Pääseekö koira arkuudestaan eroon ?

Hei! Ostin vuosi sitten kesäkuussa 4kk ikäisen kodinvaihtajan. Koira oli siis mennyt kasvattajalta tähän perheeseen, josta koiran ostin. Perhe asui maalla ja siellä oli muitakin koiria. Luopuivat koirasta sen vuoksi, että yksi isommista koirista oli ollut aggressiivinen pennulle ja he joutuivat sen vuoksi pitämään koiria erillään. Edelliset omistajat kuvailivat koiraa reippaaksi, ihmisrakkaaksi ja rohkeaksi. Ajattelin näin nuoren koiran sopeutuvan kaupungissa elämiseen vielä.

Kävin katsomassa koiraa kerran ennen kuin kävin hakemassa kotiin. Koira on siis pientä rotua ja painaa tällä hetkellä aikuiskoossa 8kg. Koira on nyt reilun vuoden vanha.

Ongelmat alkoivat saman tien koiran kotiuduttua. Ulkoilu oli koirasta kamalaa ja kaikki pelotti. Koira säikkyi autoja ja ihmisiä ja jähmettyi paikoilleen ja tärisi. Kannoin koiraa rauhallisemmalle alueelle, jonne sai tehtyä tarpeensa. Koira ei ole ollut innokas lähtemään ulos missään vaiheessa tämän 9kk aikana, mitä minulla on ollut. Ulkoilusta puhuttaessa menee omaan pesään tai sohvalle makoilemaan, eikä tee elettäkään ulos lähteäkseen. Nykyään tekisi tarpeet vaan omaan pihaan ja sitten kipittäisi kiireellä takaisin sisään. Koira on kuitenkin sisäsiisti.

Olen kantanut koiraa kauemmaksi koko tämän ajan mitä koira on minulla ollut. Kauempana koira kävelee tiettyjä lenkkejä, mutta saattaa jumittaa yli 15 min yhdessä kohtaa. Joitakin katuja ei suostu kävelemään ollenkaan. Pelkää mm. Vieraita ihmisiä, autoja, mopoja, pyöriä, vieraita ääniä yms.

Yleensä innostuu liikkumaan eteenpäin jos vastaan tulee koiria. Koirien kanssa tulee aina hyvin juttuun ja on innokas tervehtimään kaikkia koiria koosta riippumatta. On luonteeltaan mulle koirille alistuva, olivat sitten uroksia tai narttuja. Ihmisiä ei päästä lähelleen tai koskettamaan, mutta joitakin vieraita saattaa ulkona käydä nopeasti nuuhkaisemassa. Kotiinpäin kulkee paremmin ja kotikulmilla jopa vetää kotia kohti

Koira siis laittaa liinat täysin kiinni jos yrittää lähteä pihasta lenkille. Jumittaa ja ei suostu liikkumaan. Houkuttelut/palkkaus ei auta. Ei syö ulkona ollenkaan herkkuja kun on liian stressaantunut. Koiraan ei saa kunnolla kontaktia kun pälyilee vaan peloissaan ympärilleen. Kantaa en toki haluaisi, mutta en ole nähnyt muuta vaihtoehtoa mikäli on halunnut käyttää koiraa omaa pihaa kauempana.

Asutaan kerrostalossa. Sisällä koira on reipas ja nauttii kovasti huomiosta (mm. rapsutukset, leikkiminen ja kyljessä makoilu). Vieraita ihmisiä haukkuu kun tulevat sisälle ja nuorempana ihan laski alleen muutamasti kun vieraampi ihminen tuli kotiin. Nykyään mennään ulos vieraita vastaan, joka on helpottanut koiraa. Ulkona koira ei ota kontaktia vieraisiin vaan katselee muualle ja kääntää selän (stressaa). Pelkää vähän enemmän miehiä ja lapsia kuin naisia. Olen ohjeistanut myös aina vieraita, että eivät ottaisi kontaktia aluksi koiraan, vaan että koira saa tehdä itse aloitteen. Koiraa ei siis houkutella tai siihen päin katsota. Kun on ensin käynyt haistelemassa muutamaan otteeseen vieraista, voi vieras sitten ojentaa kättä haisteltavaksi. Sisällä koira ottaa vieraisiin paremmin kontaktia ja useimmiten antaa silittää itseään.

Olen ollut todella huolissani koirani arkuudesta. Koirankouluttajalla käytiin ja minusta kouluttaja ei otattautunut ulkonaliikkumis pelkoon kunnolla. Koira oli tuolloin reilu 6kk ja epäili koiran reipastuvan kun aikaa kuluu ja tottuu keskustassa asumiseen. Monet ovat sanoneet, että kyllä se koira siitä reipastuu, mutta ei ole reipastunut. Välistä tuntuu, että arkuus on lisääntynyt joissakin tilanteissa entisestään.

Minulla itselläni on kokemusta koirista, mutta ei aroista yksilöistä. Perheessäni on aina ollut koira ja minä olen osallistunut koiran hoitoon ja kasvatukseen. Hoitanut turkin ja kynnet yms. Koirat ovat olleet hyviä koirakansalaisia ja suurempia ongelmia ei ole ollut. Nykyinen koira on kuitenkin ensimmäinen oma koira. Sisällä koiran kanssa ei ole haasteita ja koira nauttii temppujen tekemisestä ja uusien temppujen opettelusta. Tosi hoksaavainen kaveri. Mutta kaikki kodin ulkopuolinen elämä näyttää koiraa kovin stressaavan ja en oikein tiedä mitä minä koiran kanssa teen jos tämä jatkuu tällaisena.

Minulla ei ole paljoakaan tietoa kasvattajasta tai pennun sosiaalistamisesta edellisessä kodissa. Vähän epäilen ettei ole tarpeeksi sosiaalistettu kun tuntuu kaikkea pelkäävän.

Onko kenelläkään kokemuksia aran koiran kasvattamisesta? Onko koira reipastunut? Millaista elämä on ollut aran koiran kanssa?

Koiran ottaminen oli hyvin harkittu päätös, jota mietin useita vuosia. Töissä olen käynyt normaalisti koronasta huolimatta, joten korona koiraksi en sanoisi. Nuori koira kuitenkin vielä ja en haluaisi heittää hanskoja tiskiin.

- aran koiran omistaja