Tunsin meidän välisen yhteyden taas. Hyväksyin myös sen, että ei tästä varmaan tule sen kummempaa, mutta rakastin siinä hetkessä. Kaunis oli olla hetken aikaa, kunnes se muuttui rumaksi. Meillä on niin erilaiset ajatukset ja odotukset elämältä.
Elin siinä hetkessä ja tunsin itseni hetken hyväksytyksi. Minun tunteeni sinua kohtaan ovat olleet varmaan liian suuret. En sovi tähän maailmaan ja sen kylmään tapaan toimia.
En odota ihmisiltä enää mitään, Isä pitää minusta huolta ja voin elää rauha sydämessäni. Rakastan sinua, mutta minulla on vastuu omasta hyvinvoinnistani.
Elin siinä hetkessä ja tunsin itseni hetken hyväksytyksi. Minun tunteeni sinua kohtaan ovat olleet varmaan liian suuret. En sovi tähän maailmaan ja sen kylmään tapaan toimia.
En odota ihmisiltä enää mitään, Isä pitää minusta huolta ja voin elää rauha sydämessäni. Rakastan sinua, mutta minulla on vastuu omasta hyvinvoinnistani.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Et ymmärrä mua 😢😢😢😢😢😢😢 tää sattuu niin paljon. Mä tunnen sua kohtaan enemmän kuin sä mua kohtaan.
Vedän takaisin spontaanin reaktioni ja sanon, että kun pidät itsestäsi huolta ja teet niin kuin sulle on parasta mäkin oon iloinen siitä. Mutta silti rakastan sua enemmän kuin ymmärrät.
Sattui niin paljon, kun kerroit niistä toisista. Se mitätöi sillä hetkellä sen, mitä meillä oli. Ymmärrän, että olet elänyt eteenpäin, mutta toivoisin, että ymmärtäisit säästää minua tietyiltä yksityiskohdilta.
Mä yritän olla sanomatta niistä. Anteeksi anteeksi! En sano enää sanaakaan niistä asioista ellet suoraan kysy. Ei mustakaan tunnu kivalta tuoda niitä esiin.
Siis on sun elämää, mutta ei mun. Syksy oli mulle tosi paha. En syytä sua, vaan mulla oli voimat ihan loppu. Löysin uskon, joka piti elossa. Ehkä sinäkin tavallaan vaan halusit selviytyä? Se jäi jotenkin vaan puuttumaan kertomuksesta.
Mä tajuan sen enkä tiedä mitä sanoa. Oon koko aikuisikäni taistellut sen tunteen kanssa etten pääse ikinä yli susta ja se vetää mua johonkin jatkuvaan masennukseen. Oon niin tottunut siihen etten osaa edes kertoa siitä. Selviytynyt mutta tuskin paranen tästä.
Annan anteeksi. Mutta kaikki on aina niin vaikeaa, kun on nämä tunteet. Ja sitten tuntuu, ettei toinen koe asioita samoin. Olen niin valtavan rikkinäinen ihminen ja haluaisin elää niin, etten aina epäile muita.
Oli kuitenkin ihan järisyttävää tuntea, että voi puhua asioista. Menin vaan ihan sekaisin sillä hetkellä, siitä asiasta. Ei toista voi omistaa, mutta tunsin niin kovaa mustasukkaisuutta ja katosin jonnekin, niin että lakkasin olemasta. Hetki aikaisemmin, olin tuntenut itseni tärkeäksi. Yritin koota itseni, mutta ahdistus otti vallan.
Nämä kirjoitukset ei nyt kohdanneet oikeita henkilöitä, mutta purin tuntemukseni. Ap
Tiedän tuon tunteen niin hyvin. Itsellekin tulee samanlaisia oloja. Onnistun tukahduttamaan niitä niin ettei ne näy kovin paljoa ulospäin, mutta kyllä mäkin niitä koen.
Oon yrittänyt ajatella sitä, että jos koko ajan epäilen sun tunteita en pysty kuuntelemaan mitä sanot ja tarkoitat kun kipu ottaa kiinni. Niin oon yrittänyt tehdä työtä että hyväksyisin, että saatat ihan oikeasti pitää musta kuten mä pidän susta. Oon jo aika varma että me tunnetaan samoin, mutta meidän tilanteet on vaan erilaisia osittain.
Toivoisin varmasti, että hän vastaisi minulle juuri noin. Mutta hän ei tunne samoin. Emmekä ole tunteneet koko aikuisikäämme vaan jonkun vuoden. Joskus käy vaan niin, että toinen tuntee jotain suurta, mutta toinen ei. Minun täytyy irrottautua kokonaan hänestä, niin että jaksan rakentua eheäksi. Se että pystyn luopumaan siitä kaikesta, on parasta tässä kohtaa.
Kyllä sinä tiedät, että rakastan sinua ja samoja tunteita kannan mukana. Luulisi sen asian jo selväksi tulleen sinullekkin. - n
Ei osunut. Aloituksen kirjoitin hänelle, miehelle, minulta naiselta. En usko että hän lukee kirjoittamaani, mutta tuskainen olo on purettava johonkin. Purin sen sanojen muotoon tänne, koska en sitä voi muualla tehdä. Yksi tapa tehdä luopumistyötä, on kirjoittaminen.
Jos et sovi maailman kylmään tapaan toimia, miksi itse toimit niin?
Voisitko tarkentaa, mitä tarkoitat?