Mitähän tälle palstalle kirjoittaville merkitsee lähimmäisen rakkaus? Millaisiin termeihin ja ilmaisuihin se kiedotaan? Onko lähimmäisen rakkaus ja evankeliointi tavalla tai toisella, kaikki keinot sallien, sama asia? Miten lähimmäisen rakkaus ja lähimmäisen kunnioittaminen mielestänne liittyy toisiinsa?
Tämä tuli vaan mieleeni kun mielestäni olen ymmärtänyt suuren viisauden. Sanoipa eräs lähimmäinen, nöyräksikin häntä voisi kutsua seuraavaa: "Pitkän elämän kulkeneena en voi, en ole oikeutettu sanomaan mitään oman pesäni ulkopuolella. Vaikka minulla olisi kuinka paljon tietoa toisen puolen, seurakunnan tai ryhmän edustajista, tavoista ja uskomisista, mitä heistä voisin sanoa, etten vahingossa sortuisi valheeseen ja näin aiheuttaisi vahinkoa. Se, mistä voin kertoa on omassa pesässä tapahtuvat asiat ja oma uskoni."
Tätä kysyisin. Vastatkaa te, jotka kaiken tunnette ja tiedätte.
Tämä tuli vaan mieleeni kun mielestäni olen ymmärtänyt suuren viisauden. Sanoipa eräs lähimmäinen, nöyräksikin häntä voisi kutsua seuraavaa: "Pitkän elämän kulkeneena en voi, en ole oikeutettu sanomaan mitään oman pesäni ulkopuolella. Vaikka minulla olisi kuinka paljon tietoa toisen puolen, seurakunnan tai ryhmän edustajista, tavoista ja uskomisista, mitä heistä voisin sanoa, etten vahingossa sortuisi valheeseen ja näin aiheuttaisi vahinkoa. Se, mistä voin kertoa on omassa pesässä tapahtuvat asiat ja oma uskoni."
Tätä kysyisin. Vastatkaa te, jotka kaiken tunnette ja tiedätte.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen samaa mieltä "erään lähimmäisen"ja sinun kanssasi.Mutta kun kysyt vastausta niiltä,jotka kaiken tuntee ja tietää,keskustelusta voi tulla hyvin lyhyt!
kaiken tuntee ja tietää vain Jumala. Olinkohan hieman ärsyyntynyt kun noin muotoilin. Jospa te, jotka lähimmäistä koette rakastavanne vastaisitte.
Kiitos, Lappuliisa, tuosta puheenvuorostasi.
Opeta meille, Herra, rakkautta ja kunnioitusta toisia Sinun opetuslapsiasi kohtaan. Opeta. Anna oppia. Vähän kerrallaan.
Pontimenani tälläisiin kysymyksiin, joka sitten toi tuon lähimmäiseni mieleeni oli se, että olen useasti törmännyt - miten sen nyt sanoisi - muita kuin omaa ryhmää, seurakuntaa tai yhteisöä koskevaan vähintäänkin vähättelevään ajatustyyliin. Jotenkin tulee kovin usein fariseus ja publikaani mieleen. Voidaan ensi alkuun hyvinkin kiittelevin ilmaisuin puhua muista mutta sitten tulee se MUTTA...
Tai sitten, ilman edes mitään tietoja toisesta voidaan tehdä omia päätelmiä näiden uskosta tms. vain jonkun vaikutelman mukaan. Erityisen vakavana koen julistajan, saarnaaja tai pastorin vastuun kun hän vaikkapa esimerkinomaisesti kertoo muitten kertomia tosia tai fiktiivisiä tarinoita jossa lopputuloksena on toisesta seurakunnasta kääntyminen tämän seurakunnan jäsenyyteen. Ymmärrän toki, että tälläisella pyritään vahvistamaan uskoa omaan käsitykseen ja rohkaisemaan oman sanoman levitystä. Kuitenkin jotenkin karsastan tätä. Olenko ainoa?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=680&posting=22000000011202067