totuus eis ole jossain menneessä....satojen vuosien päässä...ei sellaisessa mitä todistettu ei ole! Minun totuus on kauneudessa, siinä läheisyydessä...jonka avokkini saa aikaan kosketuksellaan....se on todellista ja kaunista, se on hetki elämässä....joka jää muistoina mieleen. Se on nyt ja tulevaisuudessa...se antaa voimaa tulevaisuuteen! Jos jotain jää tänne maatuessani...on se, mitä olen voinut heille rakentaa! Eikä siinä ole mitään "joulupukkeja"....vaan vain tällainen normaali elämä...iloineen ja murheineen! Elän vain läheisilleni, enkä odota..enkä usko mihinkään ylimaalliseen....ateisti joo! Mutt, se valintani..ja oikea, todellakin!
Jos pelkää elämää...silloin hakee turvaa "jostain".....hiton väliä! Jokainen toimii ajatuksillaan, mä vain omilla....ja se ajatus on vain läheisille..eis siihen mahdu "jumalaa/kiesusta...eis todellakaan...niitä ei ole todistettu ja lahkot...on vais rahastuslaitoksia...valitettavasti=))
Jos pelkää elämää...silloin hakee turvaa "jostain".....hiton väliä! Jokainen toimii ajatuksillaan, mä vain omilla....ja se ajatus on vain läheisille..eis siihen mahdu "jumalaa/kiesusta...eis todellakaan...niitä ei ole todistettu ja lahkot...on vais rahastuslaitoksia...valitettavasti=))
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuo on oikea tapa.
Pidä totuutesi,ja anna meidän pitää "omamme".
Kunhan pysytte omilla palstoillanne...vais kärsitkö kenties lukuhäiriöstä...sitt tän ymmärtää=)))
kysymys: Oletko todella onnellinen?
Vai kuvitteletko vain olevasi onnellinen?
Jumala haluaa, että olet todella onnellinen.
Sitä, että sinun onnesi ja rakkautesi läheisiin ja ympäröivään maailmaan lähtee sinun sydämestäsi ja on aitoa.
Se rakkaus löytyy vain siitä todistamattomasta Jumalasta, joka piileskelee myös sinunkin sielussasi.
Se rakkaus on ainoa oikea ja ainoa todellinen rakkaus.
Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehti, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa. Kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
Niin pysyvät nyt usko, toivo ja rakkaus, nämä kolme: mutta suurin niistä on rakkaus.
moinen ole tullut mieleen, ett rakastaisin..jotain olematonta..sorke=))
...kuinka uskovat hyväksikäyttävät/raiskaavat sanaa "rakkaus" oman agendansa ajamiseksi. Kun järkeen ei pystytä vetoamaan, niin lähdetään vetoamaan tunteisiin.
Uskovat raiskaavat "rakkauden"? Miten? Rakkaus koetaan lähinnä tunteiden kautta, vaikka sopii sitä ajatellakin. Rakkaus onnen ohella tietää usein myös surua ja tuskaa. Siksi ei liene oikein sanoa, että on "älykästä" rakastaa, ainakaan sanan tavanomaisessa merkityksessä. Rakkaus on varmasti liian suurta määriteltäväksi, eikä siitä taida olla kenenkään agendaksi, se kun ei etsi omaansa.
Jotkut korostavat älykkyyttä aivan kuin se toimisi kokonaisuudesta erillään. Yhteyden katketessa älystä tulee kontrolloimaton ja se menee omia menojaan ollen vaaraksi haltijalleen ja muille. Oikea tunne palauttaa karkulaisen jälleen "kotiin". Tunne ei ole järjen vastakohta, eikä myöskään asetu sen alapuolelle. Sillä on oma arvonsa.
Totuus= ei ole olemassa yksinkertaista ratkaisua
Ei ole totuutta, on vain havaintoja.
Sinä zenbudhismiin hurahtanut pilviveikko!
olet varmaan kirjoittanu tännekin monella eri nimellä