Mikään ei estä joutumasta sinne uudelleen

Mitä silloin tarkkaan ottaen tapahtui? Miten saisit turvatuksi nykytilanteen, ainakin ulkoiset puitteet, ja jos mahdollista ihmissuhteetkin, ettei se tapahtuisi uudelleen? Mistä löytyisi ihmisiä tueksi, jos yksin on liian hankalaa?

Itse psykoosin kokeneena voin sanoa että pelko laantuu. Se tulee välillä takaisin pintaan, mutta vuosien varrella se on vähäisempää. Itse käsittelin asiaa paljon silloin kun tilanne oli vielä tuore ja pelkäsin että psykoosi uusii. Avainasemassa oli kuitenkin sen ymmärtäminen mikä psykoosiin johti ja asian hyväksyminen osana minuutta. Se on se mun "pimeä puoli". Olen myös tietoinen että psykoosini voi uusia ja hyväksyn senkin, koska en voi vaikuttaa kaikkiin ulkopuolisiin asioihin jotka sen saattavat laukaista. Kuitenkin pystyn vaikuttamaan ja tunnistamaan omat reaktioni noihin asioihin ja tuntemuksiin ja sitä kautta saan pidettyä langat käsissäni. Perheessäni on skitsofreenikko ja toinen perheenjäsen jolla ollut myös mielenterveyden kanssa pahoja ongelmia, kuitenkin he elävät hyvää elämää. Olen sitä kautta oppinut että psykoosi tai edes skitsofrenia ei ole tuomio joka päättää elämän. Tämä on helpottanut myös sen oman päänupin kanssa oloa. Auttaa kovasti jos voit puhua asioista jollekin ja jos löydät juurisyyt psykoosille. Muista että et ole yksin ja että sairastumista ei tarvitse hävetä. Oma psykoosin muutti mua ihmisenä, syvällisemmäksi ja koen että se kasvatti mua henkisesti.