Maailmanloppu ja tempaus tulivat v. 1844 ja Jeesus Kristus meni Temppeliin tutkimaan tuomioita samana vuonna. Vai miten se nyt menikään? Tämä siis 1844 jKr. Mihin ne aikaisemmat kristityt joutuvat? Onko muita kristittyjä nykyään? EGW pelastaa?
Ellen G. White oli profeetta
Anonyymi
1950
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Taas typerä aloitus ja vääristelyä.
Olen aloittajan kanssa samaa mieltä EGW oli profeetta,nimittäin väärä profeetta.
EGW on vanha mutrusuu. Kaikki kiva on kiellettyä. Ainoastaan spiritismi, lopun aikojen arpominen ja tutkivalla tuomiolla pelottelu on sallittua. Ellei pakollista, kuten kymmenyksien suorittaminen srklle.
Ellenin näkemykset ovat olleet huteja. Maailman loppu ei tullutkaan 1844, tuli suuri hajaannus.
Vuositunsien taakse kurkistaminen on enemmän kun taitolai.
Taskulampun keksimistä tulevaisuudessa ei edes Jumala pystynyt näkemään. Sen tekeminen jäi ihmisen vaivaksi.
Eihän Ellen koskaan puhunut että maailman loppu tulisi 1844
Sinun pitää päivittää tietosi.
Kyllä Ellen White itse uskoi myös, että Jeesus tulisi 22.10.1844.
Hän ihmetteli, miksi se tulo jäi tapahtumatta ja alkoi kehittämään tarinaa, miksei se Jeesus sitten tullutkaan. Hän ratkaisi tilanteen käskyttämällä Jeesusta menemään pyhäkköön temppeliherraksi.
Tuo on typerää lässytystä, joka ei perustu mihinkään tosiasiaan.
<<Kyllä Ellen White itse uskoi myös, että Jeesus tulisi 22.10.1844. Hän ihmetteli, miksi se tulo jäi tapahtumatta ja alkoi kehittämään tarinaa...>>
Tottakai EGW uskoi, niinkuin runsaat 50000 muutakin milleriläistä. Mutta ihan perustieto EGWstä voisi pelastaa virheellisiltä ja aika lapsellisilta EGW väitteiltä. Ensinnäkin EGW saa ensimmäisen näkynsä vasta joulukuussa 1844. Toiseksi, hän tässä vaiheessa (17 vuotiaana) ei ole vielä toipunut 8 vuotta aiemmin saamastaan kiveniskusta niin, että esimerkiksi pystyisi mitään kirjoittamaan, puhumattakaan jonkun tarinan kehittämisestä tai uuden opin luomisesta. Toisin sanoen, EGW ei tässä vaiheessa kirjoita mitään eikä opeta mitään sellaista, mitä hänen milleriläiset kuulijansa eivät jo olisi kuulleet. EGW alkaa jotakin kirjoittaa vasta, kun on mennyt naimisiin, jolloin toiset, alkuun yleensä hänen miehensä James, joko EGWn sekavasta kirjoituksesta tai puheestaan tai muuten hänen ohjauksessaan pystyy kirjoittamaan.
Opetus taivaallisesta pyhäköstä on sataprosenttisesti muiden keksimää: Idea tuli Hiram Edson nimiseltä mieheltä ja Uriah Smith (ja pieneltä osin James White) loivat siitä myöhemmin adventtikirkon pyhäkköopetuksen. Näiden miesten tekstejä EGW sitten kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin (kun hän jo pystyi kirjoittamaan - vaikkakaan ei vieläkään kovin hyvin) lainasi (tai pikemminkin teki niistä parafraasia), joka oli pohjana Suuri taistelu kirjalle, jota tietämättömät kuvittelevat adventtikirkon pyhäkköopetuksen lähteeksi. Oikea lähde on Uriah Smith ja vuosi on 1854 ja lähde Advent Review -lehti, ei Suuri taistelu kirja vuodelta 1888 (tai edes sen edeltäjä Spirit of Prophecy osa IV vuodelta 1884).
Ihmisenä EGW oli parhaimmillaan ystävällinen ja lähimmäisenrakas, mutta niinkuin aika monet aikaansaavat henkilöt, pahimmillaan, ainakin näin pitkän aikaperspektiivin takaa katsottuna siltä voi tuntua, joskus manipuloiva, jyrkkä ja tuomitsevakin. Niistä, jotka kuvittelevat hänet lähes täydelliseksi enkeliksi tai demoniksi, voi vain todeta, etteivät ole lukeneet tarpeeksi saadakseen realistista kuvaa. On muuten ihan hyvä, että adventistiset historiamyytit ovat uuden ja realistisemman (adventistien tekemän) tutkimuksen myötä osin murtuneet. Ja muuten, vastaavia persoonallisuushäiriöitä voi löytää myös VTn profeettojen toiminnasta - ainakin jos uskoo Johannes Lindblomia, Lundin jo manalle mennyttä VTn proffaa.
Kuitenkin oli tuona hetkenä valittava suunta joko maapallon säilyttäminen PARATIISIMAANA tai sen muuttaminen yhdeksi Galaktiseksi pääkaupungiksi. Ellen ja paratiisi vai Karitsa ja maailmanloppu tekniikan ja tieteen kautta.
Paratiisimaa hylättiin tuolloin ja nyt se näyttää mahdottomalta enää saavuttaa.
Ellen oli hyvä mahdollisuus ja vaihtoehto joka hukattiin.
Taas yksi aloitus, jonka tarkoituksena on osoittaa oma tyhmyytensä! Tarkastakaa asiat ensin!
Hei,
Kysymys on suuri ja koskee kaikkea Raamatun historian aikakausia.
Raamatun tutkijoiden iso teologia vaatii isojen asiakokonaisuuksien ymmärtämistä, ja paljon vaivaa että se kokonaisuudessaan selviäisi. E pidä ensimmäisenä asiana yrittää teologiaa jossa on kyseessä kaikki Raamatun pelastushistorian aikakaudet.
Jotakin valotusta;
Adventtikirkko o rekisteröity 1863.
Vuosi 1844 on ollut herännäisten aikaa, jolloin vilpittömät ns. uskovaiset ryhtyivät tutkimaan Raamatun asioita pitkän keskiajan jälkeen uskonpuhdistuksen aikoihin.
Aikansa baptistisaarnaaja William Miller tutki Ilmestyskirjan ja Danielin kirjan eskatologisia apokalyptisia vertauskuvia pyrkien löytämään vastauksia kysymyksiin.
Miller löysi Raamatun profetian joka oli ajassa laskettavissa ja tuo vuoteen 1844.
Kyse enkelin sanojen mukaan on Dan 8:12 -14 pyhäkön uudesta kunniasta.
Mille ensin erehtyi luulemaan että kyse on maan puhdistamisesta eli Jeesuksen tulosta. Siihen aikaan herännäiset yleisesti ajattelivat että ovat niin lähellä "maailmanloppua" että saattaisivat nähdä Jeesuksen tulon.
Profetian merkityksen merkityksen selitti pian miss Ellen White joka oli 17- kesäinen neito aikansa metodistitaustainen. Ymmärtääkseni Ellen neidon koko perhe oli oppiskiistojen vuoksi erotettu metodistiseurakunnasta.
Kun tiedustelet "tutkivan tuomion" asiaa, niin tullaan temppelipalvelukseen.
Ensin on ymmärrettävä että maalinen pyhäkköpalvelus on esikuva ja vertauskuva taivaallisesta palveluksesta. Kerran vuodessa ylipappi meni kaikkein pyhimpään ja puhdisti pyhäkön kansan vuoden aikana tuomista synneistä.
Taivaallisen palveluksen pyhäkössä täytyy olla myös suureen sovituspäivään liittyvää, ja kyse onkin "suuren babylonin" ja Jumalan pyhien erotukseen liittyvästä, ja ymmärtääkseni koko pelastushistoriaan liittyen "taivaan kirjojen" asioita.
Jos luet Ilm 20 luvun niin huomaat kaksi erilaista ylösnousemusta, joiden tuomiot ovat erilaiset >taivaan kirjoihin< tehtyjen merkintöjen mukaan. On oltava siis tuomioprosessi, ja ihmisen armon aika on ihmisen elinpäivät. Taivaan kirjoissa on merkinnät ihmisen kohdalla missä tilassa ihminen on armonaikansa päättänyt.
Annoin hiukan avaimia mistä on kyse.
Tiedustele lisää, niin koetan kommentoida.
Ellen hoksasi varsin varhain, että kirjallisella tuotannollaan hän pystyy saamaan kunnon tilin. Siinä hän oli profeetta. Ei niin suurta väliä oliko oman pään sisältä, ja oliko yleensäkkään totta. Kummallisia opuksis kannatti pukata uskoviensa iloksi. Niitä tuli kannettua roskiin erään sukulaisen siirryttyä tutkivan tuomion pariin...
Johanneksen ilmestykset ovat kahjouden ylistys, niissä riittää selitettävää hamaan maailman tappiin. Tämän Ellen myös oivalsi. Ja tietenkin uhkakuvien luominen oli hyvä keino pitää porukka kasassa. Muut ovat täysin väärässä, advarit oikeassa. Ovathan he jakojäännössrk.
Valheesi ei meitä hetkauta.
Ellen ei ollut kiinnostunut väittelyistä, eikä hän juuri tulkinnut Ilmestyskirjaa.
Kerrotaan että kun seurakunnassa oli paljon väitelty pedon sarvista ja oli tullut erimielisyyttä, ja kysyttiin Ellenin mielipidettä, niin hän vastasi: "Minun mielestäni niitä on liian monta!"
Ellen ja James White elivät köyhyydessä monet vuodet, uhraten kaikkensa evankeliumin viemiseen.
Ellen White oli aivovaurion uhri. Hän kärsi pakkomielteestä kirjoittaa öisin puuta heinää ja höpönhöpöä. Hän ei itsekään tiennyt mitä oli raapustanut yöllä paperille, koska hän kärsi epileptisistä kohtauksista, jotka veivät hänet unten maille kesken pakkomielteen.
Oikeastaan ei kannattaisi vastata moiseen hölynpölyyn.
Ellenillä ei ollut epilepsiaa, olen itse sairaanhoitajana nähnyt epilepsiakohtauksia, eikä ne ole sellaisia, eikä kukaan ole saanut ilmestyksiä kohtauksen aikana.
Ellen seisoi kerran parikymmentä minuuttia pitäen ojennetussa kädessään kuuden kilon painoista vanhaa Raamattua, ja selaillen sitä näyn aikana. Toisen kerran joku lääkäri oli kalvennut, kun halusi tutkia Elleniä näyn aikana, ja huomasi ettei tämä hengittänyt! Näkytilat olivat yliluonnollisia.
Muistaakseni vuonna 1863 hän sai näyn koskien terveysuudistusta, ja pian alettiin perustaa terveyslaitoksia ja noudattaa hänen antamiaan ohjeita. Vasta nyt meidän aikanamme tiede on tullut samaan tulokseen, esimerkiksi kasvisravinnon hyödyllisyydestä, raittiin ilman terveellisyydestä, liikunnan tärkeydestä, kuumeen hoidosta, oopiumin ja elohopean vaaroista, jne. Ei taida ollka edes yhtä kohtaa, missä tiede olisi yhä eri mieltä.
Adventistit olivat sata vuotta edellä toisista. He elävät yhä keskimääräistä pitempään, ja ovat tavallista terveempiä, jos noudattavat Ellenin ohjeita.
Valheesi ei meitä hetkauta.
Kuka muu puhui tupakan haittavaikutuksista tuohon aikaan ?
löytyykö ketään ?
kysynpävaan.
Suomessa aloitettiin puhumaan tupakan haitoista vasta sodan jälkeen.
Amerikkalainen terveysuudistusinto oli herännyt jo hyvän aikaa ennen kuin EGW syttyi terveysaatteelle. Adventistien piiriin terveysajattelun ja tupakattomuuden toi merikapteeni Joseph Bates, sama mies, joka sa pienen adventistiryhmän innostumaan sapatista. Batesin käsitykset perustuivat erityisesti siihen, mitä Sylvester Graham niminen presbyteeripastori (miehen sukunimestä tulee täysjyväjauhoja tarkoittava graham jauho sanakin) opetti. Hän kuului (samoin kuin Bates) myös tupakan vastustajiin. Eikä hän ollut ainoa. Ronald Numbers on selvittänyt EGWn ajan terveysopetusta jo 70 -luvulla julkaistussa kirjassaan. Terveysopetukset ja tupakoinnin vastustaminen eivät siis alkaneet EGWn toimesta, mutta se on myönnettävä, että ajan yleisiin käsityksiin ja elämäntapatottumuksiin rinnastettuna EGWn opetus on rakentavaa - parempaa kuin monien ajan lääkärienkin.