Kateus kansantauti

Joku voi kyllä olla kade sinulle noista kiinteistöistä.

Tuskin kukaan vaihtaisi osia kenenkään kanssa, kaikilla on omat murheensa. Päältä päin ei näe, miten onnellinen ja tyytyväinen ihminen on. Kun on perustoimeentulo, ei tavara tuo elämään lisäarvoa.

Anonyymi kirjoitti:

Tuskin kukaan vaihtaisi osia kenenkään kanssa, kaikilla on omat murheensa. Päältä päin ei näe, miten onnellinen ja tyytyväinen ihminen on. Kun on perustoimeentulo, ei tavara tuo elämään lisäarvoa.

Lue lisää

Noin minäkin ajattelen, Ano 16.18. Ja että kateus voi syntyä näköharhasta, että kuvittelee toisella olevan paremmin eikä itse näe sitä, mikä on hyvin omassa elämässä.

Perusteellinen kadehtija on ihminen, joka pitää kovaa ääntää niistä suunnattomista eduista, joita yhteiskunta suo vähäväkiselle kansalaiselle, työttömälle, maahanmuuttajalle, yksinhuoltajalle.
Leipäjonojen jonottajia moititaan ahneudesta, kerrotaan, kuinka ne mersulla ajaa jonon päähän, ei ne mitään tarvitse, eivät puhu edes suomea.
Maahanmuuttajien avustuksia suurennellaan, kerrotaan ihan pokkana, kuinka isoja perheitä yhteiskunta asuttaa ja ruokkii. Työttömien saamaa avustusta päivitellään.
Ylipäätään kauhistellaan juuri niiden tilannetta joista ei mitään tiedetä, joten kaikki huuhaatarinat menevät täydestä, senkin vuoksi, että niihin halutaan uskoa.
"Rikkaita" eläkeläisiä myös takavuosina haukuttiin joka käänteessä, mutta ehkä haukkujat itsekin ovat jo eläkkeen piirissä, niin että totuus on heille valjennut, kun huuto on vähentynyt.

Pahansuopia ja muita ihmisiä kadehtivia on aina ollut ja tulee olemaan.

Niin, Ano 22.07. Saatat olla oikeassa. Aina ei voi tietää, mikä on syy ja mikä seuraus, ainakaan en itse aina osaa niitä erottaa. Lieneekö se aina tarpeenkaan, jos sama lääke niihin tepsii ?..))

Uskoisin, että niiden tunnistaminen ja tunnustaminen on hyvä alku, jos niitä tahtoo työstää.

Tuo vahingonilo varmasti liittyy kateuteen ja se kai on helpompi tunnistaakin. Tuosta muistuu mieleen Geroge Simeonin näkemys. En muista sitä sanatarkasti, mutta siinä puhutaan vahvoista ihmisistä, joita ei epäonnen sattuessa auta eikä rohkaise kukaan, vaan heille sattunutta epäonnea pidetään vain "oikeudenmukaisena". Kai nähdään, että heidän elämänsä on ollut "liian helppoa" muutoin.

Tähän olen usein törmännyt, kun tutuissa on näitä muiden auttajia. Aika usein he ovat itse jääneet ilman apua. On kai ajateltu, että pärjäähän tuo omillaankin...

"Kun joku rohmuaa yhteisestä potista enemmän kuin hänelle kuuluu niin ymmärrettävästi
se herättää tunteen epäoikeudenmukaisuudesta"

Mitä tarkoitat sillä ja kuka sen määrittelee "rohmuakoo joku yhteisestä potista enemmän
kuin hänelle kuuluu" ?

Tarkoitatko perintöriitoja vai mitä ?

Anonyymi kirjoitti:

"Kun joku rohmuaa yhteisestä potista enemmän kuin hänelle kuuluu niin ymmärrettävästi
se herättää tunteen epäoikeudenmukaisuudesta"

Mitä tarkoitat sillä ja kuka sen määrittelee "rohmuakoo joku yhteisestä potista enemmän
kuin hänelle kuuluu" ?

Tarkoitatko perintöriitoja vai mitä ?

Lue lisää

Asia saattaa ilmetä jo omien vanhempien asenteissa hyvinkin pienien lasten kohdalla.
Yksi on kertakaikkinen kultamuna ja muut eivät ole mitään.
Poika >< tyttö asetelma ei ainakaan takavuisina ollut epätavallinen luokittelu.
Myös asenne samaan sukupuolen tenaviin voi vaihella suuresti.
Toivottu kultamuna >< vahingossa pullahtanut jota voi suoraan syyttää siitä, etteivät vanhemmat eroa riitaisesta liitostaan.
Heijastuu loputtomiin myös taloudellisissa ja vanhempien avun tarpeeseen liittyvissä jutuissa.

Eräs pelkistetty esimerkki. Nuoruuden aikainen kaverini jonka tapasin melko harvoin ilahtui syvästi kun kuuli minun olevan työttömänä. Olin silloin 55 vuotinen.
Pilasin hänen ilonsa kun mainitsin siinä olevan jotain myöteistäkin siinä muodossa, että oli työttömänä työnhakijana Espanjassa 3kk ja vaimo oli mukana ottaen marketista ommaa lommaa. Meikäläinen ansiosidonnainen tuli vasta seuraavien kuukausien ensimmäisillä täysillä viikoilla läheiseen CAM:n konttoriin. Tuon 3kk:n aikana ehdimme remontoida siellä olevan asuntomme ilman kiirettä ja painetta. Esimerkiksi jättäessämme komeroiden ovet kuivamaan maalauksen jälkeen menimme alakerran rantakuppilaan vaimo kahville minä kaljalle.
Uudella suurella ranskalaisella värkillä oli rattoisaa ajella matkat ja käyttää palatessa aikaa kunkin hetken tuntuman mukaa.

Ankea kohtaloni sentään veti kaverini kasvot vakaviksi. Myötätunnosta.

Anonyymi kirjoitti:

Asia saattaa ilmetä jo omien vanhempien asenteissa hyvinkin pienien lasten kohdalla.
Yksi on kertakaikkinen kultamuna ja muut eivät ole mitään.
Poika >< tyttö asetelma ei ainakaan takavuisina ollut epätavallinen luokittelu.
Myös asenne samaan sukupuolen tenaviin voi vaihella suuresti.
Toivottu kultamuna >< vahingossa pullahtanut jota voi suoraan syyttää siitä, etteivät vanhemmat eroa riitaisesta liitostaan.
Heijastuu loputtomiin myös taloudellisissa ja vanhempien avun tarpeeseen liittyvissä jutuissa.

Eräs pelkistetty esimerkki. Nuoruuden aikainen kaverini jonka tapasin melko harvoin ilahtui syvästi kun kuuli minun olevan työttömänä. Olin silloin 55 vuotinen.
Pilasin hänen ilonsa kun mainitsin siinä olevan jotain myöteistäkin siinä muodossa, että oli työttömänä työnhakijana Espanjassa 3kk ja vaimo oli mukana ottaen marketista ommaa lommaa. Meikäläinen ansiosidonnainen tuli vasta seuraavien kuukausien ensimmäisillä täysillä viikoilla läheiseen CAM:n konttoriin. Tuon 3kk:n aikana ehdimme remontoida siellä olevan asuntomme ilman kiirettä ja painetta. Esimerkiksi jättäessämme komeroiden ovet kuivamaan maalauksen jälkeen menimme alakerran rantakuppilaan vaimo kahville minä kaljalle.
Uudella suurella ranskalaisella värkillä oli rattoisaa ajella matkat ja käyttää palatessa aikaa kunkin hetken tuntuman mukaa.

Ankea kohtaloni sentään veti kaverini kasvot vakaviksi. Myötätunnosta.

Lue lisää

Sinulle ei kukaan takuulla ole kateellinen päinvastoin säälistä joku kuuntelee
miten epäonnistunut olet.

Anonyymi kirjoitti:

Asia saattaa ilmetä jo omien vanhempien asenteissa hyvinkin pienien lasten kohdalla.
Yksi on kertakaikkinen kultamuna ja muut eivät ole mitään.
Poika >< tyttö asetelma ei ainakaan takavuisina ollut epätavallinen luokittelu.
Myös asenne samaan sukupuolen tenaviin voi vaihella suuresti.
Toivottu kultamuna >< vahingossa pullahtanut jota voi suoraan syyttää siitä, etteivät vanhemmat eroa riitaisesta liitostaan.
Heijastuu loputtomiin myös taloudellisissa ja vanhempien avun tarpeeseen liittyvissä jutuissa.

Eräs pelkistetty esimerkki. Nuoruuden aikainen kaverini jonka tapasin melko harvoin ilahtui syvästi kun kuuli minun olevan työttömänä. Olin silloin 55 vuotinen.
Pilasin hänen ilonsa kun mainitsin siinä olevan jotain myöteistäkin siinä muodossa, että oli työttömänä työnhakijana Espanjassa 3kk ja vaimo oli mukana ottaen marketista ommaa lommaa. Meikäläinen ansiosidonnainen tuli vasta seuraavien kuukausien ensimmäisillä täysillä viikoilla läheiseen CAM:n konttoriin. Tuon 3kk:n aikana ehdimme remontoida siellä olevan asuntomme ilman kiirettä ja painetta. Esimerkiksi jättäessämme komeroiden ovet kuivamaan maalauksen jälkeen menimme alakerran rantakuppilaan vaimo kahville minä kaljalle.
Uudella suurella ranskalaisella värkillä oli rattoisaa ajella matkat ja käyttää palatessa aikaa kunkin hetken tuntuman mukaa.

Ankea kohtaloni sentään veti kaverini kasvot vakaviksi. Myötätunnosta.

Lue lisää

Tuosta Anon 13.32. vastauksesta tuli mieleen Samuli Parosen kuvaus suomalaisesta miehestä sankariluonteena, ei kovin ajanmukainen, mutta vielä se voi ainakin tuon vahingonilon osalta pitää paikkansa:
"Suomen mies on sankariluonne. Hän ei valita, ei tunteile, puhuu kolme sanaa amerikkaa, hänellä on veritulppa, hän menee kesälomalla Leningradiin, juo siellä vodkaa ja rähjää, tulee kaljuna kotiin ja saa iloa siitä kun naapuri on sillä välin tappanut itsensä, saa toisen veritulpan, kuolee. Kersat tulevat Ruotsista peijaisiin ja keräävät kolehdin, ostavat haudalle marmorilevyn eivätkä muista paikkaa sen jälkeen".

Kun itse olen mustan huumorin ystävä, tarina nauratti nasevuutensa vuoksi, vaikka se nyt tietysti sisältää muutaman kymmenen vuoden takaista ajankuvaa. Nythän meidän emansipoituneet naiset ovat tehneet miehistä mieleisiään, jopa niitä itkijämiehiä, jotka eivät sitten hekään kelpaa, pitkän päälle..))
Sellaista se on, kun valta vaihtuu...

Mutta tuo Anon 13.32. viesti sisälsi tietysti niin paljon elämän realismia ja tragiikkaa, että siihen on pakko suhtautua kevyesti. Kyllä jotkut meistä joutuvat käymään sen korkeakoulunsa vanhempiensa jäljiltä ja tietysti voi onnitella itseään, jos siitä on edes jossain määrin ehjänä selvinnyt.

Anonyymi kirjoitti:

Sinulle ei kukaan takuulla ole kateellinen päinvastoin säälistä joku kuuntelee
miten epäonnistunut olet.

Oikeassa olet. Epäonnisuutta lisäsi sekin, etteivät espanjalaiset tarjonneet työtä yhdelläkään hakureisulla. 3kk tuloksetonta harhailua jonka aikana ei vaimoni saanut mistään killinkiäkään. Hänen työkaverinsa olivat hyvillään kun saivat syys-, loka-, marraskuun ajalta jakaa keskenään vaimoni 22 viikkotuntia.
Empatiaa, sääliä toivoen.
Nimimerkki: Elämässään epäonnistunut jo toista vuotta koronan vanki.

Anonyymi kirjoitti:

Sinulle ei kukaan takuulla ole kateellinen päinvastoin säälistä joku kuuntelee
miten epäonnistunut olet.

Flegu ei ole epäonnistunut, vaikka surkea lapsuus hänellä olikin juttujensa mukaan, mutta sitäkään ei voi tietää, kuinka äiti ainakin häntä rakasti.

Hyvinhän on poika pärjännyt, saanut ihanan vaimon, jonka kanssa kaikki asiat synkaa hyvin, tietenkin hänen kertomansa mukaan, kun on takaa komea!D

Omaisuuttakin on kertynyt, muutamasta takapakista huolimatta, joka sekin oli pankin vika!D

Anonyymi kirjoitti:

Flegu ei ole epäonnistunut, vaikka surkea lapsuus hänellä olikin juttujensa mukaan, mutta sitäkään ei voi tietää, kuinka äiti ainakin häntä rakasti.

Hyvinhän on poika pärjännyt, saanut ihanan vaimon, jonka kanssa kaikki asiat synkaa hyvin, tietenkin hänen kertomansa mukaan, kun on takaa komea!D

Omaisuuttakin on kertynyt, muutamasta takapakista huolimatta, joka sekin oli pankin vika!D

Lue lisää

Kun ensimmäisiä lapsuuen muistojani on se, että minulle tehdään selväksi vanhempieni päivittäisen riiteilyn ja ajoittaisen tappelun olevan minun syytäni niin ei se itkemällä korjaantunut. Ilmeisesti siihen aikaan avioero köyhässä työläisperheessä olisi ollut epätavallista.

Kurja lapsuus karaisi! Se myös itsenäisti. Heti intin jälkeen ajaen jopa maasta pois.
Oppi arvostamaan rauhallista elämää.

Äitini "rakkaus" tuli selväksi. Mikään tekemäni tai olemani ei riittänyt eikä kelvannut. Tuo inho siirtyi hyvin menestyneisiin lapsiimmekin. Eikä ole kuvittelua. Olivat syntyneet väärään perheeseen.
Äitini oli viime vuodet "viimeistelyhallissa" johon oli ajoaikaa kodistamme noin 10 - 15 minuuttia. Minulle soitettiin, että jos haluan nähdä hänet vielä hengissä niin aikaa on korkaintaan pari tuntia. EN HALUNNUT!
Lapsemme olivat silloin sinkkuja mutta pk-seudulla. He kysyivät onko pakko tulla hautajaisiin. Ei ollut joten eivät tulleet.

Vaimoni ihanuudesta en tiedä mutta riivatun hyvin hänen kanssaan olen viihtynyt.
Viime syksy toi muutoksen auvoiseen onneen. 2kk:n sairaalarumban pois pääsyn yhteydessä naislekuri ja tippaiita antoivat jatkoa varten ohjeita.
Lausahdin naisille, että eväistä päätellen vaimoni on ainakin toistaiseksi käyttökelvoton mutta olisi edes toimintakykyinen. Mulkoilivat vaieten. Vaimoni ei yllättynyt.

2008/-09 katastrofi oli alkuaan jenkkisyntyinen mutta en pysty syyttämään pankkia koska tein ratkaisut itse. Yhtään perunaa ei jäänyt syömättä sen vuoksi ja asia korjaantui muutamassa vuodessa.

Enkä ole takaa päinkään komea mutta vaimon väittämän mukaan nuoremman näköinen kuin edestä. Ei ole pelkkää omaa kehua todeta lihasvoimani olevan vertailukelpoinen mihin tahansa kadulta otetun 100:n aikuisen miehen satunnaisotannan keskiarvoon.

Kateellisella on se huono itsetunto.