Uskovaiset käyttävät elämänsä taivaspaikan petaamiseen. He pyrkivät jatkuvasti todistelemaan korkeammalle voimalle hyvyyttään ja hurskauttaan. Tällä he pyrkivät varmistamaan paratiisiin pääsynsä, ja sen että saisivat siellä parhaan mahdollisen paikan. Uskovaiset ovat siis kuvitellun jumalhenkilönsä perseennuolijoita. Näennäisen epäitsekkyyden takana piilee halu siitä, että jumalolento huomaa hyvän työn ja pistää korvan taakse, ja tämän Pyhä Pietari huomioisi sitten tuomiopäivän koittaessa tulijoita rankatessaan taivaan portilla.
Ateisti taas ajattelee niin, että hän ei saa tuonpuoleisessa eikä välttämättä maan päälläkään palkkiota teoistaan. Tästä syystä ateistin hyvä teko on aina uskovaisen hyvää tekoa monin verroin jalompi. Kun ateisti luovuttaa verta, antaa rahaa SPR:n keräykseen tai puolustaa maataan henkensä uhalla, hän ei tee sitä taivasporkkanan vaan jalompien ajatusten johdattamana. Täälläkin foorumissa on tullut huomattua, että uskovaiset eivät voi millään ymmärtää, että joku todellakin voi tehdä jotain todella epäitsekästä ilman toivoa pääsystä taivaaseen. Uskovaisille jumalhenkilön mielistely on niin itsestään selvä asia.
Pahempia perseennuolijoita ei olekaan kuin uskovaiset.
Ateisti taas ajattelee niin, että hän ei saa tuonpuoleisessa eikä välttämättä maan päälläkään palkkiota teoistaan. Tästä syystä ateistin hyvä teko on aina uskovaisen hyvää tekoa monin verroin jalompi. Kun ateisti luovuttaa verta, antaa rahaa SPR:n keräykseen tai puolustaa maataan henkensä uhalla, hän ei tee sitä taivasporkkanan vaan jalompien ajatusten johdattamana. Täälläkin foorumissa on tullut huomattua, että uskovaiset eivät voi millään ymmärtää, että joku todellakin voi tehdä jotain todella epäitsekästä ilman toivoa pääsystä taivaaseen. Uskovaisille jumalhenkilön mielistely on niin itsestään selvä asia.
Pahempia perseennuolijoita ei olekaan kuin uskovaiset.
Vastaukset 31
Vanhimmat
>>Pahempia perseennuolijoita ei olekaan kuin uskovaiset.
"En ehkä ihan noin rankasti yleistäisi, mutta pakko myöntää, että joskus kyllä hieman samanlaisia ajatuksia on käynyt mielessä...."
Itse rohkenen yleistää, ja mielestäni mainitsin siihen riittävän vankat perusteet. Uskovainen siis kuvittelee että jokainen hyvä teko vie lähemmäs taivasta. Heille ei käytännössä ole olemassa pyyteettömiä tekoja.
Itselläni on sisäinen pakko tehdä ns. hyviä tekoja. Se on täysin irrationaalista ja joskus se tuottaa hankaluuksia.
No,olen perusluonteeltani sellainen että menen auttamaan Jehovaakin jos se on hädässä(vaikka vihaan heidän oppiaan enemmän kuin paljoa mitään muuta.)
Eli en tee niitä minkään "moraalin" vaikutuksesta joten "uhrautumiseni on arvoton".
Toimintatapani on aivan kuten tietkokonealgoritmi,ei se että kone lataa bitit jonoon tee teoistani moraalisia.
(vaikka joku moraalifilosofi sanoikin että jos tulee hyvä mieli niin jo se tekee moraalitonta.
Moraalinen henkilö toimisi siis jonkinlaisen kylmän ja laskelmoivan koodin mukaisesti.
Mielestäni se ei kuitenkaan ole niin.)
Kuten se että Jumpe sanoo ei tee siitä myöskään oikeutettua.
Jumala voi toki määritellä moraalin miten tykkää-vahvimman lailla- mutta se ei ole tae "moraalisuudesta".
Moraalista ei ole edes säännönmukaiset hyvät työt jotka tehdään "korkeamman Jumalallisen tahdon" mukaisesti,jos ihminen ei niin syvimmällään ajattele.
Uskovalla on taatusti taivaspaikka ja toivo mielessä aika usein,eiköstä vain?
"Uskovaiset käyttävät aikansa taivaspaikan petaamiseen. He pyrkivät jatkuvasti todistelemaan korkeammalle voimalle hyvyyttään ja hurskauttaan. Tällä he pyrkivät varmistamaan paratiisiin pääsynsä, ja että saisivat siellä parhaan mahdollisen paikan. Uskovaiset ovat siis kuvitellun jumalhenkilönsä perseennuolijoita."
En tiedä, keitä uskovia tunnet ja mitä olet heidän kanssaan keskustellut. Minä en kuitenkaan tunne tuollaisia uskovia enkä yleensäkään keskustele tällaisista asioista paljonkaan muualla kuin näillä palstoilla. Siksi minulle on ollut aikamoinen yllätys lukea tuollaisista uskovia koskevista käsityksistä.
En ymmärrä, miten "taivaspaikan" voisi edes pedata. Varmaan sinun ja jonkun muunkin ateistin mielestä ajattelen väärin, kun olen hyväksynyt sellaisen Helsingin piispan esittämän käsityksen, että taivas merkitsee Jumalan lähellä olemista, ja Jumalan lähelle taas pääsee jokainen, joka haluaa. Yritän elää niin hyvin kuin pystyn, ja varmaan moraalisesti eläisin aika tavalla samalla lailla, jos menettäisin uskoni, vaikka niin en tietysti toivo tapahtuvan.
"Täälläkin foorumissa on tullut huomattua, että uskovaiset eivät voi ymmärtää, että joku voi todella tehdä jotakin epäitsekästä ilman toivoa pääsystä taivaaseen. Uskovaiselle jumalhenkilön mielistely on niin itsestään selvä asia."
En tiedä, oletko aikaisemmin kuulunut luterilaiseen kirkkoon tai osallistunut uskonnon opetukseen, mutta joka tapauksessa kerron, että luterilaisuuden mukaan taivaaseen pääsee yksin armosta eikä hyvien tekojen takia. Koko luterilaisuushan syntyi tuon Lutherin käsityksen pohjalta.
Minun puolestani ateistit saavat lyödä rintoihinsa ja kokea olevansa parempia ja jalompia kuin uskovat, jos se on tärkeää heidän itsetunnolleen.
koville sen täytyy ottaa kun jatkuvasti todistellaan uskistumisen haitattomuutta
Kirjoitin jo kerran aikaisemmin, että käytän nimimerkkiä Verna yleensä vain silloin, kun puutun suomen kielen seikkoihin. Onko sinulla jotakin sitä vastaan, että en aina käytä samaa nimimerkkiä? Minusta asia on tärkein eikä nimimerkki. Oletko eri mieltä? Minun puolestani sinunkaan ei tarvitse aina olla Nasse, vaan saat valita jonkin muunkin nimimerkin.
Jos luit tekstini, niin toivottavasti huomasit, että en puolustellut "uskistumisen" haitattomuutta, vaan korjasin vain sen väärinkäsityksen, että taivaaseen pääsisi nimenomaan hyvien tekojen perusteella. Näin ei ainakaan ole luterilaisen käsityksen mukaan.
Minua ei yhtään haittaa, vaikka ajattelet uskosta ja uskonnoista miten hyvänsä, kun vain annat minulle saman oikeuden. En muuten tiedä "uskistumisesta" mitään, sillä samoin kuin joku muu ei ole koskaan uskonut, niin minä olen uskonut aina. Emmekö voisi hyväksyä tämän saksalaisen sanonnan: leben und leben lassen?
jos joku tahtoo uskoa jumalan olemassaoloon, mutta Lutheriin ja Helsingin piispaan uskominen jää auttamatta ymmärrykseni ulkopuolelle. Niin myös Paavaliin, pyhäkoulutätiin ja paaviin uskominen.
Vaikka eihän uskovilla muuta ole kuin ihmisauktoriteettinsa.
eihän uskovilla muuta ole kuin ihmisauktoritettinsa."
taas se elli yleistää asioita. paha juttu ellin kannalta.
Valitettavasti minun on uskottava paljoltikin teologien puheita ja kirjoituksia, kun en ole opiskellut teologiaa enkä saisi Raamatusta selvää alkukielellä, kun se oli kirjoitettu pelkkiä konsonantteja käyttäen ilman sanavälejä ja välimerkkejä.
Jos olisin sanonut, että olen itse mietteissäni päätynyt sellaiseen tuloksen, että taivas merkitsee Jumalan lähellä oloa ja helvetti kaukana olemista Jumalasta, niin olisi sanottu, että ei kukaan saa esittää omia tulkintojaan näistä asioista, mutta kun vetosin piispoihin, niin se on sitten vielä pahempi asia. Kai sitten pitäisi puhua helvettinä pelkästään tulikivijärvestä, mihin ateistit ovat tottuneet ja mitä he ovat tottuneet vastustamaan.
Muuten, Elli, miksi sinun uskomattomana pitäisikään ymmärtää, mistä uskonnoissa ja uskomisessa on kysymys? Eihän minunkaan tarvitse ymmärtää, miksi joku ei usko tai miksi se joku on menettänyt uskonsa, vaikka kuinka pinnistäisin sen ymmärtämisen kanssa. Jos meillä kummallakin on eri aivopuolisko hallitsevana, niin voisihan se johtua siitä. Entä voisiko mitenkään vaikuttaa siihen, että aivopuoliskot tekisivät yhteistyötä? ( Varmaan hölmösti muotoiltu kysymys, kun en asioita paremmin tunne, mutta ymmärtänet mitä ajan takaa. )
Tuleehan se sieltä kun vähän potkii:)
Halusin juuri tuollaisen vastauksen, ja sen myös sain. Vai luulitko, että olin tosissani?
"Varmaan sinun ja jonkun muunkin ateistin mielestä ajattelen väärin, kun olen hyväksynyt sellaisen Helsingin piispan esittämän käsityksen, että taivas merkitsee Jumalan lähellä olemista, ja Jumalan lähelle taas pääsee jokainen, joka haluaa."
Piispasi jo ´tietää´ miten asiat ovat, hän vain ei voi sitä suoraan sanoa. Ihmettelen milloin riviuskovainen näkee asioiden läpi?
Ei ehkä koskaan, koska sisimmäsään ihminen uskoo siihen mihin haluaa.
kuin sinulta puuttuu usko, minulla on usko. Jos ihminen kerran sisimmässään uskoo, mihin haluaa, niin silloin sinäkin uskot, mihin haluat eli uskonnottomuuteen. Näin yksinkertaista se on.
teologien asiantuntemukseen ihmisen tietoisuudesta ja sen kuolemankestävyydestä. Ihan tulee mieleen muinainen lääketiede mustine sappineen. Se taisi olla suosiossa jotakin 1500-2000 vuotta.
Kirjoitustesi tyyli on muuttunut oudon sävyisäksi. Toivottavasti sinulla ei ole mitään suurempia huolia, jotka häiritsevät ateistien ojentamista.
En koe sitä puutteena etten usko jumaliin, vastaavasti en koe puutteena sitäkään ettei minulla ole syöpää.
Enkä oikein tosissaan ymmärrä miksi uskoa olemattomiin asiaoihin. Kai sinäkin uskot uskonnottomuuteen jos kyseessä on vaikkapa IPU ?
Yritän vain jotenkin saada sinut ymmärtämään sen, että kysymys on kahdesta ( minun mielestäni ) samanarvoisesta asiasta: yhtä lailla kuin sinulle on itsestään selvää, että et usko, minulle on itsestään selvää, että uskon. En minä ole valinnut uskoa, ei se ole mikään tarve minussa, vaan uskominen on ollut osa persoonallisuuttani niin kuin uskomattomuus on ollut osa sinun persoonallisuuttasi. En koe puutteena sitä, että minulta ei puutu uskoa.
jos kirjoitusteni tyyli on sinusta muuttunut. Itse olen luullut kirjoittavani samalla tyylillä edelleenkin. Turhauttaa vain joskus, kun suurin piirtein aina juututaan lähtökuoppiin ( eli jankkaamaan siitä, että kun minä en usko, niin miksi sinä uskot tai päinvastoin. ) eikä mitään todellista keskustelua synny.
Lääketiede on konkreettinen tiede, se on vähän eri asia kuin teologia. Sen nyt täällä olen oppinut, että kannattaa puhua kaikesta vain omana keksintönään eikä viitata keneenkään tiedemieheen tai tutkijaan, paitsi jos on kyse ateistisesta tiedemiehestä.
"En ymmärrä, miten "taivaspaikan" voisi edes pedata. Varmaan sinun ja jonkun muunkin ateistin mielestä ajattelen väärin, kun olen hyväksynyt sellaisen Helsingin piispan esittämän käsityksen, että taivas merkitsee Jumalan lähellä olemista, ja Jumalan lähelle taas pääsee jokainen, joka haluaa."
Onko sinun näkökulmastasi siis niin, että sillä ei ole mitään merkitystä taivaspaikan saannin kannalta miten elämäsi elät, vaan riittää että uskot?
Eli jos varastat, tapat, lausut jahven nimen turhaan, et kunnioita vanhempiasi jne., sillä ei ole mielestäsi mitään merkitystä taivaaseenpääsyn kannalta?
uskovainen=kristitty ei pidä paikkansa, ihan vain tiedoksi...
>> Ateisti taas ajattelee niin, että hän ei saa tuonpuoleisessa eikä välttämättä maan päälläkään palkkiota teoistaan. >>
Taidan olla itsekkäämpää sorttia kuin ateistit yleensä ? 'Jalosti ja pyyteettömästi' en onnistu tekemään yhtään mitään, ainakin oma hyvä mieli on aina tähtäimessä jos ei vieläkin konkreettisemmat vastapalvelukset.
"Hyvä antaa vähästään, paha ei anna paljostaankaan" sanovat jossain agiteerauksessa. Olen ilmeisesti osapuilleen siltä ja väliltä !
Enpä tiedä...
Mielestäni jokainen hyvä teko on ihan yhtä hyvä, eikä mikään teko ole toista tekoa parempi, oli se sitten uskovaisen tai "uskomattoman" tekemä hyvä teko.
Ainoastaan jos teet hyvän teon ja rupeat siiä tyyliin kuuluttamaan koko kylälle, että mitä olet tehnyt...siinä tapauksessa tämä teko menettää arvonsa...
Raamattukin kehoittaa hyvän tekijää pitämään tiedon itsellään, sillä Jumala kyllä tietää tekosi ja palkitsee sinut siitä.
"Ateisti taas ajattelee niin, että hän ei saa tuonpuoleisessa eikä välttämättä maan päälläkään palkkiota teoistaan. Tästä syystä ateistin hyvä teko on aina uskovaisen hyvää tekoa monin verroin jalompi"
Eiköhän se hyvä teko tule kaikilla halusta auttaa... hyvä mieli riittää varmasti monelle palkkioksi ja että tietää tehneensä jotakin hyvää.
Jokainen hyvä teko on siis mielestäni jalo.
"Raamattukin kehoittaa hyvän tekijää pitämään tiedon itsellään, sillä Jumala kyllä tietää tekosi ja palkitsee sinut siitä. "
Eikö tämä kohta juuri todista aloittajan väitteen puolesta?
jalompaa ruveta leuhkimaan tekemilläsi hyvillä teoilla koko kylälle?
Ja miten ateisti voi pitää uskovaisen hyvää tekoa Herran mielistelynä, jos hän ei edes itse usko Jumalan olemassa oloon?
"No olisko sinun mielestäsi jalompaa ruveta leuhkimaan tekemilläsi hyvillä teoilla koko kylälle? "
Oliko tästä tässä keskustelussa mielestäsi kysymys?
"Ja miten ateisti voi pitää uskovaisen hyvää tekoa Herran mielistelynä, jos hän ei edes itse usko Jumalan olemassa oloon?"
Lienee ilmeisesti mahdotonta sinun käsittää, mutta kokeilen:
KYSE ONKIN SIITÄ ETTÄ USKOVAINEN USKOO!!!
Koita edes tajuta ydinkohdat, muuten tässä ei ole mitään mieltä. Tulipa yhtäkkiä mieleen jason_dax:n aloittama ketju: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000007903460
kokeilin kuitenkin...
jokatapauksessa olen sitä mieltä, että uskovaisen tai ateistin hyvä teko on ihan yhtä jalo.
"ymmärsin kyllä pointtisi
kokeilin kuitenkin... "
Olipa fiksua.. maanantai sentään..
"jokatapauksessa olen sitä mieltä, että uskovaisen tai ateistin hyvä teko on ihan yhtä jalo."
Voi olla. Jalo tai epäjalo.. Miten sen ottaa. Mielestäni ihan itsekkäistä syistä ihminen tekee epäitsekkäitä tekoja. Sama kait miten sen hyvän mielen hyvistä teoista saa. Tuleeko se puhtaasta auttamisen tunteesta, siitä että vältti huonon mielen jos olisi voinut auttaa vai että miellytti jumalaa.. Tuskin kukaan ainakaan haluaa auttaa muita jos siitä saa vain mielipahaa ja/tai harmia itselleen.
Itsekkin kyllä lähes automaattisesti autan hädässä olijoita, jos mahdollista. Luultavammin tämä "pakko" on jotenkin iskosteunut alitajuntaan sillä että auttamatta jättämisellä aiheuttaisi itselleen syyllisyyden tunteen(=pahan mielen), enkä sitä halua.
Lisään vielä, että tuskin kukaan auttaa toista ihmistä miellyyttääkseen Jumalaa, vaan kyllä se lähtee ihan omasta hyvästä tahdosta ja sydämmestä.
Kuitenkin raamatun mukaan lähimmäistä pitää auttaa ja se varmasti miellyttää Jumalaa.
Tämä on vähän sellainen asia, että tästä on turha ruveta kiistelemään, koska jokaisen hyväntekijän teko on hyvä.
"Raamatun sanoma on, ettei meissä itsemmämme ole paljonkaan hyvää,"
Puhu vain omasta puolestasi. Tämä on nimenomaan yksi kristinuskon ärsyttävimpiä piirteitä.
"Olet ymmärtänyt kristinuskon sanoman väärin: ihminen pelastuu ainoastaan armosta!"
Joudut sadistisen kiduttajan vangiksi. Vain kiduttajan armosta voit pelastua. Haluatko miellyttää vangitsijaasi vai et? Minusta miellyttämisen motiivi on selvä vaikka sitä muuksi koitat vääntääkkin.
tehnyt paljon pahaa niin se kidutus on vain ihan oikein sinulle...
Eikös tedän Jahve-setä heitä kidutukseen jo pelkästään siksi että ei uskota koko sällin olemassaoloon? Ei sen nyt niin paha teko luulisi olevan. Tai oikeastaan lähtökohtaisesti voitaisiin lähteä siitä että kaikkia kidutetaan mutta jotkut pääsevät "armosta" parempiin oloihin.