimuodot ovat vääriä ja tässä tapauksessa ei ole kyse oikeasta sukututkihasta.
Omassa suomenkielisessä suvussa on ihan ruotsinkielisiä nimiä oikeasti. Albert kulki suvussa ja oli myös isäni toinen nimi. Mummoni oli Agnes Liisa, jonka sisko oli Ada Ester. Sen vuoksi en muuttele nimiä kirkonkirjoista, koska en tiedä ovatko aikaisemmatkin sukupolvet käyttäneet näitä samoin. Todennäköisesti ovat, koska suvussa on ruotsalaisia sotilaita. Mummon käyttämissä sanoissakin oli jäänteitä ruotsinkielestä. Kannattaa varautua tuohon että ovatkin olleet ruotsinkielisiä sotilaita.
Eikö se tavallaan ole huijaamista, kun laitetaan ruotsinkielinen nimi, kun talon nimikin on samassa suvussa ollut suomenkielinen, esim. Pekkala, ei Pehrilä, Mattila, ei Matsila. Siis kun talonnimet ovat tulleet talon omistaneet suvun isäntien etunimistä.
Ei ole huijaamista suomentaminen oekkalaksi on
Alkavat suomentajat jäämään alakynteen.
Sukutukimuksessa tärkeintä on se, että kirjataan omiin tietokantoihin (ja tarvittaessa verkkoon) tietoja todellisista eläneistä ihmisistä. Ja kirjataan heidän elämästään parhaat mahdolliset estimaatit, liitetään heihin parhaat estimaatit vanhemmistaan ja kumppaneistaan ja lapsistaan. Mitään 100 %:n tietoja emme pysty kirjamaan, ei edes DNA-näytteitä tutkimalla. Mutta jos viranomainen on kirjannut 1890-luvun asiakirjaan henkilölle 'Matti Antinpoika', ja jos aiemmat kirjaukset osoittavat, että tämän Matin isä on kirjattu Anders Mattsson, ja hänen isänsä Matthias Andersson, niin oman käsitykseni mukaan paras estimaatti on viimeiksi mainitulle Matti Antinpoika. Ja en tätä kirjatessani väitä 100 %:n varmuudelela, onko näin oikeasti.
Homot
Ainoastaan suomenkielinen nimi suomenkielisille
Se, että vetoaa tiukasti kirjan nimimuotoon, liukenee tämä heti kun kirjoissa on useita nimivariantteja. Lisäksi kirkonkirjojen kirjauksissa kyseessä on suomenkielisten kohdalla suurimmaksi osaksi siis käännös suomenkielisestä nimestä, joka oli määräyksenä voimassa noin 1880 asti.
Minkä kirjan nimimuotoon on tänään tarkoitus vedota?
Kirkonkirjoista kyse
Ala nyt jo ite liueta täältä mongertamasta!
Ihme tyyppi
Vain ruotsalaisilla nimuodoilla on väliä
Homo
Papit olivat pakotettuja käyttämään virkamiehenä ruotsia ja tämä vaatimus ulottui nimiinkin. Tästä johtuen kirkonkirjoissa ennen 1800-luvun loppua löytyy ruotsinkielisessä asussa olevia nimiä. Varsinaiset suomenkielisten nimet olivat kuitenkin suomenkielisiä, kuten odottaa saattaakin.
Virkamiehenä ruotsia?
Ime
Kun pitää sukututkimuksensa piilossa piirongin laatikossa, ruutupaperille rustattuna, ei haittaa muita vaikka nimeää esivanhempansa aku ankan nimillä.
Mua aina niin harmittaa, kun joku käyttää termiä "virallinen nimi" ennen 1900-lukua eläneiden ihmisten kohdalla. Kun se virallinen nimi tuli vasta nimilain myötä 1920-luvulla! Kastekirjan nimimuoto ei ole ennen nimilain voimaantuloa eläneillä ihmisillä yhtään sen virallisempi tai oikeampi kuin rippikirjojen tai kuolleiden luetteloidenkaan nimimuodot. Ainoa oikea nimi oli vanhempien lapselleen antama nimi, eikä sitä ole välttämättä kirjattuna yhtään mihinkään.
Sillä mitään väliä mitä nimitystä käyttää, mutta jos henkilö ei eläessään ole nimeään vaihtanut, niin kuolleiden nimenä on käytettävä kastenimeä joka on myös kirjoihin kirjattu.
On totta, että nimiä on ruotsiksi kastekirjoissa ja rippikirjoissa. 1800-luvun lopussa nimet kuitenkin ovat rippikirjoissakin suomeksi. Mikä on motiivina, että nimet ovat ruotsalaisessa muodossa ihan suomalaisille? Talojen nimet ovat kuitenkin suomeksi, ja usein talon nimenä oleva etunimi löytyy perhettä seurattaessa taaksepäin. Voidaan hyvin ajatella, että kuitenkin varsinainen nimimaailma on suomenkielistä, ja ainoastaan pappi on virkakieltä käyttäessään kirjannut ruotsinkielisiä nimiä. Ymmärrän toki, että ruotsinkielisellä seudulla nimet ovat ruotsiksi.
Suomalaisilla oli suomalaiset nimet.
Kyllä minä käytän suomalaisille esivanhemmilleni suomalaisia nimiä. Se on myös tapa kunnioittaa heitä, heidän kulttuuriaan ja ainoaa kieltä, jota he puhuivat.
Käytetään vain ja ainoastaan ruotsinkielisiä nimiä, tämä on oikean sukututkijan tapa
Kannatan Suomea
Syntyneiden luettelosta näkee oikean nimen. Vain sillä nimellä onnistuu sukututkimus. Itse keksityillä nimillä ei löydä mitään tietoa.
Kokeilepa Englannin tai Ranskan tai Ruåtsin kuninkaiden sukujen tutkimista. Saatat yllättyä.
Räävitöntä on tuo ruotsalaismielistek vouhotus ja suomalaisten esivanhempien halveksunta.
Oikea nimi löytyy syntyneiden luettelosta.
Suomenkieltä ei ollut vielä olemassakaan, oli vain jotain paikallisia mongerruksia, eikä kukaan ollut vielä keksinyt miten sitä kirjoitetaan.
Olet väärässä. Kyllä suomenkieli on ollut olemassa jo satoja - tuhat - vuotta. Ihmeellistä historian vääristelyä.
Kyllä suomenkieli on ollut pitkään olemassa, ja itse kyllä olen sitä mieltä, että käytämme suomenkieltä vaikka kuka ulkolainen hallitsija olisi päättänyt toisin.
Minkä kulmakunnan mongerrus oli mielestäsi sitä suomea? 😂
Ei suomenkieli ole mongerrusta vaan erittäin kaunista. Tervemenoa te hurrit sinne Lahden toiselle puolelle, tai vähemmän vielä paremmin lahdenpohjaan.
Käsittämätön kommentti
Ihme mielipiteitä täällä. Suomalaisilla on suomalaiset nimet.
Aina käytetään kastenimeä, ei mitään itse keksittyä mielikuvitusnimeä.
Miksi runnot tuota ruotsalaisuusaatetta kuin pakolla? Olet varmaan todella rajoittunut ihminen.
Useimmin akateemiset historiantutkijat käyttävät suomenkielisiä nimiä artikkeleissaan.
Täyttä valetta, akateemiset käyttävät vain ja ainoastaan ruotsinkielisiä nimiä.
Mikä mahtaa olla George ruåtsinkielellä? Jöööran?
Miksi pitää kääntää ruotsiksi?
Suomi
MIksi pitäisi virallinen kastenimi vääntää nykysuomen nimeksi?
Kuka sanoo että nykysuomen nimeksi?
Nimet olivat virallisia vasta 1900-luvulla
Mikä mielestäsi on "virallinen nimi" henkilölle, joka on kastettu vaikkapa Johaniksi, mutta joka muuttuu Juhoksi sillä siunaaman sekunnilla, kun kirkonkirjat muuttuvat suomenkielisiksi?
Hyvin usein on täysin selvää, että kirkonkirjoihin merkitty ruotsinkielinen nimi ei ole se nimi, jota henkilö ja hänen lähipiirinsä käyttivät, ja jonka vanhemmat lapselleen antoivat. Siksi voi perustellusti olla sitä mieltä, että ruotsinkieliseksi muunnettu ja sellaisena kirjattu nimi on väärä.
Jankutus muka että pitäisi käyttää ruotsalaisia nimiä on tarpeetonta.
Itse jankutat koko ajan ääliö
Onhan se prkl kun pitää jankata aina tätä samaa.
Fuck mitä vänkäämistä
Jos ei osaa asiallisesti kommentoida kannattaa olla hiljaa
Mitä sitten itket täällä
Suomalainen
Kyllä Kalle Kustaa on aina Kalle Kustaa oli sen sukunimi XIII tai Korkki.
Katsotaan vaan kiltisti kirkonkirjoista millä nimellä henkilö kirjattu kuollessaan, ja sitä nimeä käytetään, ja piste.
Väärin. Ainoastaan ensiksi esiintyvää ruotsinkielistä nimeä ja nimenomaan kastemerkinnässä esiintyvää saa käyttää. Myöhemmät nimet kirkonkirjoissa ovat vääriä, niitä ovat papit kopioineet miten sattuu.
Ihme vänkäämistä. Itse käytän ainoastaan viimeisintä kirkonkirjanimeä.
Varmaan täytyy odottaa että kaveri kupsahtaa niin että pääsee tekemään sukututkimusta.
Ei käytetä mitään viimeistä nimeä. Miksi pitäisi?
Suomenkielisten nimien käyttö ei ole tarpeetonta, mutta ruotsinkielisten on.
Ei kai ruotsinkielisten nimiä suomenneta? En ole kuullutkaan aiemmin tällaisesta.
Ainakin ruåtsin kunkku on ihan oikeasti suomeksi Kalle Kustaa. Ei taida olla sama ruåtsiksi.
Eihän ole. Kyllä ruotsin kunkku on Carl Gustaf.
Samaa mieltä
Nyt olikin kysymys Ruåtsin kunkusta. Sillä näkyy olevan ihan oikea sukunimikin. XIII. Kuinkahan tuommoinen iännetään savonkielellä.
Tuossa pitää laittaa Olof Palme-modulaattori päälle niin saa aikaan ihka oikeaa savonkieltä.
Joko on Kalle kahdennelletoistakin keksitty uusi nimi?
Entäs Kustaa Vaasalle?
Käytetään suomalaisia nimiä suomslaosille
Opettele kirjoittamaan
Virallisia nimiä ei pidä mennä suomentelemaan.
Virallisia nimistä tuli 1920-luvulla.
Minullepa tuli ihka oikea nimi vasta 1950-luvulla. Lällätilällää.
Virattomia nimiä voi aivan vapaasti suomentaa tai heittää roskakoppaan.
Niin voi. Ja virallisiksi nimet tulivat vasta 1920-luvulla.
Kaikki ennen 1920-lukua keksityt nimet voi viäntää ihan semmoiseksi kuin itsekukin halajaa.
Myöhemmin keksityt nimet sitten saa viäntöö semmoiseksi kuin itse haluvaa.
Ruotsia kannattavilla on tullut tässä keskustelussa esille varsin kevyitä väittämiä. Ensiksi: he väittävät, että nimeä ei mitenkään löydy, jos se on suomenkielisessä asussa. Ajatellaampa nimeä Matti, ruotsiksi Matts. Mitä on todellinen syy, ettei Mattia voi etsiä Matts-, Madz-, Matthias-, Mats- yms. -muodolla. Vastaavuus on ilmiselvää. Ei mikään oikea perustelu. Toiseksi: ruotsalaisfanit väittävät että nimet ovat virallisia. Varsinaisesti ajanjaksona, jona sukututkimusta tehdään, ne eivät olleet. Viralliset nimet tulivat virallisessa muodossa käyttöön vasta pitkällä 1900-luvulla. Niimpä kirkonkirjoissa eri vuosilta sama nimi esiintyy hyvin monenmoisesta muodossa - ei ollut mitään virallisia yhdenmuotoisia nimiä olemassakaan.
Käytetään virallisia nimiä ja piste
Lue tuo edellinen postaus niin pääset kärryille.
Oikeasti virallinen nimi on ristimänimi, ja sitä käytetään ilman mitään vääntelyä.
kk,-Mkä on fixgi fixgmgämiä?
Kannata suomalaisuuta
Virallisia nimiä on sallittu ainoastaan.
cicceli
Onkos se kuitenkin Cickel?
Nimien suomentaminen on OK, ennen virallisten nimien aikakautta, joka alkoi vasta 1900-luvulla
Missään nimessä ei saa mennä suomentamaan
Kirjoihin kirjattu ristimänimi on pyhä asia, sitä ei saa muuksi väännellä.
Suomenkielisten nimissä ilman muuta kannattaa käyttää suomea.
Ei saa muuttaa nimeä
Menkääpä jonnekin Japaniin taii Venäjälle niin huomaatte kuinka nimi muuttuu.
Muistamme varmaan Marutei Tsurusen.
Viralliset nimet tulivat Suomessa käyttöön vasta 1900-luvulla.
Miksi se on niin vaikeaa ymmärtää että vain ruotsinkielisiä nimiä käytetään? Hox hox
Viralliset nimet tulivat Suomessa käyttöön vasta pitkällä 1900-luvulla.
Oikeasti virallinen nimi on se joka on kirjattu kastettujen luetteloon.
Virallisia nimistä tuli vasta pitkälle 1900-luvun puolella. Nimet EIVÄT ole virallisia ennen sitä.
Väärin. Nimet EIVÄT olleet virallisia ennen 1900-lukua.
Se on aina ollut virallista minkä pappi kirjaa.
Ei todellakaan! Olet kyllä vajaa jos noin kuvittelet. Sanoppa tampio että missä sanotaan tarkkaan ottaen että nimet olivat virallisia, ennen kuin tähän liittyvä lainsäädäntö tehtiin?
Minun poikani on kastettu whiskyllä (meniköhöhän oikein).
Pappie ei haettu kun ei semmoista tarvittu. Voiko pojalle antaa virallisen nimen lasikantisen laulukirjan etiketistä lukemalla?
Homo
Homo
Tuo nimilogiikka oli aiemmin sellainen, että Juho oli ruotsiksi Johan aivan siinä missä hevonen oli häst. Kun puhuttiin tai kirjoitettiin ruotsia, nimi oli Johan, suomea käytettäessä taas puhuttiin Juhosta, Juhasta, Jukasta tai Jussista - toisin kuin nykyään, kun on tavattoman tarkkaa, kirjoitetaanko Eeva vai Eva.
Mummoni käyttämissä sanoissa on jäänteitä ruotsin kielestä
Älkää ihmiset riidelkö tai olko niin vakavia! Sukututkimus on hauska asia!
Ei tartte tulla tänne riitaa haastamaan
Ihme keskustelu - ei mitään tolkkuu
Homo
Ei saa väärää nimeä laittaa
Esimerkiksi tämmöisiä nimiä voivat jotkut arvella vääriksi:
Ford Prefect
Lucky Luke
Donald Duck
Albert Einstein
Noita on syytä välttää ettei epäilyksiä herää.
Ei saa laittaa värää nimeä
Homo
Huomaan että täällä on jaettu väärää tietoa. Nimenä käytetään ainoastaan virallisia nimiä, ei muita.
Miksiköhän ollaan juupas-eipäs-linjalla? En minä muuten, mutta kun ollaan niin hurjan ehdottomia oman kannan esille tuomisessa. Käytetään muotoja "pitää" tai "täytyy" - onneksi kukaan ei ole vielä pakkoa ehdotellut. Nimien kirjoitus ei ole koskaan ollut kynnyskysymys löytääkseni saman henkilön eri tutkimuksista. Täyttä vääristelyä, etteikö löytyisi.
Minusta ei saa laittaa väärää nimeä
Mikä ihmeen pakkomielle täällä on tuputtaa tuota ruotsalaisvouhotusta?
Ei saa väärää nimeä laittaa
Mikä on motiivina, että nimet ovat ruotsalaisessa muodossa ihan suomalaisille? Talojen nimet ovat kuitenkin suomeksi, ja usein talon nimenä oleva etunimi löytyy perhettä seurattaessa taaksepäin. Voidaan hyvin ajatella, että kuitenkin varsinainen nimimaailma on suomenkielistä, ja ainoastaan pappi on virkakieltä käyttäessään kirjannut ruotsinkielisiä nimiä. Ymmärrän toki, että ruotsinkielisellä seudulla nimet ovat ruotsiksi.
Homo
Mitä auneustoa tämä koskee?
Homo
Byrokratia pelottaa ja stressaa, keksitkää keinoja kuinka voi elää ajattelematta johtajaa, laitoksia, virastoja, lakeja, sääntöjä.
Elää vapaana ihmisenä ajattelematta ketään ja varomatta koko ajan, mutta olla rento koko ajan.
Ei ole mitään syytä keksiä jo kuolleelle ihmiselle eri nimeä kuin mikä on kasteessa kirjattu.
Meillä isoisoisäni vaihtoi sukunimen. Hänen sisarruksensa eivät vaihtaneet nimeä. Perimätiedon mukaan syy nimen vaihtoon on huvittava.
Entä sitten?
Ei saa laittaa väärää nimeä
Meilläkin vaihdettu sukunimi 1906
Suomalaisille käytetään suomalaisia nimiä. Yksinkertaista, eikö vain?
Miksi mennä muuttelemaan alkuperäistä kirjattua nimeä. Loogista, eikö vain?
Niin loogista. Papit muuttivat alkuperäisen suomenkielisen nimet virkakielelle. Se ei poista tosiasiallista suomenkielistä nimeä miksikään. Jos Suomessa olisi ollut kiinalainen vallanpitäjä, niin nimet olisi kirjattu kiinaksi, vaikka tavallinen väki ei olisi osannut kiinaa ja olisi käyttänyt suomalaisia nimiä.
Suomenkielisille suomenkieliset nimet. Helppoa.
Homo
Viralliset nimet ovat ainakin adtasn ruotsiksi
Oikeaa rippikirjoissa olevaa nimeä käytetään.
Rippikirjoissa nimi voi olla vaikka missä muodossa ja vaihdella eri rippikirjojen välillä suuresti. Minkä rippikirjan nimimuoto on mielestäsi oikein?
Käytetään virallista nimeä
Mikä se tarkalleen ottaen on?
On ollut jo tuhansia vuosia okemassa
Svenska betre folk
Oikeista kastekirjauksessa olevaa nimeä on käytettävä.
No mitenkä te tärkeilijät, mikä nimi oikein se Jöns on? Hä?
Nimen tarpeeton ruotsalaismuoto
Suomalaiset nimet ovat tarpeettomia! Vain ruotsalaiset ovat oikeita nimiä.
Ja mikähän tässä on se pointti?
Kyllä ruotsalaiset nimet ovat se ainoa oikea tapa.
Oli kieli mikä hyvänsä, kunhan käytetään alkuperäistä kirjattua nimeä.
Väärin. Ainoastaan ruotsinkielistä nimeä on sallittua käyttää.
Ainoastaan alkuperäisiä kastemerkinnän nimiä on sallittua käyttää. Ei poikkeuksia eikä mitään sukeltamista.
Suomenkielisille käytetään suomenkielistä nimimuotoa, ruotsinkielisille ruotsinkielistä, venäjänkielisille venäjänkielistä. Helppoa, vai mitä?
Käytetään ruotsinkielisiä nimiä.
Käytetään ehdottomasti niitä suomalaisia nimiä, jotka ovat olleet suosituimpia edellisenä vuotena syntyneiden lasten saamista nimistä.
Näin toimien sukupuut pysyvät tutunoloisina suurelle rahvaalle.
Esivanhempani oli rippikirjoissa aluksi Thomas Olofsson, sitten kun kirjoja alettiin pitämään suomeksi 1880-luvulla, hänen nimensä olikin Tuomas Ollinpoika ja hänen isänsä, joka ennen merkittiin Olof Josefsson, olikin nyt Olli Juusonpoika. Olen aika varma siitä, että he olivat suomenkielisen kylän suomenkielisiä asukkaita, joilla oli suomenkieliset nimet, kirjoitti pappi rippikirjaan ruotsiksi mitä tahansa.
Entä sitten? Virallisella nimellä voi ainoastaan toimia sukututkimuksessa.
Virallisia nimiä ei ollut ennen 1920-lukua. Sukututkimus keskittyy tyypillisesti sitä vanhempaan aikaan
Vain oikea pappi on voinut oikeasti virallisia nimiä kirjata syntyneiden luetteloon.
Näin on ja väärät papit kirjoittaa nimen väärin ja laittaa vielä viisisakaraisen tähden nurinperin nimen perään. Jotkut piirtää vielä Luciferin kuvankin.
Miten niin entä sitten? Virallisia nimiä tuli käyttöön vasta 1900-luvulla.
Emme ole ruotsalaisia. Miksi siis käyttäisimme ruotsinkielisiä nimiä?
Ei päätä eikä häntää tässä keskustelussa, vai sanoisinko inttelyssä.
Jospa kohta kovakalloisimmatkin ymmärtäisivät ettei nimiä muutella?
Taitaa olla jotkut fossilisoituneita, kaikki elävä kudos täyttynyt kivellä.
Joo ei mitään ruotsalaisia nimiä käyttöön
Sukututkimuksessa käytetään suomalaisia nimiä suomenkielisille henkilöille.
Kyllä kaikki nimet pitää kääntää suomeksi niin että ihmiset ymmärtävät. Savolaiset voivat sitten kääntää omalle kielelleen.
Juuri näin. Ihme vouhotusta noilla hurrimielisillä hienostelijoilla (jotka kuitenkin ovat suomalaisia maalaisia todellisuudessa)
Mine puhhu hoono soomi. Minun fafafafa oli Matts Andersson Kuckoin och hans fafafa, Påhl Pehrsson Laakkoin.
JAG HAR PER SAUCKO
Sukututkimusta tehdään vain alkuperäisillä nimillä. Kyökkinimille ei ole enää käyttöä, koska muinaisten ihmisten kanssa ei voi keskustella.
Aivan oikein. Suomenkielisillä se on suomenkielinen nimi, jonka kirjurit väärensivät ruotsinkielelle hallintokieliseen asuun.
Homo
Juuri näin
Kirjurin tekemä kirjaus ei välttämättä ole ollut ihmisen nimi, vaikka täälläkin moni niin ajattelee.
Homo
Eräs tunnettu historioitsija ja sukututkija kirjoitti kerran saatesanat kääntämiinsä tuomiokirjoihin näin:
"Nimet suomennetaan kokonaan suomeksi, jos menneisyyden ihmisten äidinkieli oli suomi. Jos puhuivat oletettavasti ruotsia, vain patronyymi käännetään. Mikäli Kaarina Martintytär oli suomenkielinen, hän oli Kaarina Martintytär, mutta jos hän talade på svenska, käytetään muotoa Karin Mårtenintytär. Patronyymien -son ja -dotter -sanojen jättäminen sellaisenaan on virhe ja osoittaa, ettei tutkija ymmärrä historian käytäntöjä."
Homo
Ompas täällä ihmeellisiä vouhottajia
No mitä itse vouhotat
Ja mikä oli se pointti tässä?
Eiköhän vain tehdä niin kuin ennenkin eli käytetään suomalaisia nimiä.
Käytetään vain ruotsalaisia nimiä.
Miksi laitettu Tuomas Niilonpoika Jämsä
Entä sitten?
Hytti
Ja mitähän tuolla kommentilla tarkoitat?
Yksinkertaista, niitä nimiä käytetään mikä kirjoista löytyy. Turhaa keksiä korvaavia peitenimiä omasta päästään.
Antero Rokka ja Hietanen ja Rahikainen ovat ihan hyviä kirjasta löytyviä nimiä. Ja siltainsinööri Jaatinenkin on ihan kohtuullinen.
Ei kannata itse keksiä.
Minulla on kirja (pitäjähistoria), jossa kaikki nimet ovat suomeksi, vaikka eivät löydy suomeksi kirkonkirjoista. Nyt kyllä joku täällä yrittää täysillä hämätä?
Suomenkielisille käytetään suomenkielisiä nimiä, eikä keksittyjä ruotsinkielisiä.
Suomenkieliset nimetkö käännetään kaikki ruotsiksi, elleivät ole valmiiksi. Se on oikeaa sukututkimusta?
Kaikki käännetään ruotsiksi, jotta muodostuu oikeaa sukututkimusta
Suomalaiset suomi, ruotsalaiset ruotsi, kiinalaiset kiina. Ei muuta.
Kyllä vain, suomalaiset nimet suomalaisille
Käytetään ruotsinkielisiä nimiä ja sillä selvä, idiootit
Käytetään virallisia papinkirjoissa olevia nimiä.
Mitä tarkoitat papinkirjalla? Papin kirjoittama romaani?
Kirjurit oli määrätty noin 1880 asti kääntämään nimet ruotsinkielisiksi. Siitä on aikaa yli 140 vuotta. Olemmeko yhä 140 vuoden jälkeen tuon määräyksen orjia? Emme ole. Sitä paitsi tuo määräyskin jo loppui 140 vuotta sitten! Emme anna periksi käsittämättömille vaatimuksille käyttää sukututkimuksessa ainoastaan ruotsinkielisiä nimiä.
Niitä samoja kirjoja on meidän tutkittava ja luettava edelleenkin!
Ei ole kukaan niitä kirjoittanut uusiksi väännellyille nimille käännettynä.
Eli niillä nimillä mennään mitä kirjoista löytyy.
Suomalaisille käytetään suomenkielisiä nimiä.
Käytetään ihan oikeita suomenkielisiä nimiä eikä pappien väännöksiä ruotsiksi.
Välillä tuntuu, että täällä yksi puhuu aidasta ja toinen aidan seipäistä.
Kun käytetään kirjattuja nimiä, niin kaikki puhuvat samasta asiasta.
Eivät kyllä puhu
Kun käytetään suomenkielisiä nimiä suomenkielisille henkilöille, kaikki puhuvat samasta asiasta.
Tämä on mielestäni myös hyvä linjaus. Kannattaa pitää kiinni esivanhempien kulttuurista ja kielestä.
Kun käytetään kirjattuja nimiä, niin silloin kaikki tietävät kenestä puhutaan.
Kyselin tuossa toisessa keskusteluketjussa, että miten kuuluu sitten oikeasti toimia. Siihen ei tullut selkeätä vastausta. Tiedetäänkö tässä keskustelussa?
Käytetään suomenkielisiä nimiä suomenkielisille ja ruotsinkielisiä nimiä ruotsinkielisille.
Väärin - käytetään ainoastaan ruotsinkielisiä nimiä.
Väärin, käytetään suomenkielisiä nimiä suomenkielisille.
Tietenkin käytetään vain niitä nimiä jotka kastekirjaan on kirjattu.
Olen pohtinut tätä nimihaastetta. Selvästikään tässä ei ole yksimielisyyttä. Olisiko hyvä ratkaisu, että ei käytetä suomen- eikä ruotsinkielisiä nimiä. Kaikki olisivat silloin tyytyväisiä?
Voitaisiin käyttää sukututkimuksessa englanninkielisiä nimiä.
Esim. Yrjö Juhonpoika > George Johnson tai Liisa Tuomaantytär > Elizabeth Thomasdaughter
Järjetön ehdotus. Ainoastaan ruotsinkielisiä nimiä käytetään rippikirjan mukaan.
Käytetään suomalaisille suomenkielisiä nimiä.
Käytetään niitä nimiä mitkä kirjoihin on kirjattu.
Mihinkä kirjaan? Romaaniin?
Edelleenkin taitaa olla niin, että eri puolella maata on kansa toiminut eri tavoin, eikä taida ollut yhtenäisiä käytäntöjä. Papeille taas on annettu ohjeistukset ylhäältä päin, joita heidän on täytynyt noudattaa.
Onhan se vaikea arvata varsinkin jos kirjassa lukee Johan. Silti tunnen jotenkin olevani velkaa esivanhemmilleni, että he saavat kulkea sukutauluissa omalla kielellään. Tai ainakin sitä muistuttavalla.
Tuo on tosiaan aivan totta, että omakielisten nimien on tultava esiin. Ja joistakin nimistä onkin paljastunut, että se ruotsalainen nimi olikin käytössä myös puhekielessä, ihan lausuntatapaa myöten, esim tuo Johan. - ehkä kieliraja-alueilla enemmän? Oma lukunsa on kun jälkeläisissä on suomen- ja ruotsinkielisiä. Mutta eiköhän sitä joustoa löydy puolin ja toisin tarvittaessa.
Aivan suunnattomasti harmittaa nimimuotokeskusteluissa se, että lukkiudutaan nykyajan niminäkökulmaan, jossa nimellä on yksi virallinen muoto. Näin ei ollut ennen 1900-lukua tilanne ollenkaan.
Yksi nimi näyttää suomalaisille aiheuttavan myös harmaita hiuksia on rippikirjoissa esintyvä Carin. Usein se suomennetaan Kaarinaksi mutta oikea on kuitenkin usein Kaisa (Caisa). Joskus on myös kastenimenä Catharina, josta tämä Carin on kai lyhenne ja Katharina myös K:lla on esiintynyt. Ja nämä kaikki olisi sitten suomalaisena Kaisa? Toinen tällainen nimi on Christin tai Christina, se helposti mielletään Kirstiksi tai Kristiinaksi, mutta kun rippikirjoja selaa eteenpäin, pappi on laittanutkin Stina, ja kuten Ikaalisissa oli yksi ja sama ensin Christina, sitten Justina ja sitten Stina - ennenkuin vasta syntymäajasta ja puolisosta selvisi että pappi tarkoitti samaa. Hiukan kyllä nämä pappienkin omat versiot nimistä sekoittaa myös plasmoja
Riippuu myös alueesta. Esimerkiksi Carin on Karjalassa yleisesti Katri, ei Kaisa.
Kun te kovasti väännätte kättä, että ruotsinkielilläkö vai suomenkielellä, niin mitä sanotte sitten, kun kastemerkintä on latinankielisin tai jopa rippikirjakin?
Niin, kun otetaan huomioon, että suurin osa suomalaisista muodoista ovat omasta puolestaan väännöksiä latinalais-, kreikkalais- tai heprealaisperäisistä nimistä, jotka korvasivat kristinuskon levitessä oikeat suomalaisnimet.
Ai olenks mää Affena?
Entä miten kirjoitatte kun henkilö on elänyt 1500-luvulla ja veroluettelot merkitsevät hänen nimekseen P. P:sson.
Nimien suomentaminen on yleinen käytäntö. Samaa käytäntöä käyttivät papit silloin aikoinaan kirjatessaan näitä virallisia nimiä ruotsiksi kastekirjoihin, käänsivät sen suomenkielisen nimen normalisoituun ruotsinkieliseen muotoon. Ruotsinkielisellä seudulla nimi varmasti olikin ihan se oikea käyttönimi, mutta sisämaassa se ei aika usein todellakaan ollut se nimi.
Yleinen sulla on haarojen välissä
Ruotsin vallan aikaan papit oli ohjeistettu ruotsintamaan kastettavien nimet kastekirjoihin. Yhtään suomenkielistä etunimeä ei sieltä löydy, vaikka vanhemmat olivat antaneet lapselle suomenkielisen nimen. Suomenkielisellä väestöllä oli kuitenkin suomenkieliset nimet käytössä, luki kirkonkirjoissa sitten mitä tahansa.
On se kumma kun tähän hommaan ei saada selvyyttä ja linjausta ja oikeaa ratkaisua.
Ratkaisu oli jo tuossa aiemmin esillä: oikeassa sukututkimuksessa käytetään ainoastaan ruotsinkielisiä nimiä.
Ainoastaan ja ainoastaan ja ruotsi ja ruotsi...
Ainoastaan kastekirjassa olevaa nimeä saa käyttää.
Suomenkielisille henkilöille tulee suomenkieliset nimet.
Kenenkään alkuperäistä nimeä ei saa mennä toiseksi vääntelemään.
Nimien väänteliöille herkullinen kohde voisi olla uusi raamatunkäännös, siellä niitä vanhoja nimiä vilisee tuhkatiheään. Esimerkiksi Jeesuksen nimen suomennos voisi olla vaikkaJesse tai Jeppe.
Jeesus on suomennettu nimi Yeshuasta. Ei löydy mistään Raamatun alkuperäisestä versiosta nimeä Jeesus. Törkeää vääristelyä, Raamattuun pitää korjata Yeshuaksi.
Jos nimien vääntelijät päästetään asialle, nimeksi voi tulla ihan mitä tahansa...
Mine olla Pehr. Mine käytä ruotsinkielinen nimi, niinkuin minu hustro Matz.
Miksi Raamatussa käytetään vääristeltyä nimeä Jeesus? Oikea nimi on Yeshua.
Sukututkimuksessa käytetään suomenkielisille henkilöille suomenkielisiä nimiä.
Käytetään vain niitä nimiä jotka voidaan kirjoista todeta oikeiksi.
Suomenkieliset henkilöt kirjataan suomenkielisille nimillä, ruotsinkieliset ruotsinkielisillä yms.
Vain kastekirjauksen mukaista nimeä käytetään.
Suomenkielisille käytetään suomenkielistä nimeä.
Vain virallinen kastenimi sallitaan.
Viralliset nimethän tulivat käyttöön vasta 1920-luvulla.
Suomenkielisille tulee suomenkielinen nimi.
Vain viralliset kastenimet ovat hyväksytttäviä.
Suomenkielisille käytetään suomenkielisiä nimiä.
Pitää käyttää syntyneiden luetteloon kirjattua nimeä. Omasta päästä keksittyä nimeä ei saa käyttää.
Kyllä kaikki nimet ovat jonkun itse keksimiä.
Suomenkielisille tulee suomenkielinen nimi, eikä vääristeltyä ruotsinkielistä nimeä.
Juhani ja Taavetti ja Erkki ovat ehdottomasti kiellettyjen listalla
Tämähän on aika järjetön väittämä. Mihin mahdat tuon oikein perustaa?
Suomenkielisille henkilöille tulee suomenkielinen nimi, eikä vääristeltyä ruotsinkielistä nimeä.
Miksi ihmeessä pitää keksiä sukututkimuksessa ihmisille peitenimiä?
Suomenkielisille henkilöille tulee suomenkieliset nimet.
Käytetään vaan suosiolla virallista nimeä.
Virallisia nimistä tuli vasta 1900-luvulla.
Suomenkielisille henkilöille tulee suomenkieliset nimet.
Kaikilla on oikeus viralliseen nimeen.
Suomenkielisille suomalaiset nimet.
Ristimänimi on ainoa oikea nimi. Syntyneiden luettelosta se löytyy.
Suomenkielisille käytetään suomenkielistä nimeä
Hatusta vedettyjä nimiä ei saa käyttää, vain kirjoissa olevat ovat hyväksyttäviä.
Suomenkielisille käytämme suomenkielisiä nimiä, tämähän on päivänselvä asia.
Päivänselvää on että käytämme kirjoissa jo olevaa nimeä, emmekä ala keksiä muuta nimeä omasta päästämme.
Suomenkielisille henkilöille tulee suomenkielinen nimi, kuten on järkeenkäypää.
Nykyisin ei eletä enää ruotsin vallan alla, on ihan oikein suomentaa nimet.
Ainoastaan ruotsinkielisiä nimiä on sallittua käyttää.
Oikeassa sukututkimuksessa käytetään ruotsinkielisiä nimiä vain ja ainoastaan.
Vain papin kirjaamaa ristimänimeä käytetään.
Entäs jos kirjuri on kirjannut, eikä pappi? Ovatko kirjurin kirjoittamat nimet poisluettuja kirkonkirjoissa?
Ruotsinkieliset nimet ainoastaan ovat sallittuja.
Strindberg olis stringit kaltsilla.
Vain kirjattua kastenimeä käytetään.
Huomaa että suomenkielisille henkilöille käytetään suomenkielisiä nimiä sukututkimuksessa.
Vain kirjattua kastenimeä käytetään.
Suomalaisille henkilöille käytetään suomalaista nimeä.
Kirjattua kastenimeä käytetään.
Suomenkielisille henkilöille tulee kirjata suomenkieliset nimet, kuten järkikin sanoo.
Käytetään olevaa kirjattua kastenimeä, eikä itse keksitä nimiä!
Suomenkielisille käytetään suomenkielistä nimeä.
Oikeassa sukututkimuksessa käytetään ruotsinkielisiä nimiä.
Käytetään vain olevaa kirjattua kastenimeä, eikä itse keksitä nimiä!
Suomenkielisille henkilöille käytetään suomalaisia nimiä eikä hallinnon pakkoruotsintamia.
Ei väännellä nimiä omin päin, vaan käytetään kirjattua kastenimeä.
Ainoastaan ruotsinkielisiä nimiä käytetään.
Höpsistä. Suomenkielisille käytetään suomenkielistä nimeä.
Ei muutella nimiä omin päin, vaan käytetään kirjattua kastenimeä.
Suomenkielisille käytämme suomenkielisiä nimiä
Ei väännellä nimiä omin päin, vaan käytetään oikeaa kirjattua kastenimeä.
Oikeassa sukututkimuksessa vain ruotsinkieliset nimet tulevat kyseeseen.
Ei kielellä väliä, kunhan se on viralisesti kirjattu nimeksi.
Suomenkielisille henkilöille käytetään suomenkielistä nimeä.
Ilman mitään vääntelyä, vain kirjattua kastenimeä käytetään.
Suomenkielisille henkilöille käytetään suomenkielistä nimeä
Käytetään kirjattua kastenimeä ilman mitään omia vääntelyjä.
Käytetään suomalaisia nimiä, eikä pappien vääristelemiä ruotsalaisia.
Ei väännellä omia suomennoksia, käytetään kirjattua ristimänimeä.
Suomenkielisille henkilöille kirjataan suomenkielinen nimi.
Että kuinka? Olen suomenkielinen ja vain suomenkielinen henkilö jolla on ihankin ruotsinkielisen oloinen sukunimi. Ja niin on muuten tuhansilla suomalaisilla.
Entä sitten suomentajahörhöt haluaa väkisin että kaikilla on perisuomalaiset nimet.
Suomenkielinen nimi suomenkielisille.
Suomennos on väärennös.
Kikkeli
Käytä virallista läätieteellistä nimitystä!
Giggel
Kuten on luonnollista, käytämme suomenkielisille henkilöille suomenkielisiä nimiä.
Kikkeli
Tietenkin on käytettäävä sitä nimeä joka kasteessa on kirjattu.
Ruotsinkieliset nimet ovat vääristeltyjä, ja todella törkeästi. Alkuperäiset nimet suomenkielisille olivat suomenkielisiä, ja olivat niin virallisia kuin olla ja voi. Pappikin varmasti oli samaa mieltä että Matti on Matti eikä Matts tai Matthias, mutta virkaohjeiden mukaan kirjasi kirjoihin Matts. Eikä kenelläkään koskaan jälkeenpäin edes tullut mieleen että Matti olisi joku Mattsi. Todella pahasti mennään metsään jos noita tekaistuja ruotsinkielisiä nimiä aletaan käyttämään.
Ei mitään itse keksittyjä nimiä, vain oikeaa tunnistettavaa kirjoista löytyvää nimeä käytetään.
Kikkeli
Käytetään suomenkielisille suomenkielisiä nimiä.
Kikkeli
On käytettävä kirjoihin kirjattua virallista nimeä, ei mitään itse keksittyä väännöstä.
Kikkeli
Nikkeli
Suomenkielisille suomenkielinen nimi. The rest fuck off from here, back to Sweden or whatever you came from.
On käytettävä kasteessa kirjattua nimeä, ei mitään itse keksittyä väännöstä.
Käytetään suomenkielisille suomenkielisiä nimiä.
Ei pidä mennä muuttamaan toiseksi kirjattua kastenimeä!
Pippeli.
Suomenkielisille käytetään suomenkielistä nimeä.
Ei väännellä nimiä, käytetään kirjattua kastenimeä.
Suomenkielisille käytetään suomenkielistä nimeä. Ruotsinkielinen nimi on väännös eikä vastaa todellisuutta.
Käytetään kirjattua kastenimeä, ei mitään omia vääntelyjä.
Suomenkielisille käytetään suomenkielisiä nimiä, kuten esim. talonnimistö suomenkielisellä seudulla kertoo. Ruotsinkieliset nimet ovat "kertakäyttöisiä", vain kirkonkirjoissa, eikä oikeassa käytössä. Viralliset nimet tulivat käyttöön vasta 1920-luvulla. Eli sitä ennen nimet muuttuivat paljonkin kirkonkirjoissakin. Ja ruotsinkieliset nimet ovat yksinomaan väännöksiä, eivät oikeita nimiä.
Kikkeli
Ei pidä väännellä nimiä, käytetään vain kirjattua kastenimeä.
Suomenkielisille käytetään suomenkielisiä nimiä. Ruotsinkielinen nimi on hetken väännös, ei käytössä muuten kuin pappien pakkokirjaamana.
Käytetään kirjoihin kirjattua virallista nimeä, ei mitään itse keksittyä väännöstä.
Käytetään suomenkielistä nimeä suomenkielisille, ei mitään ruotsinkielisiä väännöksiä.
Ei lähdetä vääntelemään kirjoihin merkittyä kasteessa saatua nimeä.
Suomenkielisille käytetään suomenkielisiä nimiä, eikä suinkaan pappien väännöksiä ruotsiksi - niitä väännöksiä ei käytetty koskaan missään todellisuudessa.
Käytetään ainoastaan kirjattua kastenimeä, eikä mitään itse keksittyjä väännöksiä.
Käytetään suomenkielisille suomenkielisiä nimiä eikä ruotsinkielisiä väännöksiä.
Ei väännellä nimiä miksikään, vaan käytetään kirjattua kastenimeä.
Kikkeli
Suomenkielisille käytetään suomenkielistä nimeä, ei keksittyä ruotsinkielistä nimeä. Ei kannata sitä väänneltyä ruotsinkielistä käyttää ollenkaan.
Turha keskustelu, ei johda mihinkään
Käytetään ainoastaan kirjattua kastenimeä, eikä väännellä nimiä miksikään.
Olen eläissäni tavannut vain yhden sukututkijan. Hän oli oikeasti tutkija, joka merkitsi lähteet oikealla tavalla, varmisti tiedot monesta lähteestä jne. Itse olen tutkija myös, mutta hieman eri alalla.
Sitten on yhdistyksen puitteissa tullut tutuksi satoja sukuhutkijoita ja nimien luetteloijia.
Jos ei tiedä, mikä on oikea tapa, ei ole suku- tai mikään muukaan tutkija.
Minua harmittaa vietävästi, että laitetaan patronyymi, kun ei ole meillä tietoa, että isoisäni isä olisi käyttänyt patronyymiä. Ei varmasti ole käyttänyt.
Mitä sillä on merkitystä onko tunnustanut isänsä vai ei, kyllä se isä kuitenkin on ollut olemassa.
Suomenkielisille käytetään suomenkielisiä nimiä, kuten on luonnollista. Ruotsinkielinen nimi on väännös.
Sukututkimuksessa ei pitäydytään vain virallisissa kasteessa kirjatuissa nimissä, ei mitään väännöksiä käytetä.
Sukututkimuksessa käytetään suomenkielisille henkilöille suomenkielistä nimeä, kuten on luonnollista ja kohtuullista, ruotsalaiset väännökset ovat harhaa.
Sukututkimuksessa pitäydytään vain virallisissa kasteessa kirjatuissa nimissä, eikä väännellä nimiä.
Kikkeli
Oikeassa sukututkimuksessa käytetään suomenkielisille henkilöille suomenkielistä nimeä, kuten on luonnollista.
Sukututkimuksessa ei muutella nimiä omin päin, käytetään ainoastaan kirjattua kastenimeä.
Kikkeli
Sukututkimuksessa käytetään suomenkielisille henkilöille suomenkielistä nimeä.
Kikkeli
Sukututkimuksessa käytetään ainoastaan kirjattua kastenimeä, ei muutella nimiä omin päin.
Ette tiedä kaikkea
Miksi merkitään patronyymi vaikkei henkilö käyttänyt sitä?
Ei patronyymiä itse käytetäkään. Toisista puhuttaessa sitä käytetään.
Näinhän ei onneksi tapahdu Charlesin osalta. Pitäkööt Kaarleet pöksyissään.
Oikeassa sukututkimuksessa käytetään suomalaisille suomenkielistä nimeä, ei vääristeltyä ruotsinkielistä.
Käytetään pelkästään kirjattua kastenimeä, ei väännellä nimiä omin päin.
Jossain vaiheessa oli "muotia" suomentaa sukunimet. Tästä on mustaa valkoisella syineen, miksi, oliko sodat eikä haluttu enää "muistoja" Ruotsin, Venäjän vallasta, sakfmanneista. En muista tarkemmin. Löytyy varmasti netistä. Moni on myös tänä päivänä ottanut takaisin alkuperäisen sukunimen.
Loppujen lopuksi, onko sillä väliä? Sinäkin voit vaihtaa sukunimesi, jos haluat. Voihan Mattikin vaihtaa nimensä Maijaksi. Ei sitä kukaan enää ihmettele. Tosin vain itsensähän se nimi pitää muistaa, ettei kirjoittele sitten nimeään väärin.
Toki oman nimensä saa muuttaa, mutta kun nämä veijarit muuttelevat omavaltaisesti toisten ihmisten nimiä mieleisekseen.
Oikeassa sukututkimuksessa käytetään suomenkielistä nimeä suomenkielisille henkilöille.
Ruotsinkielen käyttö oli vain pappeja varten, ruotsinkieliset nimet olivat täysin tuntemattomia suomenkielisille ja jos ihmisiltä itseltään olisi kysytty, eivät he olisi noista pappien kirjaamista nimistä tunnistaneet itseään.
Kannattaa myös muistaa, että viralliset nimet tulivat käyttöön vasta 1900-luvulla, ja ennen sitä nimimuodot olivat hyvin moninaisia.
Siihen on selvä sääntö, kun nimi kirjoitetaan, käytetään kirjattua muotoa että tiedetään kenestä on kyse. Kyökin puolella puhutussa kielessä voi käyttää mitä nimityksiä tahansa.
Tiedän varmasti että henkilö ei käyttänyt patronyymiä, miksi se on sitten kirjattu?
Nyt on levy juuttunut paikoilleen. Käykää joku potkaisemassa...
Ei varmasti ole käyttänyt patronyymiä
Mitä ihmettä? Sukututkimuksessa käytetään patronyymejä, eikä henkilön itse ole tarvinnut käyttää niitä!!!!!
Kyllä se patronyymi täytyy löytyä lähdetiedoista. Vain siellä mainittuja muotoja voi käyttää.
Ei täydy löytyä - sen voi lisätä
No kyllähän sen täytyy löytyä!
Tämä vain ruotsinkielisten nimien käyttö sukututkimuksessa on aika uusi ilmiö. Vanhoissa sukukirjoissa käytettiin suomennettuja nimiä pelkästään (poikkeuksena tietenkin ruotsinkieliset suvut).
On historiallinen tosiasia, että suomenkieliset nimet, joita ihmiset antoivat lapsilleen, käännettiin kirkonkirjoihin ruotsiksi tai latinaksi. Ne siis ovat vääristeltyjä nimiä. Suomenkielisiä nimiä ei siellä ennen 1800-luvun loppua näy. Kuitenkin talon nimissä oli Anttia, Heikkiä, Liisaa, Jaakkoa jne. Ei voi olla mahdollista, että kukaan ei olisi antanut lapselleen suomenkielistä nimeä. Jos vanhemmat ovat kertoneet kastetilaisuudessa papille, että lapsi on Matti, ja pappi sitten kirjaa kirjoihin Matts tai Mathias, niin ei se Matti tosiaankaan ole lempinimi. Kyllä se on ihan virallinen nimi.
Ei väännellä nimiä omin päin, käytetään ainoastaan kirjattua kastenimeä.
Suomenkielisille käytetään suomenkielistä nimeä.
Sukututkimuksessa ei väännellä nimiä omin päin, käytetään ainoastaan kirjattua kastenimeä.
Miksi laitetaan patronyymi, vaikka on tiedossa ettei henkilö ole käyttänyt sitä?
Suomenkielisille käytetään suomenkielistä nimeä sukututkimuksessa.
Kikkeli
Vain kirjattua kastenimeä käytetään, eikä kehitellä mitään omia väännöksiä.
Miksi laitetaan patronyymi vaikka ei ole henkilö käyttänyt?
Mitä aineita henkilö ei ole käyttänyt? Määrättyjä lääkkeitä kyllä pitäisi käyttää...
Suomenkielisille henkilöille käytetään sukututkimuksessa suomenkielistä nimeä.
Ei kehitellä mitään omia väännöksiä, vaan käytetään kirjattua kastenimeä.
Miksi laitetaan patronyymi, vaikka on ollut tiedossa ettei ole käyttänyt?
Suomenkielisille henkilöillä käytetään suomenkielistä nimeä, eikä pappien vääntämää ruotsalaista väännöstä, kuten luonnollista on.
Ei omin päin käännellä ja väännellä nimiä, vaan sukututkimuksessa käytetään yksinomaan kirjattua kastenimeä.
Suomenkielisille henkilöille käytetään suomenkielistä nimeä
Käytetään yksinomaan syntyneiden luetteloon kirjattua kastenimeä, eikä väännellä nimiä omin päin.
Suomenkielisille käytetään sukututkimuksessa suomenkielisiä nimiä, ei keksittyjä ruotsinkielisiä, jotka eivät olleet millään muotoa käytössä, vain pappien virtuaalikuplassa. Viralliset nimet tulivat käyttöön vasta 1900-luvulla.
Ei väännellä nimiä omin päin, käytetään yksinomaan syntyneiden luetteloon kirjattua kastenimeä.
Suomenkielisille käytetään suomenkielistä nimeä - ei väänneltyä ruotsinkielistä.
Ei väännellä omin päin nimeä miksikään muuksi, vaan käytetään yksinomaan oikeaa syntyneiden luetteloon kirjattua alkuperäistä kastenimeä.
Suomenkielisille käytetään suomenkielistä nimeä.
Käytetään vain oikeaa ja alkuperäistä syntyneiden luetteloon kirjattua kastenimeä, eikä väännellä omin päin nimiä toiseksi.
Suomenkielisille henkilöille käytetään suomenkielisiä nimiä, eikä väärennettyjä ruotsinkielisiä nimiä.
Kikkeli
Ei väännellä omin päin nimeä toiseksi, vaan käytetään vain oikeaa ja alkuperäistä syntyneiden luetteloon kirjattua kastenimeä.
Suomenkielisille henkilöille käytetään sukututkimuksessa suomenkielistä nimeä, ei vääristeltyä ruotsinkielistä.
Ei väännellä mielivaltaisesti nimiä toisiksi, käytetään alkuperäistä nimeä joka on kasteessa kirjattu.
Kikkeli
Suomenkielisille henkilöille käytetään sukututkimuksessa suomenkielisiä nimiä.
Ei käytetä keksittyä nimeä, vaan alkuperäistä nimeä joka on kasteessa kirjattu.
Silloin on sama henkilö löydettävissä kirkonkirjoista muissakin yhteyksissä.
Suomenkielisille henkilöille tulee suomenkielinen nimi.
Käytetään vain oikeaa ja alkuperäistä syntyneiden IuetteIoon kirjattua kastenimeä, eikä väännellä omin päin nimiä toiseksi.