Hei kaikki palstan ihanat kommentoijat. Lueskelin tuossa erästä amerikkalaista sivua, missä oli kyasymyksenä että kuinka moni tyttöilijä on saanut tukea äidiltään, sisareltaa, tai muilta sukulaisilta tähän pukeutumisharrastukseen? Vastauksia oli todella paljon. Toinen toistaan ihanpi lukea, siis nyt kysyisinkin täältä kuinka monelle on esimerkiksi oma äiti ostanut tyttöjen/naisten asusteita ja minkälaisi? Olisi ihan kiva lukea muidenkin kokemuksista ja siitä kuinka tälläinen toiminta alkoi???
Kyssäri tyttöilijöille
Anonyymi
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Omalla kohdalla alkoi noin 15vuotiaana kun asuin vielä kotona äidin ja kahden isosiskon kanssa. Varmaan se vaikutti kun äiti ja siskot olivat ns samalla aaltopituudella pukeutumisesta ja meikkaamisesta ja itse vähän ulkopuolinen perheen sisällä, että hakiko sillä pääsyä lähemmäs.
Alussa se oli sitä että tuli pöllittyä siskojen asuja ja tuli puettua niitä illalla ja yksin ollessa. Monesti kuuli huudon kun siskot raivoissaan etsi jotain tiettyjä vaatteitaan.
Syyttelivät toinen toisiaan että ovat vieneet toistensa vaatteita.
Eräs ilta kämpän piti olla tyhjä seuraavaan päivään asti. Päätin sitten ottaa siskon mekon ja meikit. Ei siinä kauaa kerennyt menemään kun sisko tuli etuajassa kotia ja yllätti. No hän tietenkin kertoi mutsille ja toiselle siskolle että syy vaatteiden katoamiseen selvitetty.
Ei siinä sen kummempaa ollut ja hyvin ymmärsivät asian. Siskot sano että heiltä voi pyytää ostamaan, kuin että vie heiltä.
Minulla on aina ollut voimakas sukkisfetissi. Lapsena runkkailin äidin ja siskon sukkikset jalassa. Jäin siskolle kiinni ja sain sitten joululahjaksi siskolta sukkahousut. Muisti vielä ääneen kaikkien kuullen sanoa että ei tarvi enää lainailla häneltä. Jeesus että häpesin.