Rakastuipa Riitta mieheen nimeltänsä Jaakkoon. Jaakkoa hän piti elämänsä miehenä, Sinä Ainoana Oikeana, ja ketään muuta hän ei voisi ajatellakaan. Kului jonkin aikaa ihastuksen huumassa, vaan Jaakkopa olikin juoppo. Riitta jätti hänet, ja kärvisteli jonkin aikaa yksin. No löytyipä sitten Matti. Matti olikin varsinainen hurmuri, ja vähän aikaa sydäntänsä hiilloksella käänneltyään Riitta totesi että tässähän se hänen elämänsä mies onkin! Hän hullu luuli että se on Jaakko... mutta nyt Jaakko oli vain haalistuva muisto hänen mielessään. Rakkauden palossa suunnitteli Riitta talot ja lapset. Mutta Mattipa olikin ynseä Riitalle, ja kehtasi mokoma sanoa että häntä ei kiinnosta. Riitta hylättynä itki ja voihki. Jonkin aikaa kului, ja tuli Teppo. Teppo oli aikamoinen naistennaurattaja, mutta ah niin poikamainen ja... (jne. jne.)
Miten tämä liittyy uskovaisiin? Siten, että heidän vakaa uskonsa on TUNNETASON vakaumus. He ovat rakastuneita Jeesukseen. Jeesus, toisin kuin maiset miehet, ei koskaan hylkää ja jätä. Eihän semmoinen jätä jota ei koskaan eläissään tule näkemäänkään eikä kohtaamaan lihallisena olentona! Tietysti jos oikein pinnistää uskonsa huumassa voi olla kuulevinaan Jeesuksen äänen päässään (tai jotain muita ääniä, mutta se on toinen juttu...)
Uskovaiset sanovat että heillä on oikeus julistaa uskoaan, koska se on totuus. Niin se onkin. Heille. Mutta kuten tunneasiat aina, usko on asia mihin ei voi luottaa. Mikä kerran tulee, voi kerran kadotakin. Onnellisia ovat kenties ne jotka uskovat hautaansa asti, mutta mistään yleismaailmallisesta totuudesta näiden rakastavaisten usko ei kerro. Valitettavasti.
Miten tämä liittyy uskovaisiin? Siten, että heidän vakaa uskonsa on TUNNETASON vakaumus. He ovat rakastuneita Jeesukseen. Jeesus, toisin kuin maiset miehet, ei koskaan hylkää ja jätä. Eihän semmoinen jätä jota ei koskaan eläissään tule näkemäänkään eikä kohtaamaan lihallisena olentona! Tietysti jos oikein pinnistää uskonsa huumassa voi olla kuulevinaan Jeesuksen äänen päässään (tai jotain muita ääniä, mutta se on toinen juttu...)
Uskovaiset sanovat että heillä on oikeus julistaa uskoaan, koska se on totuus. Niin se onkin. Heille. Mutta kuten tunneasiat aina, usko on asia mihin ei voi luottaa. Mikä kerran tulee, voi kerran kadotakin. Onnellisia ovat kenties ne jotka uskovat hautaansa asti, mutta mistään yleismaailmallisesta totuudesta näiden rakastavaisten usko ei kerro. Valitettavasti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihminen elää tunnetasolla. Aistit välittävät tunnetta siitä mitä elämä on. Miltä kaikki tuntuu omin aistein koettuina. Ihminen siis vain tuntee olevansa järkevä, vain tuntee että kirjoittaa oikein viisaita, valaisevia ja ymmärrettäviä juttuja. Hänen oma rajoittunut järkensä tuntee niin ja voi olla jopa siitä ylpeä mitä on saannut aikaan. Asialla ei kuitenkaan järjen ja järjellisyyden kanssa ole välttämättä mitään tekemistä. Ihminen vain tuntee olevansa järkevä, vain tuntee saaneensa jotain loistavia ajatuksia, jotka eivät hetkauta ketään millään tavalla.
Ihminen vain tuntee tietävänä miten toisten asiat ovat, mikä on heidän todellisuutensa tila ja hän vain tunnetasolla esittää siitä arvioita.
Näin me olemme kaikki hengellisiä, meissä vaikuttaa se elävä henki mikä meihin on luomisessa puhallettu. Kaikilla tunteillamme todistamme sen, että Jumalan sana on totta ja siinä on totuus.
Koska mitään muuta ei ole.