Sitä ei aikoinaan oikein ajstellut, että mikä siinä jt uskonnossa tuntuu niin vastenmieliseltä. Useimmiten oli vaan ällöttävä olo, kun oli kokouksessa tai muuten tekemisissä. Ihmiset olivat ihan ystävällisiä. eikä heitä vastaan ole mitään pahaa sanottavaa. Mutta se ilmapiiri ja tunnelma.. miksi se ällötti, ja voi henkisesti huonosti joka kerta, kun kävi kokouksessa tai konventissa. Lopulta ymmärsin, että se on jt uskonnon perhe- ja uskontokeskeisyys, jotka sulkee pois kaiken muun. En vain siedä sellaista. En tiedä, onko muita henkisesti huonosti voivia tuossa ilmapiirissä ja noissa asetelmissa, mutta onnellista minusta ei koskaan tule tuollaisten arvojen elämässä, missä ainoastaan nuo asiat pitäisi olla elämässä. Kaikenlisäksi mitäänsanomaton tyhjänpäiväinen pelkistä uskonnollisista syistä seurustelu ihmistennkanssa, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä. Ällöttävä ilmapiiri.
Jt perhekeskeinen uskonto
Anonyymi
1291
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Perhekeskeisyys katoaa kuin savuna ilmaan kun 8 vuotiian kypsässä iässä kastettu, tuo ilmi 16 vuotiaana, etten halua olla JT ja eroaa järjestöstä.
18 vuotiaaksi saa olla vielä kotona, mutta sen jälkeen näytetään ovea ja kotiin ei ole mitään asiaa. Kun hän asuu muualla ja jos sattumoisin isä tai äiti tulee vastaan ei häntä saa järjestön ohjeiden mukaan edes tervehtiä.
Onneksi kaikki isät tai äitit tuosta säännöstä väitä.
Mutta on niitäkin kiihko Jehovan todistajia, jotka sanovat:" olisi parempi kun et olisi syntynytkään."
Kauheaa. Aloin minäkin seurustella esimerkillisen jt kanssa heidän mittapuunsa mukaan. Siis ystävän, en avioliittomielessä. Hän oli juuri tuollainen kiihkoihminen. Voin huonosti, ja sanoin asioita, jotka saivat hänet ottamaan etäisyyttä. Olisihan sen voinut paremminkin järjestää ottamalla vähitellen etäisyyttä, mutta en tietänyt, miten saan irroitettua itseni hänestä. Olin tottunut pitämään yhteyttä häneen. Mutta seurasin tätä palstaa, ja ihmiset kertoivat omista kokemuksistaan, niin tajusin, miten kannattaa tehdä. Jt kanssa täytyy toimia heidän omilla pelikorteilla. Ajattelevat varmaan, että onpa kieroa, mutta miettikööt itse noita syrjintäasioita ym. Luulin aikoinaan, että olen ainoa, joka tässä heidän pelissään olen joutunut pahan puhumisen ja syrjinnän kohteeksi. Luettuani täältä, että onhan niitä muitakin, ja heillä on käytäntö ja tavat, jossa ihmisiä saadaan syrjittyä ja ohjaillaan ihmissuhteita. Viisastuin, kun aloin ymmärtää heidän toimintaperiaatteitaan. Turha muita ihmisiä on syytellä mistään kieroilusta. Katsokoon itseään peiliin, miten kohtelevat muita, ja miten paljon tuskaa ne voivat aiheuttaa.
He eivät tunne sanontaa:" katsoa itseään peilistä".
Ei heidän mielestään siihen ole mitään aihetta," ainoa oikea uskonto kun ollaan".
Niin syvässä on heillä mielenhallinta, varsinkin niillä jotka ovat olleet mukana vuosikymmeniä tai lapsesta asti tai on jo suuri tai suurehko asema järjestössä.
Omassa elämässä pitää tapahtua joko valtava katastrofi tai pohjimmiltaan on rehellinen kuin Natanael, ennenkuin mitään "liikahtaa".
Kulisseja pystyy pitämään pystyssä tavallinen JT yllättävän pitkään.
Vikahan on aina muissa, ei koskaan todistajissa. Jos hieman saakin luikautettua kritiikkiä todistajan puolustuksen läpi, aina puolustaudutaan sillä, että kukaan ei ole täydellinen ja täten kaikki kritiikki on sivutettavissa. Sitten kuitenkin sätitään mm. katolista kirkkoa ties mistä. Tämä "kukaan ei ole täydellinen" -puolustus kun on sallittu ainoastaan todistajille.
Vartiotornihan kirjoittaa olevansa jehovakanava.
Kuitenkin se ennustelee, kuten esim maailmanloppuvuodet 1914, 1925, 1942, 1975
Jehova kuitenkin ilmoittaa ennustelun kielletyksi, 5 Moos. 18:20-22
Ja vartiotorni kirjoittajan vääräksi profeetaksi, rangaistuksenaan ikuisuus tulimeressä
No kyllä, siitähän siinä on kyse. Totta kai alkaa ahdistaa kun ollaan samassa sumpussa koko ajan, eikä mitään yksityisyyttä ole. Kaikki pitää tehdä yhdessä. Tämä on yksi kilttien häiriintynyt piirre. Kun ihmiset pidetään sumpussa toisiinsa koko ajan, kukaan ei pääse hiljentymään yksin ja näin kyseenalaistamaan sitä todellisuutta jossa eletään. Se on huomattavissa monessa asiassa että yksityisyyttä ei korkealle arvosteta, tai että siihen suhtaudutaan jopa kielteisesti. Nimenomaan silloin kun ihminen on yksin, alkaa hän havahtua todellisuuteen.
Siis kulttien, ei kilttien. No, tavallaan myös kilttien.
Yksityisyys on minulle niin tärkeä asia, että en päästä ihmisiä lähelleni. Aikaisemmin en avannut oveakaan kymmeneen vuoteen. Yritin palata, mutta huomasin, että tein virheen. En taaskaan avaa ovea kuin sopimuksesta. Yksityisyys on tärkeää.
Yksityisyys on oikeastikin varmaan maailman tärkein asia. Varsinkin jos on jotain traumoja siltä saralta että oma tila on joskus menetetty. Siitä kannattaa pitää kiinni, sanoivat muut ihan mitä tahansa.
Se on totta, että tiivis yhdessäolo on vastenmielistä, eikä yhdessä tekeminen kiinnosta. Teen kaiken yksin ja itsenäisesti, enkä siedä, että lähelläni pyöritään. Etäisyys täytyy olla. Täytyy olla oma reviiri, jonka lähelle eivät muut saa tulla.
Se on vastenmielistä kun tietää tiiviisti yhdessäolevan kuuntelevan mistä voisi käräyttää kuunneltavansa vanhimmalle.
Käyttää nyt aikansa sanomisensa varomiseen
Erityisen ikävä juttu tuo perhekeskeisyys on silloin, kun perheessä on pahoja ongelmia, toimimaton perhedynamiikka ym. Se että välit ovat käytännössä jo omiin perheenjäseniin menneet (esim. lapsella jota hakataan kotona), mutta on kuitenkin pakko olla jatkuvasti tiiviisti perheen kanssa voi olla todellinen helvetti. Helvettihän se on muutenkin mutta että uskonto vaatii vielä erityistä perhekeskeisyyttä ja sitä että "asiat sovitaan nopeasti", vaikkei tuollaisista asioista aiheutuneita traumoja ja ahdistusta voi sopia ehkä vuosienkaan päästä tai ylipäätään kenenkään muun kuin itsensä kanssa, on todellinen ongelma.