Oli kaunis kevätpäivä. Kävelin pitkin aurinkoista Hämeentietä ja mietin uskonasioita ja kirkkoa. Muistelin aikaa, jolloin Suomessa oli vielä evankelis-luterilainen kirkko. Siitä oli jo aikaa kun joku keksi perustaa www.eroathankirkosta.fi –sivuston. Sivuston alkumenestys oli tekijöiden mielestä huikaiseva, mutta he eivät millään osanneet aavistaa, mitä oli edessä. Vuonna 2007 kävijöiden ja sivuston kautta kirkosta eronneiden määrä kasvoi huimasti. Edessä oli palveluntarjoajan vaihto. Parhaimmillaan kirkosta erosi lähes satatuhatta suomalaista päivässä. Kirkko kutistui silmissä. Sitten tuli se hetki, josta kaikki vapaa-ajattelijat ja mäntysalot olivat kuumeisesti haaveilleet: kirkossa ei ollut enää yhtään jäsentä. Viimeisenä eroajana oli Turun tuomikirkon suntio. Hän sammutti valot lähtiessään.
Pikku hiljaa kirkot rapistuivat. Ensimmäisenä luhistui kivikasaksi Lakeuden ristin kirkko Seinäjoella. Hautausmaita ei enää kukaan hoitanut. Ihmiset saivat haudata omaisensa Aurejärven kirjan mukaisin uskonnottomin seremonioin omalle takapihalle tai sitten tuhkata heidät omassa takassaan tai saunanuunissa. Tieteellinen maailmankuva oli voittanut satuihin perustuvan uskonnollisen maailmankuvan. Kukaan ei enää uskonut tuonpuoleiseen. Kaikki uskoivat varauksetta tieteeseen ja sen mahdollisuuksiin. Museoista ja kirjastoista poistettiin kaikki kristinuskoon ja luterilaisuuteen viittaava. Raamatut, virsikirjat, hartauskirjat yms. sekä kaikki kirkollinen rekvisiitta poltettiin lämpövoimaloissa - niistä tuli sähköä ja valoa koko kansalle kahdeksi ja puoleksi vuodeksi.
Ihmiset olivat onnellisia. Vihdoinkin he saattoivat keskittyä kaikkeen kivaan vailla syyllisyyden tunteita. Kukaan ei tulisi enää sanomaan, että he olisivat jotenkin syntisiä.
Ensimmäinen särö idylliin tuli kun entiset vapaa-ajattelijat alkoivat oireilla. Heille tuli pahoja unettomuushäiriöitä ja syviä mielialan vaihtelevuuksia. Niin, vapaa-ajattelijat olivat kasvaneet suurimmaksi kansalaisjärjestöksi. Moni erosi kirkosta välttyäkseen veroilta ja liittyivät vapaa-ajattelijoihin saadakseen kaipaamaansa lisätietoa tieteellisestä maailmankatsomuksesta ja ateismista. Kun viimeinenkin kirkko suljettiin silloin monella vanhalla vapaa-ajattelijalla mieleen tuli tyhjyys. Vapaa-ajattelija –lehdet alkoivat täyttyä kirjoituksista, joissa muisteltiin vanhoja ihania taisteluaikoja suurta ja mahtavaa vihollista vastaan. Eräässä jopa kysyttiin: ”Ketäs me nyt sitten vastustamme?”. Tieteellinen maailmankatsomus ei nähtävästi sittenkään tyydyttänyt kaikkia. Ehkäpä olikin yksinkertaisesti niin, että vanhojen vapaa-ajattelija veteraanien kuvaama luterilaisen kirkon epätieteellinen maailmankatsomus olikin välttämätön tausta heidän tieteelliselle maailmankatsomukselleen. Ilman epätieteellistä maailmankatsomusta ei heillä enää ollut tieteellistäkään maailmankatsomusta. Kirkon kadottua tyhjyys ja tarkoituksettomuus valtasi vapaa-ajattelijaveteraanien mielen.
Eräässä Vapaa-ajattelija Liiton kevätkokouksessa Helsingin Olympiastadionilla johtokuntaan kuuluva 97-vuotias vapaa-ajattelijaveteraani Ilomantsista heitti ilmaan ajatuksen, että pitäisiköhän kirkko perustaa uudelleen, kun tuntuu niin tyhjältä. Ehdotus sai heti vastakaikua. Niinpä Vapaa-ajattelija Liitosta erosi vapaaehtoisesti innovatiivisten nuorten ryhmä, joka otti tehtäväkseen kirkon ja epätieteellisen maailmankuvan uudelleen herättelyn. Eipä aikaakaan, kun Turun tuomiokirkon kellot taas löivät jumalanpalvelukseen. Vanha suntio kaivoi kirkon avaimen piilostaan ja puhalsi pölyt pois sinne jääneistä kirkollisista tavaroista. Kirkko levisi kulovalkean tavoin uudelleen läpi koko Suomen. Jonkin ajan kuluttua siihen kuului jo 82,5 % suomalaisista. Kirkko sai takaisin hautausmaansa, kirkkorakennuksensa, verotusoikeuden, päiväkodit, rippileirit yms. Vapaa-ajattelijat olivat tyytyväisiä. Vaara oli ohitse. Taas oli lupa olla tieteellisen maailmankatsomuksen esitaistelija kirkon edustamaa epätieteellistä maailmankatsomusta vastaan ja sen taustoilta. Prometeusleiritkin alkoivat uudelleen. Uskonnottomista juhlista otettiin uusintapainoksia, samoin Ingersollin, V.T. Aaltosen, Erkki Hartikaisen ym. loistavista tieteellistä maailmankatsomusta ja kirkon ja kristinuskon kritiikkiä uhkuvista kirjoista. Myös Jori Mäntysalo oli onnellinen: Nyt hän taas saattoi keskittyä www.eroathankirkosta.fi –sivustoihin ja niiden ylläpitämiseen, sillä se oli hänen jumalaton kutsumuksensa.
Pikku hiljaa kirkot rapistuivat. Ensimmäisenä luhistui kivikasaksi Lakeuden ristin kirkko Seinäjoella. Hautausmaita ei enää kukaan hoitanut. Ihmiset saivat haudata omaisensa Aurejärven kirjan mukaisin uskonnottomin seremonioin omalle takapihalle tai sitten tuhkata heidät omassa takassaan tai saunanuunissa. Tieteellinen maailmankuva oli voittanut satuihin perustuvan uskonnollisen maailmankuvan. Kukaan ei enää uskonut tuonpuoleiseen. Kaikki uskoivat varauksetta tieteeseen ja sen mahdollisuuksiin. Museoista ja kirjastoista poistettiin kaikki kristinuskoon ja luterilaisuuteen viittaava. Raamatut, virsikirjat, hartauskirjat yms. sekä kaikki kirkollinen rekvisiitta poltettiin lämpövoimaloissa - niistä tuli sähköä ja valoa koko kansalle kahdeksi ja puoleksi vuodeksi.
Ihmiset olivat onnellisia. Vihdoinkin he saattoivat keskittyä kaikkeen kivaan vailla syyllisyyden tunteita. Kukaan ei tulisi enää sanomaan, että he olisivat jotenkin syntisiä.
Ensimmäinen särö idylliin tuli kun entiset vapaa-ajattelijat alkoivat oireilla. Heille tuli pahoja unettomuushäiriöitä ja syviä mielialan vaihtelevuuksia. Niin, vapaa-ajattelijat olivat kasvaneet suurimmaksi kansalaisjärjestöksi. Moni erosi kirkosta välttyäkseen veroilta ja liittyivät vapaa-ajattelijoihin saadakseen kaipaamaansa lisätietoa tieteellisestä maailmankatsomuksesta ja ateismista. Kun viimeinenkin kirkko suljettiin silloin monella vanhalla vapaa-ajattelijalla mieleen tuli tyhjyys. Vapaa-ajattelija –lehdet alkoivat täyttyä kirjoituksista, joissa muisteltiin vanhoja ihania taisteluaikoja suurta ja mahtavaa vihollista vastaan. Eräässä jopa kysyttiin: ”Ketäs me nyt sitten vastustamme?”. Tieteellinen maailmankatsomus ei nähtävästi sittenkään tyydyttänyt kaikkia. Ehkäpä olikin yksinkertaisesti niin, että vanhojen vapaa-ajattelija veteraanien kuvaama luterilaisen kirkon epätieteellinen maailmankatsomus olikin välttämätön tausta heidän tieteelliselle maailmankatsomukselleen. Ilman epätieteellistä maailmankatsomusta ei heillä enää ollut tieteellistäkään maailmankatsomusta. Kirkon kadottua tyhjyys ja tarkoituksettomuus valtasi vapaa-ajattelijaveteraanien mielen.
Eräässä Vapaa-ajattelija Liiton kevätkokouksessa Helsingin Olympiastadionilla johtokuntaan kuuluva 97-vuotias vapaa-ajattelijaveteraani Ilomantsista heitti ilmaan ajatuksen, että pitäisiköhän kirkko perustaa uudelleen, kun tuntuu niin tyhjältä. Ehdotus sai heti vastakaikua. Niinpä Vapaa-ajattelija Liitosta erosi vapaaehtoisesti innovatiivisten nuorten ryhmä, joka otti tehtäväkseen kirkon ja epätieteellisen maailmankuvan uudelleen herättelyn. Eipä aikaakaan, kun Turun tuomiokirkon kellot taas löivät jumalanpalvelukseen. Vanha suntio kaivoi kirkon avaimen piilostaan ja puhalsi pölyt pois sinne jääneistä kirkollisista tavaroista. Kirkko levisi kulovalkean tavoin uudelleen läpi koko Suomen. Jonkin ajan kuluttua siihen kuului jo 82,5 % suomalaisista. Kirkko sai takaisin hautausmaansa, kirkkorakennuksensa, verotusoikeuden, päiväkodit, rippileirit yms. Vapaa-ajattelijat olivat tyytyväisiä. Vaara oli ohitse. Taas oli lupa olla tieteellisen maailmankatsomuksen esitaistelija kirkon edustamaa epätieteellistä maailmankatsomusta vastaan ja sen taustoilta. Prometeusleiritkin alkoivat uudelleen. Uskonnottomista juhlista otettiin uusintapainoksia, samoin Ingersollin, V.T. Aaltosen, Erkki Hartikaisen ym. loistavista tieteellistä maailmankatsomusta ja kirkon ja kristinuskon kritiikkiä uhkuvista kirjoista. Myös Jori Mäntysalo oli onnellinen: Nyt hän taas saattoi keskittyä www.eroathankirkosta.fi –sivustoihin ja niiden ylläpitämiseen, sillä se oli hänen jumalaton kutsumuksensa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
.. kyllä heikko tarina.
Ihan kuin ihmisen elämässä ei pyörisi mitään muuta kuin elämää suuremmat asiat.
Minä ainaki opettelisin vaikka soittamaan kitaraa tai jotain.