Vieläkö joku kesyttää kesälemmikiksi varislinnun tai esim. oravan?
60-luvun alussa oli maaseudulla tapana hävittää rastaiden ja varislintujen pesät pihapiiristä.
Ensimmäisen elättivarikseni sain tällaisen pesänhävityksen yhteydessä pudonneesta pienestä variksenpojasta.
Kukaan ei uskonut että saisin sen pysymään hengissä paria päivää kauemmin.
Sain joltain vanhemmalta kylänmieheltä opastuksen että variksenpoika selviää pitkälle jos saan syötettyä sille piimää.
Niinhän se ensimmäinen viikko meni piimää puoliväkisin nokasta kurkkuun lusikoiden.
Pian se olikin sitten kita avoinna vaatimassa lisää piimää ja samalla sinne meni mm. kastematoja, paarmoja ja vedessä liotettua leipämössöä.
Variksenpoika kasvoi nopeasti ja pian se oppi kulkemaan kävellen ja hyppien perässäni.
Samalla se vahvisti siipiään lehyttelemällä niitä paikallaan pomppien.
Ensimmäiset kohouttautumiset se teki navetan rappusia nousten askel kerrallan siivillä avustaen.
Lentoliikkeen näin kun se lehäytti itsenä kaivonkannelta rapakon viereen josta se kävi juomassa.
Parin metrin lennon jälkeen näin myös ensimmäisen itsenäisen ruoan hankinnan kun se nappasi sateen jälkeen pihatielle nousseen kastemadon.
Kaveruus kasvoi sen piimäpartaisen kaverin koon myötä.
Olkapäälläni nuokkuen ja välillä korvasta ja hiuksista nokalla nipistäen se kouluutti 8v pojasta itselleen kelpo palvelijan.
Kesän kuluessa sen lentotaito kehittyi ja se teki yhä pitempiä itsenäisiä reissuja jotka yleensä suuntautuivat läheisen joen rantapuihin.
Viimeisen kerran näin sen kun se liiteli joen päällä toisen variksen kanssa tutusti äännellen.
60-luvun alussa oli maaseudulla tapana hävittää rastaiden ja varislintujen pesät pihapiiristä.
Ensimmäisen elättivarikseni sain tällaisen pesänhävityksen yhteydessä pudonneesta pienestä variksenpojasta.
Kukaan ei uskonut että saisin sen pysymään hengissä paria päivää kauemmin.
Sain joltain vanhemmalta kylänmieheltä opastuksen että variksenpoika selviää pitkälle jos saan syötettyä sille piimää.
Niinhän se ensimmäinen viikko meni piimää puoliväkisin nokasta kurkkuun lusikoiden.
Pian se olikin sitten kita avoinna vaatimassa lisää piimää ja samalla sinne meni mm. kastematoja, paarmoja ja vedessä liotettua leipämössöä.
Variksenpoika kasvoi nopeasti ja pian se oppi kulkemaan kävellen ja hyppien perässäni.
Samalla se vahvisti siipiään lehyttelemällä niitä paikallaan pomppien.
Ensimmäiset kohouttautumiset se teki navetan rappusia nousten askel kerrallan siivillä avustaen.
Lentoliikkeen näin kun se lehäytti itsenä kaivonkannelta rapakon viereen josta se kävi juomassa.
Parin metrin lennon jälkeen näin myös ensimmäisen itsenäisen ruoan hankinnan kun se nappasi sateen jälkeen pihatielle nousseen kastemadon.
Kaveruus kasvoi sen piimäpartaisen kaverin koon myötä.
Olkapäälläni nuokkuen ja välillä korvasta ja hiuksista nokalla nipistäen se kouluutti 8v pojasta itselleen kelpo palvelijan.
Kesän kuluessa sen lentotaito kehittyi ja se teki yhä pitempiä itsenäisiä reissuja jotka yleensä suuntautuivat läheisen joen rantapuihin.
Viimeisen kerran näin sen kun se liiteli joen päällä toisen variksen kanssa tutusti äännellen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.