Pitääkö paikkansa, että suuri osa onnettomuuksista tapahtuu tutuilla tiepätkillä? Näin ovat monet sanoneet, itse olen suhtautunut väitteeseen epäilevästi kunnes ensimmäinen todellinen läheltä piti -tilanne sattui kohdalleni pari päivää sitten. Tieosuudella jota käytän päivittäin. En nyt tässä mene yksityiskohtiin mutta se on varma, että hengenlähtö ei olisi ollut kaukana jos en olisi saanut pidettyä autoa hallinnassa, nopeuttakin oli n. 110 km/h.
Kai se niin on, että kun ajellaan tutulla tiellä niin aivot ovat narikassa useammin kuin tuntemattomilla taipaleilla.
Kai se niin on, että kun ajellaan tutulla tiellä niin aivot ovat narikassa useammin kuin tuntemattomilla taipaleilla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ainakin tasoristeysonnettomuuksissa onnettomuuden "syyksi" on mainittu "liian tuttu tasoristeys".
Sattui taannoin aika tutuille. Poikanikin oli ollut aiemmin sen junan alle jääneen auton kyydissä. Yksi kuolleista istui joskus meilläkin katsomassa lätkää.
Tuossakin tapauksessa liian tuttu tasoristeys mainittiin syyksi, ei ollut puomeja.
Joku tilasto on tehty mutta en ole sitä netistä löytänyt.
Joka tapauksessa tilastosta ilmeni, että vaarallisimmat kilometrit todellakin ovat kodin lähellä. Eli kun lähdetään kotoa, on ajorytmi vielä hakusessa, ajatukset saattavat olla vielä vähän kotona ja toisaalta tulevassa. Vasta muutaman kilometrin jälkeen keskittyy tarkemmin ajamiseen.
Sitten taas kotia lähestyessä, tutulla tiellä tavallaan ote ajamiseen herpaantuu, tässähän ollaan kotona ihan justiinsa. Ajatukset ovat taas jo kotona.
Näin joku viisas sen on selittänyt.
pitää paikkansa aikoinaan kaks pientä kolaria kokeneena molemmat sattui samas kyläs ja samoille teillä mitä tulee ajeltua päivittäin
Jotain tekemistä on varmaankin myös todennäköisyydellä. Jos ajat tutuilla tieosuuksilla 30tkm vuodessa ja muualla pari tkm niin onhan se paljon todennäköisempää, että onnettomuus sattuu tutuilla tieosuuksilla.
Tuossa lähistöllä on eräs pikkutie, joka menee parin talonyhtiön pihaan. Jostain syystä on katsottu tarpeelliseksi laittaa tuon tien vähän isommalle tielle yhdistävään risteykseen liikennevalot.
Hullunkurista valoissa on se, että jos mistään suunnasta ei tule liikennettä, näytetään vakiona "isommalle" tielle punaista kumpaankin suuntaan. Tunnistimet ovat aika lähellä valoja, tai vaihto muuten vaan hidasta, eli normaalia nopeutta ajaessa joutuu aina vähän jarruttamaan tuon risteyksen kohdalla ennenkuin valot vaihtuvat vihreälle.
Asiasta voidaan jeesustella vaikka kuinka paljon, mutta käytännössä tuon risteyksen läpiajo rutinoituu siten, että koska pikkutieltä ei juuri koskaan tule ketään, ei niihin punaisiinkaan tule paljoa jarruteltua - sillä siinä vaiheessa kun ehdit valoihin, eikä sivulta tule ketään, ne vaihtuvat kyllä vihreiksi. Ongelma on siinä, että vaihto tapahtuu niin myöhäisessä vaiheessa, että jos sivulta tuleekin auto, eli pitäisi oikeasti pysähtyä, niin aikaa ei juurikaan ole.
Kerran olen meinannut itse rysäyttää risteyksestä tulleen auton kylkeen kun ajatuksissani ajelin vaan menemään, en tietenkään osannut edes ajatella että sieltä oikeasti voisi tulla joku.
Jos valojen ohjaus olisi tehty fiksummin, eli päätielle näytettäisiin vakiona vihreätä, olisin takuuvarmasti huomannut normaalista poikkeavan tilanteen, eli punaiset valot.