Jumalan kieltäminen ja uskonpuute jättää ihmisen oravapyörään, josta ei ole ulospääsyä.
Ihmeitä ei tapahdu ilman uskoa, ilman Jumalaa.
Kuinka monesti onkaan nähty ihmisen paraneminen fyysisistä ja psyykkisistä sairauksista uskon avulla?
Mutta ateisteilla ei ole tätä tietä, jos eivät tee kääntymistä.
Väkivaltainen ihminen jatkaa väkivaltaisia tekojaan loputtomasti ilman uskoa. Psykoterapeutit eivät ole onnistuneet parantamaan henkisesti sairaita eikä alkoholisteja. Nytkin on A-klinikat ja mielisairaalat pullollaan umpikujaan ajautuneita ihmisiä, joille annetaan vuodesta toiseen terapiaa ja lääkehoitoa. Silti ihmiset ei parane.
Paraneminen lähtee vain sisäisellä muutoksella. Vaikka ongelmat tunnustetaan ja tiedetään, niin silti ei ole hoitokeinoja.
Jumala ja usko on ainoa tie oikeaan ja todelliseen paranemiseen. Muuta tietä ei ole.
Siksi ihmettelen tätä toistuvaa väittelyä ja todistelua Jumalan olemassaolosta. Vaikka todistetusti ei ole muutakaan keinoa parantua parantumattomasta sairaudesta kuin usko.
Ateismin tie on pelkästään lääketiede.
Mutta kuinka monen kohdalla se on auttanut?
Lääketiede on luotu tukemaan uskoa, ei ateismia eli uskonpuutetta.
Ihmisellä täytyy olla uskoa muuhun kuin itseensä, koska se usko ei auta ihmistä tosihädässä.
Tälläkin palstalla on ateisteja, jotka ovat elämän kolhimia ja pettyneitä. On sairaita ateisteja, jotka purkavat vihaansa uskoviin syystä tai toisesta.
En usko, että yhtään varmaa ateistia on edes olemassa. On vain ihmisiä, jotka hakevat vastauksia omiin ongelmiinsa haastamalla riitaa tai väittelemällä asiasta, joka tuntuu lähimmältä.
Kun elämässänne tulee ahdistavia asioita ja vaikeita hetkiä, niin kokeilkaapa rukoilla Jumalalta apua. Ei sitä tarvitse muille tunnustaa. Teette sen hiljaa, illalla nukkumaan mennessänne.
Tiedä vaikka rukouksiinne vastataan. Elämä helpottuu ja ahdistus poistuu.
Tämä kokeilu ei maksa mitään, etkä sen takia joudu tuomituksi kenenkään silmissä.
Tehkää se itsenne vuoksi.
En lupaa helppoa elämää ja paljon rahaa, sitä ei lupaa Jumalakaan Raamatussa. Mutta, jos se auttaa avaamaan sydämen ja sinut rakastamaan maailmaa, niin et silloin häviäkään mitään.
Enemmän häviät, jos kuljet päivästä toiseen ahdistuneena ja masentuneena ja katkerana. Ja uhraat koko elämäsi minuuden taistelulle, kun voisit olla onnellinenkin.
Muista, että elät vain kerran ja elämä on lyhyt.
Aloita muutos jo tänään.
Ihmeitä ei tapahdu ilman uskoa, ilman Jumalaa.
Kuinka monesti onkaan nähty ihmisen paraneminen fyysisistä ja psyykkisistä sairauksista uskon avulla?
Mutta ateisteilla ei ole tätä tietä, jos eivät tee kääntymistä.
Väkivaltainen ihminen jatkaa väkivaltaisia tekojaan loputtomasti ilman uskoa. Psykoterapeutit eivät ole onnistuneet parantamaan henkisesti sairaita eikä alkoholisteja. Nytkin on A-klinikat ja mielisairaalat pullollaan umpikujaan ajautuneita ihmisiä, joille annetaan vuodesta toiseen terapiaa ja lääkehoitoa. Silti ihmiset ei parane.
Paraneminen lähtee vain sisäisellä muutoksella. Vaikka ongelmat tunnustetaan ja tiedetään, niin silti ei ole hoitokeinoja.
Jumala ja usko on ainoa tie oikeaan ja todelliseen paranemiseen. Muuta tietä ei ole.
Siksi ihmettelen tätä toistuvaa väittelyä ja todistelua Jumalan olemassaolosta. Vaikka todistetusti ei ole muutakaan keinoa parantua parantumattomasta sairaudesta kuin usko.
Ateismin tie on pelkästään lääketiede.
Mutta kuinka monen kohdalla se on auttanut?
Lääketiede on luotu tukemaan uskoa, ei ateismia eli uskonpuutetta.
Ihmisellä täytyy olla uskoa muuhun kuin itseensä, koska se usko ei auta ihmistä tosihädässä.
Tälläkin palstalla on ateisteja, jotka ovat elämän kolhimia ja pettyneitä. On sairaita ateisteja, jotka purkavat vihaansa uskoviin syystä tai toisesta.
En usko, että yhtään varmaa ateistia on edes olemassa. On vain ihmisiä, jotka hakevat vastauksia omiin ongelmiinsa haastamalla riitaa tai väittelemällä asiasta, joka tuntuu lähimmältä.
Kun elämässänne tulee ahdistavia asioita ja vaikeita hetkiä, niin kokeilkaapa rukoilla Jumalalta apua. Ei sitä tarvitse muille tunnustaa. Teette sen hiljaa, illalla nukkumaan mennessänne.
Tiedä vaikka rukouksiinne vastataan. Elämä helpottuu ja ahdistus poistuu.
Tämä kokeilu ei maksa mitään, etkä sen takia joudu tuomituksi kenenkään silmissä.
Tehkää se itsenne vuoksi.
En lupaa helppoa elämää ja paljon rahaa, sitä ei lupaa Jumalakaan Raamatussa. Mutta, jos se auttaa avaamaan sydämen ja sinut rakastamaan maailmaa, niin et silloin häviäkään mitään.
Enemmän häviät, jos kuljet päivästä toiseen ahdistuneena ja masentuneena ja katkerana. Ja uhraat koko elämäsi minuuden taistelulle, kun voisit olla onnellinenkin.
Muista, että elät vain kerran ja elämä on lyhyt.
Aloita muutos jo tänään.
Vastaukset 55
Vanhimmat
puuttuva S-kirjain otsikkoon.:)
Sori!
Todellinen ihme olisi että lopettaisit valehtelun ja solvaamisen ja yrittäisi (edes keraan!) kesksutella asioista, etkä vain syytäisi propagandapaskaasi tänne.
on myös sinulla. Oletko ajatellut asiaa?
Oletko henkisesti terve? Kysy sitä itseltäsi.
En syyttänyt mielestäni ketään, enkä sanonut, että usko. Vaan sanoin, että kokeile. Kokeile toista vaihtoehtoa.
Jos se ei anna, niin ei se otakaan.
Ei pidä kieltää, sitä mitä ei tunne eikä tiedä.
"Kokeile toista vaihtoehtoa."
Maailmassa on miljoonia vaihtoehtoja. Itse olen muratutuntu pikku hiljaa vanhoista tavoistani ja löytänyt rohkean ja avoimen mielen. Vielä toki on paljon kehitettävää ja löydettävää, mm. sosiaalisissa toidoissa.
Kyllä, kokeilkaa toisia vaihtoehtoja. Niitä ei tarvitse ottaa valmiina, muodostakaa vaihtoehtonne itse. Eikä siihen ole mikään pakko liittää jonkin tietyn uskonnon (tai yhden uskonnon kultturisen haaran ja perinteen mukaista) jumalaa.
>> Ei pidä kieltää, sitä mitä ei tunne eikä tiedä. >>
Eipä tietenkään, useimmat ateistit ovatkin ateistisia agnostikkoja, eivät kiellä mitään vaihtoehtoja koska niistä ei voi saada varmaa tietoa, ainoastaan ihmisten vääristyneitä ja keskenään ristiriitaisia käsityksiä.
Miten hyvin tunnet muita uskontoja kuin kristinusko ?
ateismi kieltää teismin missä "kieltää"= ei hyväksy, olla erisuuri kuin
itse toisia vaihtoehtoja.
Kokeile itse ihan kokeeksi.
Miksi kuvittelet etten ole ajatellut asiaa. Ehkä olen päätynyt eri johtopäätökseen kuin sinä! Miksi muiden pitäisi olla kanssasi samaa mieltä?
No, tyhjän saa pyytämättäkin:)
Jos tarkoitit kieltämisellä sitä mitä sillä tarkoitetaan uskonnonfilosofiassa et joko ymmärrä sanan merkitystä tai sitten valehtelet tarkoituksella.
Jos käytit sanaa kuten ns.normaalisuomessa olet käsittänyt väärin, ateismi ei kiellä teismiä tuossa merkityksessä vaan siinä merkityksessä joka kieltää-sanalla on uskonnonfilosofiassa. Nämä kaksi merkitystä eivät ole sama.
en tunne edes kristinuskoa kunnolla.
Tunnen sen minkä historiaa olen lukenut ja lehtiä seurannut.
Eri uskonnothan ovat erilaisten ihmisten käsityksiä jumaluudesta ja noista erilaisista käsityksistä tulee ne ristiriidat.
Kristinusko on tietenkin meille lähin vaihtoehto ja siitäkin on useita haaroja ja alalahkoja.
Jumaluus on se asia, jota kukaan ei tunne eikä tiedä mitä se on.
Tunnustan uskovani yliluonnolliseen, jumaluuteen, mitä se sitten onkaan. Ehkä se on meissä itsessämme läsnä aina, ehkä muualla.
Mutta uskon sen parantavaan voimaan uskon avulla.
Mutta siihen en usko, että Jumala on joku tietty hemmo tuolla pilven reunalla.
Enemmän uskon siihen, että me olemme jumaluuden sisällä koko ajan. Ja sen löytäminen vaatii nimenomaan uskon. Ja uskon kautta tapahtuu niitä ihmeitä.
Ehkä sitten Kristinusko on kaikkein lähinnä meitä. Ja Jeesus, joka syntyi Jumalan ilmentymäksi, lähetiksi kertomaan maailmalle Jumalasta.
olen. Koko ikäni olen elänyt sen toisen vaihtoehdon mukaan, ainakin osittain.
Jyrkästi en ole kieltänyt koskaan, mutta en ole uskonutkaan.
Olen todella kokeillut ja se tie ei ole tehnyt minua onnelliseksi.
Olen vaihtanut suuntaa. Eikä se ole helppoa ollut.
Mutta, jos ei ole mitään menetettävää, niin miksi jätän sen vaihtoehdon käyttämättä?
En ainakaan ole vielä tarvinnut katua päätöstäni.
Tuolla kieltämisellä tarkoitin varmaan ihan puhtaasti Jumalan olemassolon kieltämistä.
Minun mielestä ateismilla ei ole kieltämiselle muita todisteita kuin se, että Jumalaa ei voida todistaa. Kun on näkymätön ja tuntematon asia, niin sitä ei tunnusteta.
Ateismin mahdollisuudet loppuvat kuolemaan.
Jumalan kieltäminen on kuolemanjälkeisen elämän kieltämistä.
Mikä on sitten totta mikä ei?
Ateismi ei pysty kiistämäänkään Jumalan olemassaoloa, koska ei ole faktoja.
Mutta tätä on jo varmaan puitu kyllästymiseen saakka. Enkä minäkään jaksa siitä enää väitellä.
Mutta noin vaihtoehtona neuvon kokeilemaan.
Pyytämättä me saadaan paljonkin, vastoinkäymiset tulevat pyytämättä. Mutta onnea et oikein löydä pyytämättä tai tekemättä sen eteen töitä.
Jos kokeilemisen tavoite on saavuttaa sielun tasapaino, niin mitään et häviä.
On vain yksi ainoa elämä.
Kukaan ei tule sitä elämään puolestasi.
>> Jos totta puhutaan en tunne edes kristinuskoa kunnolla. >>
Kuitenkin avaat "Ihmeitä ei tapahdu ilman uskoa, ilman Jumalaa."
Ateistin käsitys on että 'ihmeitä' ei tapahdu ollenkaan, kaikelle on olemassa ns. luonnollinen selitys vaikka läheskään kaikkia niitä emme vielä ymmärräkkään.
Ateismi on mielestäsi liian yksioikoista, 'oravapyörään ilman ulospääsyä'.
Eikö kuitenkin ole melko itseriittoista niputtaa kaikki muut uskonnot ateismin kanssa, väittää että vain kristinuskon Jumala harrastaa ihmeiden tekemisttä ?
>> Ei pidä kieltää, sitä mitä ei tunne eikä tiedä. >>
>> ateismi kieltää teismin missä "kieltää"= ei hyväksy, olla erisuuri kuin >>
Olisko olkiukko vai muuten vain pedanttista pilkunviilausta ? Epäilemättä kyllä johonkin ateistiin sopiikin, meitä kun on niin moneksi...
oli se että sama sana tarkoittaa eri yhteyksissä eri asiaa ja jos nuo eri erkitykset sekoitetaan, se tuskin lisää ymmärrystä keskustelussa.
Uskonnonfilosofisissa määrittelyissä sanotaan "ateismi kieltää teismin". "Kieltää" on eri merkityksessä tuossa yhteydessä kuin muussa kielessä.
Miksi tuossa ateimin määritelmässä on käytetty sanaa "kieltää"? Luultavasti siksi että latinalainen sana joka on tarkoittanut kieltämistä on tarkoittanut jotain tähän osuvampaa, mutta se on virheellisesti käännetty "kieltämiseksi".Kääntäjä on valinnut siis väärän merkityksen kahdesta mahdollisuudesta. Näin uskonnonfilosofiassa on alettu puhua kieltämisestä vaikka ei ole ollut kyse siitä että olisi ollut kyse kieltämisessä samassa merkityksessä kuin muussa kielenkäytössä (suomenkielessä).
Hauskinta tässä on se että ne joiden olettaisi omaavan tämän tiedon (esim.teologian koulutuksen saanett) käyttävät sanaa kieltää tarkoituksella uskonnonfilosofisessa merkityksessä puhuessaan niille joiden tieävät olevan tietämättömiä sanan erikoismerkityksestä. Koska en voi uskoa että yliopiston käynyt ihminen ei voi tietää oman alansa peruskäsitteitä, voi vain olettaa että kyse on tarkoituksellisestä harhaanjohtamisesta. Tämän perustarkoitus lienee perustella joillekin että koska ateisti "kieltää" jumalan hän samalla tunnustaa jumalan koska eihän sellaista voi kieltää jonka olemassaoloa ei samalla tunnusta.
Päinvastoin.Jumalaa ei ole koska ei ole faktoja. Kuvitella voi vaikka mitä, muttä tämä on tosi. Sen pitäisi uskovaisenkin tunnustaa, ettei jumalasta voi saada mitään tietoa.Jumalan olemassaolo on uskon asia. Silä ei ole mitään tekemistä reaalimaailman asioiden kanssa.
Olematonta ei tarvitse todistaa. Se ei vain ole.
Miksi sitten uskoa johonkin sijaiseläjään?!!!
Kahdesta vaihtoehdosta pahempi on vielä se että kieltää jotain minkä tietää. Sitähän uskonnossa tehdään.
tässä tekstissä taas ei ollut oikein mitään asiasisältöä. Sanomana oli imperatiivisesti asetettu Usko: eikä siihen oikeastaan mitään pätevää syytä.
Suurin osa alkoholisteista ja mielisairaista ovat uskovaisia, uskonto ajaa hyvin monia ihmisiä hulluiksi, miksi ei ajaisi? Järjettömien "faktojen" itselleen toistaminen ja tiedon kieltäminen ajaa kenet tahansa hulluksi. Jos ei uskovaisuudesta jossain vaiheessa elämää parannu, järkihän siinä menee ja sitten puhutaan jumalan kanssa ja nähdään antikristuksia.
Jos uskovaiset antaisivat hieman mahdollisuuksia kriittiseen ajatteluun ja heivaisivat "jumala on olemassa välttämättä" -premissinsä vaikka hetkeksi pois. Voisi tuloksena olla vaikka terve agnostismi.
Luulen kyllä, että tätä on toitotettu tällä palstalla aivan turhaan jo jonkin aikaa. Sivusta seuranneena olen huomannut, että palstan uskovaisilla on jonkinlainen kuori, jonka sisään ei tietoa saa kirveelläkään. Raamatustakin poimitaan vain nykyaikaan nähden oikeudenmukaiset asiat ja sivuutetaan irrelevantteina kaikki uskonnon tuoma paha.
Uskovaisille kysymys: käsi ylös kuka oikeasti luki tämän? (otsikkoni perusteella luulen useimpien sivuuttaneen jutun täysin).
Mahdollisuus muutokseen on myös sinulla.
Oletko sinä henkisesti terve?
Kysy sitä itseltäsi. Ei tarvitse vakuuttaa minua.
En antanut mielestäni käskyä: usko, pakko uskoa.
Sana- kokeile ei pakota, mutta ei myöskään tyrmää noin jyrkästi kuin oma mielipiteesi.
Oletko kokeillut toista vaihtoehtoa?
Minä olen. Siksi en lähtisi tuomitsemaan ja sormella osoittamaan.
>>>Suurin osa alkoholisteista ja mielisairaista ovat uskovaisia, uskonto ajaa hyvin monia ihmisiä hulluiksi>Jos uskovaiset antaisivat hieman mahdollisuuksia kriittiseen ajatteluun ja heivaisivat "jumala on olemassa välttämättä" -premissinsä vaikka hetkeksi pois. Voisi tuloksena olla vaikka terve agnostismi. > palstan uskovaisilla on jonkinlainen kuori, jonka sisään ei tietoa saa kirveelläkään.
Jonkun uskovaisen päässä oleva paska taas alkanut valua suusta ulos.
Usko ja uskominen jättää ihmisen oravapyörään, josta ei ole ulospääsyä.
Ihmeitä ei tapahdu vaikka uskoisi.
Kuinka monesti onkaan nähty ihmisen paraneminen fyysisistä ja psyykkisistä sairauksista uskon avulla? Ei koskaan.
Uskovainen ihminen jatkaa väkivaltaisia tekojaan loputtomasti. Psykoterapeutit eivät ole onnistuneet parantamaan henkisesti sairaita eikä alkoholisteja. Nytkin on A-klinikat ja mielisairaalat pullollaan umpikujaan ajautuneita uskovaisia, joille annetaan vuodesta toiseen terapiaa ja lääkehoitoa. Silti ihmiset ei parane.
Paraneminen lähtee vain sisäisellä muutoksella. Vaikka ongelmat tunnustetaan ja tiedetään, niin silti ei ole hoitokeinoja.
Ateismi on ainoa tie oikeaan ja todelliseen paranemiseen. Muuta tietä ei ole.
Siksi ihmettelen tätä toistuvaa väittelyä ja todistelua Jumalan olemassaolosta. Vaikka todistetusti ei ole muutakaan keinoa parantua sairaudesta kuin lääketiede.
Ateismin tie on pelkästään lääketiede.
Se on ainoa tie joka todella auttaa.
Humpuuki on luotu tukemaan uskoa ja sitä kautta rahastusta, ei ateismia eli uskonpuutetta.
Ihmisellä ei tarvitse olla uskoa muuhun kuin itseensä, Se on ainoa usko joka auttaa ihmistä tosihädässä.
Tälläkin palstalla on uskovaisia, jotka ovat elämän kolhimia ja pettyneitä. On sairaita uskovaisia, jotka purkavat vihaansa ateisteihin syystä tai toisesta.
En usko, että yhtään varmaa uskovaista on edes olemassa. On vain ihmisiä, jotka hakevat vastauksia omiin ongelmiinsa haastamalla riitaa tai väittelemällä asiasta, joka tuntuu lähimmältä.
Kun elämässänne tulee ahdistavia asioita ja vaikeita hetkiä, niin kokeilkaapa unohtaa rukoilu, koska se on ajanhukkaa ja auttakaa itse itseänne. Ei sitä tarvitse muille tunnustaa. Teette sen hiljaa, illalla nukkumaan mennessänne.
Sillätavoin Elämä helpottuu ja ahdistus poistuu.
Tämä kokeilu ei maksa mitään, etkä sen takia joudu tuomituksi kenenkään silmissä.
Tehkää se itsenne vuoksi.
En lupaa helppoa elämää ja paljon rahaa, sitä ei lupaa Jumalakaan Raamatussa. Mutta, jos se auttaa avaamaan sydämen ja sinut rakastamaan maailmaa, niin et silloin häviäkään mitään.
Enemmän häviät, jos kuljet päivästä toiseen ahdistuneena ja masentuneena ja katkerana. Ja uhraat koko elämäsi uskolle, kun voisit olla onnellinenkin.
Muista, että elät vain kerran ja elämä on lyhyt.
Aloita muutos jo tänään, eroa kirkosta.
Ah, en kyllä tunne olevani missään oravanpyörässä.
En myöskään hampaat irvessä kiellä mitään jumalaa. Jos jumala on niin olkoon tässä ja nyt. Tuo keväinen ulkoilma, veri suonissani, sormien liike näppäimistöllä...
Jokaisella on omat ongelmansa. Toisten pitää parantua hajonneesta ihmissuhteesta, vaikeasta lapsuudesta tai elämän tasapaksuudesta. Ja joidenkin on päästävä yli mustavalkoisesta ajattelusta: toiset, oikeauskoiset pelastuvat, muut ovat jumalan silmissä viallisia (tai siis kaikki ovat tietenkin "syntisiä", toisilla vaan se yksi helvettiin johtava puute).
On sairaita uskovia ja sairaita ateisteja. Molemmat tarvitsevat uskoa: omaan itseen, uuteen päivään, siihen että itsellä on mahdollisuus vaikuttaa omaan elämään.
Ateismin ei pitäisi tehdä elämästä synkkää. Päinvastoin, sen pitäisi avata silmät elämän rikkaudelle ja ajatuksen vapaudelle. Miettikää ja nauttikaa. Ihmismieli on hauska laite :)
>> Paraneminen lähtee vain sisäisellä muutoksella. Vaikka ongelmat tunnustetaan ja tiedetään, niin silti ei ole hoitokeinoja. >>
>> Ateismin tie on pelkästään lääketiede.
Mutta kuinka monen kohdalla se on auttanut? >>
Olen 'sairastunut' hyvin yleiseen vaivaan, vanhuuteen. En usko lääketieteen asialle mitään mahtavan, toivon kuitenkin että vähitellen lääkitystä yms. lisäämällä suhteellisen aktiivisia vuosia olisi vielä muutama kymmen jäljellä.
'Paranemista' en edes halua, päinvastoin toivon kuolevani mahdollisimman kivuttomasti ennenkuin 'sairaus' on vienyt niin liikuntakyvyn kuin tämän vähänkin järjenvalon.
Kipujen torjuntaan ja väistämättömän lopputuloksen viivyttämiseen en näe suht'koht terveellisten elämäntapojen lisäksi muita mahdollisuuksia kuin lääketieteen.
Näetkö sinä ?
Näen vaihtoehdon, jos vaan uskot siihen.
Kokeile. Sinulla ei ole mitään menetettävää.
Joskus usko auttaa enemmän kuin lääkkeet.
Kokeile rukoilla. Apua kivunlievitykseen.
Eräs ohjelma oli telkkarissa parivuotta sitten, jossa puhuttiin kivusta ja keinoista lievitykseen.
Ohjelmassa oli muistaakseni vanhempi mieslääkäri, jolla oli ollut kovia kipuja eikä lääkkeetkään auttaneet.
Hän puhui siitä, kuinka hän pääsi kivuista psyykkaamalla itseään. Eli siirsi ajatuksilla kivun pois.
Uskosta siinäkin on kyse, vaikka Jumalaan uskomisesta ei puhuttukaan.
>> Näen vaihtoehdon, jos vaan uskot siihen.
Kokeile. Sinulla ei ole mitään menetettävää. >>
>> Kokeile rukoilla. Apua kivunlievitykseen. >>
Kokeile...
Suositteletko SEKÄ lääkärien määräämää hoitoa ETTÄ rukoilemista ? Vai ainoastaan rukolemista ? Muutenhan ei voi tietää, kumpi auttoi !
>> Sinulla ei ole mitään menetettävää. >>
Kyllä minulla on. Yksinkertainen ja selvä maailmankuva, joka ei ole ristiriidassa minkään tunnettujen 'tosiasioiden' kanssa.
En myöskään jaksa uskoa että mikään jumala viitsisi kuunnella 'varmuuden vuoksi' rukoilevaa ateistia, ja uskoa taas ei voi napista painamalla käynnistää, vaihtoehtojakin on turhan monta.
>> Eräs ohjelma oli telkkarissa... Hän puhui siitä, kuinka hän pääsi kivuista psyykkaamalla itseään. Eli siirsi ajatuksilla kivun pois.
Uskosta siinäkin on kyse, vaikka Jumalaan uskomisesta ei puhuttukaan. >>
Onhan niitä TV-ohjelmia. Jotkut kertovat kehittyvästä lääketieteestä ja erilaisista terapioista, toiset homeopatiasta ja muista huuhaa(?)kuureista, jotkut suoranaisista ihmeparantajista. Ajatuksen (itsesuggestion) voimaa ruumiin omien suojamekanismien täydentäjänä ei kukaan epäile, onhan plasebonkin vaikutus moneen kertaan tilastollisesti todistettu.
Vanhuuden 'sairaudesta' vain ei kukaan tunnu paranevan, millään keinolla.
lääkärin määräämää hoitoa.
Mutta rukoilukaan ei tilannettasi enää pahenna.
Vai luuletko niin?
Mitä menetät, jos menetät se yksinkertaisen ja "selvän" maailmankuvan?
Mikä on se maailmankuva, jonka haluat viedä hautaan mukanasi?
Ja kuka siitä kuoltuasi hyötyy?
Uskohan ei vaadi muuta kuin uskoa.
Ensin täytyy uskoa itseensä, jotta voi uskoa paranemiseen tai kivun lievenemiseen.
Mikä on sitten vanhuuden sairaus ja mikä ei?
Tunnen vanhuksia, jotka ovat eläneet loppuun saakka terveen elämän ja nukkuneet pois.
Jotenkin et kuulosta hirveän vanhalta.
Voisit vielä elää onnellisiakin vuosia, jos vaan jaksat uskoa siihen.
Kaikki on kiinni omasta elämänasenteesta.
Kokeile rukoilla vaikka "varmuuden vuoksi", et voi tietää sitä kuuleeko Jumala.
Minä toivon, että kuulee.
Toivon, että saat kokea vielä elämää ilman kipua.
Kuullostaa jo aika epätoivoiselta käännytystyöltä.. :)
"Uskokaa nyt.. Edes varmuuden vuoksi.. Olkaa kilttejä! Uskokaa nyt.."
tunnu siltä.
Ei ole käännytystyötä. Minä en ole epätoivoinen.
Miksi olisin?
Tämä on vaan vaihtoehto. Sinulla on vapaus valita.
Mutta sanopa sinä, oletko onnellinen?
Ja sano, mitä häviät sillä, että kokeilet tätä vaihtoehtoa?
Jos kukaan ei tiedä, että rukoilet ja pyydät apua siltä viimeiseltä vaihtoehdolta eli Jumalalta, niin miksi sitä ei kannata yrittää?
Ei kannata antaa tuomiota, jos ei ole yrittänyt.
Jollekin se on tuonut sen ainoan toivon ja uskon elämään.
En minä ainakaan ole hävinnyt mitään.
Ei sitä tarvitse mennä kylille huutelemaan eikä kirkkoon toitottamaan.
Ellet ole ymmärtänyt niin suurin osa tämän palstan aktiivisimmista kirjottajista, siis niistä ihmisistä joiden kanssa sinä täällä kirjoittelet, on joskus uskonut jumalaan!
Lue tuo ensimmäinen uudelleen!
Vielä kerran!
Ymmärsitkö?
Sitten, lopeta tuo tyhjänpäiväinen käännytystyö!
>> Mutta rukoilukaan ei tilannettasi enää pahenna. Vai luuletko niin? >>
En luule. Hyvin monelle siitä varmaan on hyötyäkin, mielenrauhaa ja sellaista. Minä vain en tunne tarvetta, enkä usko sen itseäni auttavan, ateisti kun olen.
>> Mitä menetät, jos menetät se yksinkertaisen ja "selvän" maailmankuvan? >>
En voisi enää käyttää tiedeuskovaisen maailmankuvani hartaasti ihailemaa loogista ajattelua ilman rajoituksia.
>> Mikä on se maailmankuva, jonka haluat viedä hautaan mukanasi? >>
En halua mukaani mitään, 'ruumispaidassa ei ole taskuja' eikä kuolleen ateistin aivoissa ajatuksia. Eikös joku kaunosielu sanonutkin "aate ennen mua syntynyt myös jälkeheni jää" ?
>> Ja kuka siitä kuoltuasi hyötyy? >>
Mahdollisimman moni, toivoisin.
Käännyttämään en kuitenkaan pyri, monelle uskominen on erinomaisen hyvä vaihtoehto.
>> Uskohan ei vaadi muuta kuin uskoa.
Ensin täytyy uskoa itseensä, jotta voi uskoa paranemiseen tai kivun lievenemiseen. >>
Ei itseensä uskominen mielestäni edellytä että kuvittelee myös pystyvänsä uskollaan sairauksia parantamaan ?
>> Tunnen vanhuksia, jotka ovat eläneet loppuun saakka terveen elämän ja nukkuneet pois. >>
Voi olla, en kuitenkaan tunne yhtään sellaista tapausta. Mitä silloin kirjoitetaan kuolintodistukseen ?
>> Jotenkin et kuulosta hirveän vanhalta.
Voisit vielä elää onnellisiakin vuosia, jos vaan jaksat uskoa siihen. >>
Sitä minäkin toivon. Täytyykin esittää palstalaisille kysymys, tietääkö kukaan yhtään pitkäikäistä ateistia ?
vain sinä voit päättää elämästäsi.
Usko ja "usko" ovat kaksi eri asiaa. Olenhan minäkin joskus mukamas "uskonut" Jumalaan.
Luulen, että ehkä sinäkin olet kuulunut juuri ns. jumalaan uskoviin, mutta et todella uskoviin.
Et sisäisesti uskovaan, parannuksen kokeneisiin.
Ja sitäpaitsi minä en käännytä ketään, en edes halua tehdä sitä. Tiedän sen kokemuksesta, että ketään ei käännytetä väkisin.
Tämä oli vaihtoehto niille, joiden elämä on umpikujassa. Niille, joilla ei ole mitään muuta.
Ehkä myös sinulle. Jos ahdistaa noin pahoin.
Mitäpä menetät, jos rukoilet apua itsellesi?
Jos se tuo sinulle avun, niin mitä häviät?
Ateismi ei anna sinulle sitä mahdollisuutta.
Sen tiedät itsekin.
läkärin kirjoittaa: "terve exitus, nukahti eikä enää tunnetuin keinoin saatu heräämään."
Quote:>> Tunnen vanhuksia, jotka ovat eläneet loppuun saakka terveen elämän ja nukkuneet pois. >>
Voi olla, en kuitenkaan tunne yhtään sellaista tapausta. Mitä silloin kirjoitetaan kuolintodistukseen ?"
"vain sinä voit päättää elämästäsi. "
Tiedän! (tiedätkö sinä?)
"Usko ja "usko" ovat kaksi eri asiaa."
Ja sitten tulee vielä perusteltu syy uskoa. (tutustu käsitteeseen!)
"Olenhan minäkin joskus mukamas "uskonut" Jumalaan. "
Arvaa kiinnostaako! (sinun uskosi on sinun oma asiasi)
"Luulen, että ehkä sinäkin olet kuulunut juuri ns. jumalaan uskoviin, mutta et todella uskoviin."
Lapsen usko on luultavammin sitä aidointa uskoa. Muuten saat luulla mitä huvittaa, kunhan tiedät että voit olla väärässäkin.
"Et sisäisesti uskovaan, parannuksen kokeneisiin. "
Hahhaaha! Sinäkö olet?
"Ja sitäpaitsi minä en käännytä ketään, en edes halua tehdä sitä."
Ahaa.. Huolestuttavaa!
"Tiedän sen kokemuksesta, että ketään ei käännytetä väkisin. "
Tiedät, muttet välitä?
"Tämä oli vaihtoehto niille, joiden elämä on umpikujassa."
Pakkokäännytys? Hmm.. Mielenkiintoinen näkökanta..
"Ehkä myös sinulle."
Sinähän et HALUNNUT käännyttää?
"Ehkä myös sinulle."
Hmm.. Ahdistuksesta(masennuksesta) parantumisen myötä meni viimeisetkin epäilyt jumalan olemassa olon suhteen.. Olet myöhässä!
"Mitäpä menetät, jos rukoilet apua itsellesi? "
Rehellisyyteni itselle? Järkeni? Molemmat?
(ok, syy-seuraus suhde olisi ehkä toisinpäin)
Jos se tuo sinulle avun, niin mitä häviät?
Hmm.. iso JOS. Sitäpaitsi, tiedän liian hyvin mitä tarkoittaa plasebo vaikutus, joeten se ei tässä asiassa toimi minun kohdallani. Ei ole toiminu aikasemmin, eikä varsinkaan enään. Ja taas kysyn: Sinähän et HALUNNUT käännyttää?
"Ateismi ei anna sinulle sitä mahdollisuutta.
Sen tiedät itsekin"
Koska tiedän mitä ja miten plasebo vaikutus tarkoittaa, voin sanoa että olet väärässä. Samat vaikutukset saan kyllä pienellä itse psyykkauksella ILMAN että rupeisin hourimaan.
Lopeta jo! Olet tehny jo tarpeeksi naurettavan itsestäsi!
Sori. Käytän mieluummin lääkäriä kuin pappia kun oikein koskee.
Uskonto on semmoinen lääke, että siihen verrattuna moni tauti on paljon vähemmän vaarallinen. Kuinka monia on uskonto saanut psyykkisesti tolaltaan tuomitsemalla ja syyllistämällä ja helvetin tulella pelottelemalla?
Ateistina on ehkä vähän surullinen olo, kun tietää, ettei pilven päällä olekaan mitään isähahmoa, mutta toisaalta näin ymmärrämme arvostaa tätä ainokaista elämäämme entistä enemmän.
Elämä on kaiken mitta, ja kun se on yhdessä vaakakupissa, ei toiseen voi laittaa mitään yhtä painavaa.
yksi ainoa elämä.
Mutta joskus on kipuja, joihin ei lääkäreilläkään riitä keinot.
Mihin sinä silloin turvaudut?
En edes minä usko siihen, että pilven päällä on isähahmo. Ymmärrän, miksi et sinäkään.
Se isähahmo on mielestäni paljon suurempi.
Uskon, että se hahmo ympäröi koko maailmankaikkeutta.
Oletko onnellinen?
Mielestäni onnellisuus on elämän ainoa mitta, eikä sitä voi punnita mitenkään.
Yksi elämä on lyhyt aika, jos suurin osa siitä kuluu kärsimykseen.
Jos olet jo valmiiksi kärsivä ihminen, niin mitä häviät sillä, että kokeilet rukoilla apua siltä mielikuvitusukkelilta?
Et mitään. Ainoastaan menetät sen mahdollisuuden, joka on meillä kaikilla.
Kenenkään ei tarvitse tietää sitä, että kokeilet.
Kokeileminen ei maksa mitään, mitään et häviä, jos et voitakaan.
Minuun uskovana koskee kovasti se, että ihmiset tuomitsevat toisiaan. Minäkin syyllistyn siihen. Eniten koskee se, että kristityt tuomitsevat toisia. Meillä ei kuitenkaan ole siihen mitään oikeutta: niinpä voimme päätellä, että ne, jotka toisia helvetillä pelottelevat, eivät ole ymmärtäneet, mistä Jumalassa on kysymys. Jumala on rakkaus. Ja hän sanoo sen hyvin suoraan Raamatussa: "Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra sinun armahtajasi." (Jesaja 54:10) Ja huomaa, tämä on Vanhassa testamentissa! Jumala kutsuu itseään armahtajaksi jo siellä, hän ei ole pelkästään tuomari. Jumala vain odottaa, että me antaisimme hänen armahtaa meidät, että hän saisi osoittaa meille rakkauttaan. Toinen kohta Jesajasta: "Koska olet arvokas minun silmissäni, koska olet kallis ja rakas..." (Jes. 43:4)
Kristinuskossa on kyse ennen kaikkea rakkaudesta ja armosta, joita täällä maan päällä niin kipeästi kaivataan. Useimpien kritiikki kohdistuu siihen, mitä kristityt ovat, ei siihen, mitä heidän Jumalansa on. On tietysti surulista, että kristityt ovat pahoja, mutta synti koskee kaikkia.
Muistaakseni sinä itse olit vasta äsken tuomitsemassa hindujen ja buddhalaisten lähimmäisenrakkauden!
Minä olen ainakin nähnyt tähän mennessä riittävästi sitä mihin "kristityn rakkaus" pahimmillaan johtaa!
EN tarkoita että kaikki uskovaiset olisivat "pahoja" ja moraalittomia, kuten sinä yleistit kaikista ateisteista.
Mutta kuten eräs viisas on joskus sanonut: Aina on ollut pahoja ihmisiä jotka tekevät pahoja tekoja, ja hyviä ihmisiä jotka tekevät hyviä tekoja. Mutta siihen että saadaan hyvät ihmiset tekemään pahoja tekoja, tarvitaan USKONTO!
Jos et tähän mennessä ole oman oppisi pimeää puolta löytänyt, niin älä etsikään. Elä tietämättömän onnellista elämää! (olen tosissani,tieto tosiaan lisää tuskaa)
J.K.
Minun henkilökohtainen uskostaluopumiseni ei muuten tapahtunut kenenkään uskovan tai uskomattoman ihmisen takia, vaan pelkästään logiikalla, erehdyin nuorena lukemaan raamatun ja vieläpä analysoimaan lukemaani. Sen jälkeen en ole pystynyt uskomaan kristinuskon jumalaan!
Kauppaisin sinulle kannabista! Kivut lievittyvät ja voit jopa "nähdä" isähahmon pilven päällä!
En ymmärrä, miksi ihmeessä vaivaudun vastaamaan tällaiseen viestiin, jonka kirjoittaja ilmeisesti haluaa pelkästään julistaa omaa näkemystään vailla minkäänlaista halua/kykyä keskustella (kuten fundamentalistiuskovaiset yleensä).
Ne muutamat tapaukset, joissa ihminen on parantunut "uskon avulla", jättävät taakseen ne miljoonat tapaukset, joissa rukoilusta ei ole ollut minkään maailman hyötyä. Miljoonia lapsia kuoleen AIDSiin ja syöpiin, vaikka heidän perheensä rukoilisivat ihan joukolla, eikä uskovien kuolleisuus ole yhtään pienempi kuin ateistien, vaan se sama 100%. Kerro minulle tutkimus, jossa on todettu uskovilla olevan vähemmän vakavia sairauksia?
"Ihmeparantumisia" on toki tapahtunut - ihmisen psyyken voima on ihmeellinen, ja joskus taudit paranevat ihan sattumaltakin tai ajan myötä - vakavien sairauksien kohdalla äärimmäisen harvinaista, mutta mahdollista. "Uskon avulla" parantuminen ei kuitenkaan katso uskontoa, vaan ilmiötä on havaittu uskonnosta täysin riippumatta - eli se ei ole minkään maailman todiste kristinuskon jumalasta.
"Ateismin tie on pelkästään lääketiede.
Mutta kuinka monen kohdalla se on auttanut?
Lääketiede on luotu tukemaan uskoa, ei ateismia eli uskonpuutetta."
Naurettavampaa en ole eläissäni kuullut. Kuten sinäkin tiedät, lääketiede on auttanut miljoonia, eikä sillä ole mitään tekemistä uskonnon kanssa.
Kuka sinut on saanut uskomaan, että ateistit olisivat onnettomia ja katkeria? Ainakin minun tuttavapiirissäni onnettomampia ovat nimenomaan tyhmät uskovaiset, jotka synnin ja helvetin pelossa rajoittavat elämäänsä ja moralisoivat toisiaan ja muita.
Harvinaisen kaunis kirjoitus! :) Tyhjentävä.
Jos olisin ehtinyt lukea tämän ensin, olisin voinut jättää oman vastineeni kirjoittamatta.
Täyttä asiaa!
nyt kuiteskin otit ja menit vastaamaan.:D
Taisi olla vaivaa kerrakseen?
En toki halua julistaa mitään. Varsin selvin sanoinhan siinä lukee, että varsinkin ne tapaukset, joilla ei ole enää toivoa muuttua. Tapaukset, joihin ei lääketiede pysty. Ei terapeutit pysty.
Niin ihme on se ainoa toivo.
Jos ihmeen ja toivon antaa rukoilu, niin haittaako se?
Ja sinä uskot, että ihmisen psyyken voimasta on ne parantumiset tullut.
Oletko varma, että Jumala ei ole niiden takana?
Niin minulla kuin myös ei sinullakaan ole todisteita siitä, että Jumala ei olisi ihmeiden takana.
Minulla on usko. Sinulla taas ei.
On tyhmiä uskovia, mutta on myös tyhmiä ateisteja. Ja on taas eri asia, miten viisauden jokainen määrittelee.
Millä perusteella voit sanoa toista tyhmäksi?
Ettei hän olisi kuitenkin jossakin asiassa sinua viisaampi?
Ja onnellisuus. Sen voi jokainen tuntea sisällään vain itse.
Oletko sinä onnellinen?
Voitko sanoa itsellesi, että olen onnellinen ja elämäni on juuri sellaista kuin haluan?
Minun vaistoni sanovat, että et ole.
Eikö sinulla nyt kerta kaikkiaan sytytä? Se, että ihmeparantumisia on joskus tapahtunut, ei tarkoita, että niitä tapahtuisi aina. Millä perusteella Jumala valitsee ne, jotka pelastuvat? Entä ne kaikki miljoonat (uskovaiset), jotka kuolevat tuskallisesti? Kaikki AIDSiin kuolevat lapset? Väitätkö, että rukoilu olisi pelastanut heidät? Aika naurettava väite, koska kristinuskon ollessa maailman suurin uskonto, miljoonat pyytävät hädän hetkellä apua nimenomaan Jumalalta. Miljoonat eivät sitä saa. Yksittäistapaukset eivät tälläkään kertaa todista mitään.
Ja kyllä, minä olen ihan onnellinen, kiitos vain kysymästä. Vaistosi ovat siis (tässäkin asiassa) täysin väärässä.
Jumalan kieltäminen ja uskonpuute jättää ihmisen oravapyörään, josta ei ole ulospääsyä.
Ihmeitä ei tapahdu ilman uskoa, ilman Jumalaa.
Ymmärrätköhän sinä nyt ollenkaan sitä tosiasiaa että valtaosa suomalaisista(kin) elää elämäänsä ajattelematta pätkääkään jumalan olemassaoloa tai olemattomuutta?
Kuinka monesti onkaan nähty ihmisen paraneminen fyysisistä ja psyykkisistä sairauksista uskon avulla?
Mutta ateisteilla ei ole tätä tietä, jos eivät tee kääntymistä.
Väkivaltainen ihminen jatkaa väkivaltaisia tekojaan loputtomasti ilman uskoa. Psykoterapeutit eivät ole onnistuneet parantamaan henkisesti sairaita eikä alkoholisteja. Nytkin on A-klinikat ja mielisairaalat pullollaan umpikujaan ajautuneita ihmisiä, joille annetaan vuodesta toiseen terapiaa ja lääkehoitoa. Silti ihmiset ei parane.
Tunnen henkilökohtaisesti erään lahkouskovan josta tuli rappioalkoholisti kun hänen oma lahkonsa "eristi" hänet, siinä se "rakkaus" näytti voimansa!
Paraneminen lähtee vain sisäisellä muutoksella. Vaikka ongelmat tunnustetaan ja tiedetään, niin silti ei ole hoitokeinoja.
Totta! Mihin sitä jumalaa tässä tarvitaan?
Jumala ja usko on ainoa tie oikeaan ja todelliseen paranemiseen. Muuta tietä ei ole.
Siksi ihmettelen tätä toistuvaa väittelyä ja todistelua Jumalan olemassaolosta. Vaikka todistetusti ei ole muutakaan keinoa parantua parantumattomasta sairaudesta kuin usko.
Mutta ainoa oikea jumala on SEMOS, eli mikä saa sinut kuvittelemaan että juuri sinun jumalasi olisi se oikea?
Ateismin tie on pelkästään lääketiede.
Mutta kuinka monen kohdalla se on auttanut?
Lääketiede on luotu tukemaan uskoa, ei ateismia eli uskonpuutetta.
Tähän on moni muu jo vastannut. Omasta puolestani sanon vain: Usko=plasebo vaikutus
Ihmisellä täytyy olla uskoa muuhun kuin itseensä, koska se usko ei auta ihmistä tosihädässä.
Ja miksihän ei? Jos sinä olet säälittävä R*nkku niin miksi minun pitäisi olla samanlainen?
Tälläkin palstalla on ateisteja, jotka ovat elämän kolhimia ja pettyneitä. On sairaita ateisteja, jotka purkavat vihaansa uskoviin syystä tai toisesta.
En usko, että yhtään varmaa ateistia on edes olemassa. On vain ihmisiä, jotka hakevat vastauksia omiin ongelmiinsa haastamalla riitaa tai väittelemällä asiasta, joka tuntuu lähimmältä.
Monilla tälle palstalle palstalle kirjoittavista on omaa kokemusta "elämisestä uskossa" en ihmettele yhtään että ovat joskus hieman katkeria, Kun kusetetun ihmisen silmät aukeavat, on aika inhimillinen reaktio, että hän suhtautuu korostetun negatiivisesti entisiin kusettajiinsa!
Kun elämässänne tulee ahdistavia asioita ja vaikeita hetkiä, niin kokeilkaapa rukoilla Jumalalta apua. Ei sitä tarvitse muille tunnustaa. Teette sen hiljaa, illalla nukkumaan mennessänne.
Tiedä vaikka rukouksiinne vastataan. Elämä helpottuu ja ahdistus poistuu.
Tämä kokeilu ei maksa mitään, etkä sen takia joudu tuomituksi kenenkään silmissä.
Tehkää se itsenne vuoksi.
Kokeiltu on! kauan sitten. Ei mitään vaikutusta!
En lupaa helppoa elämää ja paljon rahaa, sitä ei lupaa Jumalakaan Raamatussa. Mutta, jos se auttaa avaamaan sydämen ja sinut rakastamaan maailmaa, niin et silloin häviäkään mitään.
Enemmän häviät, jos kuljet päivästä toiseen ahdistuneena ja masentuneena ja katkerana. Ja uhraat koko elämäsi minuuden taistelulle, kun voisit olla onnellinenkin.
Muista, että elät vain kerran ja elämä on lyhyt.
Aloita muutos jo tänään
Täsmälleen samat sanat sinulle! Jopa uskiksen luulisi ymmärtävän että ateisti jos kuka, tajuaa elämän lyhyyden ja ainutkertaisuuden!
Elä kaikin mokomin satujumalasi kanssa, mutta älä kauppaa sitä minulle, koska en osta halpaa paskaa kalliilla hinnalla!
aikaa.:))
Luonto herää, kukat puhkeaa kukkaan, muuttolinnut saapuvat....ah, mikä ihanuus meitä ympäröi.:)
Oletko miettinyt sitä?
Mikä lahja me ollaan saatu. Emmekä osaa sitä vaalia ja rakastaa.
Herää ja mene luontoon ja katso ympärillesi uusin silmin ja näe se ihanuus.
Kyllä minä ymmärrän sen, että valtaosa ei ajattele Jumalaa pätkääkään, kuuluin itse siihen valtaosaan. Mutta sitten kun tulee elämään kriisejä, läheisten kuolemia, sairastumista, silloin ihminen väkisinkin pohtii elämänarvoja, suhdetta itseensä ja Jumalan olevaisuutta, kuolemanjälkeistä elämää.
Näiden asioiden pohtiminen kuuluu henkiseen kasvuun.
Tuosta Jumalan nimestä vielä. Nimi on ihmisen keksimä. Sama loppupelissä, vaikka kutsut Semokseksi, sillä ei ole merkitystä. Merkitystä on sillä, mikä tai mitä jumaluus on.
Ei ole minun Jumalaa. On vain yksi ainoa Jumala, korkeampi voima ja viisaus.
Tuosta viimeisestä lauseesta sanon, että säälin sinua. Se tulee sinua vastaan vielä.
Sitä en haluaisi kohdallesi.
Jos pelkkä usko riittäisi niin tuskimpa paaviakaan olisi roikutettu letkuissa viimeistä kymmentä vuotta.
Kommentoin yhtä kohtaa jossa sanot: "Väkivaltainen ihminen jatkaa väkivaltaisia tekojaan loputtomasti ilman uskoa." Tuohon voidaan lisätä, että väkivaltainen ihminen jatkaa väkivaltaisia tekojaan myös uskossa Jumalaan. Uskossa oleva voi olla yhtä valivaltainen tai jopa väkivaltaisempi kuin ei uskossa oleva. Sen enempää en viitsi tuota kirjoittamaasi moskaa kommentoida.
Kiltti, nössö ihminen verenhimoiseen raivoon on uskonkiihko!
"SInä teet sen jumalasi edestä"
Juuri tämä on näiden "rakkauden oppien" pimeä puoli.
valitsen mielummin "joulupukin"...se sentäs tuo lahjoja vuosittain=))....jumalastanne...en oo koskaan kuullukkaan..syynä kait "lappustereot"...hih!
siis se puuttuva "s".......heh!
Meni nyt ateissmiksis.:)
väärä palsta sulla....tää ateistien valtakuntaa.....täällä eis kaatuilla, eiks puhuta ns. kielillä.....tää on vain järjissään olevien keskustelupaikka....joten siirryhän omille linjoillesi=)))
miksi mun täytys muuttua.....kun mua pätkääkään sun juttus kiinnosta....vituttaa vain noin " heikon itsentunnon omaava ihminen, jonka täytyy turvautua "kupliin"...toisaalta, se valintasi=))
Ateimi saattaisi antaa mahdollisuuden ... :)
Kovinpa olit utelias lukemaan ja innokas vastaamaan.:)
En minä sinua vituta, sinua risoo oma itsesi.
Ehkä nyt yleistän, mut menköön tällä kerralla....näillä palstoilla(varsinkin uskontopalstalla) pyörivät ihmiset ovat lähes kaikki jonkinlaisessa kriisissä.
Se on selvinnyt tätä seurattuani jonkin aikaa.
En väitä, etten itse olisi myös kriisin kokenut, kovia kokenut. Muuten kait en kirjoittaisi tänne.
Elämän runnomia ihmisiä on paljon.
Oletko sinä heistä yksi?
Kysyt miksi mun täytyisi muuttua?
Siihen vastaus: jos olet onnellinen, minuutesi on vahva, tiedät paikkasi maailmassa ja nautit elämästä, niin ei sinun tarvitse muuttua.
Kirjoitus koski lähinnä ihmisiä, joilla on jo kaikki tiet käyty läpi, eikä parempaa ole näkyvissä. Ei valoa, ei elämäniloa. Ei tulevaisuuden toivoa.
Mitä menetettävää silloin on, jos vaikka rukoilee apua Jumalalta? Vaikkei siihen uskoisi?
Mielestäni ei mitään.
ole noin 70 vuotta kestävä kriisi, joka päättyy katasrofiin ?
Mutta kuinka tehdä tästä kriisistä siedettävän itselleen ja muille?
Jos kriisi kestää koko ajan, ei kukaan kestäisi elämää. Olisi vain isättömiä ja äidittömiä lapsia.
Jostakin on ammennettava voimaa, jotta selviää kunnialla läpi ne pahimmat kriisit.
Hyvä osoitus, miten tietämättömät peittelevät tietämättömyyttään pitkällä sonnanjauhannalla.
Älyn uhraus... Viisaus saavutetaan uhraamalla äly.
Sacrificium Intellectus , Basillificillus