60-vuotis ikäkriisi oli 2011, nyt ei 70 v. tunnu missään.

Anonyymi

Olin kirjoitellut tänne 60-vuotis ikäkriisistä. Joku oli sen nostanut esiin. Vähänpä silloin tiesin!
Nyt olen jo 70-vuotias, mutta uskaltauduin kirjoittamaan tänne palstalle. Ei ole muuta kriisiä, mitä terveys reistailee enemmän kuin 10 vuotta sitten. Se kai jo kuuluukin asiaan, luulisin.
Hyvin menee muuten ja vieläkin haluan pukeutua nätisti ja olla elämässä mukana. Eipä minulla nyt muuta. Ei tainnut olla kovin kummonen aloitus, vaan annetaan mennä.
Ainut paha on korona, mutta jospa siitäkin selvitään.

12

76

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Ei ollut viidenkympin villitystä. Kuuskymppisenä eläke häämötti.
      Tänä vuonna tulee seuraava kymppi vastaan.
      Elämänmuutoksia on ollut.
      Korona on ulkoapäin tullut rajoittava tekijä täällä ruuhka-alueen käpykylässä.
      Terveyshaittoja ts. kremppoja on tullut, mitkä myös ovat rajoittaneet.
      En osaa sanoa, liittyykö ikiin kriisejä. Miksi liittyisi?
      Minusta kriisit ovat sellaisia, mihin liittyy ihmisiä.
      Ei itseään kannata kriisiyttää, mikäli mahdollista.
      Sellainen ahaa-ajatus tuli, kun menin eläkeläisryhmään ja siellä oli satakunta enemmän tai vähemmän harmaahapsisia: karmeeta kuin vanhoja, siis karmeeta mä olen tulossa vanhaksi.
      Olen vanha.
      Hetki sitten singahtelin töihin.
      Nyt ei tarvitse singahdella. Kotihommelit voi tehdä tänään, huomenna tai ylihuomenna.
      Tekee sitten mielikseen. Mitään ei oikeastaan täydy.
      Murkinaa pitää tosin metsästää muutaman kerran viikossa.
      Tällaista pukkasi tänään.
      Beng
      P.S. jokainen kevät on uusi.

    • Anonyymi

      Proosallisesti; niin ne vuodet kulkee👶🏼👵🏻 Ohi vilahtaa, niin ettei huomaakaan🥲

      Luin kysymyksen; ”Mitä sanoisit kaksikymmentäviisi vuotiaalle itsellesi?” Minä ainakin sanoisin, että nauti elämästä tässä ja nyt. Olin silloin rakastunut pienen lapsen äiti ja kohta odottaisin toista ja todella onnellinen lapsistani.

      Mitä sitten nyt, kun ikä on lähempänä seitsemää- kuin kuuttakymppiä? Noh, olen elämästä nauttinut ja edelleenkin onnellinen lapsista ja lapsenlapsista. Mitä sitä muuta voi toivoa?

      Hyvää päivänalkua jokaiselle☀️

    • Anonyymi

      Minulla oli eräs miespuolinen ystävä 60-70-vuoden keskivaiheilla. Juteltiin paljon eri asioista. Kerran juttelin hänelle, että kun lukee jotain, mikä tapahtuu joskus hamassa tulevaisuudessa, etten enää kenties näe sitä. Se tuntuu pahalta. Hän sanoi viisaasti, että pitää elää tätä nykyistä niinkuin osaa, eikä ajatella pitkien aikojen taa.

      No nyt hän on ollut kuolleena jo useita vuosia. Muistan hänen sanansa edelleen. Siinä meni hyvä ystävyys, sairaus vei miehen.

      Tämä oli aloittajan kommentti.

      • Anonyymi

        Itse olen aina nauttinut hetkestä! En kaipaa mennyttä, enkä mieti tulevaa. Elämä vie, mitä vie ja tuo, mitä tuo. Mitä niitä miettimään!


    • Anonyymi

      Ikäkriiseistä.

      Mun mielestä aika selvää, että niitäkin tahtoo olla. Kyse mun mielestä lähinnä siitä, että sattuu hokaamaan katuvansa tekemättä jääneitä asioita ja samalla pelottaa, ehtiikö loppuelonsa aikana tekemään minkä verran niitä juttuja, mitkä kiinnostais ja joista niinkuin haaveillen suunnittelee mielessään.

      Ihmisellä elinkaarensa, ei sille voi mitään. Ei se tietenkään ketään lohduta, vaikka tietää kaikilla muillakin olevan sama tilanne. Paitsi tietenkin uskiksilla, jotka ei kuole koskaan, vaan menevät taivaaseen :D

      Itellä tais olla pahin ikäkriisi nelikymppisenä, silloin niinkuin tajus, aikaa vaan rajallisesti jäljellä ja kiirettä tulee piteleen, jos meinaa edes osan jutuista keritä tehdä. Noh, viiskymppisenä olikin jo pienenpää kriisiä, kun oli pakko todeta, että juna mennyt jo monissa asioissa. Kuuskymppisenä ei enää niin hirveesti jaksa fantasioida tulevista ja tietenkin joskus harmittaa, kun tullut tyrittyä menneinä aikoina tilaisuuksiaan jostain syystä.

      Joo, ikä enenpi numeroita, mutta net numerot tahtoo realisoitua, kun nuori mies asuu vanhenevassa ruumiissa :D

      Korona, noh, toista piikkiä odotellaan. Onpahan jotain odottelemistakin, kiirettä pitelee.

      =DW=

    • Anonyymi

      Ikäkriisi iski jo kuukautta ennen 60v päivääni.
      Mikään ei huvittanut eikä kiinnostanut. Terveys romuttui vauhdilla.
      Syvällisen tulevaisuutta koskevan pohdinnan jälkeen lopetin päivittäisen 3 vuotta jatkuneen ryyppäämiseni ja ryhdyin kuurittelemaan.
      Kannatti!

      • Anonyymi

        Päivittäisen juopottelun lopettaminen voi olla jopa kohtalokasta, joten kannatan sen jatkamista hamaan hautaan asti. T.Ex. doctor.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Päivittäisen juopottelun lopettaminen voi olla jopa kohtalokasta, joten kannatan sen jatkamista hamaan hautaan asti. T.Ex. doctor.

        Tota ryyppäämistä se on aikamonen meidän ikäpolven elämä. Tylsää ja ykstoikkoista!

        Ei kiinnosta! Katuja voi kontata ihan selvinpäinkin😇


    • Anonyymi

      Erään edellisen kommentoijan mukaan hänen pahin ikäkriisi taisi olla nelikymppisenä, niin itsellänikin. Kun täytin 60, se tapahtui samoihin aikoihin kun puolisoni kuoli, ja se on ollut pahinta. Vanheneminen ei tässä enää tunnu oikein miltään. Kun menettää rakkaan ihmisen, ikäkriisit eivät ole sen rinnalla mitään.

      • Anonyymi

        Ikäkriisi! En kyllä näin äkkiseltään tunnista. Nelikymppisenä opiskelin ja vietin opiskelijaelämää. Viisikymppisenä erosin ja ostin ensiasuntoni ja tunsin olevani elämäni alussa. Kuusikymppisenä kyllästyin työntekoon ja jäin työkyvyttömyyseläkkeelle. Koitti fiilis ”lapsuuden ikuinen sunnuntai”. Kuusvitosena maksoin asuntolainan pois ja nyt kuuskutosena mietin, että mitä seuraavaksi tekisin.

        Olen aina vuosikymmenten vaihteessa ollut jonkun uuden edessä😊


    • Anonyymi

      Aamulla tavoittelin tuttua hiusten leikkaaja, puhelin ilmoitti ei puhelin käytössä, kyselyn jälkeen selvisi et on lähtenyt rajan taa.
      Poikamies alle 70 vuotias, 20 vuotta leikannut mun hiukset, nyt etsittävä uus parturi.

    • Anonyymi

      Kriisejä elämässä voi olla paljonkin, mutta sitä en ole koskaan ymmärtänyt, miten se liittyisi tasakymmeniin, tai astrologiseen Saturnuksen paluuseen, mikä on kai 7 vuoden välein.

      Elämämä etenee, asioita tapahtuu, ja joskus ahistaa. Puberteetti kuin myös lapsen kehitysvaiheet ovat kaikille suhtkoht samoissa ikäkausissa eteen tulevia fysiologisia ja neurologisia tosiasioita.

      Aikuisen kriisit liittyvät elämäntilanteisiin, eikä niille löydy selviä ikäkymmeniä enää nykyään, kun perheiden perustaminen ja lisääntyminen ei noudata 'vanhan liiton' kaavaa'. Myös ihmisten terveyden tilat ovat varsin erilaisia, ja tarjolla on hormonihoitoja, Viagraa ja monen hintaista kauneuskirurgiaa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Eronnut Kirsi Alm-Siira vitsailee "jäätävistä silmäpusseista" - Yöllinen valvottaja on tässä!

      OMG, nyt on kyllä söpö yöllinen valvottaja. Kummatkin on kyllä aikamoisia nappisilmiä täytyy sanoa: https://www.suomi24.fi/viihde/eronnut-kirsi-alm-si
      Kotimaiset julkkisjuorut
      36
      5967
    Aihe