Vanhan suomalaisen virsikirjan virsi 246.
Lihan ja hengen riidasta
1. Nyt tänn' tulkaa Kristityt ja kuulkaat, Kuink' Henki ja liha riitelevät, Maailmass' tääll' riidasss' ain' elävät.
2. Liha sanoo: Minä raitis jalo, Minull' meno myös hyvä, kyll' kaluu tarjon', Pyörin, en iloani pane paljoon.
3. Henki sanoo: Kaste kuin' anoi? Siin' synnist luopua pois vannoit; Jumalallen lupauksen sen annoit.
4. Liha vastas': En kuulla sinua sais', Enk' hekumaa herkullist' heittää pois, Eik' tanssei, pitoja myös olla paits'.
5. Henki sanoo: Rikas mies jalo, Hän hekumass' eli tääll' ylön paljon, Helvettiin piinattavaks' päätyi pahoin.
6. Lausui liha: Juttujas vihaan, Kaikk' maailmaa rakastavat ainian, Tääll' tavaraa kokoovat kaiken iän.
7. Ei raha auta, Huokaa Henki raukka, Kosk' kuolema kokee meit' ja loukkaa, Ruumis rukka rujuaks' mätänee toukkain.
8. Sielu sureva, Sitt' piinaan tuleva, Siihen ast', kuin ruumis on nouseva; Ynnä itkuss' iäisess sitt' kituvat.
9. Ruumis riitelee, Pelvoss' puhelee; Minua sinä nuriset ja nuhtelet, Ah! aina surullisii juttelet.
10. Ett'en saa elää mieltä myöten vielä, Minult' maailmass' hekuman pois kiellät, Kuink' sopii elää ajallisest', en tiedä.
11. Henki sanoo: Koht' katumus tehvös, Kristuksen kuolemaan turvatkos, Maailman myös häijy meno hyljätkös.
12. Herran pelvoss' Käytä ain' elos', Oikiass' uskoss' myös pysyvös, Niin kauhian kadotuksen kartat myös.
13. Nuori, ehdin viel' parannust' tehdä tääll', Kuin elämään suutun vanhall' iäll', Rupee maailma puuttumaan minult' myös pian'.
14. Näink's makson tuot Sill', kuin sinun on luonn'? Ett's pahemman puolen ikääs hänell' suot, Sitt' sekin tietämätön jos sen saat.
15. Katumus tehty Kelpaa, kuin sen ehtii, Joko taphtuis' se kuoleman hetkell', Kosk' ruumiist' henki riutuupi retkell'.
16. Henki soimas': Ei ole omass' voimass', Kosk' tahdom' its' parannust' tehdä toimess', Jos ei Jumal lainaa siihen meill' armoons'.
17. Kosk' hän kutsuu, Silloin hänt' etsi, Aika paras on parannust' silloin kantaa, Kosk' armons' Jumal' siihen meill' antaa.
18. Kuolon ajall' Katumus kyll' kamal', Kuin kieli ei puhuu voi sill' suustans', Eik aju ajatell' autuuttans'.
19. Kuolon jälkeen Pantu on ovi telkeen, Ei parannuksen paikkaa kussaan kuulla; Niin itkuun iankaikkiseen tullaan.
20 Ruumis raukka vastaten huokaa: Nyt sinä murheell' minua murtelet, Surull' minun sydämeni runtelet.
21. O sinä Jumal'! Korvas tänne kumarr', Aut' armollas minua parannukseen, Pois synnist', ett'en tulis' kadotukseen.
22. Jeesu! taivaast', Katso minua vaivaist', Perkeleen pauloist' ulos auta Piinas ja kuolemas' kovan kautta.
23. Aut' Henki Pyhä, Lohduttaja hyvä, Maailman turhaa menoo välttämään, Hänen häijyy hekumatans' hyljäämään.
24. Henki pukkaa: Sinä ruumis rukka, Vaikks' kovin minua aina loukkaat, OIkeus minull', en puhu sinull' hukkaan.
25. Henki ja liha Kantavat vihaa, Harhall' meit' liha änkää eksymään, Henki pitää lihan himot hillitsemän.
26. Auta Jumal' miet' Välttämään harhoi teit'! Aina pelvossas käyttämään elom', Niin että täält' tulisim' taivaan iloon.
Lihan ja hengen riidasta
1. Nyt tänn' tulkaa Kristityt ja kuulkaat, Kuink' Henki ja liha riitelevät, Maailmass' tääll' riidasss' ain' elävät.
2. Liha sanoo: Minä raitis jalo, Minull' meno myös hyvä, kyll' kaluu tarjon', Pyörin, en iloani pane paljoon.
3. Henki sanoo: Kaste kuin' anoi? Siin' synnist luopua pois vannoit; Jumalallen lupauksen sen annoit.
4. Liha vastas': En kuulla sinua sais', Enk' hekumaa herkullist' heittää pois, Eik' tanssei, pitoja myös olla paits'.
5. Henki sanoo: Rikas mies jalo, Hän hekumass' eli tääll' ylön paljon, Helvettiin piinattavaks' päätyi pahoin.
6. Lausui liha: Juttujas vihaan, Kaikk' maailmaa rakastavat ainian, Tääll' tavaraa kokoovat kaiken iän.
7. Ei raha auta, Huokaa Henki raukka, Kosk' kuolema kokee meit' ja loukkaa, Ruumis rukka rujuaks' mätänee toukkain.
8. Sielu sureva, Sitt' piinaan tuleva, Siihen ast', kuin ruumis on nouseva; Ynnä itkuss' iäisess sitt' kituvat.
9. Ruumis riitelee, Pelvoss' puhelee; Minua sinä nuriset ja nuhtelet, Ah! aina surullisii juttelet.
10. Ett'en saa elää mieltä myöten vielä, Minult' maailmass' hekuman pois kiellät, Kuink' sopii elää ajallisest', en tiedä.
11. Henki sanoo: Koht' katumus tehvös, Kristuksen kuolemaan turvatkos, Maailman myös häijy meno hyljätkös.
12. Herran pelvoss' Käytä ain' elos', Oikiass' uskoss' myös pysyvös, Niin kauhian kadotuksen kartat myös.
13. Nuori, ehdin viel' parannust' tehdä tääll', Kuin elämään suutun vanhall' iäll', Rupee maailma puuttumaan minult' myös pian'.
14. Näink's makson tuot Sill', kuin sinun on luonn'? Ett's pahemman puolen ikääs hänell' suot, Sitt' sekin tietämätön jos sen saat.
15. Katumus tehty Kelpaa, kuin sen ehtii, Joko taphtuis' se kuoleman hetkell', Kosk' ruumiist' henki riutuupi retkell'.
16. Henki soimas': Ei ole omass' voimass', Kosk' tahdom' its' parannust' tehdä toimess', Jos ei Jumal lainaa siihen meill' armoons'.
17. Kosk' hän kutsuu, Silloin hänt' etsi, Aika paras on parannust' silloin kantaa, Kosk' armons' Jumal' siihen meill' antaa.
18. Kuolon ajall' Katumus kyll' kamal', Kuin kieli ei puhuu voi sill' suustans', Eik aju ajatell' autuuttans'.
19. Kuolon jälkeen Pantu on ovi telkeen, Ei parannuksen paikkaa kussaan kuulla; Niin itkuun iankaikkiseen tullaan.
20 Ruumis raukka vastaten huokaa: Nyt sinä murheell' minua murtelet, Surull' minun sydämeni runtelet.
21. O sinä Jumal'! Korvas tänne kumarr', Aut' armollas minua parannukseen, Pois synnist', ett'en tulis' kadotukseen.
22. Jeesu! taivaast', Katso minua vaivaist', Perkeleen pauloist' ulos auta Piinas ja kuolemas' kovan kautta.
23. Aut' Henki Pyhä, Lohduttaja hyvä, Maailman turhaa menoo välttämään, Hänen häijyy hekumatans' hyljäämään.
24. Henki pukkaa: Sinä ruumis rukka, Vaikks' kovin minua aina loukkaat, OIkeus minull', en puhu sinull' hukkaan.
25. Henki ja liha Kantavat vihaa, Harhall' meit' liha änkää eksymään, Henki pitää lihan himot hillitsemän.
26. Auta Jumal' miet' Välttämään harhoi teit'! Aina pelvossas käyttämään elom', Niin että täält' tulisim' taivaan iloon.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.