Kuinka monelle teistä on käynyt niin että välit parhaaseen kaveriin on vain viilentyneet ja lopulta ystävyys kuollut vaikkei niin haluaisikaan?
Kuinka monelle se on tapahtunut oman mokailun tähden.
kerrohan miten ja miksi teidän ystävyys kuoli!
Kuinka monelle se on tapahtunut oman mokailun tähden.
kerrohan miten ja miksi teidän ystävyys kuoli!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Todellinen PARAS ystävä ei katoa minnekkään vuosienkaan saatossa. Saattaa kulua monia kuukausiakin, ennenkuin minä ja ystäväni saamme toisiimme yhteyden. Asumme eri paikkakunnilla.
Mutta eniten ystävyyttämme haittaa VÄLINPITÄMÄTTÖMYYS. Ajatellaan aina, että toinen soittaa tai "se on kumminkin töissä". Tänään soitin ystävälleni, joka on huono pitämään yhteyttä, enkä minä ole sen parempi ja heti tuli parempi fiilis vaikkeivat välimme ole enään samanlaiset kuin 10 vuotta sitten. Mutta silloin olimmekin kuin paita ja perse.
Minä olen aina töissä ja kun pääsen töistä kello on jo 22. Ja
Vielä n.1,5 vuotta sitten minulla oli ystävä,jonka kanssa pystyin jakaa ilot ja surut,olimme melkein aina yhdessä kuin paita ja peppu.. Eli oltiin parhaat kaverit keskenämme..
Minulla oli itsellä jo tuohon aikaan poikakaveri (mutta vietin enemmän aikaa parhaan kaverini kanssa),ja autoin myös häntä saamaan poikakaverin,mutta sitten tapahtuikin niin,että paras kaverini ei pitänyt minuun enää sen jälkeen yhteyttä,itse kyllä soittelin hänelle silloin tällöin,mutta lopetin sitte yhteydenpidon,kun häntä ei näyttänyt kiinnostavan olla enää ystäväni.. Ja vaikka oltiin luvattu,ettei anneta minkään ikinä rikkoa välejämme..
Koulussa näin häntä päivittäin,hän käveli nokka pystyssä aina ohitseni,ei edes heitä sanonut,ja oli vain tämän uuden poikakaverinsa kanssa,ja minä siis olin tosiaan järjestänyt heidät yhteen,ja tämä jätkä oli vielä isoveljeni! Eli entinen paras kaverini kävi meillä todella useasti,mutta oli,kuin minua ei olisi olemassakaan.. Se sattui todella paljon.. Ja niinpä aloin vihata häntä..
Lisäksi paras kaverini tiesi minun kärsivän pahasta masennuksesta jo valmiiksi,koska olin kertonut siitä hänelle,masennus vain paheni,kun hän hylkäsi minut,minulla ei ollut enää ketään ystävää..
Sitten viime syksynä tapahtui ihme,hän alkoi puhumaan minulle monen kuukauden jälkeen!
Nooh.. Isoveljeni ja hän erosivat joskus lokakuun aikaan,ja ns.kaverini yritti olla taas minun kanssani,kuin ennen.. Hän ei voi kai vieläkään tajuta,että kaikkea ei voi unohtaa ja antaa anteeksi.. Hän vaan yrittää,niin kuin oltaisiin hyvätkin kaverit.. Itse pidän häntä vain kaverina,jolle jutellaan silloin kun sattumalta nähdään.. Miten voisinkaan luottaa häneen kaiken hänen tekemänsä jälkeen..??!!
Hän ehkä on unohtanut kaiken,mitä teki minulle,mutta minä en voi unohtaa sitä IKINÄ..