Vaiettu kauhujen aika 1930-luvun Suomessa

Muilutuksissa tapahtuneet pahoinpitelyt ja surmat

Muilutettavan kohtelu oli usein erittäin rajua. Lisäksi kieltolain (1919–1932) aikana käytetty pirtu monesti pahensi tilannetta. Muilutuksissa sai surmansa kaiken kaikkiaan kolme henkilöä. Forssalainen työmies Yrjö Holm teki vastarintaa aseen kanssa ja kunnallismies Onni Happonen Heinävedeltä ilman asetta, mutta molemmat ammuttiin. Surmansa sai 19. heinäkuuta myös suutari Erik Petter Mättö, mutta tapaus oli humalaisen Pentti Kosolan tekemä tappo. Vihtori Kosola ei ollut tietoinen poikansa suunnitelmista. Pentti Kosolan iskujoukon oli tarkoitus kyyditä Mättö rajan yli. Rajaa lähestyttäessä Mättö kuitenkin otti tupakkaa povitaskustaan tarjotakseen kyydittäjilleen, mutta Kosola luuli tämän vetävän asetta ja ampui tämän hätäisesti.

Kiivaimpana kyydityskesänä 1930 myös kommunistit syyllistyivät murhatekoihin, joista Lapuan liike sai selkänojaa oman väkivaltansa perustelemisessa. Kaksi viikkoa ennen Mätön kyyditystä tunnettu kommunisti ampui Vaasassa konstaapeli Arvo Sorvarin.Syyskuussa 1930 puolestaan Sulo Lehtinen, kommunistien asiamieheksi ryhtynyt entinen jääkärialiupseeri, ampui Heinolassa häntä kuulusteluun noutaneen konstaapeli Iivar Kokkosen.

Aina ei muilutettu vain kommunisteja, vaan myös sosiaalidemokraatteja, joita ei kuitenkaan viety itärajalle. Muilutuksista tuli sittemmin eräänlainen joukkoilmiö. Kosolasta eli Lapuan liikkeen pääesikunnasta ei annettu kaikkia muilutuskäskyjä, mutta yleensä päämaja oli tietoinen muilutuksista tai siltä oli kysytty lupa niihin. Eri paikkakunnilla ja maakunnissa paikalliset Lapuan liikettä kannattaneet henkilöt saattoivat kyyditä kenet tahansa paikallisen kommunistin tai vasemmistolaiseksi mielletyn henkilön. Muilutus tehtiin siis Lapuan liikkeen nimissä. Rannikolla muilutettavia saatettiin viedä myös saariston yksittäisille saarille.

Olin paluumatkalla Neuvostoliitosta -70 luvun puolivälissä ja olimme
vielä yötä Leningradissa Sputnik hotellissa.
Huoneemme ei vielä ollut vapaa ja juttelimme käytävän nojatuoleissa
kun eräs henkilökuntaan kuuluva ikämies kysyi meiltä suomeksi, mistä
päin olemme ?
Vastakysymykseen, kuinka hän puhuu niin hyvää suomea ? Saimme
vastauksen, että hän on syntyjään Porilainen. Joku kysyi, eikö kotimaa-
han ole ikävä ?
Vastaus, "Ei ole, kun on kerran joutunut aseen edessä rajan yli tulemaan,
ei paluuta ole kaivannut.
Valitettavasti ei huomattu kysyä miehen nimeä.

Onni Happonen ei muuten ollut aseistautumaton, koska hän aavisteli
mitä on tapahtumassa, mutta hänet murhannut salaliitto oli niin kattava,
että panokset myynyt kauppias oli tyhjentänyt patruunoista ruudin,
ennen niiden antamista Happoselle.

Avaus on pötyä.

Lapuan Liikkeen toimet on tutkittu tarkkaan aina Mäntsälän mellakkaa myöten.
Svinhufvudin käskettyä suojeluskuntalaisten palata kotiin LL:n johtajat tuomittiin vankeuteen ja liike lakkauttettiin 1932.

1930-luku oli sen jälkeen rauhallista kehitystä. Stallarien riemuksi NLkeskeytti sen 30.11. 39.

Lapualaisliikkeen rötökset eivät selityksillä puhdistu koskaan ,vaan säilyvät kansam-
me mielissä räikeinä ihmisarvon loukkauksina Suomen historiassa.

Mikä kauhun aika? Toivo Ilmari Sormunenkin teki monen SKLD:n lantasaappaan kanssa todellisuudessa yhteistyötä EK:n kanssa. Tämähän monesti unohtuu näissä. Ei kaikki isännät olleet Kosoloita; moni ohrakaljaa kasvattava oli Ilmari Sormusen tavoin SKDL:n jäsen. Maataloustuet ovat kommunismia kirkkaimmillaan. Eniten huvittaa miten Kurvinen ja Saarikko kuvittelevat vielä lähes nelikymppisinä aikuisinakin syntyneen 'yrittäjäperheisiin' talikkokommarisuvun sijaan.

Olihan se tietenkin työläisille mukavaa ja stressitöntä elämää elää jatkuvan murhatuomion alaisena. Kun ei tiennyt illalla tuleeko murhapartio jo ensi yönä. Kyllä lahtarin uskottiin toteuttavan uhkauksensa heti kun kykenee, ei vuodesta 1918 ollut aikaa vierähtänyt vielä kuin vain n. 15 vuotta.

Eipä nuo aikalauiset tunnu 30-lukua kokeneen sinun tapaasi, mutta he joutuivat elämään tuon vuosikymmenen toisin kuin sinä!

Eikös ne puheet ole tietyn puolueen kannattajilla nykyisinkin samanlaisia.

Ja SKP:n Kommunistisen Vaalilipun merkittävä lause oli 1919 'Peltomiehen hyvinvoinnista riippuu kaikkien muiden hyvinvointi'. Hassua miten jo Sinisalon Taiston sankarit tukivat Kekkosen tulevaa linjaa, vaikka lardipeppa itse leikki stalinistia siihen asti kunnes Gorba uhkaisi katkaista kenkälaatikkotuet. Oikeassa kommunismissa ei ole yksityisomaisuutta; Leninin höpinät työläisten ja talonpoikien liitosta ovat yhdentekeviä. SKP:n ohjelma maatalousmaan kansallistamisesta 1918 oli ihan hyvä, mutta sitten alkoi alamäki Kuusisen, Leninin ja lopulta Stalinin vaikutuksesta. Vihtori Kosola valehteli Suomen äärivasemmiston pyrkimyksistä yksityistää maatalousmaa. Minä toki yksityistäisin heti esimerkiksi kaljaksi muuttuvan ohran sekä vehnän maatalousmaat; viinakapitalismilla muhkeita voittoja käärineet rehupuntit voisivat edes sillä maksaa kansalle jotain takaisin.

Lapualaisuus näkyy vieläkin inisevän voimattomana jostain pohjanmaalaisen kiven-
kolosta mutta ei uskalla nousta päivänvaloon rikkaruohoveljiensä varjosta. ;)

” Lapualaisuus näkyy vieläkin inisevän voimattomana jostain pohjanmaalaisen kiven-
kolosta mutta ei uskalla nousta päivänvaloon rikkaruohoveljiensä varjosta. ;)”

Samaan tapaan kuin Bupi ja muut komukat kvenkolostaan mollaavat yhä Suomea ja ihailevat venäläistä maahantunkeutujaa!

-----Milloinkahan punikit palauttaa ryöstämänsä Suomen Pankin rahat ja kultavarannon.-------

Kyllä jaksaa porvari toistella valeitaan. Suomen Pankin kultavaranto oli koko sisällissodan ajan Kuopiossa ja sillä makseltiin laittomasti valkoisten aseostoja. Setelirahat ovat vain paperia ja uudet oli hetkessä painettu.