Narsisti mies on kyllä koominen!

Mä olen ollut mieheni kanssa reilut kymmenen vuotta ja viimeisen viiden vuoden aikana tajunnut että narsistihan se on. Ennen pidin vain vähän vaikeana ihmisenä, mutta ajan myötä kaikki narsistiset piirteet on vain vahvistuneet.

Koominen se on siinä mielessä, että kaikki hänen tekemisensä ja sanomisensa ovat jo niin ennalta-arvattavia, että mua vain hymyilyttää kun mies meuhkaa, haukkuu ja raivoaa. Ei ole väkivaltainen, eikä haukku haavaa tee - enää.

Lähes päivittäin saan kuulla olevani läski, ruma, laiska, tyhmä, läski taas kerran, juoppo jne. Itse ei juo, joten viinipullollinen viikonloppuna on juoppoutta.

Itse on työtön, mutta meuhkaa minulle miten laiska olen ja miten arvotonta työtä teen, huutaa kun jossain on roskaa tai pyykit viikkaamatta, mutta itse ei laita tikkua ristiin. Minä olen laiska, ei hän. Saattaa hokea että kissanpaska haisee, mutta ei tee elettäkään että itse siivoaisi laatikon. Minä kuitenkin pesen ja viikkaan pyykit, siivoan keittiön, siivoan ne kissanpaskat ja kaikki, mutta annas kun istun tv:n ääreen, niin heti olen laiska ja inhottavan vetelä ämmä.

Kun hän raivoaa jostain typerästä asiasta, enkä ole kuulevinanikaan, niin lempiuhkaus on että luuletko että saat huomenna tehdä töitä rauhassa! Olen siis etätöissä ja mies uhkailee että soittaa musiikkia lujaa, piilottaa läppärin tms etten vain saisi tehtyä töitä. Siihen vastaan aina rauhallisesti, että pidän sitten vapaapäivän. Kertaakaan ei ole oikeasti estänyt töiden tekemistä, eli lapsellista uhkailua vain.

Automme ovat miehen nimissä, joten toinen lemppariuhkaus on, että koitapa lähteä huomenna autolla jonnekin! Myös tyhjä uhkaus mikä unohtuu aina aamuun mennessä.

Läskiksi haukkuu koko ajan, vaikka olen painanut saman verran jo pari vuotta ja itse on lihonut parikymmentä kiloa koronavuoden aikana. Ei liiku, ei treenaa, syö mitä sattuu, mutta minähän tässä se läski olen, vaikka olen normaalipainoinen.

Yhtään ei kestä sanomista omasta lihomisestaan, laiskuudestaan, työttömyydestään ja tekemättä jättämisistään. Naps iskee raivokohtaus jonka aikana huutaa huutaa huutaa ja paiskoo ovia. Pääsispä susta eroon se huutaa päivittäin. Ja ettei rakasta. Olen sanonut hänelle, että luuletko että mä rakastan sua, ja se oli ihan kamala loukkaus, suu auki tuijotti eikä saanut sanaa suustaan. Sitten kun vähän toipui, alkoi huuto että kukaan muu ei mua huolisikaan kun olen niin lihava ja ruma.

Yleensä olen niin kuin en kuulisikaan, katson telkkaria, luen tai olen muuten niinkuin olisi ilmaa. Huuto- ja syyttelykilpaan en jaksa enää lähteä, narsku jaksaa huutaa vaikka vuorokauden putkeen jos syyttelee ja haukkuu takaisin.

Olen kovettunut melko lailla, eikä ne syytökset, haukkumiset ja huutamiset tunnu enää missään. Itsellänikin on narsistisia piirteitä, joten ehkä senkin takia tämä kaikki tuntuu usein vain koomiselta ja ärsyttää tyyliin vain se ettei kuule telkkaria kun narsku huutaa vieressä. Odotan vain että mies on taloudellisesti ja muutenkin heikoimmillaan, ja sitten otan ja lähden ja pistän kaikki estot päälle.