Onko parisuhteissa loppujen lopuksi mitään järkeä?

Mielestäni parisuhde on tavoittelemisen arvoinen asia. Yli kymmenen vuotta yksin ja nyt haluan muutoksen elämääni. Mitään pakkoa siihen ei ole, mutta haluan jakaa elämäni toisen samanikäisen kanssa ja yhteisiä harrastuksia kaipaan ja yhteistä arkea.

Yksin on helpompaa

On se semmosta. Nyky-yhteiskunta on tehnyt yksinolemisesta niin helppoa ja luonut jonkinlaisen vapauden illuusion, että parisuhteen muodostaminen tuntuu työltä eikä siihen moni enää jaksa ryhtyä. Seksiä saa ilmankin sitä.

No, maailma muuttuu......

Jos ei elämänkumppanuus enää kiinnosta, ehkä kuolemankumppanuus avaisi uusia ovia.

Pitäis hoitaa se exit niin, ettei se turmelis muistoa niistä hyvistä ajoista, ja ehkäpä vielä tarpeeksi ajoissa. Suhteissa eläville miehille suhde taitaa olla tärkeempi, solmivat uuden nopeammin ja useammin kuin naiset eron jälkeen. Yksinäiset sudet sitte oma luokkansa tietenkin.

Onko missään ylipäänsä mitään järkeä? Synnytään, opetellaan elämään ja erilaisia taitoja, käydään töissä jos töitä on, syödään, kakitaan, ostetaan, rakastetaan ja pian jo kuollaan pois. Elämä se vasta järjetön pikamatkan juoksu on.

Toivoisin että olisi. Varsinkin tällaiselle sosiaalisesti hiljaiselle ajatus parisuhteesta voi olla aika turhauttava, sitä tavallaan haluaa mutta miettii minkä hinnalla. Katoaako oma rauha ja oma minä. Siitä on ennen ollut merkkejä. Kuitenkin sitä kaipaa seuraa elämäänsä, läheisyyttä ja seksiäkin. Eli olisihan siinä puolensa. Mutta liikaa kuunnellut muiden suhteista ja yhden huonon pitkän suhteen eläneenä, on pakko myöntää, että sinkkuudessa on puolensa.

On paljon liian keskenkasvuisia ihmisiä. Ihmisiä jotka ei välitä kenen kans on, kunhan on ees joku.

Ihmisiä, joilla on vakavia ongelmia tunne-elämän puolella. En oo tän Stefun fanittaja, sillä hän edustaa sellasta miestä, jolla tunne-elämänsä ei hallussa.

Oon itse joskus hiukan samanlaista menoo vetävän miehen kanssa ollut suhteessa. Hän oli sairaaloisen mustasukkainen, mutta mäiski ja paisko, tuiski ja sekoili samaa tyyliä vetäen kuin tää "Julkkisliikemies" Stefu.

En tajua miten sillä voi olla lapsi. Lastensuojelu varmaan kirkuu lukiessaan tyypin toilailuja seiskasta, nimittäin edustaa sellasta vanhempaa jolta lähtisi lapsensa huostaan , jos ois yh.

Huumeet, väkivaltainen sekoilu, riehuminen milloin missäkin. hyvin epävakaa elämä jossa tänään ollaan kotona suomessa, yöllä baarissa, aamuyöllä kärytään huumeissa ratista ja nukutaan putkassa virkavallan vastustamisen takia. Putkasta lähetään lennolla Espanjaan ja kolmen kolmen päivän päästä suomeen lappiin ja siitä takas Helsinkiin ja baariin josta taas riehumisen ja päihdekäryjen kautta putkaan.

Niin epävakaa elämä ettei tod. pysyis lapsi sillä jos yh. Voin vaan kuvitella miten lastensuojelun ihmisen tai ne jotka käsittelee Marttinan ja Stefun yhtesen lapsen huoltajuusasioita on kauhuissaan seiskaa lukiessa.

Itse menin pienemmästäkin huostaan. Mulla oli hyvä yksinhuoltaja vanhempi. Tunnollinen ja työssä käyvä. Tasapainoinen ja järkevä. Mutta hänen paukut loppui kesken, kun toinen vanhempi ei kauheesti ollu apuna ja vastuuta lasten asioista ottanu. Yksinhuoltaja sairastui depressioon, kun nallit loppui toisen lapsen eli minun vakavaan sairastumiseen. Se oli niitti jota ei sitten ylitetty vaan oli liikaa. Burn outin ja kovan unettomuuskierteen ja jatkuvan valppanaa olon (minun takiani) se sitten kääntyi sillä depressioon.

Huostaanotto siitä sitten 2 vuoden sinnittelyn jälkeen tuli..

Suhteet voi onnistua, kunhan siinä on kaksi aikuista, siis kypsää ihmistä, jotka ei enää sekoile vaan ottaa vastuuta suhteesta ja menee siihen tosissaan eikä pelleileen "kunhan nyt on ees joku ettei tartte yksin olla" asenteilla

Nostetaan

Miksi niiden pitäisi kestää koko elämä? Eikö ole parempi ihan vaan olla onnellinen sen aikaa, kun se kestää?

Itselläni on yksinäisyydessä paljon tuskaa. Sydämeni on täynnä murhetta ja ikävää erääseen naiseen. Mutta ymmärrän ettei parisuhde tai läheisyys ole mitään. Rakkaus ei ole mitään ilman siihen osallistuvia persoonia. Jeesus opettaa ettei ole muuta tietä Jumalan rakkauteen kuin Hänen persoonassaan. Jos siis haluaa löytää kestävän rakkauden, on etsittävä toista persoonaa. Tietenkin itse suosittelen etsimään Jeesusta. Me ollaan katoavaisia, Jeesus on pysyvä.

Huonossa suhteessa ei ole mitään järkeä. Sinkkuna parempi, jollei uskoa hyvään suhteeseen.

Mielestäni on paras naisystävä tai mieskaveri. https://youtu.be/BEfhgV6YPS8
Ei suhteet jotka kariutuu, ole koskaa täysin rakastavia ja onnellisia. On jokin epäkohta,joka ajan saatossa käy ylivoimaiseksi.

Kyllähän niissä järkeä olisi ellei toiset ja kolmannet osapuolet nauttisi niin paljon hallinnan tunteesta ja siitä että ovat saaneet vallan suunnitella toisten elämää. Marionetteja olette kaikki.
Uskallapa vastustaa ja olet räsynukke, jonka elämällä loppupelistä ei ole mitään merkitystä. Ainoastaa hupia muiden taholta.
Aivan sama kenen kanssa synkkaa tai ketkä ovat luotuja toisilleen, kunhan vain päädyt sen kanssa yhteen joka sinulle on markkinatalouden ja poliittisten arvojen sekä vallan vuoksi määrätty.

Niin, maailmallinen naimisiinmeno ja avioliittohan on niitä vihonviimeisiä edelleen. Ei pitäisi varastaa mitään, josta ei tule valuuttaa.

Kysymys on omasta tahdosta. Liian monet ovat langenneeet ylpeyteen, itsekkyyteen ja rakkaudettomuuteen, anteeksiantamattomuuteen ja uskottomuuteen.
Seksin yliarvostus ja uusien kokemusten hankkiminen pidetään tärkeämpänä jättämällä elämän muut tärkeät arvot toissijaiseksi. Väärällä elämän mallilla ei mitään rakenneta.
Ei haluta omista itsekkäistä syistä kasvaa ihmisenä vastuuseen, jättää vääriä parisuhdetta tuhoavia asenteita ja odotetaan vain toiselta osapuolelta sallivaa asennetta. Mitä muuta siitä voi seurata kuin parisuhteiden kestämättömyys jos suhdetta ei hoideta.