Kuten kaikki vuosikymmeniä teillä liikkuneet tietävät, niin liikenne on huomattavasti lisääntynyt sotien jälkeen. Tiestö taasen ei ole juuri kummoisempi kuin silloinkaan ja rekkaliikenne on paisunut aivan mahdottomasti entisiin aikoihin verrattuna. Rekkojen seassa liikkuu kuitenkin vielä aika paljon henkilöautoilla matkaavia, joilla ehkä olisi tarvetta liikkua rekkoja nopeamminkin, jos vain mahdollisuuksia olisi. Ohituspaikat ovat nimittäin alikehittyneen tiestön ja runsaan liikenteen vuoksi vähissä.
Ohittaminen ei kuitenkaan ole niin vaikeaa kuin äkkiseltään luulisi. Minäpä neuvon sujuvimmat tavat vaikeimpiin tilanteisiin, vaikka lakia joutuukin hiukan tulkitsemaan.
Otetaan nyt aluksi se tavallisen kaksikaistaisen maantien esimerkki, kun rekka menee edellä ja itse saavuttaa sitä. No, oletetaan, että rekka kulkee sen 90 km/h ja itse ajan 120 km/h (ylinopeutta siis, ei ole kyseessä motari) , niin ryhdyn jo heti rekan kaukana edelläni huomatessani ennakoimaan ohituspaikkaa. Vaikka nopeuseroa jonkin verran onkin, niin rekan saavuttaminen kestää kuitenkin sen verran kauan, että ehdin hyvin hiukan ennakoida tulevaa ohitustapahtumaa. Sopivalla suoralla, kun olen vielä etäällä rekasta ja kun ei vastaantulijoita näy, niin polkaisen välimatkan kiinni ja samalla kiihdytyksellä heittämällä rekasta ohi. Nopeus nousee tietysti hetkellisesti entistäkin laittomamman puolelle, mutta mitä väliä, kun se on kuitenkin se turvallisempi ohitustapa. Noin tehden ei edellä ajava rekka yleensä ole hidaste, vaan paremminkin matkaa jouduttava tekijä.
Rekan ohitusta ei kannata lähteä kärkkymään hyvällä kelillä ajamalla aivan rekan perään kiinni, eihän siitä mitään näe kuin suorilla ja vasemmalle loivasti kaartavissa mutkissa. Kauempaa näkee tilanteen paremmin. Usein minut on ohitettu, mutta ohittaja on jäänyt kohta edellä ajaneen rekan perään kyttäämään ohituspaikkaa aivan perässä roikkuen. No, minä olen saavuttanut hetki sitten minut ohittaneen ja polkaissut samalla ohi molemmista. Kurkkimista rekan takaa olen sitten huvittuneena seurannut taustapeilistä. Kyllä Suomessa on käsittämättömän huonoja ohittajia ja myös ohituspaikkoja.
Talvella rekan ohittaminen voi olla tosi vaikeaa silloin kun on huonot olosuhteet, esim. lunta pöllyää oikein pirusti. Kyllä se varmasti vaikeaa onkin sille, joka ei ole sitä ko. kelissä koskaan tehnyt. Tottuneella tuokin homma hoituu rutiinilla näin: yhteys rekkakuskiin ja kysymys ”pääseekö ohi”, hehhehheh…, no joo, oletetaan, että yhteyslaitteita ei ole ja lunta pöllyää todella sakeasti. Silloin homma hoituu näin: ajetaan aivan niin lähelle rekan perävaunua kuin päästään, siis vain 10-50 cm:n etäisyydelle. Aivan oikein, siis melkein kiinni rekkaan (vaatii hiukan kylmäpäisyyttä aluksi, mutta tottuu siihen). Niin lähellä rekkaa ajaen rekan nostama lumipölly ei ole ehtinyt vielä nousta niin korkealle, että näkyvyys olisi haittaamassa ohitusta ja hyvässä paikassa ohittaminen on helppoa vaikeista olosuhteista huolimatta.
Hetken siinä kyllä joutuu ajamaan aivan sokkona hämärissä, ennen kuin rekasta lumipöllyn keskeltä takavalot alkavat häämöttää. Oman sijainnin tiellä joutuu arvaaman. Sitten vielä pitää luottaa siihen, että rekkakuski ei joudu jarruttamaan.
Ohittaminen ei kuitenkaan ole niin vaikeaa kuin äkkiseltään luulisi. Minäpä neuvon sujuvimmat tavat vaikeimpiin tilanteisiin, vaikka lakia joutuukin hiukan tulkitsemaan.
Otetaan nyt aluksi se tavallisen kaksikaistaisen maantien esimerkki, kun rekka menee edellä ja itse saavuttaa sitä. No, oletetaan, että rekka kulkee sen 90 km/h ja itse ajan 120 km/h (ylinopeutta siis, ei ole kyseessä motari) , niin ryhdyn jo heti rekan kaukana edelläni huomatessani ennakoimaan ohituspaikkaa. Vaikka nopeuseroa jonkin verran onkin, niin rekan saavuttaminen kestää kuitenkin sen verran kauan, että ehdin hyvin hiukan ennakoida tulevaa ohitustapahtumaa. Sopivalla suoralla, kun olen vielä etäällä rekasta ja kun ei vastaantulijoita näy, niin polkaisen välimatkan kiinni ja samalla kiihdytyksellä heittämällä rekasta ohi. Nopeus nousee tietysti hetkellisesti entistäkin laittomamman puolelle, mutta mitä väliä, kun se on kuitenkin se turvallisempi ohitustapa. Noin tehden ei edellä ajava rekka yleensä ole hidaste, vaan paremminkin matkaa jouduttava tekijä.
Rekan ohitusta ei kannata lähteä kärkkymään hyvällä kelillä ajamalla aivan rekan perään kiinni, eihän siitä mitään näe kuin suorilla ja vasemmalle loivasti kaartavissa mutkissa. Kauempaa näkee tilanteen paremmin. Usein minut on ohitettu, mutta ohittaja on jäänyt kohta edellä ajaneen rekan perään kyttäämään ohituspaikkaa aivan perässä roikkuen. No, minä olen saavuttanut hetki sitten minut ohittaneen ja polkaissut samalla ohi molemmista. Kurkkimista rekan takaa olen sitten huvittuneena seurannut taustapeilistä. Kyllä Suomessa on käsittämättömän huonoja ohittajia ja myös ohituspaikkoja.
Talvella rekan ohittaminen voi olla tosi vaikeaa silloin kun on huonot olosuhteet, esim. lunta pöllyää oikein pirusti. Kyllä se varmasti vaikeaa onkin sille, joka ei ole sitä ko. kelissä koskaan tehnyt. Tottuneella tuokin homma hoituu rutiinilla näin: yhteys rekkakuskiin ja kysymys ”pääseekö ohi”, hehhehheh…, no joo, oletetaan, että yhteyslaitteita ei ole ja lunta pöllyää todella sakeasti. Silloin homma hoituu näin: ajetaan aivan niin lähelle rekan perävaunua kuin päästään, siis vain 10-50 cm:n etäisyydelle. Aivan oikein, siis melkein kiinni rekkaan (vaatii hiukan kylmäpäisyyttä aluksi, mutta tottuu siihen). Niin lähellä rekkaa ajaen rekan nostama lumipölly ei ole ehtinyt vielä nousta niin korkealle, että näkyvyys olisi haittaamassa ohitusta ja hyvässä paikassa ohittaminen on helppoa vaikeista olosuhteista huolimatta.
Hetken siinä kyllä joutuu ajamaan aivan sokkona hämärissä, ennen kuin rekasta lumipöllyn keskeltä takavalot alkavat häämöttää. Oman sijainnin tiellä joutuu arvaaman. Sitten vielä pitää luottaa siihen, että rekkakuski ei joudu jarruttamaan.
Vastaukset 62
Vanhimmat
Hyvin kerrottu!! Mut ei nää "rajoittimet" osaa, toi oli niille hirveetä, "menee vähän yli....". Hyviä terveisiä, noin se osataan!!
Automaatti oikein käytettynä tarjoaa verrattoman edun ohitusten tekoon. Jos näkyvyys on edellä menevän takana huono, valutan *varovasti* ensin keskiviivan tuntumaan ja näkymän auetessa edelleen pikkuhiljaa vastaantulijan kaistalle, kunnes eteenpäin on esteetön näkymä.
Jos missä vaiheessa tahansa havaitsen vastaan tulevan ajoneuvon, palaan heti omalle kaistalleni. Ennen pitkää eteen avautuu kuitenkin ohitukseen riittävä avoin pätkä, jolloin polkaisen kickdownilla kakkosen sisään ja siirryn heittämällä rinnalle ja saman tien ohi.
Ei siis tarvitse pitkiä ennakointeja eikä lentäviä lähtöjä. Kätsyä.
Automaatti = vahva osta.
Toivottavasti et ollut tosissasi. Ei se automaatti tuo moottoriisi yhtään enempää tehoja. Oikeasti tuon kuvailemasi ohitustavan sallii vain tehokas kone - tai erittäin pitkä suora.
Automaatillakin ohitus sujuu kaikista sujuvimmin niin, että ohitettavaan on pidetty väliä. On kaikkein turvallisinta ohittaa niin, että vastaantulevan kaistalle vaihdettaessa nopeutta on jo reilusti. Jos siinä vaiheessa ohitus pitääkin keskeyttää, on autossa jarrut.
Hiljaa hivutan!!!!(pelkkää nuss...) sää et osaa!!
on kova sana ohitukseen lähdössä. Mulla on myös tapana mennä ohi mahdollisimman nopeasti, siis puhun nyt kaksikaistaisesta tiestä. Moottoritiellä ei ole niin kiirusta.
Kyllähän siinä tulee hetkellisesti ajettua välillä reipastakin ylinopeutta, mutta mielestäni se on kuitenkin turvallisin tapa.
Ajan tosiaan usein hyvin mutkaista tietä ja kun joku tulee perävalot edellä vastaan niin koska tunnen tien, ei ole tarvis nokkia. Mietin jo valmiiksi, että sen ja sen mutkan jälkeen lähden jos ei vastaantulijoita näy. Sillä tiellä on lähdettävä heti kun pikkuinen suoranpätkä aukeaa. Jos vasta siinä vaiheessa alkaa miettiä ohitusta niin ei onnistu.
Se mun pitää tunnustaa, etten lähde kuvaamaasi ohitukseen rekasta luntapöllyävällä tiellä. Siinä kohtaa mulla loppuu uskallus. Mutta kuten olen aiemminkin sanonut, mulla on ollut ilmiömäinen säkä rekkojen kanssa. On joko tehnyt tietä tai sitten vilkulla näyttänyt, että pelaa yhteen jos päätän lähteä ohitukseen.
Paitsi että venäläisten rekkojen vilkutukseen en luota. Ne kuulemma saattavat vilkuttaa juuri toisin kuin suomalaiset.
Kylläpäs oli taas jutut...10 cm:n päähän rekan perästä...Joo-o.
Tarjoamasi neuvot olisivat käypiä ehkä rata-autoiluun, mutta yleiseen liikenteeseen ne eivät oikein jokamiehelle sovellu.
Noilla rattimiehen kyvyillä luulisi sinun olevan kova vastus Schumacherillekin. Mikset ole hakeutunut moottoriurheilun pariin kun kerran vauhti noin viehättää? Saisit sitten ohitella vapailla nopeuksilla ihan liikennesääntöjä rikkomatta.
Muuten, muistisi pätkii pahasti tai sitten aika kultaa muistot, kun väität että Suomen tiestö ei nyt ole juuri kummoisempi kuin sotien jälkeen. Eihän silloin ollut edes kestopäällysteteitä juuri missään. Keväisin tiet kuin kynnöspeltoa roudan jäljiltä. Mutta ei kyllä ollut nopeusrajoituksiakaan vielä keksitty. Tosin 80 km/h oli hurja nopeus silloisella tiestöllä ja kalustolla, ja useimmilla häkäpönttöpeleillä saavuttamattomissa.
Oikein huonolla kelillä on tosiaan ajettava melkein rekan perään kiinni, jos haluaa esteettömän näkyvyyden ja ohitustilaisuuden. Useimmat jäävät kyllä sinne rekan taakse, minä en.
Moottoriurheilu kiinnostaa ainoastaan televisiosta katsottuna, eikä edes aina.
Sotien jälkeinen tiestö ei ollut riittävä silloiselle ajoneuvokalustolle ja tilanne on nykyään aivan vastaava.
Siis millä perusteella määritellään "nykyinen ajokalusto" ja teiden riittävyys sille ?
Autojen keski-ikä suomessa on nykyään vähän päälle 10 vuotta ja suomalainen henkilöauto romutetaan keskimäärin vasta 18-vuotiaana. Tarkoitatko siis, että nykyinen tiestö ei ole riittävä 1990-luvun alkupuolen ajokeille ?
Tiestöähän ei ole tarkoituskaan mitoittaa tämän päivän uusimpia ja tehokkaimpia autoja varten. Massojen voimaa nääs...
Vaikka autojen määrällä ja teiden ruuhkautumisella.
Kyllä tulee höystöjen kanssa nämä euromiehen jutut. Haluaisinpa nähdä senkin kun ajat 90 km/h lumituiskussa 10 senttimetrin päässä rekan perässä. Lumi pöllyää, perävaunu soutuaa liukkaalla edes takaisin metrin verran ja sinä päästelet 10 sentin päässä rekan takapuskurista. Joo-o.
Samoin voisit mainita pari maata, jossa tiekilometrejä per ajoneuvo on merkittävästi enemmän kuin Suomessa.
Talvisinhan se on mahdollista nähdä silloin kun lumi pöllyää ja olen tien päällä. Ei se edellä kulkeva perävaunu mitään souda "edes takaisin metrin verran". Jos soutaa siinä vauhdissa, niin se rekka ei kauan tiellä pysy ja silloin ajan kauempana.
Johan tuon Suomen tiestön "haukkui" tämän aamun uutisissa tiehallinnon johtajakin. Tiestö kuulemma tarvis mittavaa remonttia.
Suuri osa tiestöstä on 60-luvulla rakennettua ja sillat rapistuneet korjauskuntoon. Rahaa vaan ei muka ole parannuksiin, joten nopeusrajoituksia joudutaan alentamaan samalla kun liikenne kuitenkin kasvaa. Typerää.
ei ihan metrejä mutta jonkin verran ja johtuu korkeudesta ja paino pisteestä ja on ne mulla tiellä pysyny
Ei tosiaan souda metrejä. Vähä ei haittaa mitään.
ikivanhalla E32:lla, joka on siis 80-luvun tekniikkaa. BUAHAHAHAHA!
Pitkähkö lainaus:
> Talvella rekan ohittaminen voi olla tosi vaikeaa silloin kun on huonot
> olosuhteet, esim. lunta pöllyää oikein pirusti. Kyllä se varmasti
> vaikeaa onkin sille, joka ei ole sitä ko. kelissä koskaan tehnyt.
> Tottuneella tuokin homma hoituu rutiinilla näin: yhteys rekkakuskiin ja
> kysymys ”pääseekö ohi”, hehhehheh…, no joo, oletetaan, että
> yhteyslaitteita ei ole ja lunta pöllyää todella sakeasti. Silloin
> homma hoituu näin: ajetaan aivan niin lähelle rekan perävaunua kuin
> päästään, siis vain 10-50 cm:n etäisyydelle. Aivan oikein, siis
> melkein kiinni rekkaan (vaatii hiukan kylmäpäisyyttä aluksi,
> mutta tottuu siihen). Niin lähellä rekkaa ajaen rekan nostama lumipölly
> ei ole ehtinyt vielä nousta niin korkealle, että näkyvyys olisi haittaamassa
> ohitusta ja hyvässä paikassa ohittaminen on helppoa vaikeista
> olosuhteista huolimatta.
Tuo kyllä ehkäisee sen että takapyöristä pöllyävä lumi ei tuli tuulilasiin, joten näet sen rekan peräosan varmasti aika hyvin.
Vastaantulijoita ei sitten näekään vastaavasti ollenkaan, rekka kun peittää ne varsin tehokkaasti. Voit toki ujuttautua keskiviivan tuntumaan kyttäämään, mutta rekan etuosasta sivulle nouseva lumi sotkee näkyvyyden totaalisesti.
Onneksi talvella on yleensä suhteellisen pimeää, joten vastaantulijoiden valot erottaa hyvän matkan päästä. Ei muuta kuin yrittämään, jos niin kiire on (ja tietää että on sen verran suoraa että omalla koslalla ohi ehtii).
Ja sitten vinkkinä. Se rekka ei talvella pysähdy ihan heti. Eikä välttämättä se omakaan auto.
Voisin kertoa läheltä piti -tilanteen omasta nuoruudestani (no, kymmenen vuotta sitten suurin piirtein). Olin tulossa kotia kohden rankassa lumipyryssä, pimeällä. Tie oli suhteellisen tuttu, mutta ei aivan joka mutka kuitenkaan mielessä... Rekka siinä sompaili noin kuuttakymppiä eteenpäin edessä, joten noudatin runttaajan ohjetta ja parkkeerasin niin lähelle kuin uskalsin - sen verran lähelle siis että eteenkin näki enemmän kuin vähän taaempana. Sitten näytti tulevan suoraa, eikä valoja näkynyt vastaan tulevan, joten ei muuta kuin kaistan vaihto ja kaasua koneeseen (varovasti, kun lähtee muuten liukkaalla luistelemaan). Olin jo ohittanut yhdistelmän nivelen, kun huomasin edessä liikenteenjakajan. Vaihtoehtoja oli oikeastaan kolme:
1) päästellä suoraan vastaantulijoiden puolella ja noin kilometriä myöhemmin palata omalle kaistalle - ehkä kukaan ei tulisi vastaan.
2) yrittää hidastaa niin paljon että pääsisin takaisin rekan taakse ennen liikenteenjakajaa
3) päästellä suoraan, pysäyttää ja peruuttaa takaisin.
Valitsin vaihtoehdon kaksi. Tilaa liikenteenjakajaan jäi noin metrin verran kun kurvasin takaisin rekan perään - ja saman tien puoliksi ojaan (perä siis ojaan, etupyörät pysyivät tiellä). Siitä sitten palautin auton tielle ja päätin päästellä ohi vasta seuraavalla suoralla...
"Voit toki ujuttautua keskiviivan tuntumaan kyttäämään, mutta rekan etuosasta sivulle nouseva lumi sotkee näkyvyyden totaalisesti."
Keskiviivan tuntumaanhan siellä rekan takana on ujuttauduttava kurkkimaan, mutta kyllä sieltä yleensä näkyvyys avautuu eteenpäin. Ei ehdi rekan etuosasta sivulle pöllyävä lumi sotkea näkyvyyttä niin pahoin. Kokemusta on ja paljon.
Huh, huh, millaisia riskejä. Mitä varten ylipäätänsä pitää rekkoja talvella ohittaa, kun nehän ajaa samaa vauhtia kuin muutkin.
Minulla on vasemmassa otsalohkossani muistissa niin monta epäonnistunutta rekan ohitusta, jotka olen lukenut lehdistä ja onnettomuusuutisista, etten ohittele niitä ollenkaan.
Päinvastoin pyrin päästämään ne minun ohitseni.
Minulla ei ole niin kiire, että tarvis alkaa moiseen hullun touhuun.
Rekat ajaa pääsääntöisesti 90 km.n vauhtia ja jopa ylikin, niin mitäs noista enää tarvii ohitella.
Ajelee vaan turvallisesti rekan perässä, niin sehän toimii siinä ikäänkuin suojelijana.
Eri asia tietysti on kurakelit, jolloin sen perässä ei voi ainakaan lähituntumassa ajaa, mutta silloin voi jättäytyä kauemmas.
Muistan lapsuudestani järkyttävän turman, kun aamvarhaisella synnytyslaitokselle oli kylätaksi lähtenyt viemään isäntää ja emäntää kaupunkiin.
Matkalla kylätaksi oli lähtenyt ohittamaan rekkaa lumipyryssä ja kuinkas kävikään.
Vastaan tulikin toinen rekka ja taksi sukelsi täysin rekan alle satasen vauhdissa.
Siihen päättyi synnytyssairaalaan meno.
Taksimies oli kylällä kuuluisa kaahailustaan ja yltiöpäisistä ohituksistaan.
Mitä opimme tästä ?
No minä ainakin opin, ettei rekkaa pidä ohittaa talvisaikaan pimeässä ja lumituiskussa, vaikka kuinka haukuttaisiin nysveröksi kuskiksi.
Jorinoitasi luettuani uskon kyllä, että et ole koskaan ohittanut ketään, mutta täällä kyllä riehut nimettömänä ja purat kyvyttömyydestäsi sikiävää turhautuneisuuttasi.
En varmasti turhautuneisuuttani täällä jorinoi, vaan valistaakseni.
Valistushan ei tunnetusti tehoa, vaan ankarat rangaistukset ja hirveät sakot.
KIrveelläkään ei saada taottua valistusta autoilijoiden päähän.
Mitäs riehumista tämä on vaan selvää puhetta.
Politiikkojen puheista ei saa koskaan selvää, koska se on sitä kapulakieltä.
Minä sentään sanon asiat halki kiertelemättä ja kaartelematta ja totuudenmukaisesti.
Tämä on minulle pakottava tarve sen tähden, kun mieltäni kiusaa niin perkuleesti se, kun jatkuvasti ajetaan jossain päin kolareita.
Ajatteles, 8000 ihmistä loukkaantuu vuosittain, voi mahoton, mikä iso sakki se on.
Missähän ne vammaiset majailee ja oleilee, kun niitä niin harvoin tuolla siviilissä tapaa.
Eikai ne kaikki sovi sinnekkään kuntoutuslaitokselle.
Mun nuoruuden kaverini hankki 750 kuutiosen prätkän silloin 1960 luvulla ja lähti sillä eurooppaa kiertelemään.
No eihän se selvinnyt siitä reissusta kunnialla, vaan jossain pariisin kehätiellä oli ajanut toisen
perään sillä seurauksella, että tuli invalidiksi lopuksi ikäänsä.
Mitä muuta autoilijat tarvitsisivat kuin sitä valistusta turvallisesta tavasta ajaa.
He kun eivät vaan halua kuunnella järkipuhetta.
Tämähän se vaan turhauttaa, kun mikään ei näytä auttavan. Ajetaan vaan sitä tuhannen vauhtia ja aiheutetaan onnettomuuksia.
Mitään onnettomuuksia ei sattuisi, jos ajettaisiin ihmisiksi. On muuten kokemusta 40 vuotta ilman, että olisi tarvinnut poliisin sakottaa tai että ajokorttia olis otettu hyllylle.
Kummassa luulisit kuolevan&loukkaantuvan enemmänn ajettua kilometriä kohden. Saksalaisella moottoritiellä (jossa siis ajetaan autolla kuin autolla täysillä, joten onnettomuuden sattuessa ruumiita tulee varmasti ja paljon), suomalaisella moottoritiellä (jossa körötellään samaa vauhtia kuin kymmeniä vuosia sitten), saksalaisilla muilla teillä vai suomalaisilla muilla teillä. Mieti noille järjestys ja sitten katso vastaus tuolta:
http://www.bast.de/htdocs/fachthemen/irtad/english/we2.html#driveandstayalice-dot-com
Saman linkin kautta selvinnee myös kuinka vaarallista Suomessa on ajaa autolla verrattuna muihin maihin.
Oletko muuten hankkinut kenkiisi liukuesteet ja pidätkö kävellessäsi kypärää? Niillä pystyisit estämään loukkaantumista myös samalla tavalla tehokkaasti kuin varovaisella ajamisella, koska kävely on todella vaarallista. Suomalaisiakin kuolee kuin kärpäsiä liukastumisten seurauksiin. Onko valistus tehonnut tässä asiassa sinuun?
Miksi muuten pitää pelätä kaikkea mahdollista? Olisipa elämä stressaavaa ja ikävää, jos pitäsi kokoajan keskittyä kaikenlaiseen pelkäämiseen ja pitäisi varautua aina pahimpaan. No, kukin elää elämäänsä, miten parhaaksi näkee.
Sinä toistat tuota "40 vuotta, blablablabla"
Mulla on ajokortti ollut reilut 35 vuotta ja olen ajanut kanssa koko ajan. Ei monen päivän seisokkeja ole ollut. Ei yhtään sakkoa, siis ei ylinopeudesta, ei väärästä pysäköinnistä.
Kuitenkin olen voinut ajaa sujuvasti liikenteen mukana. Ei ole tarvinnut olla tientukkona, ei ole ollut tarvetta alkaa kouluttaa ketään liikenteessä. Välillä olen mennyt itse ohi ja välillä on minut ohitettu.
Meillä on yksi liikenteessä vammautunut lapsi, tosin hän oli aikuinen jo vammautuessaan. Ihan kuule kulkee ihmisten joukossa pää pystyssä, ei nöyristele ketään, ei ole mitään syytä. Ajaa ihan autollakin, joskus vähän kiroaa sitä kun meinaa olla nuo invapaikat täynnä aivoinvalidien autoja vähän liian usein.
Että voisit vähän ajatella, ennenkuin alat julistaa noita "totuuksiasi".
Ymmärtäisit nyt jo, että Sinun ajotapasi ei ole ainakaan yhtään sen oikeampi kuin toistenkaan. Uskonpa, että kun liikenteessä on pikkusen huumoriakin mukana niin ajokin sujuu lepposammin kuin jos koko ajan pitäisi hampaita kiristellä ja etsimällä etsiä jotain kielteistä sanottavaa toisten ajamisesta.
Tasoihinhan se menee kun Sinä ajat aina varmuuden vuoksi vähän alle rajoitusten ja minä taas mielelläni pikkusen päälle.....;D
Vaikka kuinka noita tilastoja katselisi, niin ei silti pidä tuudittautua niiden sanomaan, vaan luottaa siihen kuuluisaan omaan maalaisjärkeensä.
Ei minulla ole liukuesteitä. Tämä on muuten hyvä pointti. Hetihän tajuaa, kun ottaa ensimäisen askeleen kotiportailtaan, että jaahas, nyt on liukasta. Sen jälkeen joka-askelleella ainakin minulle hälytyskello muistuttaa päässä, että varovasti seuraava askel, jne..
Samate kun lähden ajamaan, saan heti tuntuman tiehen, onko se miten liukasta ja osaan vaistomaisesti sopeuttaa ajonopeuden sellaiseksi, että auto pysyy tiellä liukkaudesta huolimatta.
Jos taas en ajattelisi mitään, niinkuin suurin osa tekee, niin johan sitä sattuis vaikka mitä jatkuvasti.
Rakennustyömaan vastaavana mestarina minulla on erityinen huoli ja tärkeää, ettei mestallani tulisi niitä työtapaturmia.
Joudun jatkuvasti puuttumaan varomattomuuksiin työmaalla kierrellessä.
Uskonpa, että monta tapaturmaa on vältetty poikkeuksellisen tarkan valvontani ansiosta.
Tämä luonteenpiirre heijastuu sitten myös liikenteessä liikkumiseen, niinkuin täälläkin on saatu huomata ja ihmetellä.
Näin se vaan kuitenkin on, että elämä on yhtä varomista koko ajan, jos mielii selvitä liukastumatta.
Kerran työmaallani oli laitettu telineet niin huterasti pystyyn, että käskin ne oitis pystyttämään uudelleen ja sivutukia myös laittamaan enemmän.
Työmiehet joutuivat hakemaan puuttuvia telineen osia kauempaa ja aikaa tärvääntyi.
Vaikka kiire painaa joka työssä, en anna tuumaakaan periksi turvallisuudesta laiminlyömiseen.
No ei tästä ole kauaakaan, kun helsingissä romahtivat rakennustelineet kasaan ja kaksi nuorta miestä kuoli.
Että se siitä varovaisuuden tärkeydestä elämässä.
Tokihan se rasittaakin joskus se varovaisuus, mutta se elää pitkään, joka varoo.
Minulle tämä varovaisuus on myös sellainen pakkoneuroosi. Kun kuljen keväällä katuja, tarkkailen kattojen reunoja, josko sieltä olis lumitykky putoamassa niskaani.
Et ole autokoulunopettajan ammattia harkinnut, kun noin viisas tunnut olevan? Olisihan se hyvä siirtää oma osaaminen jälkipolville...
Tuo rekan ohitus talvella on kyllä hengenvaarallinen tuolla tavalla. Ei noin, ei missään nimessä.
Pidempi väli on aina parempi ja jos näkyvyys on oikeasti niin huono ettei nää niin ei pidä ohittaa.
Tietenkään ei ole pakko ohittaa ja lumipöläkkä on joskus niin sakeaa, että sitä vastaan tulevaa rekkaakaan ei erota ennen kuin se on edellä ajavan rinnalla, tai jo ohi.
Jos ohi haluaa mennä, niin kertomani tapa on paras. Lumipölly voi joskus olla niin sakeaa, että rekkakuski ei välttämättä edes näe takana ohituspaikkaa kyttäävää autoilijaa, eikä valomerkkejä. Vastaavasti rekan takavalotkin voivat olla niin paksusti lumessa, että vilkkumerkkiä ei erota.
Voihan se tietty olla paras mahdollisuus mennä ohi. Kieltämättä.
Mutta venäläistä rulettiahan voi pelata muuallakin kuin autotiellä. :)
Että edes ohituksessa ei saa ajaa ylinopeutta, mutta sallitulla nopeudella ohittaminen on lähes mahdotonta.
Suurin virhe on juuri se että ajetaan aivan rekan taakse ei nähdä kunnolla. Ja jos on välimatkaa voi myös jo kiihdyttää omalla kaistalla.
Muuten nämä r:n jutut on sen fiktio maailmasta ei todellisuudesta. Hän ei tajua sitä vastaatulevien määrää ja ohituskieltojen matkoja mitä on tänäpäivänä. Ei hän muuten sanoisi että "edellä ajava rekka yleensä ole hidaste, vaan paremminkin matkaa jouduttava tekijä."
Osoitus ettei r edes liiku maanteillä tänäpäivänä
Ajan n. 100 000 km vuosittain!
Vastauksesi todistaa sen, että sinulla on vaikeuksia ymmärtää lukemasi.
Eiköhän kysymys ole paljolti siitä, että missä liikkuu. On pätkiä, joilla ohittaminen on tiettyyn aikaan mahdotonta. Sitten taas on pätkiä, joilla ohittaminen onnistuu käytännössä aina.
Kyllä ohitus on helppoa jossain limingan suoralla, mutta ei ole samoin esim. heinola jyväskylä välillä.
Etkö tiedä Helsingistä pohjoiseen muuta reittiä kuin Heinolan kautta? Ilmeisesti olet sieltäkin kulkenut vain silloin, kun kaikki lomalaisetkin ovat samaan aikaan suunnistaneet pohjoista kohti.
Eikä muut ole sen parempia vai ajatko päijänteen itäpuolta se on vielä pahempi. Ja jos katsot kiertoteitä eikö niihin kulu aikaa enemmän?
Suorin reitti ei ole aina se nopein, riippuu vähän muusta liikenteestä ja mahdollisista tietöistä. En aja ns. kiertoteitä, mutta eräs reitti on, joka on aina vähäliikenteinen ja nopea.
Ettei ainakaan ajansäästöä saada aikaan
tarkoittaa varmaan reittiä 3-tie - 10-tie - 53-tie - 24-tie - 9-tie - 4-tie
Se reitti on uskoakseni nopeampi kuin Päijänteen itäpuolinen vaihtoehto, mutta rikesakkorajalla....hmmmmmm
Olet kuitenkin lähempänä oikeaa kuin tuo toinen arvailija.
Ajoin perjantaina Rovaniemelle matkan, jonka alussa oli kyltissä "Rovaniemi 115" Välillä on satasen alueita, mutta myös melkein kaikkia muitakin tuosta alempia rajoituksia. Viimeinen parinkymmenen kilometrin pätkä Muurolasta Rovaniemelle on 80:n rajoitus. Ajoin kokeeksi vain kympin päälle rajoitusten (todellista), mutta muutamissa rekkojen ohituksissa nousi hiukan yli. Aikaa meni 1 tunti ja 5 minuuttia ja matka siis tuo 115 km. En siis ajanut edes sakotusrajalla ja keskinopeudeksi tuli silti aivan hyvä.
Tasaiseen tahtiin kun vain painaa menemään ja ajoittelee ohituksia, niin pitkätkin matkat taittuu melkein rikesakkorajoilla ajaen kohtalaisen hyvällä keskinopeudella.
Ota seuraavan kerran kellolla aika
Ensin tampereelle ja sieltä seinäjoen kautta oulua kohti.
Aika ei kyllä säästy tuolla reitillä
Mittari tarkistettu poliisien tutkalla (virhe tiedossa ja ajotietokone näyttää tasan oikein) ja auton kello pysyy ajassa.
En kyllä lähde Seinäjoen kautta kiertämään.
Lähdet tampereelta keuruulle?
Jos väitit, että nopeusrajoitusten mukaan tulisi yli satasen keskinopeus? Nyt kyllä on jokin pielessä.
...ja se on sinun ymmärryksesi, mikä pielessä on! Missä minä sanoin, että nopeusrajoitusten mukaan? En missään, sanoin, että kympin yli ja ohituksissa hiukan enemmän.
Huhhuh, kun sinun on vaikea ymmärtää asioita. Oletko tosiaan noin tyhmä, vai näytteletkö vaan?
En lähde Keuruullekaan.
Hki-Hml-Pälkäne-Orivesi-Virrat-Alavus-Alajärvi-Kaustinen-Ylivieska-Oulainen-Vihanti-Liminka-Oulu
Ei kuitenkaan aivan. Ei Pälkäneelle, eikä Orivedelle, vaikka sieltäkin kautta vois kyllä ajaa ja olen ajanutkin. Nykyään ajan hiukan toisaalta.
siinä kohtaa Tampesteri-Virrat.....
...Ylöjärvi-Kuru-Virrat...
Hyvä reitti, saa melkein yksinään ajella vaikka muualla on ruuhkia.
Hienoa, euromies! Alat oppia...
Eipä ole enää paljon oppimista, kun olen osannut jo kauan. Mitähän mahdat tarkoittaa?
Matkahan oli lyhyt, ei kovallakaan ylinopeudella saavuteta noin lyhyellä matkalla merkittävää ajan säästöä. Toista on sitten, kun päivässä ajan vaikkapa 1000 km.
Ohittelun ja ennakoinnin olen osannut aina ja tänään se tuli taas tehtyä. Ajoin Ylivieskasta Iihin 167 km puoleentoista tuntiin Pidin jälleen nopeutena yleensä kympin päälle rajoituksen, mutta ohitettavia oli aika paljon, rekkoja ja henkilöautoja, joitain asuntoautojakin. Tuosta kun lasket keskinopeuteni, niin huomaat, että ohitukset eivät hidastaneet matkaani, vaan nopeuttivat. Ohituksissahan käytän reippaampaa ylinopeutta. Noin kun ajaa, niin on helppoa ajaa pitkiäkin matkoja kovalla keskinopeudella tarvitsematta ajaa kuitenkaan kovilla ylinopeuksilla.
Onko kaikki kotona? Luepas tekstisi uudelleen?
Eihän tuossa ole päätä eikä häntää.
Talvella rekanperässä 10 - 15 cm.
LAITTOMUUKSIIN yllyttämistä!
turvaväliä...
Siellä kyllä luki 10-50 cm, eikä 10-15 cm!
Lue tuo: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=95&conference=531&posting=22000000007928000
talvi kelillä? 10-50cm? jos lumi pöllyää onko tarvetta ajaa ku reikä pää ja rekan perään mahd lähelle noh kuvitellaan et sie sen teet ja alat kyttäämään ohitus hetkeä ja samas rekka joutuu syystä tai toisesta äkki jarrutukseen niin soppa on valmis sinä olet hengettömänä rekan alla ja kiire lopu siihen. kesäl on eri kuitenkin pitoa löytyy (kuivalla) ja näkyvyyttä. Itse olen seuraillut valtatie 20sellä liikenteen sujuvuutta ja useat eteläsuomalaiset ja myös seas pohjois suomen ihmiset ajavat kuin reikä pää minkään näkösiä lakeja noudattamatta ja 4 kuolon kolaria ohittaessa tänä talvena. minä talvi kelillä ajan rajoitusten mukaan koska SE ON TURVALLISEMPAA kuin kauhee kiire ja 140 lasissa ja uranen tie jossa vähän irtolunta tien pinnassa ja muuta ei tarvi kuin varomaton ohitukseen lähtö ja pam loput arvaatte. ja mikä oli lahdenväylän kolari suman suurin syy? pienet turva välit.
Kirjoitit:
"syystä tai toisesta äkki jarrutukseen niin soppa on valmis sinä olet hengettömänä rekan alla ja..."
Mikä sen rekän pysäyttää niin äkisti?
Ei ainakaan jarrutus, tai edes piskuinen henkilöauto keulan alla..
No, jos sen rekan eteen joku jaris tupsahtais, niin kyllä se varmaan kolahtais siellä reka perässäkin. Mutta tuskin niin että henki lähtis!
Ajatelkaapa kaikki: Jos ajaa ihan edellä ajavan puskurissa kiinni, vaikka se yhtäkkiä jarruttais, nopeuseroa ei ehtisi syntyä kahden auton välille niin paljon että tulisi edes vakavia pelltivaurioita!
Jos sinullakin olisi joutilas auto, jolla voisit kokeilla: Aja sen keula kiinni seinään ja sitten koita kuinka paljon saat sen autoa lyhentymään painamalla sitä hitaasti seinää vasten. Ei se paljon rypisty, jos et ota vauhtia!
Eli jos kaksi autoa ajaa aivan toisissaan kiinni ja edellä ajava jarruttaa, toinen painaa vaan päälle, kuin peräkärry. Eipä siinä henki lähe, ei sitten millän!
ps Minäkin ajan aina lumen pöytessä niin lähellä toista autoa, että ei nouse pölyt silmille.
no kyllä se rekkakin joutuin pysähtyy ja jos sul on joku 30cm eroa edellä ajavaan ja vauhtia 80 km/h niin kylä se rytinä käy kun et edes kerkiä painaa jarrua kun se rekka on puottanu vauhtia. mutta en ole testannu miten käy
juu ja jos sul on se 30cm eroa siihen rekkaan ja ristauksesta tulee toinen täys perävaunullinen rekka niin kyl se pysähtyy ja sie olet ihmeissään kahtomas sitä perävaunun alta et monelko pultil se akseli on kiinni. ja onko järkeä ehki mennä niin lähelle kun kuitenki joudut katselemaan tuleeko autoja vastaan tulian kaistalla ja mikäs siinä lähteä ohittamaan kun kiihdytys kestää pitkään ja ohitus matka pitenee mutta jos kiihtyvyys on samaa kuin jossain kilpa autossa niin antaa mennä.
No tuollaisessa lumipöllykelissä sitä rekkaa EI TARVITSE OHITTAA! Voi ajaa perässä, turvallisen välimatkan päässä, esim. 300 metrin päässä.
Toi neuvo mennä kyttäämään ohitusta alle puolen metrin päähän rekan takalaudasta on SULAA HULLUUTTA!
Ziisus että on ihmisellä kiire kuolla!
Todella sairasta "neuvoa" ihmisiä tekemään rikosta ajamalla idioottimaisen lähellä toista autoa. LAITONTA.
Ei niin mitään järkeä.
Neuvomani tapa on takuulla turvallisempi ohitustapa kuin uhkarohkea ohitusyritys näkemättä vastaantulijoita ja vain pelkkään tuuriin luottaen.
Perustelehan kuinka näet kun olet aivan auton takana? Mistä sinä sen turvallisuuden löydät?
Onko tuo laillista?
Et siis ole vielä koskaan ajanutkaan huonolla kelillä, jos vielä ollenkaan autolla?
Eiköhän sieltä auton takaa pidä kurkata, että näkee. Ei se tie aina oikealle kaarra!
Sinä et siis tajunnut avauksesta senkään vertaa, että jos pitää ohittaa huonolla kelillä, niin kertomani tapa on paras. Pakko ei ole ohittaa.
Laillisuudesta sen verran, että kukaan ei pysty aina ajamaan kaikkia sääntöjä noudattaen, et sinäkään (tuo on ollut aiemminkin täällä esillä).