Jeesus oli henkilökultti ja jumalihminen muiden samanlaisten persoonallisiksi jumaliksi nostettujen henkilökulttien tapaan.
Natsi-Saksa ei ollut periaatteellisesti yhtä uskonnonvastainen kuin Neuvostoliitto, ja Hitler-kultissa käytettiin uskontoa ja uskonnollista kuvastoa vielä selkeämmin hyväksi kuin Stalinin vastaavassa.[45] Hitleriä luonnehdittiin usein jumalaksi tai jumalan lahjaksi. Alois Spaniel, joka toimi puoluejohtajana Saarlandissa, kuvaili Hitleriä ”uudeksi, suuremmaksi ja vahvemmaksi Jeesus Kristukseksi”.[46] Pastori Hans Kerllin mukaan hän oli ”todellinen Pyhä Henki”. Kansallissosialistit kehittivät kokonaan oman liturgiikkansa, joka sisälsi muun muassa uskontunnustuksen, kasteen ja avioliittoon vihkimisen.[45] Maahan julistettiin uusia pyhäpäiviä: Hitler-päivä 20. huhtikuuta Hitlerin syntymäpäivän kunniaksi, saksalaisen äidin päivä 9. marraskuuta Hitlerin äidin syntymäpäivänä ja 30. tammikuuta suuret juhlallisuudet Hitlerin valtakunnankansleriksi nousemisen vuosipäivänä
Stalinin henkilöpalvonta saavutti täyden mittansa 1930-luvulla. Vielä 1920-luvulla kirjallisuudessa saattoi esiintyä arvostelua Stalinia kohtaan, mutta 1930-luvulla kaikki kirjallinen ilmaisu oli kesytetty henkilöpalvonnan palvelukseen.[29] Palvonta oli saavuttanut kirjallisuudessa vuosikymmenen puoleenväliin mennessä sellaiset mittasuhteet, että elokuussa 1936 Izvestija-lehden pääkirjoituksessa todettiin ilmeisen rehellisesti: ”Kirjailijat eivät enää tiedä, mihin verrata sinua, eikä runoilijoilla enää ole tarpeeksi kielellisiä helmiä kuvailemaan sinua.”[30] Hallinnon eri tasoilla kilpailtiin tuotantolaitosten, kylien, teatterien ja muiden laitosten nimeämisellä Stalinin mukaan. 1940-luvulle tultaessa Neuvostoliiton kartalla olivat Stalingradin lisäksi Stalinskin, Stalinogorskin, Stalinabadin, Stalinski’n, Stalinogradin, Stalinisin ja Stalinaulin kaupungit.[31]
Vuonna 1937 ehdotettiin Moskovan uudelleen nimeämistä Stalinodariksi tai Stalindariksi (Stalinin lahjaksi) ja kalenterin muuttamista siten, että ajanlasku alkaisi Stalinin syntymästä.
Pisimmälle viety henkilöpalvonta on nykyään Pohjois-Korean ”Suuren johtajan” Kim Il Sungin ja tämän pojan, ”Rakkaan johtajan” Kim Jong Ilin ympärille rakennettu Juche-aate. Pohjois-Koreassa on käytössä kalenteri, joka alkaa Kim Il Sungin syntymävuodesta 1912.[74] Maassa ihmisten kasvattaminen aatteeseen aloitetaan lastentarhassa. Peruskouluissa oppimäärään sisältyy 304 tuntia poliittista opetusta ja lukioissa 504 tuntia sellaisia aineita kuin ”Kim Il Sungin vallankumoukselliset teot” ja ”Kim Jong Ilin vallankumoushistoria”. Kim Jong Ilin elämästä kerrotaan myös tarinoita ihmeteoista, kuten ”nelivuotiaana hän tahri Japanin kartan mustalla maalilla ja Japanissa satoi ja myrskysi”.
Natsi-Saksa ei ollut periaatteellisesti yhtä uskonnonvastainen kuin Neuvostoliitto, ja Hitler-kultissa käytettiin uskontoa ja uskonnollista kuvastoa vielä selkeämmin hyväksi kuin Stalinin vastaavassa.[45] Hitleriä luonnehdittiin usein jumalaksi tai jumalan lahjaksi. Alois Spaniel, joka toimi puoluejohtajana Saarlandissa, kuvaili Hitleriä ”uudeksi, suuremmaksi ja vahvemmaksi Jeesus Kristukseksi”.[46] Pastori Hans Kerllin mukaan hän oli ”todellinen Pyhä Henki”. Kansallissosialistit kehittivät kokonaan oman liturgiikkansa, joka sisälsi muun muassa uskontunnustuksen, kasteen ja avioliittoon vihkimisen.[45] Maahan julistettiin uusia pyhäpäiviä: Hitler-päivä 20. huhtikuuta Hitlerin syntymäpäivän kunniaksi, saksalaisen äidin päivä 9. marraskuuta Hitlerin äidin syntymäpäivänä ja 30. tammikuuta suuret juhlallisuudet Hitlerin valtakunnankansleriksi nousemisen vuosipäivänä
Stalinin henkilöpalvonta saavutti täyden mittansa 1930-luvulla. Vielä 1920-luvulla kirjallisuudessa saattoi esiintyä arvostelua Stalinia kohtaan, mutta 1930-luvulla kaikki kirjallinen ilmaisu oli kesytetty henkilöpalvonnan palvelukseen.[29] Palvonta oli saavuttanut kirjallisuudessa vuosikymmenen puoleenväliin mennessä sellaiset mittasuhteet, että elokuussa 1936 Izvestija-lehden pääkirjoituksessa todettiin ilmeisen rehellisesti: ”Kirjailijat eivät enää tiedä, mihin verrata sinua, eikä runoilijoilla enää ole tarpeeksi kielellisiä helmiä kuvailemaan sinua.”[30] Hallinnon eri tasoilla kilpailtiin tuotantolaitosten, kylien, teatterien ja muiden laitosten nimeämisellä Stalinin mukaan. 1940-luvulle tultaessa Neuvostoliiton kartalla olivat Stalingradin lisäksi Stalinskin, Stalinogorskin, Stalinabadin, Stalinski’n, Stalinogradin, Stalinisin ja Stalinaulin kaupungit.[31]
Vuonna 1937 ehdotettiin Moskovan uudelleen nimeämistä Stalinodariksi tai Stalindariksi (Stalinin lahjaksi) ja kalenterin muuttamista siten, että ajanlasku alkaisi Stalinin syntymästä.
Pisimmälle viety henkilöpalvonta on nykyään Pohjois-Korean ”Suuren johtajan” Kim Il Sungin ja tämän pojan, ”Rakkaan johtajan” Kim Jong Ilin ympärille rakennettu Juche-aate. Pohjois-Koreassa on käytössä kalenteri, joka alkaa Kim Il Sungin syntymävuodesta 1912.[74] Maassa ihmisten kasvattaminen aatteeseen aloitetaan lastentarhassa. Peruskouluissa oppimäärään sisältyy 304 tuntia poliittista opetusta ja lukioissa 504 tuntia sellaisia aineita kuin ”Kim Il Sungin vallankumoukselliset teot” ja ”Kim Jong Ilin vallankumoushistoria”. Kim Jong Ilin elämästä kerrotaan myös tarinoita ihmeteoista, kuten ”nelivuotiaana hän tahri Japanin kartan mustalla maalilla ja Japanissa satoi ja myrskysi”.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Valtavasti yhtäläisyyksiä Jeesuksen henkilöpalvontaan yliluonnollisena jumalihmisenä.
Kiinaa ei pidä unohtaa Mao oli henkilökultti ja ihmisjumala Jeesuksen tavoin yliluonnollisine kykyineen
Henkilökultin rakentaminen tapahtui Maon hyväksynnällä ja hänen poliittisia päämääriään varten. Maon palvonta saavutti ennennäkemättömät mittasuhteet vasta 1960-luvun loppupuolella, jolloin Lin Biaon johdolla Kansan vapautusarmeijasta tehtiin Mao-palvonnan levittämisen väline ja ”Suuri Mao Zedongin ajattelun koulu”. Armeijaa käytettiin myös Maon Pienen punaisen kirjan pääasiallisena levitys- ja opetusvälineenä. Kulttuurivallankumouksen aikana kaikkia johtajia Maoa lukuun ottamatta arvosteltiin. Kaikkia kiinalaisia kehotettiin opiskelemaan Maon punaista kirjaa ja kirjan kerrottiin ”…tarjoavan elämän henkäyksen Tiibetin ylängöllä henkeä haukkoville sotilaille, saaneen innostuneet työläiset nostamaan uppoavaa Shanghain kaupunkia kaksi senttiä, sai epätarkat meteorologit ennustamaan säätä oikein ja kirurgit ompelemaan irronneita sormia takaisin paikoilleen”
Kristityiden raamattu vastaa Maon punaista kirjaa
Vanhimmassa muodossaan henkilökultteja rakennettiin jo muinaisissa yhteiskunnissa jumalkuninkaiden ympärille. Muun muassa Kiinan, Japanin ja monien antiikin hallitsijoiden katsottiin olevan jumalia tai puolijumalia.[2] Aleksanteri Suuri toi sotaretkillään kreikkalaiseen maailmaan itämaisen kuninkuuden mallin, jossa hallitsijaa pidettiin ihmistä korkeampana olentona. Se korvasi perinteisen kreikkalaisen ”toverikuninkuuden”, jossa hallitsijan asema riippui hänen näennäisen tasavertaisesta suhteestaan sotilaihinsa.
Hellenististen hallitsijoiden ympärille muodostui henkilökultteja, joissa kuninkaat yhdistettiin yleensä johonkin tiettyyn jumalaan.