Tiede on totuuden etsintää. Luonnontieteissä totuutta etsitään päättelyn ja
havaintojen (pääasiassa näköaistin) avulla. Tieteellisessä tutkimuksessa
näköaistin tarkuutta on parannettu mikroskooppien, erilaisten
sähkömagneettisten mittareiden, ja myös avaruusteleskooppien avulla.
Mutta kuitenkin, tiede perustuu havainnointiin ja päättelyyn. Nyt,
toisaalta Raamatun mukaan havainnoinminen, ja erityisesti näköaisti
on uskonvarmuuden suurin aikaansaaja (esim Joh.20:24-29,
Luuk.24:39).
"Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi tänne ja katso (=näköaisti)
minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni (=tuntoaisti),
äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen." Tuomas vastasi ja sanoi hänelle:
"Minun Herrani ja minun Jumalani!" Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden,
että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin
uskovat!" " (Joh.20:24-29)
Sanoessaan "Sentähden, että minut näit, sinä
uskot" Jeesus osoitti että juuri havaitseminen
aikaansaa uskonvarmuuden. Epäilevä Tuomas (=skeptikko)
sai nähdä ihmeen (ylösnousseen miehen). Ne "autuaat" joista Jeesus
puhui, jotka "uskovat ilman että näkevät", ovat niitä jotka uskovat ilman
ihmeitä.
'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku
kuolleistakin nousisi ylös.' (Luuk.16:31)
"Autuaat" uskovat siis kirjoitettuun Sanaan ja yleiseen ilmoitukseen
jumalasta perustuen, eivät kuitenkaan ihmeisiin perustuen. Yleinen
ilmoitus jumalasta tarkoittaa että jumala on ilmoittanut itsensä ihmiselle
luomistyössä, luonnossa ja ihmisen omassatunnossa.
Henkilö joka kieltää tieteellisesti pätevät tutkimustulokset, kieltää
havaitsemisen ja uskonvarmuuden välisen yhteyden. Tämän takia henkilö
joka kieltää tieteellisen totuuden kieltää totuuden ylipäätään, koska ei ole
olemassa muuta totuutta kuin se mikä on tieteellinen. Tätä ei
kuitenkaan tule käsittää sokeana tieteis-uskona. Tiede voi ajoittain olla
puutteelista tai epä-täydellistä. Sen joka etsii totuutta tieteen avulla
onkin välttämätöntä ymmärtää tieteen rajat, alueet joihin
tieteenteorioita voidaan soveltaa, samoin kuin alueet joissa tieteen
selityskyky on epätarkka tai puutteellinen. Voidaan esimerkiksi sanoa että
klassinen fysiikka kuvaa erittäin tarkasti makroskooppisten kappaleiden
(vrt putoava omena) liikettä. Luonnontieteiden teoriat ovat malleja, tai
approksimaatioita todellisuudesta ja ne kuvaavat sitä usein erittäin tarkasti.
Mutta tärkää on ymmärtää se seikka että vaikka tiede ei usein pysty
selittämään miten asiat pohjimmiltaan ovat, niin silti monissa tapauksissa
tiede pystyy kertomaan sen miten asiat eivät ole!. Esimerkki: maapallo
ei ole litteä, pyöreys kuvaa maapallon muotoa tarkemmin.
http://www.geocities.com/CapitolHill/Senate/5796/tiede.html
havaintojen (pääasiassa näköaistin) avulla. Tieteellisessä tutkimuksessa
näköaistin tarkuutta on parannettu mikroskooppien, erilaisten
sähkömagneettisten mittareiden, ja myös avaruusteleskooppien avulla.
Mutta kuitenkin, tiede perustuu havainnointiin ja päättelyyn. Nyt,
toisaalta Raamatun mukaan havainnoinminen, ja erityisesti näköaisti
on uskonvarmuuden suurin aikaansaaja (esim Joh.20:24-29,
Luuk.24:39).
"Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi tänne ja katso (=näköaisti)
minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni (=tuntoaisti),
äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen." Tuomas vastasi ja sanoi hänelle:
"Minun Herrani ja minun Jumalani!" Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden,
että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin
uskovat!" " (Joh.20:24-29)
Sanoessaan "Sentähden, että minut näit, sinä
uskot" Jeesus osoitti että juuri havaitseminen
aikaansaa uskonvarmuuden. Epäilevä Tuomas (=skeptikko)
sai nähdä ihmeen (ylösnousseen miehen). Ne "autuaat" joista Jeesus
puhui, jotka "uskovat ilman että näkevät", ovat niitä jotka uskovat ilman
ihmeitä.
'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku
kuolleistakin nousisi ylös.' (Luuk.16:31)
"Autuaat" uskovat siis kirjoitettuun Sanaan ja yleiseen ilmoitukseen
jumalasta perustuen, eivät kuitenkaan ihmeisiin perustuen. Yleinen
ilmoitus jumalasta tarkoittaa että jumala on ilmoittanut itsensä ihmiselle
luomistyössä, luonnossa ja ihmisen omassatunnossa.
Henkilö joka kieltää tieteellisesti pätevät tutkimustulokset, kieltää
havaitsemisen ja uskonvarmuuden välisen yhteyden. Tämän takia henkilö
joka kieltää tieteellisen totuuden kieltää totuuden ylipäätään, koska ei ole
olemassa muuta totuutta kuin se mikä on tieteellinen. Tätä ei
kuitenkaan tule käsittää sokeana tieteis-uskona. Tiede voi ajoittain olla
puutteelista tai epä-täydellistä. Sen joka etsii totuutta tieteen avulla
onkin välttämätöntä ymmärtää tieteen rajat, alueet joihin
tieteenteorioita voidaan soveltaa, samoin kuin alueet joissa tieteen
selityskyky on epätarkka tai puutteellinen. Voidaan esimerkiksi sanoa että
klassinen fysiikka kuvaa erittäin tarkasti makroskooppisten kappaleiden
(vrt putoava omena) liikettä. Luonnontieteiden teoriat ovat malleja, tai
approksimaatioita todellisuudesta ja ne kuvaavat sitä usein erittäin tarkasti.
Mutta tärkää on ymmärtää se seikka että vaikka tiede ei usein pysty
selittämään miten asiat pohjimmiltaan ovat, niin silti monissa tapauksissa
tiede pystyy kertomaan sen miten asiat eivät ole!. Esimerkki: maapallo
ei ole litteä, pyöreys kuvaa maapallon muotoa tarkemmin.
http://www.geocities.com/CapitolHill/Senate/5796/tiede.html
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kannattaa lukaista teos "Uskon ja tiedon samanaikaisuus" Heikki Kirjavainen. Uskonto ja tiede voivat olla yllättävän lähellä toisiaan. Tieto tukee uskoa ja usko tuke tietoa. Itseasiassa uskonnon voi määritellä ihan hyvin tieteeksi ja tieteen uskonnoksi.
Tieteellisellä maailmankuvalla ja uskonnollisilla vastaavilla on perustavia eroja. Niiden samankaltaisuudesta ei voi edes puhua. Tieteessä väitteet perustellaan ja käytetään perusteluiden tukena havaintoja. Uskonnollisessa ajattelussa vain pidetään asioita totena ja usein näin tehdään silloinkin, kun havainnot osoittavat täysin päinvastaista. Uskonnot ovat siis dogmaattisia ja muuttumattomuuteen pyrkiviä (joskus pakosta muuttuvat, eivät juuri muuten).
mutta koska ihminen on se vaikuttavin osa uskontoa ja tiedettä, niin on juuri tuosta ihmisestä kiinni, miten hän ymmärtää ja kokee ne molemmat. Eroja noilla kahdella on, mutta myös hyvin mielenkiintoisia yhtymäkohtia, joiden perustella kutsun uskontoa myös tieteeksi ja tiedettä uskonnoksi. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että ihminen itse voi tehdä uskonnosta tieteen ja tieteestä uskonnon kaikissa negatiivisissa ja positiivissa merkityksissään.