Itkin tässä yksi päivä taas kuolemaa ja samlla rukoilin Jumalalta apua. Yhtä-äkkiä kuulin ympäriltäni, sydämmessäni ja päässäni äänenn, joka käski mennä kirjastoon "Minun nimeni [en paljasta oikeaa nimeäni],lopeta itkeminen, mene kirjastoon"
Kirjastosta löysin vastauksen onko kuoleman jälkeen elämää ja silloin on, katsokaas siinä oli kuolemanrajakokemuksista kertova kirja ja minusta tuntui, että Jumala tai enkeli johdatti minut tämän kirjan luokse. Mitä mieltä te olette?
Kirjastosta löysin vastauksen onko kuoleman jälkeen elämää ja silloin on, katsokaas siinä oli kuolemanrajakokemuksista kertova kirja ja minusta tuntui, että Jumala tai enkeli johdatti minut tämän kirjan luokse. Mitä mieltä te olette?
Vastaukset 66
Vanhimmat
Sillä minulle tapahtui suunnilleen samoin noin viisitoista vuotta sitten. Olin elämässäni pohjilla ja siihen asti ei-uskovaisena rukoilin Jumalalta apua. Seuraavana päivänä menin divariin ja käteeni osui kirja 'Kokemuksia kuolemasta'. Se kirja oli minulle alkusysäys uuteen elämään. Elämään uskossa.
En näe asiassa muuta mahdollisuutta kuin Jumalan johdatuksen. On hienoa, että löysit Maurice Rawlingsin kirjan!
rukoilet iltarukouksesi, niin lähetä vapaamuotoinen kiitos yläkertaan. Kaikella on tarkoituksensa. Minä uskon, että Jumala johdatti sinut löytämään toivon.
"Katso, emme ole sidottuja tähän maanpiiriin, ja sen takana on enemmän kuin toivo". Näin sanoo Aragorn Arwenille Tolkienin kirjassa Taru Sormusten herrasta, kun Arwen kauhistelee ihmisten kohtaloa. Tämä on totta myös tänä päivänä ja tässä maailmassa.
Jumala kuulee rukoukset ja vastaa niihin.
Itselleni kävi näin: En ollut vielä uskossa,ja olin krapulassa ja mieleni oli ahdistunut. Pyysin Jumalaa auttamaan siinä pahassa olossani ja yhtäkkiä kuin sormia joku olisi napsauttanut, se ahdistus katosi.
Sitten kului muutamia kuukausia,kunnes olin siinä tilanteessa, että täytyi pyytää Jumalalta apua silloiseen elämäntilanteeseeni. Samassa rukouksessa pyysin sekä apua, syntini anteeksi ja saada uskoa, eli pyysin näin: Anna syntini anteeksi, anna minun tulla uskoon ja auta mua.
Sillä hetkellä kaikki ahdistus katosi ja tilalle tuli syvä rauha ja tunsin konkreettisesti, kuin syntitaakan lähtiessä kehoni alkoi tuntua kevyemmältä. (ennen rukousta mietin, että mitä jos Jumala ei vastaakaan tai auta, pelkäsin, mutta se oli turhaa, sillä Jeesus on luvannut:
Ilmestyskirja 3:20
"Katso, minä seison ovella ja kolkutan;
jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven,
niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani."
Sekä Matteus 7:
7. Anokaa, niin teille annetaan;
etsikää, niin te löydätte;
kolkuttakaa, niin teille avataan.
8. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.
9. Vai kuka teistä on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven,
kun tämä pyytää häneltä leipää,
10. taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa hänelle käärmeen?
11. Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!
Johanneksen evankeliumi 3: 35. Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaikki hänen käteensä.
36. Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä." )
Siitä lähtien olen elänyt uskossa Jeesukseen ja Jumala on siunannut minua monilla asioilla, kuten aviopuoliso(ennen oli vain parisuhteen rauniot) ihanilla luotettavilla uskovilla ystävillä ja sisäisellä luottamuksella siihen, että Jumala pitää huolen minusta.
Tästä esimerkkinä esim. pari viikkoa sitten kylkeeni ajoi rekka ja koin siinä Jumalan varjelusta, ettei se rusentanut minua autooni tai saanut autoa heittelehtimään ja kierimään ympäri.
Rekka ajoi autoni kylkeen 80 kilometrin tuntinopeudella, eikä autooni tullut kuin pieni naarmu, ja itse selvisin täysin vammoitta!
Olen saanut monasti kokea Hänen johdatuksensa elämässäni ja rukousteni toteutuvan. Tuo, mitä kerrot, on minullekin tuttua.
Minä olen pienestä pitäen pelännyt kuolemaa ja toisinaan tuo kuoleman pelko on hallinnut elämääni ja konkreettisella tavalla rajoittanut arkipäivää.
Aivan viime vuosiin asti olen tietoisesti vältellyt edes puhumasta asiasta, niin vaikeaa asian kohtaaminen on ollut. Kuitenkin taustalla on ollut ainainen epävarmuus ja tuntemattoman pelko.
Olen yrittänyt lukea Raamattua "rukouksella" kuten eräs tämän palstan keskustelija neuvoi. Totesin sen olevan kaunista tekstiä ja jotain jopa ymmärsinkin, ja olen myös pyytänyt vilpittömästi apua ymmärtämään tuota tekstiä ja että pystyisin edes rippusen verran uskomaan lukemaani.
Viime aikoina minulla on ollut huoli, etten ehkä ikinä pysty uskomaan siten kuin Raamatussa tarkoitetaan, koska enhän minä voi tehdä muuta kuin parhaani, en voi ylittää omia kykyjäni uskonkaan suhteen. Voiko Jumala edellyttää tekemään muuta kuin parhaansa, siis sen minkä näillä eväillä kykenee?
Sitten ilmestyi Mörri.
Olen tutustunut hieman noihin kuolemanrajatapauksiin (hänen antamansa linkit ovat vielä lukematta) ja sen minkä olen lukenut noista tapauksista, kaikki todistavat Suuresta Rakkaudesta ja Rauhasta, vailla moitetta eletystä elämästä.
Onkin aihetta miettiä, että jos Jumala rakastaa jokaista ihmistä vioista riippumatta, niin mitä se osoittaisi rakkaudesta jos vaikka uskomaan kykenemätön paiskataan helvettiin kerta heitolla. Jos kerran pelkkä ihminen antaa lapsilleen neuvoja ja uusia mahdollisuuksia rakkaudella, niin miksei sitten Jumala, kaiken rakkauden alku ja juuri niin tekisi.
Testi.
Surullista, että olet tullut eksytetyksi Mörrin toimesta. Sitähän Saatana juuri haluaa: saada ihmiset uskomaan, että kaikki pääsevät taivaaseen. Sehän tekee Jeesuksen sijaiskärsijän työn mitättömäksi, jos sielu taivaaseen vilahtaa aina ja automaattisesti. Totuus on, että ne, jotka eivät turvaa Jeesuksen veriseen uhriin, menevät helvettiin. Tästä on kokemuksia kuolemanrajakokemuksienkin joukossa. Kukaan ei ole kykenemätön uskomaan, jos vilpittömin sydämin haluaa.
Ei mitään aina ja automaattisesti vaan että ihmiselle annetaan niin monta mahdollisuutta, että on kelvollinen. Sehän ei tee mitään työtä mitättömäksi, vaan osoittaa suurta rakkautta ja ymmärrystä ihmisiä kohtaan.
Veisitkö itse muuten uppiniskaisen lapsesi saunan taakse?
Tuota sanotaan vainoharhaisuudeksi.
Sellainen ihminen, joka on saanut nähdä Jumalan jo tässä elämässä (kuten kaksi ystävääni) ei enää elä uskossa vaan tiedossa. Hän elää jokapäiväisessä Jumala-yhteydessä, valmiina Taivaan kotiin joka päivä.
Sellainen ihminen, joka on jutellut tällaisten ihmisten kanssa ja jota he ovat opettaneet, ottaa vakavasti sen, mitä sanotaan Kristuksen sovitustyöstä ja siitä, miten Hän kuittasi karmamme kuolemalla puolestamme. Se takaa meille VIP-kortin Taivaan isän luo.
Kylliäinen ja Origenes ovat oikeassa: kaikki pelastuvat lopulta, mutta joillekin se on hyvin, hyvin pitkän matkan takana ja vaatii monta ihmisikää. Joillekin koko homma karahtaa Tyhjöön - josta muodostuu heille Helvetti - he haluvat olla erossa Jumalasta ja he saavat haluamansa. Minä haluan olla Luojani kanssa ja turvaan Hänen poikaansa.
Minä haluan, että tämä elämäni on minulle viimeinen täällä maan päällä, ja turvaan Jeesuksen sovitustyöhön, ja haluan noudattaa rakkauden kaksoiskäskyä niin hyvin kuin kykenen.
Jos kuolemanrajatapaukset ovat noin vakuuttavia, niin onhan se epäuskoiselle jo todistus, että jotain siellä on ja jos se jotain kuvataan vielä sellaisen tapaan, että monen kokemana se on ollut Rakkaus.
Eikö tämä ole ensimmäisiä askeleita uskoon?
Karman laki, jos sitä tarkoitit, on raskas taakka kantaa. Intiassa se on aiheuttanut sen, että sadoille miljoonille köyhille ja kurjille ei saa osoittaa rakkautta eikä laupeutta, koska kurjuus on osa heidän karmaansa joka heidän pitää itse kantaa. Miten rankkaa onkaan kuoleman jälkeen syntyä aina uudestaan ja uudestaan ja taistella omin voimin tie puhtauteen - kun samaan aikaan on tarjolla lepo Jeesuksen armon varassa.
Tuo ei ollut kristillistä uskoa vaan synkretismiä. Karma ja Jeesus eivät viihdy samassa lauseessa. Siksi tekstiesi oikea paikka ei ole Kristinusko-palstalla.
Monille se on ensimmäinen ja viimeinen askel. Kuolemanrajakokemukset ovat totta. Se, miten niitä tulkitaan, johtaa joko oikeaan tai väärään päättelyyn. Entä mitä sanot kuolleista elvytettyjen helvettikokemuksista?
on sama asia kuin syntivelka. "Anna meille meidän velkamme anteeksi", rukoiltiin joskus Isä Meidän -rukouksessa.
Jokainen teko, joka on vastoin rakkauden kaksoiskäskyä, kasvattaa velkaamme Luojaamme kohtaan. Synninteko on velanottoa Häneltä. Sen velan joudumme maksamaan viimeistä senttiä myöten takaisin, ellemme turvaa Jeesuksen sovitustyöhön.
Vääntäisitkö niitä sälekaihtimia hiukan isommalle, pleeze?
ovat vielä arvokkaampia tutkimuksen kannalta kuin taivaskokemukset.
Ensinnäkin helvettikokemuksia on vähemmän kuin taivaskokemuksia - niitä on vain noin 17% kaikista. Tämä merkitsee sitä, että Jumala ei vihaakaan oletusarvoisesti koko ihmiskuntaa eikä Jumala haluakaan rangaista ja tuhota meitä, kuten protestanttinen kristinusko opettaa. Katoliset ja ortodoksit ovat oikeassa. Jumala ei olekaan Pyhä Viha, kuten Calvin opettaa, vaan rajaton, universaali Rakkaus.
Toiseksi helvettikokemukset opettavat myös sen, että Jumalan rakkaus ei ole kaukana Helvetissäkään. Sieltä pääsee pois huutamalla Häntä avukseen ja turvaamalla Hänen armoonsa ja Kristukseen. Demonit pelkäävät Jeesusta ja hänen nimeään. Kenenkään ei ole tarvis jäädä Helvettiin, ellei hän todella halua eroa Jumalasta. Moni haluaa - valitettavasti.
Tästä aiheesta kannattaa lukea Howard Stormin sekä George Ritchien kokemukset - ne ovat todella arvokkaita.
Jumalalle, millaisia harhoja viljelet Hänen nimeään käyttäen.
En kuvittele itse olevani niin erinomainen uskova ettenkö tekisi virheitä, olisi ylimielinenkin näissä keskusteluissa, sen tähden meille on annettu Jumalan sana, rukous ja anteeksiantamus Kristuksessa. Se, miten käytät "sulassa sovussa" karma-käsitettä sovituksen yhteydessä on Jumalan sovitustyön tietoista halveksimista. Tämä käy selvästi ilmi Raamatunkin lehdiltä.
"...mitä sanotaan Kristuksen sovitustyöstä ja siitä, miten Hän kuittasi karmamme kuolemalla puolestamme. Se takaa meille VIP-kortin Taivaan isän luo."
"Kylliäinen ja Origenes ovat oikeassa: kaikki pelastuvat lopulta, mutta joillekin se on hyvin, hyvin pitkän matkan takana ja vaatii monta ihmisikää. Joillekin koko homma karahtaa Tyhjöön - josta muodostuu heille Helvetti - he haluvat olla erossa Jumalasta ja he saavat haluamansa. Minä haluan olla Luojani kanssa ja turvaan Hänen poikaansa."
Voi vain kuvitella sinun "tietolähteesi"...
ottamaan sen vastuun. Haluan kirjoitaa sekä järjelleni että omalletunnolleni rehellisenä.
Minusta on yhdentekevää, käytämmekö siitä taakasta, minkä teemme itsekkyydellä ja synninteolla itsellemme, nimeä "syntivelka" vaiko "karma", sillä kyse on samasta asiasta ja nimet ovat kuitenkin vain nimiä. Olennaista on se, että Kristuksen sovitustyö on kuitannut tuon kaiken, ja voimme astua sen vastaanotettuamme Hänen eteensä puhtain mielin, pelastettuina.
Origenes oli napit vastakkain kirkon päälinjan kanssa, varsinkin Tertullianuksen, mutta silti hänet luetaan kirkkoisäksi. Paljon siitä, mitä Origenes esitti, ei ole koskaan hyväksytty kanoniseksi opiksi, mutta paljon Origeneen esittämästä on täysin linjassa rajakokemusten kanssa.
Muista, mitä Jeesus sanoo: jokainen, joka ei ole minua vastaan, on puolellani. Koska en ole Häntä vastaan (toisin kuin ateistit ja pakanat), loppuosa minusta jää Jeesuksen tuomittavaksi - ei ihmisten.
Hedelmistään puut tunnetaan. Hyvä puu kantaa hyvää hedelmää ja paha puu kantaa pahaa hedelmää. Se, vaikuttaako minussa hyvä vaiko paha, voidaan päätellä lopulta sen perusteella, olenko tuottanut teoillani ja sanomisillani toisille ihmisille - lähimmäisilleni - hyvää vaiko pahaa.
että Jeesus on sovitustyöllään kuitannut tuon kaiken puolestamme ja saamme astua Luojamme eteen puhtain mielin?
Hindut ja buddhalaiset muuten suhtautuvat karman lakiin eri tavalla. Tuo, mitä kuvaat, on hindulainen suhtautumistapa - jokaisen on kärsittävä itse kohtalonsa. Buddhalainen suhtautumistapa on se, että kantakaa toistenne kuormia: buddhalaisuuteen kuuluu, että kärsivää on autettava ja ihmisen velvollisuus on vähentää lähimmäisensä karmaa. Siksi buddhalaiset maat, kuten Japani ja Thaimaa, ovat sosiaalisesti paljon miellyttävämpiä paikkoja kuin hindulaiset Intia ja Nepal.
Minulle tämä elämä on ollut riittävän rankka, enkä halua enää uusintakierrosta. Siksi turvaan Jeesuksen armoon ja rakkauden kaksoiskäskyyn.
"Olennaista on se, että Kristuksen sovitustyö on kuitannut tuon kaiken, ja voimme astua sen vastaanotettuamme Hänen eteensä puhtain mielin, pelastettuina."
Miksi sitten puhut "uusista mahdollisuuksista" tai jälleensyntymisistä...Miksi sinulle ei riitä Kristuksen sovitustyö tai miksi katsot tarvittavan näitä uusia yrityksiä? Karma ja sovitus eivät todellakaan ole sama asia, sen voit tarkistaa vaikkapa Intiasta.
"Muista, mitä Jeesus sanoo: jokainen, joka ei ole minua vastaan, on puolellani. Koska en ole Häntä vastaan (toisin kuin ateistit ja pakanat), loppuosa minusta jää Jeesuksen tuomittavaksi - ei ihmisten."
Niin, oletko Jeesuksen puolella. Se jää todellakin Jeesuksen tuomittavaksi. Olen vain varoittanut sinua Mörri sen Jumalan sanan tuntemisen perusteella, joka minulla on.
"Miksi sitten puhut "uusista mahdollisuuksista" tai jälleensyntymisistä..."
Analogia: sitä treenataan niin kauan kunnes onnistutaan - olemme täällä "elämän koulussa". Jos epäonnistut koulussa, niin sinua ei teloiteta, vaan jäät luokallesi. Kyse on täsmälleen samasta asiasta. Jos syyllistyt rikoksiin, sinut pannaan vankilaan (Tyhjöön, joka voi muodostua monille Helvetiksi) "kunnes olet viimeistä senttiä myöten sovittanut rikoksesi". Sen jälkeen uudelle kierrokselle.
Ei jälleensyntymä ole iloinen asia. Siddharta Gautama Buddha tajusi sen 600 v ennen Kristusta, että tämä maanpäällinen elämämme on kärsimystä, ja saman toteaa suomalainen sananlasku "itku pitkästä ilosta". Siksi olen nyt iloinen siitä, että tässä tämänhetkisessä elämässäni olen saanut mahdollisuuden hypätä tästä samsaran oravanpyörästä pois for good - Jeesukseen turvaten. Mutta en voi olla kokematta myötätuntoa niitä kohtaan, joille joko ei tätä mahdollisuutta ole tarjottu tai jotka ovat sen hylänneet.
En usko, että Jumala olisi niin ilkeä olento, että hän vihaisi omia lapsiaan. Jeesus taisi todeta, että kuka antaa omalle lapselleen käärmeen, kun tämä pyytää kalaa tai kiven, kun tämä pyytää leipää. Siksi en usko, että Jumala (joka määritelmän mukaan on Rakkaus) tuomitsisi suurimman osan ihmiskunnasta Helvettiin, iankaikkiseen kidutukseen, vain siksi, että he eivät ole ottaneet Jeesuksen sovitustyötä vastaan.
Protestanttisen kristinuskon lähtöasetelma on todella perverssi: Jumala, joka on Rakkaus, vihaa omia lapsiaan ja haluaa tuhota heidät. Todella skitsofreeninen, perverssi ja karmea skenaario, jos minulta kysytään. Suora seuraus tästä asetelmasta on se, että elämän tarkoitus on tuottaa polttoainetta Helvettiin...
Nyt ihan ensimmäisenä haluan kysyä Sinulta, tiedätkö ylipäänsä, mitä käsite "karma" tarkoittaa. Puhut Intiasta, ja siitä sanoinkuvaamattomasta kurjuudesta ja kärsimyksestä, minkä kastilaitos ja tunnekylmyys on saanut aikaan; mutta samalla sivuutat Thaimaan ja Japanin, joita voidaan pitää hyvin skandinaavismallisina yhteiskuntina. Hindujen ja buddhalaisten suhtautuminen asioihin on täysin erilainen.
Muista se vanha hyvä kertomus kuudesta sokeasta miehestä ja elefantista. Me kumpikaan emme ole nähneet Jumalaa, joten voimme kuvailla Häntä vain sen tiedon perusteella, minkä olemme saaneet sekundaarisista lähteistä. Siksi kuvamme Hänestä voivat olla aivan yhtä oikeita ja yhtä vääriä, mutta varmasti epätäydellisiä.
että Jeesus sovitti ristillä jo kaiken. Eikä tarvitse lähteä kuvailemaasi oravanpyörään onneaan koittamaan.
"Ei jälleensyntymä ole iloinen asia. Siddharta Gautama Buddha tajusi sen 600 v ennen Kristusta..."
Kumpi on Herrasi?
"...mutta samalla sivuutat Thaimaan ja Japanin, joita voidaan pitää hyvin skandinaavismallisina yhteiskuntina. Hindujen ja buddhalaisten suhtautuminen asioihin on täysin erilainen."
Siellä tehdään lähetystyötä ja voi olla, että jonain päivänä sieltä tullaan tekemään lähetystyötä tänne Eurooppaan.
"Protestanttisen kristinuskon lähtöasetelma on todella perverssi: Jumala, joka on Rakkaus, vihaa omia lapsiaan ja haluaa tuhota heidät. Todella skitsofreeninen, perverssi ja karmea skenaario, jos minulta kysytään. Suora seuraus tästä asetelmasta on se, että elämän tarkoitus on tuottaa polttoainetta Helvettiin..."
En tiedä, mistä olet saanut tällaisen jumalakuvan.
"Me kumpikaan emme ole nähneet Jumalaa, joten voimme kuvailla Häntä vain sen tiedon perusteella, minkä olemme saaneet sekundaarisista lähteistä. Siksi kuvamme Hänestä voivat olla aivan yhtä oikeita ja yhtä vääriä, mutta varmasti epätäydellisiä."
Emme todellakaan ole nähneet, mutta Jumala on ilmoittanut tahtonsa Raamatussa ja jos Raamattu on sinulle "vain" sekundaarinen lähde, ajaudut helposti tee-itse uskomuksiin.
että kun otamme tuon sovituksen vastaan ja toteutamme elämässämme rakkauden kaksoiskäskyä, se pyörä on pyörähtänyt meidän kohdallamme viimeisen kerran ja pääsemme hyppäämään pois. Siitä kai on kyse.
Kysyt: kumpi on herrani, Buddha vaiko Kristus? Kristus on Herrani. Se ei silti tarkoita, ettenkö voisi pitää myös Siddharta Gautama Buddhan opetusta arvossa, aivan kuten pidän juutalaisten Einsteinin ja Spinozan, pakanallisen Aristoteleen ja ateistisen Russellin.
[Itse asiassa kristinusko ja mahayana ovat niin lähellä toisiaan sekä etiikan että opetuksen suhteen, että äkkipäätä vilkaisten niitä voisi pitää samana uskontona - ja Japanissa niitä pitkään pidettiinkin.]
Kirjoitan: ""Protestanttisen kristinuskon lähtöasetelma on todella perverssi: Jumala, joka on Rakkaus, vihaa omia lapsiaan ja haluaa tuhota heidät. Todella skitsofreeninen, perverssi ja karmea skenaario, jos minulta kysytään. Suora seuraus tästä asetelmasta on se, että elämän tarkoitus on tuottaa polttoainetta Helvettiin...""
johon sinä vastaat: "En tiedä, mistä olet saanut tällaisen jumalakuvan."
Olen saanut sen tutustumalla kalvinistiseen ja luterilaiseen teologiaan. Fred Phelps edustaa kalvinismia puhtaimmillaan: http://www.godhatesfags.com - täysin sairasta ja perverssiä, ja pilkulleen Raamatun mukaista. Et löydä ensimmäistäkään teologista virhettä hänen kirjoituksistaan - niin aukotonta tekstiä se on. Ja umpikieroa kuin korkkiruuvi. Phelps on taitavasti onnistunut muuttamaan Universaalin Rakkauden sellaiseksi kosmiseksi diktaattoriksi, jonka rinnalla Tshingis-kaani oli pelkkä pyhäkoulupoika.
Jos Raamattua luetaan kuten se on kirjoitettu ja sitä luetaan pilkuntarkasti, päädytään väistämättä tuollaiseen jumalakuvaan, jossa vihaa ja katkeruutta täynnä oleva Jumala vihaa luotujaan - omia lapsiaan - ja haluaa oletusarvoisesti tuhota heidät; tuo Jumala ylläpitää kaunaa ja katkeruutta sukupolvesta toiseen, mielivaltaisesti päättää ihmisen iankaikkisuuden ilman että hän itse voi siihen mitenkään vaikuttaa, ja heittää suurimman osan ihmiskunnasta iankaikkiseen kidutukseen aivan tuosta vain. Jos yhtään tunnet protestanttisten kirkkokuntien, varsinkin Calvinin, oppeja, tuo on sanasta sanaan juuri se oppi.
"Emme todellakaan ole nähneet, mutta Jumala on ilmoittanut tahtonsa Raamatussa ja jos Raamattu on sinulle "vain" sekundaarinen lähde, ajaudut helposti tee-itse uskomuksiin."
Minulle yksi gramma kokemusta vastaa tonnia teoriaa.
Mielestäni sellainen tee-se-itse -uskomus, joka ei ole ristiriidassa Jeesuksen sovitustyön eikä rakkauden kaksoiskäskyn kanssa, on arvokkaampi kuin mikään orjamielinen minkään auktoriteetin sokea seuraaminen. Mutta tämä on tietysti minun mielipiteeni. Ja jos kuolemanrajakokemuksissa on saatu selville se, että Jeesus puhui sanasta sanaan totta - Jumala on olemassa ja Hän on Universaali Rakkaus - niin en näe mitään syytä kiistää tässä kokemuksen arvoa.
"[Itse asiassa kristinusko ja mahayana ovat niin lähellä toisiaan sekä etiikan että opetuksen suhteen, että äkkipäätä vilkaisten niitä voisi pitää samana uskontona - ja Japanissa niitä pitkään pidettiinkin.]"
Näin arvelinkin sinun tekevän eli et tunnusta Jeesusta Kristusta ainoaksi tieksi, totuudeksi ja elämäksi, (ks. Joh. 14:6)!
"Jos Raamattua luetaan kuten se on kirjoitettu ja sitä luetaan pilkuntarkasti, päädytään väistämättä tuollaiseen jumalakuvaan, jossa vihaa ja katkeruutta täynnä oleva Jumala vihaa luotujaan - omia lapsiaan - ja haluaa oletusarvoisesti tuhota heidät;..."
En tunne Phelpsiä enkä hänen ajatuksiaan.
Kun Raamattua lukee itselleen rehellisenä, avoimena Jumalaa kohtaan ja turvaa rukouksessa Herraan, ja lisäksi on yhteydessä toisiin uskoviin, saa kyllä erilaisen kuvan.
"Minulle yksi gramma kokemusta vastaa tonnia teoriaa."
Jeesus Kristus ei ole minulle teoriaa.
"Näin arvelinkin sinun tekevän eli et tunnusta Jeesusta Kristusta ainoaksi tieksi, totuudeksi ja elämäksi, (ks. Joh. 14:6)! "
Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.
"En tunne Phelpsiä enkä hänen ajatuksiaan."
Ks. http://blank.org/addict.htm
Itse asiassa on hyvä, ettet tunne - sen verran vastenmielisestä ihmisestä on kyse.
"Kun Raamattua lukee itselleen rehellisenä, avoimena Jumalaa kohtaan ja turvaa rukouksessa Herraan, ja lisäksi on yhteydessä toisiin uskoviin, saa kyllä erilaisen kuvan."
Kerro se Phelpsille.
"Jeesus Kristus ei ole minulle teoriaa."
Oletko kohdannut hänet? Onko sinulla kokemusta hänestä - kuten vaikkapa juuri kuolemanrajakokemus? Jos ei, niin Hän ja kaikki, mitä hänestä sanotaan, on sinulle teoriaa.
"Oletko kohdannut hänet? Onko sinulla kokemusta hänestä - kuten vaikkapa juuri kuolemanrajakokemus? Jos ei, niin Hän ja kaikki, mitä hänestä sanotaan, on sinulle teoriaa."
Olen, elävänä Jumalana, joka on sovittanut syntini.
"Kuolemanrajakokemus" on tiettyjen ammatti- ihmisten keksimä uusi aihe, josta on hyvä kirjoittaa ja tuottaa uusia dokumentteja, joista sitten saa sitä mammonaa (rahaa ja rikkauksia), jonka varassa tämäkin, maallinen maailma pyörii ja maallistuneet ihmiset siinä mukana. Ei siis mitään uutta auringon alla. Huijauskeinot ovat yhtä kirjavia, kuin aina ennenkin.
Vesku Loirilla on ollut omakohtainen kokemus ko asiasta, vaan eipä ole lyönyt rahoiksi.
Kuolemanrajakokemuksia on ollut kautta aikojen, ja Raamatussakin kuvataan sellainen. Tsekkaapa 2. Kor. 12. 2-5 - siinä itse Paavali kuvaa kuolemanrajakokemuksen.
Paavalin todistukselle en anna mitään arvoa.
Maailmalla liikkuu vieläkin paljon ihmisiä, jotka valehtelevat, siis joille valhe on yksi
hyvä tehokeino edistää omaa asiaansa. Itse olen joskus ollut nukutuslääkärin ns. "uhri", eli sain liian suuren annoksen anestesia ainetta ja minun herättämiseen käytettiin valtava määrä hoito-arsenaalia ja yhteisiä resusseja. Minä heräsin, mutta en kuolleista, vaan hyvin syvästä tajuttomuudesta, tiedottomuudesta. Silloin minäkin näin sen kirkkauden, jonka suuruista kirkkautta en ole koskaan maanpäällä nähnyt, siis silloin kuin taju meni. Eli, kyllä minäkin tiedän sen, josta 'puhun'. Tämä kuolemasta ja rajoista tällä kertaa.
Väärin. Paavalihan sanoo, ettei hän tiedä, oliko ruumiissaan vai ei. Kuoleman kokeneet tietävät, että he eivät olleet ruumiissaan. Kyse oli hurmoskokemuksesta. Siihen uskon, että on niitä varmaan koettu - mutta ei tässä.
ei ollut kuolemanrajakokemus, vaan näky/ilmestys.
oli selvännäkijä aino kassisen "parhaita oppilaita", kassisen omien sanojen mukaan.
aino kassinen oli meedio-shamaani, ei kristillisen sanoman julistaja.
päässyt sen kirkkauden kanssa sinuiksi. Tsekkaapa http://www.near-death.com ja http://www.nderf.org - oma kokemuksesi on ollut hyvin vajavainen.
Kuolemanrajakokemuksen ensimmäinen edellytys on se, että olet ollut kliinisesti kuollut eli EEG:si on näyttänyt tasaista viivaa. Jos et, niin kokemustasi ei voida laskea kuolemanrajakokemukseksi.
siis Apt. 13:19. Neljätoista vuotta aiemmin Barnabas ja Paavali olivat saarnaamassa evankeliumia Lystrassa, ja Paavali kivitettiin hengiltä. Hänet raahattiin kaupungin ulkopuolelle, koska hänen oletettiin kuolleen. Hän virkosi henkiin.
Ei ole vaikeaa päätellä, että tuo kokemus liittyy juuri tähän tapaukseen.
- tsekkaapa Apostolien teot 14:19 - Paavali oli kivitetty hengiltä Lystrassa neljätoista vuotta aiemmin, ja raahattu kaupungin ulkopuolelle. Hän virkosi henkiin. Tuon kokemuksen innoittamana hän saarnasi evankeliumia entistä innokkaammin.
Ei ole vaikeaa päätellä, että Paavalin ilmestys oli nimenomaan kuolemanrajakokemus; hänet oli kivitetty hengiltä, ja hän sai nähdä, mikä häntä odottaa - mutta hänen aikansa ei ollut vielä tullut.
tuli Kassisen oppilas vasta tuon tapauksen jälkeen.
Mielenkiintoista sinänsä, Jumala ilmestyi Loirille sanoilla "Minä olen". Tämä on täsmälleen se sama nimi, jolla Jumala ilmestyi Moosekselle palavassa pensaassa.
mutta kuolleeksi luuleminen ja kuoleminen ovat eri asioita.
Paavali koki paljon näkyjä/ilmestyksiä, joita Jumala hänelle antoi, mutta ei Paavali alkanut sen takia karmaa opettamaan...
Ei minulle jäänyt mitään epäselvää kirkkaudesta, olen sen kanssa sinut ollut jo muutaman hyvän vuosikymmenen. Viivat ovat viivoja ja laitteet ihmisen tekemiä! Mutta kokemukset ovat meidän itsekunkin omia.
"mutta kuolleeksi luuleminen ja kuoleminen ovat eri asioita."
Entä sitten? Jos jokin asia näyttää ankalta, ui kuin ankka, lentää kuin ankka ja kaakattaa kuin ankka, se todennäköisesti on ankka, vaikka sitä kuinka nimitettäisiin siiliksi. Tuo 2. Kor 12:2-5 tapaus sopii kuolemanrajakokemuksen kuvaukseen kuin nenä naamaan, ja tiedämme, että Paavali oli 14 v aiemmin Lystrassa kivitetty hengiltä (Apt. 14:19) ja vironnut. Jos minulta kysytään, niin Occamin partaveitsen periaatteen mukaisesti tuo, jos mikä, oli kuolemanrajakokemus.
"Karma" on vain nimi. On kumma juttu, miten kristityiksi itseään nimittävät pelkäävät vieraita sanoja ja nimiä, vaikka itse käsite - syntivelka - on täysin tuttu.
että karma ja kuolemarajakokemukset eivät kuulu kristinuskoon, vaikka niin haluaisitkin. Tästä väitteleminen on hyödytöntä ja toivon todella, että kohtaat kerran Jeesuksen Kristuksen ja Hän saa olla YKSIN sydämesi Herra.
myös, mitä sana "syntivelka" tarkoittaa. Tiedätkö Sinä, mitä "karma" tarkoittaa. Ja tiedän myös, etteivät tietokoneet eivätkä autot kuulu kristinuskoon, mutta niitäkin on olemassa.
Umpimielinen asioiden kiistäminen ja linnoittautuminen omien fundamentalististen uskomusten taakse on harvinaisen hyödytöntä. Muistanet, mitä Jeesus tuumi sekä saddukeuksista että fariseuksista, ja miten hän onnistui suututtamaan oman aikansa fundikset.
Kyse on täsmälleen samasta asiasta. Sellainen ihminen, joka esittää vakiintuneesta käsityksestä poikkeavia näkemyksiä ja joka haluaa miettiä asiat uudelleen, lynkataan.
että sen sijaan, että tutkisit omaa kokemustasi ja ottaisit siitä vaarin, kiellät ja kiistät sen kuin kyyninen ateisti. Sinulle on annettu hyvin ainutlaatuinen tilaisuus; olet saanut maistaa pienen palan autuutta. Toivon, että rinnastaisit sen muiden ihmisten samankaltaisiin kokemuksiin ja tutkisit sitä tiedemiehen ja teologin avoimin silmin.
Politiikka tekee outoja petikavereita - kuolemanrajakokemukset yhdistävät kiihkoateistit ja kiihkofundamentalistit samaan kiistäjien rintamaan.
Surullista on, että tuot hindulaisuudesta elementtäjä kristinuskoon ja esität ne totena!
Karma ja fatalismi sopivat hyvin tuohon maailman rasistisempaan uskontoon, jossa on selvät kasti jaot, joidenka mukaan esim. köyhän kuuluu
ollakkin köyhä ja sairaan sairas jne. jne.
Ja ilmeisesti se on se Rakkaus, joka käske sinua taas syyllistämään minua henkilökohtaisesti?
eli ei kannata ottaa sellaista roolia, mitä ei ole annettu.
"Umpimielinen asioiden kiistäminen ja linnoittautuminen omien fundamentalististen uskomusten taakse on harvinaisen hyödytöntä. Muistanet, mitä Jeesus tuumi sekä saddukeuksista että fariseuksista, ja miten hän onnistui suututtamaan oman aikansa fundikset."
Mistä Jeesus moitti heitä...he eivät tunteneet kirjoituksia.
He taatusti tunsivat kirjoitukset, mutta eivät hyväksyneet niille muita tulkintoja kuin omansa.
Se on myös tämän päivän fundisten ongelma.
että tiedätkö Sinä, mitä käsite "karma" ylipäänsä tarkoittaa.
Se ei ole pelkästään hindulaisuuden käsite, se esiintyy myös buddhalaisuudessa, sikhiläisyydessä sekä jainalaisuudessa. Se esiintyy myös kristinuskossa, mutta vain toisella nimellä.
Fatalismi kuuluu puolestaan islamiin ja kristinuskon puolella kalvinismiin.
Se, mitä sanot hindulaisuudesta, pitää paikkaansa. Se on hyvin rasistinen ja seksistinen uskonto, ja kastilaitos sekä tuo kuvaamasi tunnekylmyys on aiheuttanut mittaamattoman määrän kärsimystä ja surua. Juuri tästä kurjuudesta nousi protestiliikkeenä buddhalaisuus, joka painottaa sitä, että ihmisten tulee kantaa toistensa kuormia ja auttaa toisiaan ja pelastaa myös toinen toisensa helpottamalla toistensa kärsimystä. Buddhalaisuudessa empatia on olennaisella sijalla juuri sen takia, että hindulaisuus on hyvin tunnekylmä uskonto.
Minä en syyllistä Sinua henkilökohtaisesti. Metsällä vain on taipumus vastata kuten sille huudetaan. Asiat riitelevät, eivät ihmiset.
Ei tuo karma kuulu kristinuskon käsitteisiin, koska meillä saa synnit, väärät teot, noin yleensä ottaen anteeksi, kunhan vain osaa sitä itse pyytää! Ja sitten on tekoja joita ei anteeksi saa, mutta ne eivät taas ole meidän päätettävissä laisinkaan. Kohtalonusko ei kuulu
kristitylle. Vaan luja usko ja teot sekä armeliaisuus ja laupeus.
mitä tarkoittaa termi "karma". Pyysin siis määritelmää kyseiselle sanalle.
Vink vink: sama asia löytyy kristinuskosta, tosin toisella nimellä.
Minkä uskomuksen mukaisen määritelmän haluat!
Olisiko, ensimmäinen laki tai absoluutti tai haluatko jonkun hindu gurun tekemän määritelmän?
Usko nyt hyvällä, en ole kiinnostunut karmasta enkä karmoista enkä kamanista enkä kamiinoista!
Mutta sen tiedän, että monet kohtalonuskoiset ihmiset pitävät sitä jostakin kumman syystä maailmankaikkeuden ensimäisenä lakina, jota ei saa rikkoa ja usein he ovat köyhiä kastittomia joita käytetään armottomasti hyväksi.
vapaamuotoisesti. Saat määritellä karman haluamallasi tavalla.
Sille löytyy myös kristinuskosta synonyymi. Arvaapa mikä se on?
Usko nyt hyvällä. Minulle ei kuulu se, jota karma tarkoittaa jossakin uskonnossa. Se ei ole tieteellinen termi eikä se kuulu kristinuskoon.
Ja sillä hyvä. Jos sinulle ei kelpaa tuo äskeinen, edellisessä viestissä oleva määritys, niin sille en voi mitään.
"Karma" tarkoittaa täsmälleen samaa kuin syntivelka.
Karma on se seurausten taakka, syntisäkki, jonka olemme koonneet itsellemme tekemällä syntiä eli rikkomalla rakkauden kaksoiskäskyä varten. Karma ei ole mitään muuta kuin niiden seuraamusten summa, minkä olemme itsellemme tienanneet synneillämme. Jokainen itsekäs, syntinen, teko, ajatus ja tuuma, millä aiheutamme vahinkoa joko lähimmäisiämme tai Jumalaa kohtaan, on velanottoa Jumalalta itsellemme.
Ja sen joudumme maksamaan viimeistä senttiä myöten takaisin. Tämän tekee Jeesus hyvin selväksi vertauksissaan. Joudumme vastuuseen kaikista teoistamme ja niiden seurauksista.
Voimme toki yrittää nollata karmamme tekemällä spontaania hyvää ja elämällä altruistisesti, kuten vaikkapa äiti Teresa. Pahuksen vaivalloista, jos minulta kysytään.
Tästä kuitenkin on onneksi yksi oikotie ulos:
Jeesuksen sovitustyön hyväksyminen ja hänen hyväksymisensä vapahtajaksemme. Se nollaa karmamme ja syntimme annetaan näin anteeksi.
Kuules nyt, älähän ala selittelemään minulle minun uskoani ja siihen kuuluvia elementtäjä. Sen vaan sanon tähän lopuksi: Karmalla ei ole mitään tekoa kristinuskon kanssa, eikä tule olemaankaan. Kerää sinä vaan hyvää karmaa lisää
, sillä sitähän toivotin jo edellisen viestin otsakkeessakin. Ja mitään syntivelkaa ei ole olemassakaan krintinuskossa, sillä synnit joko saa anteeksi, tai sitten ei. Siitä päättää yksin kaikkivaltias Luojamme, taivaallinen Isä. Ja tämä on totuus, jolle et sinä, enkä minä mahda yhtään mitään.
sinä synnin ja syntivelan käsitteen kristinuskossa?
Itse asian kannalta on yhdentekevää, kutsutaanko sitä syntivelan vaiko karman nimikkeellä. Se on täsmälleen sama asia, nimilappu vain vaihtelee.
Selitäpä Sinä puolestasi, miten Isä Meidän -rukouksessa aikoinaan rukoiltiin "anna meidän velkamme meille anteeksi kuten mekin annamme velallisillemme anteeksi".
Pyrin toteuttamaan elämässäni rakkauden kaksoiskäskyä sikäli kuin kykenen. Jos siinä samalla pussiini kertyy hyvää karmaa, niin se on lähinnä sivuseikka.
Anteeksi antaminen on kaikille ihmiselle kuuluvaa käyttäytymistä. Eli silloin myös puhutaan rikkomuksesta, väärästä teosta toista ihmistä vastaan. Eli, toisessa käännöksesssä ja todistuksessa sen sanotaan olevan rike, eli
"rikkeemme". Eikä se ole yhdentekevää, millä tavalla kutsutaan mitäkin asiaa tai tekoa. Sillä täytyyhän kaikkien saada tietää se, josta on kulloinkin oikeasti kyse. Eli, ei ruumiidenkaan kohdalla voi nimilappua mennä vaihtamaan.
Jos luet Paavalin hurmoskokemusta eteenpäin, hän kertoo pistimestä, joka on annettu, ettei hän kerskailisi NOILLA ILMESTYKSILLÄÄN - viittaus e.m näkyihin. Ilmestys -sanaa käytetään Raamatussa aina ELÄVIEN ihmisten näyistä, vrt. Johanneksen ilmestyksen alku, joka muistuttaa Paavalin kokemusta.
Jeesus sanoi: "joka minuun usko, elää, vaikka olisikin kuollut."
Kuolemanrajakokemus on yksi ilmestyksen muoto, ja se on osoitus siitä, ettei elämä pääty kuolemaan.
Sattuneesta syystä myöskään ne, jotka sen ovat läpi käyneet, eivät suuremmin pidä ääntä kokemuksestaan, kuten ei Paavalikaan pitänyt.
Hei, sekopää! Kun tämä jätkä http://www.share.fi eli Antikristus nousee valtaan, niin sinähän kumarrat maahan asti ja itket onnesta!
trollia.
fundissyytöksillä, joita lausuu "uskonystävä"?
eli koinessa käytetään sanaa "hamartia" eli tarkasti suomeksi harhalaukaus, huti. Synti, hairahtuminen, on todellakin sitä; osutaan teoissa ja ajatuksissa hutiin. Mutta samalla tuo vanha Isä Meidän -rukouksen muoto "anna meille meidän velkamme anteeksi" on hyvä, sillä se kuvaa kaiken; itsekkäällä käytöksellämme teemme velkaa itsellemme ja sen velan joudumme lopulta maksamaan.
Olennaista on itse asia, ei se, millä nimellä asiaa kutsutaan. Siksi mielestäni "syntivelka" ja "karma" ovat synonyymejä; se seuraamussäkki, jonka siinä viimeisessä tilinteossamme joudumme maksamaan. Tai saamme anteeksi, jos tuvaamme Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä.
trollia. Tuo trolli haluaa haastaa riitaa.
mutta ei näytä olevan oikein sopivaa tilaa muuallekaan tätä laittaa.
Siis, siinä nyt kinastelette ja varmasti hyvin tärkeästäkin asiasta, mutta minä koen tällä hetkellä kaikkein tärkeimpänä asiana omalta kohdaltani sitä seikkaa, että osa kuolemanpelostani on nitistetty ja kenties pystyn tutustumaan Raamattuun hieman eri näkökulmasta - muistaen sen rakkauden sanoman. Sehän se sanoma on, vai?
Minusta tuo on se olennainen osa. Kuolemanpelon häviäminen ja varmuus siitä, että Jumala on olemassa, se lupaus mikä meille Raamatussa on annettu, on totta, olemme täällä vain käymässä ja todellinen kotimme on Taivaassa.
Jumala on Universaali Rakkaus. Se on se sanoma.
Kuka voittaa kuolemassa?